Hyvä elämä

Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2:19-20)

CarBoatHouse

Miten elämäsi olisi pitänyt mennä, jotta voisit pitää sitä hyvänä elämänä?

 

Minkälaista ihmistä Jumala rakastaa (pitääkö olla uskovainen)?

 

Mitä on Jumalan Pojan usko; uskonko minä vai uskooko Jumalan Poika minussa?

 

Kuinka Kristus voi elää meissä?

 

Miksi pelastus ei riipu meidän elämässä, vaan Kristuksesta?

 

Kuinka voimme elää Jumalalle?

 

Minkälainen on Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

102 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    ISMO MALINEN:”Kauniisti myös edellä kuvattiin rukouksen opettamista pienelle lapselle, joka onkin mitä tärkein yhteisen uskon ja yhteyden merkki. Kristityt ovat yhteydessä Luojaan ja toisiinsa, yhdessä ja yksin rukoilemalla Esim. iltarukouksen opettaminen pienelle lapselle, on uskosta, uskoon liittämistä ja Jumalan huolenpitoon luottamisen opettamista. Usko elää myös ennenkaikkea siitä ymmärryksestä, että olemisemme ei ole meidän omissa käsissä ja toimii siksi Evankeliumin tuoman Armon ja Rakkauden mukaan kaikkia ihmisiä kohtaan ja tällä sydämenasenteella ohjaa myös omia lapsiaan Korkeimman Voiman suojiin. Ei ketään pakottaen, vaan kaikessa Jumalaan luottaen. ”

    Kaunista tekstiä, entä kuinka on todellisuus??

    Siis lapsi uskoo mitä vanhemmat opettavat, entä kun he edellä olevalla tavalla opettavat rukoilemaan ja luottamaan Jumalan voimaan ja huolenpitoon????

    Mitä kun todellisessa elämässä lapsi rukoilee ettei isä alkaisi ryyppäämään ja kuitenkin isä alkaa ja sen seurauksena “kiltti uskonnollinen” isä muuttuu räyhääväksi löyväksi kauhu isäksi, mitä pieni lapsi ajattelee rukouksen voimasta ja Jumalan huolenpidosta??? Entä kun lapsi kasvaa ja itse ajautuu samaan ongelmaan, selvänä opettaa omille lapsilleen samat litaniat mutta lankeaa ryyppäämään isänsä lailla ja muuttuu isänsä kaltaiseksi???? Mistä voi hakea apua???

    Onko tämä todellista uskoa????

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Ari Pasanen :”Siis lapsi uskoo mitä vanhemmat opettavat,”

      Vanhempien opetuksesta lapsi oppii lähinnä sen, että häntä rakastetaan. Kun lapsi itsenäistyy, myös vanhempien tai isovanhempien opettamat rukoukset jäävät taakse. Esimerkkinä tästä tuo kertomani lapsenlapsi, joka ei enää rukoile siten kuin olin häntä opettamassa, koska “sormet eivät voi olla kuin kynttilöitä, koska niistä voisi syttyä tulipalo.” Se mikä on jäänyt jäljelle, on luottamus “ammiin”, jolle voi ilmaista myös pahan mielensä ja kun “ammi” tekee lapsen mielestä väärin, komentaa hänet jäähylle vaikka muurahaispesään istumaan, että oppisi edes jotain lapsen maailmasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Tuula Hölttä, vai että noin kutistat lapsen oppimisen, entä mistä tulee esim toisiin uskontoihin niin valtava viha tois uskoisia kohtaan, eikö sitä opita lapsena omilta vanhemmilta??

    Se mitä tarkoitin opetuksen ja reaalielämän välillä on että kun lapselle opetetaan että hän on jumalan lapsi niin eipä tämä osaa vanhempana sitä epäillä eikä näin ollen nöyrtyä elävän JUMALAN edessä ja tulla Jeesuksen parantamaksi sydämeltään, siis saada paatuneen sydämen tilalle paranettu sydän joka voi kuulla Jeesuksen äänen. Kun on oppinut valheen niin sitä on vaikea nöyrtyä tunnustamaan vaikka niin paljon arkielämässä ja historiassa todistaa sen valheen jota “kristinuskona” syötetään pienille lapsille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sakari Pöyhönen sanoo:

