Hyvää Uutta Vuotta - Gott Nytt År
Luminen joulu kotipihallamme 2022. Vuodenvaihde on viikon perästä joulun jälkeen. Vanha vuosi 2022 päättyy ja uusi vuosi 2023 alkaa.
Vanha kirkko mietti pitkään mitä pitäisi tehdä, jotta Rooman imperiumin uuden vuoden juhlien luonne saataisiin muutetuksi. Valtakunnassa oli tapana järjestää ylellisiä juhlia ja lahjoa hallitusväkeä paremman virka-aseman saamiseksi. Kristikunta julisti silloin katumuksen ja vuoden vaihteen hengellisen uudelleen arvioinnin juhlaksi. Kristilliseksi sisällöksi saatiin Jeesuksen ympärileikkauksen päivän vietto ja sen mukana Jeesus -nimen esillä pitämisen juhla. Näin tuon juhlan sisältö vallattiin kristinuskolle. Jokainen uusi vuosi julistaa Jeesus -nimen voimaa.
Käsittelen tässä sekä uuden vuoden aattoa että uuden vuoden päivää.
LAUANTAI 31.12.2022
Uudenvuodenaatto
Aikamme on Jumalan kädessä
Kulunut vuosi on täyttynyt sotauutisista. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt. Paljon kärsimystä ja kuolemaa on seurannut tästä mielettömästä kimppuun käymisestä. Tuho ja hävitys on ollut hirvittävää.
Ikääntyneenä eläkeläisenä en ole voinut tehdä paljoa ukrainalaisten auttamiseksi. Moraalista tukea osoittaakseni olen tänä vuonna lueskellut ukrainan kielistä kirjallisuutta enemmän kuin ennen, 1980 -luvulla alkaneen harrastukseni parissa.
Uuden vuoden aaton apokryfiteksti muistuttaa meitä, että Jumalan Henki pyytää meitä rakastamaan oikeamielisyyttä. Kehottaa etsimään hänen tahtoaan. Pyhä Henki opastaa rakkauteen ja vilpittömään elämään.
Sen sijaan siinä varotetaan jumalattomasta elämästä. Viisaus ei tule vehkeilijän elämään. Jumala suuntaa voimansa niitä vastaan, jotka väärin tekevät.
Samaan aikaan kun tämä antaa selkeän mittarin kansojen välisten tapahtumien arviointiin, se myös kehottaa meitä itse kutakin omassa elämässämme tutkistelemaan itseämme. Joka päivä suuntaamme mielemme Jumalan antamaa tulevaisuutta kohti.
Apokryfiteksti Viis. 1:1–6
Rakastakaa oikeamielisyyttä, maailman hallitsijat,
ajatelkaa Herraa puhtain sydämin,
vilpittömin mielin etsikää häntä.
Ne, jotka eivät häntä koettele, voivat hänet löytää,
hän ilmaisee itsensä niille, jotka eivät häntä epäile.
Väärä järkeily erottaa Jumalasta,
hänen mahtinsa paljastaa mielettömät,
jotka tahtovat panna sen kokeeseen.
Vehkeilijän sieluun ei viisaus tule,
ei se asetu synnintekijän ruumiiseen.
Pyhä henki kasvattaa ja opettaa.
Se ei siedä vilppiä,
se kaihtaa järjetöntä järkeilyä
ja näyttää voimansa, kun vääryys lähestyy.
Viisaus on henki, joka rakastaa ihmistä
mutta ei jätä rankaisematta sitä,
jolla on rienaus huulillaan.
Jumala tutkii hänen sisimpänsä,
pitää tarkoin silmällä hänen sydäntään
ja kuuntelee, mitä hänen kielensä puhuu.
SUNNUNTAI 1.1.2023
Uudenvuodenpäivä
Jeesuksen nimessä
Porvoon hiippakunta aloitti toimintansa vuonna 1923. Onnitelkaamme siis meidän kirkkomme ruotsinkielistä toimintaa. Jumala siunatkoon hiippakuntaa, sen seurakuntia ja maamme koko ruotsinkielistä väestöämme. Vallitkoon rauha ja keskinäinen kunnioitus koko kirkossamme. Yhdessä toimikaamme yhteisen evankeliumin eteenpäin viemiseksi.
Piispa Bo-Göran Åstrand kirjoittaa Porvoon hiippakunnan vuosikirjassa otsikolla Näky toivon kirkosta, En vision om hoppets kyrka mm:
"Raamattu sisältää suuren näyn. Näky Jumalan valtakunnasta, joka murtautuu esiin ja muuttaa elämämme, kulkee Raamatun punaisena lankana sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Monet nykyajan strategia -tekstit kalpenevat profeettojen ja Jeesuksen näkyjen rinnalla. Profeetat puhuvat ajasta, jolloin armahtavaisuus, vanhurskaus ja oikeus asuvat maassa. He näkevät edessään ajan, jolloin rauha vallitsee maassa. He puhuvat terveestä luonnosta, puhtaasta vedestä, pelastuksesta.
Jotta näky vetää puoleensa, tarvitaan ihmisiä, jotka elävät muutoksen todeksi. Vain niin näky voi tulla uskottavaksi. Jeesus sekä maalasi näyn eteemme että myös eli sen mukaan. Hän meni ihmisten luo, jotka tarvitsivat rakkautta, anteeksiantoa ja laupeutta.
Suurilla juhlaaterioilla, joihin Jeesus kutsui ihmisiä mukaan, istui monenlaista väkeä pöydän ääreen. Heitä yhdisti tulevaisuuden uskon tarve. Jeesus antoi heille rakkautta. Hän näki heidät. Hän osoitti laupeutta ja otti heidät yhteyteensä mukaan.
( Årsbok för Borgå stift 2022. Vision. ss 9-10. Käännös minun. )
Apokryfiteksti Sir. 24:5–31
Viisaus kertoo itsestään:
Minä yksin kiersin ympäri taivaankaaren
ja kuljin syvyyksien syvimmillä pohjilla.
Meren aallot ja kaiken maan,
kaikki kansat ja kansakunnat minä otin hallintaani.
Niiden joukosta etsin lepopaikkaa,
kansaa, jonka perintömaille asettuisin.
Silloin sain kaiken luojalta käskyn,
hän, joka minut loi, antoi minulle rauhaisan sijan.
Hän sanoi: "Asetu Jaakobin heimon pariin,
Israel olkoon sinun perintöosasi."
Jo ennen aikojen alkua hän loi minut,
enkä minä katoa aikojen mentyä.
Minä palvelin hänen edessään pyhäkköteltassa
ja sain pysyvän sijan Siionista.
Rakkaasta kaupungistaan hän antoi rauhaisan asunnon,
Jerusalemissa on minun valtani keskus.
Minä juurruin kunniakkaaseen kansaani,
sain perintöosakseni Herran oman maan.
Minä kasvoin korkeaksi kuin Libanonin setri,
kuin sypressi Hermonin vuorella.
Minä ylenin kuin En-Gedin palmu,
kuin Jerikon ruusut
tai tasangon vihanta oliivipuu,
minä kasvoin korkeaksi kuin plataani.
Niin kuin kanelipuu, kuin piikkibalsamipensas,
kuin paras mirha minä levitin tuoksuani,
kuin galbaanihartsi, kuin onyksikotilo tai mastiksipihka,
kuin savuava suitsuke pyhäkköteltassa.
Minä levitin oksani kuin pistaasipuu,
ja ne oksat olivat ihanan kauniit.
Minä versoin kuin lehtevä viiniköynnös,
ja kukkani tuottivat runsaasti ihanaa hedelmää.
Minä olen puhtaan rakkauden, Herran pelon,
tiedon ja pyhän toivon äiti.
Minä annan nämä ikuiset lahjani lapsilleni,
kaikille, jotka Herra valitsee.
Tulkaa luokseni, te, jotka kaipaatte minua,
ja ravitkaa itsenne minun antimillani.
Jo ajatuskin minusta on hunajaa makeampi,
ja omilleni maistun makeammalta kuin mesikakku.