    Tuossa edellä Tuulan ja Ismon “huomiot” esimerkiksi iltarukouksen merkityksestä pienen lapsen koko elämänkaarta ajatellen ovat merkityksellisiä. Joskus joku voi olla vaivattu senkin vuoksi, että lapselle opetettu rukous on ( oli ) “niin lyhyt”. Kuitenkin voi kysyä olivatko Vapahtajamme kohdanneet evankeliumien ihmiset “pitkärukouksisia” ihmisiä? Eikö päinvastoin! ” Jeesus Daavidin Poika auta minua”! Pitkäkestoisista ” julkisuusrukouksista” Herramme taas varoitteli kuulijoitaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Ari Pasanen :”…mistä tulee esim toisiin uskontoihin niin valtava viha tois uskoisia kohtaan, eikö sitä opita lapsena omilta vanhemmilta??”

    Valitettavasti on sanottava, että en tiedä. Kyseisen lapsenlapsen parhaisiin ystäviin kuuluu tällä hetkellä mm. somalialaispoika, joka todellakaan ei ole ns. kristityn perheen jäsen.

    Kun olen joskus Unicefin myyntipöydän takana kuunnellut ns. “nahkatukkapoikien” selvityksiä syrjäytetyiksi tulemisistaan, olen joskus esittänyt teorian siitäkin, että rasisimin lähtökohta on se, että ihmiset kokevat, että heidät on syrjäytetty mm. maahanmuuttajien etujen kustannuksella. Tämän vuoksi olen joskus esittänyt toivomuksen siitäkin, että myös ns. “nahkatukkapojat” kotoutettaisiin tähän kotimaahansa vähintäänkin samalla tavalla kuin maahanmuuttajatkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sakari Pöyhönen sanoo:

    Tai mitä tarkoitti tanskalainen Kierkegaard todetessaan: todellinen rukous alkaa siitä, kun rukoilija hiljenee, ei sano enään yhtään mitään?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Jos lapselle, ei tyrkytä omia näkemyksiään, vaan vain esimerkillä näyttää, että rukous on yhteys Jumalaan. Lapsi oppii hyvin, tämän arvokkaan asian ja vaikka unohtaisi rukouksen kymmeniksi vuosiksi, niin hädän hetkellä, apu on kuitenkin lähellä. Usko on kummallinen asia, eikä sitä kannata tyhjäksi puhua. On hyvä antaa olla ja luottaa siihen, että usko syntyy uskosta, kuten edellisessä kirjoituksessa tarkoitin, kun sanoin :”uskosta uskoon”. Näinhän usko on liikkeelle lähtenyt, alkaen Jumalan Pojasta, siirtyen Pyhässä Hengen kautta sukupolvelta toiselle. Me emme voi synnyttää lapsiin uskoa, vaan ne Sanat, jotka rukouksessa lausutaan Jeesuksen nimessä. Jeesus sanoi, opetuslapsille: “Te olette jo puhtaat sen Sanan tähden, jonka olen teille puhunut” Joh. 15:3

    Kristillinen Usko elää Armosta ja Rakkaudesta käsin myös lapsiamme kohtaan.

    Jeesus asettaa meille hyvän kuvauksen rakkaudellisesta lähimmäisen kohtaamisesta, kertoen hurskaalle Juutalaiselle laupiaan Samarialaisen tarinan. (luuk.10) Voimme hyvin laittaa tarinan Samarialaisen kohdalle “maahanmuuttajan”, niin pääsemme lähelle Jeesuksen tarkoittamaa kuvaa. Samarialaiset olivat aikansa “maahanmuuttajia” joilla ei ollut arvostettua yhteiskunnallista asemaa, vaan he kerjäsivät elannokseen kaduilla, kuten nykyisin Romanit Suomessa. Kristityn voisi nykyään myös tältä osin asettaa tarinaan Juutalaisen asemaan….

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pylkkänen sanoo:

    Minkälainen on Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä ?