Jotka minua syövät, niiden nälkä kasvaa,
jotka minua juovat, janoavat yhä lisää.
Joka minua kuulee, ei joudu häpeään,
joka minua seuraa, välttää synnit.
Kaikki tämä on sanottu Korkeimman Jumalan liiton kirjassa,
laissa, jonka Mooses antoi meille,
perinnöksi Jaakobin seurakunnille.
Ammentakaa väsymättä voimaa Herrasta,
pitäkää hänestä kiinni, niin hän vahvistaa teitä.
Herra, Kaikkivaltias, on ainoa Jumala,
hän on meidän pelastajamme, ei kukaan muu.
Laki tulvii viisautta kuin Pison vettä,
kuin Tigris kevään sadonkorjuun aikaan.
Se vuodattaa ymmärrystä kuin tulviva Eufrat,
kuin Jordan elonleikkuun päivinä.
Se vyöryttää opetustaan kuin Niili vesiään,
kuin Gihon viininkorjuun koittaessa.
Ensimmäinen ihminen ei viisautta saavuttanut,
ja yhtä vähän yltää siihen viimeinenkään,
sillä sen ajatukset ovat merta laajemmat,
sen mietteet syvemmät kuin syvin meri.
Minä olen virran vähäinen haara,
puutarhan kastelukanava.
Minä sanoin: "Ryhdyn kastelemaan puutarhaani,
annan taimilleni runsaasti juotavaa."
Mutta kanavani kasvoi virraksi,
ja virrastani tuli meri.
34 kommenttia
Huomasin 31/12 esipuheessa lauseen, jossa kehoitit tutkistelemaan itseämme. Josssain määrin on hyvä tehdä niin. Jossain tapauksessa ei. Kerron esimerkkejä: Oppi-isämme Martti Luther tutkisteli itseään augustinolaisluostarissa lähelle henkistä sairautta. Hänellä oli kuitenkin uskova esimies, joka pysäytti tämän tutkistelun ja sanoi: ”Älä rakas veli katso itseäsi, katso Kristukseen.” Samanlainen tapaus oli 1700-luvulla Abraham Achreniuksella, kunnes Greutzin äiti joulun aikoihin huomasi kotiopettajan tilan ja lohdutti häntä pois epätoivon suosta. Lars Levi Laestadiuksella oli myös rauhaton sielu itsensä tutkimisen seurauksena. Häntä kutsuttiin ”Kulkija-Lasseksi” – samoin Paavo Ruotsalaisella , jota pilkattiin ”Löyhkä Paavoksi” ja vielä Henrik Rengvistillä, joka löydettiin Turussa sillan kaiteella miettimässä itsemurhaa. Hänet pelastivat Turun lukijaisliikkeen(evankelisten) ryhmä. Kun Uusiheräys puhkesi lestadiolaisuudessa 1900-luvun vaihteessa, moni teki itsemurhan siitä syystä, että alettiin vaatia uutta herätystä uskovaisiltakin (lain kolmas käyttö). Körtit rukoilevat: ”Ota pois oma voima ja kunto, anna elävä itseni tunto, että voisin valvoa.” Lestadiolaiset laulavat: ”Älä rakas veli, sisko katso omaa itseäs! Se on täynnä …….., itsekäs ja ynseä!- Katso sitä Veriylkää….” Meillä oli uunna vuonna traditiona, että kaikki perheenjäsenet pyysivät toisiltaan anteeksi ja alettiin puhtaalta pöydältä uusi vuosi. Isä käytti onnellisuuden oppaana heprealaiskirjeen muunnettua sanaa: ” Kun ruumis on pesty puhtaalla vedellä ja sielu vihmottu puhtaaksi Karitsan verellä, on onnellista alkaa…”
Paras kasvattaja: ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. ja kasvattaa meitä, että me hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot , eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti tässä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä…..”(Tiit. 2: 11-13; 1938) Tällaisesta kasvatuksesta kiitämme edesmenneitä vanhempiamme.
Lapin vuokon tieteellinen nimi taitaa olla: ”Anemone laestadiana”. L.L.L. oli Linneen oppilas ja hänen mielestään paras. AnnaStiina oli hänen paras lahjansa Jumalalta (samoin kuin Lutherilla oli tohtori Käthe) Veli koulutti hänet. Isä haaveili Norjan vuonojen rinteillä hopeasta. Äiti synnytti yksin ja leikkasi keritsimillä napanuoran. Äiti hiihti vauva repussa kasteelle (en muista mihin) – Kun luin Hulluinhuonelaista, huomasin, että hänellä oli paljon niitä näkemyksiä, jotka vasta paljon myöhemmin tulivat psykologissa ja fysiologiassa tutkimustuloksina esille. Pääasia lienee, että Laestadius pelasti Lapin kansan kuolemasta sukupuuttoon viinan kirouksen vuoksi.
Nilla teki oopperan Laestadiuksesta. Hänen vaimonsa Aino Rounioja oli oli huippusopraano. Taisi olla opettaja Sib. akatemiassa. Nilla oli vähän aikaa Roihuvuoressa pappina.
Tänään uudenvuodenaattona 31.12.2022 olen muiden askareitten ohella kuunnellut Viisauden kirjan englanniksi . Soitin sen tietokoneesta TV:n kautta kuunnellen. Näin sain kuuntelun laadukkaammaksi.
https://www.youtube.com/watch?v=Lr2bjN21NPw
Silloin kun minut oli pantu Lapinjärvellä palkattomalle kolmen kuukauden vapaalle, kunnanjohtaja oli soittanut asiasta, ja minä kysynyt häneltä: ”Tulitteko onnelliseksi tästä päätöksestä?” Hän vastasi: ”Ei”. Minä siihen: ”Miksi teette sellaisia päätöksiä, mistä kukaan ei tule onnelliseksi?” Ei vastausta. – Samana yönä puolenyön aikaan soitti Pornaisten kirkkoherra Helovesi. Olin vielä valveilla surussani. Helovesi oli saanut kehoituksen taivaasta, että Valmalle pitää soittaa ja lukea luku Valitusvirsistä. Taisi lukea koko luvun 3. Siinä on mm. jae: ”Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.” Sain lohdutuksen ja rauhan. Siunausta Uudelle vuodelle. Valo tulee edestä ja ylhäältä. Meillä on paremmat päivät edessäpäin.
Kirjoittaja
Matias Roto
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25
Matias
”Uhrin lahjoitusluonne tuli esille vain siten, että joku varakas saattoi tarjota koko aterian seurueen kaikille paikalla olleille. Tässä mielessä se oli samantapainen, kuin jos jossain ravintolassa joku läsnäolijoista sanoo, että hän tarjoaa seuraavan kierroksen koko seurueelle.”
En ole ihan samaa mieltä, koska uhraaminen oli tavallaan, kuin veronmaksua. Kaikilla ei ollut rahaa, mutta vero piti maksaa, jokainen antoi sitä mitä heillä oli, elintarvikkeita, lihaa, hedelmiä, leivonnaisia, jauhoja. Kun esim. kokoonnuttiin sadonkorjuujuhlille, kaikki toivat jotakin. Uutisleipää, viiniä, kypsiä hedelmiä. Galiealaisetkin ”nousivat ylös Jerusalemiin” pitämään juhlaa. Tämä oli tietysti eri asia kuin varsinainen uhrivero.
Juudas nimenomaan vihastui siitä, että vero kävi kansalle liian raskaaksi, kun vielä Roomallekin piti uhrata kaksi lammasta ja härkä vuorokaudessa. Joukkoja oli paljon, ja ne piti kansan ruokkia. Ymmärrän erittäin hyvin kansan mielipiteen, jopa raivon, jos sellaista oli. Jos tilanne ei muuttunut vaan paheni, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin sota.
Jos sitten joku tuli saarnaamaan, ”Antakaa Keisarille mikä keisarin on”, olisin minäkin huutanut, että Ristiinnaulitkaa tuo kansan vihollinen.
Mutu tuntumalla näin.
Ilmoita asiaton kommentti