    Sidotussa ratkaisuvallassa Luther kirjoitti ihmisen kyvystä itse tulla omin voimin Jumalalle kelpaavaksi.: ” Ihminen ei pysty valitsemaan kuuliaisuuttaan Jumalalle, mutta tottelemattomuuden hän valitsee helposti ja mielellään” ( 5. Moos.9:6,13,27 )

    Syntiinlankeemuksen seurauksena on tällainen ikävä todellisuus. Kuitenkin on sanottava, että ihminen voi uudistua, mutta silloinkin se tapahtuu Jumalan työn kautta. Kieltäytyminen kuuntelemasta Jumalan tahtoa on paatumuksen seurausta, selän kääntämistä Jumalalle. ( Sak.7:11 ) ja Sak. 7:13 kohtaamme vaikenevan Jumalan.

    Luther on sanonut, että silloin tilanne on kauhein, kun Jumala vaikenee. Lain saarna ja tuomiolla uhkaaminen ovat osoituksena siitä, että Jumala vielä kantaa huolta ihmisestä. Mutta kun nekin äänet vaikenevat, silloin ihminen jää yksin, ilman Jumalaa, ilman toivoa. Sellainen elämä ei todellakaan ole Jumalan tahdon mukaista elämää, eikä ole hyvää elämää, kun itse ehdoin tahdoin kääntää Jumalalle selkänsä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos teille kaikille monista hyvistä kommenteista. Onneksi meillä on hyvä ja rakastava Isä Taivaissa, joka ohjaa meitä totuuteen ja hyvään elämään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Martti toi mieleen Lutherin ajatuksen “välttämättömyyden suomasta pakosta”, joka avaa kuvaamaan ihmisen syntistä luontoa hyvin. Ihminen, vaikka kuinka hyväkin, toimii ja tekee vääryyttä, välttämättömyyden suomasta pakosta, koska on syntinen. Tästä voi tehdä myös sen johto päätöksen, että ihminen toimii aina luonnostaan itsekkäästi ja mielihalujensa mukaan ja päälle väittää vielä, että ei aiheuta teoillaan muille vaivaa. Ihmisen on tehtävä välttämättömyyden suomasta pakosta myös työtä elättääkseen itsensä, mutta silti ihminen pyrkii mieluummin välttämään tuota pakkoa ja valitsee huvin ja lepäilyn sen sijaan. Hyvä elämä on elää Jumalan teoissa.

    Kun vaellamme Jumalan teoissa, niin ymmärrämme olevamme myös itse Hänen tekonsa. Kaikki vääryys on syntiä, mutta Hänen ylitsevuotava Armonsa on Hänen Poikansa, jossa me olemme, kuten Jeesus oli Isässä.

    “Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

    Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun- ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Joh.17:11-16

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Hyvä kommentti, kiitos Ismo. Jumalan lupauksiin voimme luottaa, vaikka näkisimme itsemme maailman suurimpana syntisenä. Jeesuksen Kristuksen ansio on aina enemmän kuin meidän syntimme. Jumalan armoon voimme luottaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Kun syntinen kohtaa Jeesuksen ja Hänen Sanansa ja tekee niiden mukaan parannuksen ja uskoo evankeliumin SAA hän menneet synnit anteeksi olivatpa ne kuinka suuret tahansa, AAMEN.

    Kuka sen senjälkeen näistä vanhoista synneistä syyttää, ei Jumala eikä Hänen lapsensa vaan saatana ja hänen joukkonsa.

    Näin siis saan Jumalan rauhassa levätä vaikka kuinka saatanan joukot minua vanhoista synneistä syyttäisivätkin, tiedän ne saaneeni anteeksi Jeesuksen Kristuksen kautta.

    Luuk.24:45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. 46 Ja hän sanoi heille: “Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, 47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. 48 Te olette tämän todistajat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Ari, taidat itse kuulua niihin helvetin joukkoihin, koska täällä ainoastaan syytät Kristuksen kirkkoon kuuluvia niistä asioista, jotka itse olet hoitanut kaikista huonoiten. Et voi puhua lastenkasvatuksesta tai avioliitosta mitään, koska olet ne asiat hoitanut omalla tavallasi pysyvästi, eikä ne todellakaan ole Jumalan tahdon mukaisia. Voit tulla blogilleni kommentoimaan, kun olet kasvattanut lapsiasi ainakin kymmenen vuotta ja ollut avioliitossa saman verran. Nyt puheesi ovat vailla pohjaa, koska kätesi ovat veriset, eikä mitään hyvää hedelmää ole elämästäsi nähtävissä. Etsit tikkua muiden silmistä, vaikka omat silmäsi ovat kelohonkien sumentama.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit