Hyllytetty mielipidekirjoitus ajankohtaisesta aiheesta

Eräs ystäväni lähetti käytettäväkseni laatimansa tekstin, jota hän oli tarjonnut Helsingin Sanomiin. Julkaisen sen tässä, koska HS ei sitä kelpuuttanut. Ystäväni kirjoittaa:

”Kirjoitin viikko sitten Hesarin yleisönosastolle vastineen Askolalle ja Vikströmille. Mutta kuten aina ennenkin on käynyt, ei kirjoitustani julkaistu. Toisaalta he toimivat siellä kirjaimellisesti, onhan palstan nimi yksikössä: Mielipide. Se mielipide oli sitten Vesa Hirvosen kirjoitus, jonka mukaan itseasiassa samaa sukupuolta olevat parit voidaan vihkiä kirkollisesti…”

Piispat Askola ja Vikström lupaavat liikoja

Piispat Askola ja Vikström kertoivat vieraskynäpalstalla (HS. 25.2.2017) siitä, kuinka he ovat ohjeistaneet hiippakuntiensa papistoa. Heidän mukaansa papisto voi osallistua samaa sukupuolta olevien parien hääiloon ja rukoilla parille Jumalan siunausta.

Antavatko Raamattu tai Tunnustuskirjat, joihin kirkkolain mukaan Suomen luterilaisen kirkon oppi perustuu, näihin mahdollisuuden? Vaikka Raamatussa käsketäänkin iloitsemaan iloitsevien kanssa, niin ei se tarkoita, että ihan mihin tahansa iloon voisi ryhtyä mukaan. Asiaa tarkennetaan monissa raamatunkohdissa. Niiden mukaisesti ei kristityn tule oitis yhtyä iloon, jos vaikkapa poikaporukassa nauretaan sille, kun koulukiusattu on tyrkätty pitkälleen kuralätäkköön. Tulee siis punnita, onko toisten iloitsema asia Jumalan tahdon mukainen. Kirkon opin mukaan homosuhteet eivät ole sellaisia.

Juuri siihen kirkon oppiin perustuen piispainkokouksen syksyllä antamissa ohjeissa kirkon työntekijöille ei tarjota mahdollisuutta rukoilla samaa sukupuolta olevien liiton puolesta. Sen sijaan sallitaan ”rukoilla siviiliavioliiton solmineiden kanssa ja heidän puolestaan.” Mikä ero niillä on?

Jokainen ihminen on arvokas, joten jokaisen puolesta voidaan ja on syytäkin rukoilla. Sen sijaan elämäntapoja ja -muotoja on sekä vääriä että oikeita. Jokaisen meidän elämäämme kuuluu näitä molempia. Kirkon työntekijät voivat rukoilla niistä vain sellaisten puolesta, jotka ovat opin mukaan soveliaita. Homosuhteet eivät sellaisia ole. Meidät on kutsuttu elämään pyhään elämää.

Itseasiassa syksyiseen piispainkokouksen ohjeeseen oli putkahtanut virhe. Nimittäin siinä luvataan toisessa kohtaa, että liiton puolesta voidaan pyydettäessä rukoilla päiväjumalanpalveluksessa. Koska tuollainen toiminta olisi vastoin kirkon oppia, piispat eivät voi moista lupaa antaa. Muutos edellyttäisi luopumista Raamatusta ja Tunnustuskirjoista, mitä eivät piispat voi tehdä vaan ainoastaan kirkolliskokous, joka on heitä ylempi taho. Siis tuon piispainkokouksen ohjeen mukaan ei voi toimia.

    • Kaikkein armottominta on ohjata nuoret pois Jumalan armosta, seuraamaan tämän maailman valtiasta.

  1. HS valitsee linjansa milloin mitenkin, mielensä mukaan. Tämä aihe ei ole ainoa, jossa Hesari on sen valinnut eikä ne muuta mieltä olevat mielipiteitään läpi saa. Olensiis kuullut vastaavaa muualtakin. Yksi syy, miksi tilaukseni lopetin jo jokin aika sitten tilannetta seurattuani.

    Harmillisinta on, että tällainen valtamedia onsellaisen linjan ottanut. Luulisi olevan varaa monipuoliseen asialliseen mielipiteiden vaihtoon vaan eipä ole.

  2. Saa näitä kirjoituksia tehdä ja yrittää lähettää julkaistavaksi minne vaan. Outoa on kyllä olettaa, että HS:n pitäisi niitä tuosta noin vaan laittaa julki. Pitää opetella kirjoittamaan paremmin, jotta julkaistaisiin. Hesarille tulee epäilemättä aika paljon mielipidekirjoituksia, joita eri tahojen totuuden torvet toivovat julkaistavaksi ykkösaviisissa. Itse en tunnista yllä olevassa kirjoituksessa niin taidokasta sommittelua, että se ansaitsisi tulla ihan missä vaan julkaistavaksi. Luotan Hesarin kykyyn arvioida kirjoituksen taso tässä asiassa. Mutta täällä on kyllä tilaa, siittä vaan. Näkyvyyskin on lienee ansaitulla tasolla.

    Ainahan voi myös alkaa uhriutumaan ja syyttämään etelän jumalatonta mediaa. Tai jotain salaliittoa.

    • Lauri F,

      Olet täsmälleen oikeassa. Jokainen media julkaisee oman agendansa mukaisia tekstejä. Ja siihen niillä on täysi oikeus.

    • HS on siis mielummin julkaissut oman agendansa mukaisen Vesa Hirvosen kirjoituksen, vaikka se on harhaanjohtava, kuin tämän mielipiteen.

    • Werneri: ”HS on siis mielummin julkaissut oman agendansa mukaisen Vesa Hirvosen kirjoituksen”

      Miksei olisi. Omaa agendaasihan sinäkin paukutat täällä ihan julkisesti päivästä toiseen.

      Werneri: ”vaikka se on harhaanjohtava, kuin tämän mielipiteen.”

      Siitä mikä on harhaanjohtavaa ja mikä ei voidaan olla kahta eri mieltä ihan kuten Donald Trumpin virkaanastujaisten kaikkien aikojen suurimmasta yleisömäärästä. Ns. ”vaihtoehtoiset faktat” tuntuvat olevan nykyään kovassa kurssissa.

  3. Eipä tuo hyllytetty kirjoitus kaksinen ollut. Hölmö rinnastus koulukiusaamiseen, eikä mitään tajua esim. Raamatun tekstien historiallisesta ja kulttuurisesta kontekstista. Nykyisen tiedon valossa ihmisen seksuaalinen identiteetti on moniulotteisempi kuin esim. tuolloin on ymmärretty, kun Raamatun tekstit ja Tunnuskirjat ovat syntyneet. Nämä kirjat, kun eivät ole lääketieteen, psykologian ja seksologian oppikirjoja tai tutkimuksia.

  4. ”Tulee siis punnita, onko toisten iloitsema asia Jumalan tahdon mukainen. Kirkon opin mukaan homosuhteet eivät ole sellaisia.” Tässä näyttää menevän kolme asiaa sekaisin: Jumalan tahto, kirkon oppi ja kirkon opetus. Jumalan tahdosta en tohdi sanoa muuta kuin lainata Heprealaiskirjettä: ”Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta.” Kirkon oppi käsittää oikeastaan vain muutaman perusasian. Jumala on kolminaisuus: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jeesus on ihmiseksi ihmisiä pelastamaan syntynyt Jumala. Kirkon opetus vaihtelee sen mukaan, miten Raamatun ilmoitus missäkin päin maailmaa minäkin aikana ymmärretään. Antiikin Korintossa ja Roomassa opetus oli toista kuin Oman aikamme Suomessa.

  5. ”Hyllytys” on kyllä itse keksitty ongelma. Ei Hesaria voi julkaisematta jättämisestä moittia. Tällekin palstalle pelisääntöjen vastaisesti nimettömänä julkaistu mielipidekirjoitus ei tuo keskusteluun mitään uutta näkökulmaa tai selkeyttä. Ihan oikeasti: miksi valtakunnallinen sanomalehti seuloisi sille osoitetusta kirjoitusten tarjontatulvasta julkaistavakseen tekstin, jossa pohdiskellaan mitä eroa ehkä on sillä rukoillaanko parin puolesta vai parin liiton puolesta vai jonkun elämäntavan puolesta ja jos rukoillaan parin puolesta, rukoillaanko silloin vain näiden ihmisten puolesta vai tuleeko vahingossa tai tahallaan rukoilluksi myös parin solmiman liiton puolesta. Tai ehkä jopa heidän elämäntapansa puolesta.

    Kahden piispan ”vieraskynä” -palstalla julkaistu teksti painii ihan eri sarjassa. Siinä vaikutusvaltaisessa asemassa olevat tuovat oman perustellun kantansa, jossa – tosin valitettavan myöhään – tuodaan aiemmasta ainakin jossain määrin poikkeava näkökulma keskusteluun. Vieraskynä -palsta on lehden omaa keskustelualuetta eikä mikään yleisönosasto.
    Olen itse saanut kerran kirjoittaa tuolle palstalle ja se tapahtui lehden pyynnöstä. Kokemus oli erittäin myönteinen. Tekstin saatuaan lehden toimittaja näki paljon vaivaa sen sovittamiseksi käytettävissä olevaan tilaan. Hän teki monia muotoilu- ja lyhentämisehdotuksia, mutta erittäin tunnontarkasti varmistaen, että kirjouittaja sai näkyviin ne ajatukset ja väittämät, jotka hän itse halusi sanoa eikä toimittaja mitenkään yrittänyt ohjata vaan pikemminkin pyrki auttamaan, että kirjoittajan haluama viesti tulee lukijalle selväksi.

    • Koska Hesari julkaisi Kari Mäkisen ja Irja Askolan kirjoituksen, olisi sen jälkeen pitänyt julkaista Kimmo Jaatilan kirjoitus. En tarkoita että se olisi jonkinlainen vastine vaan sitä ettei se tasoltaan ole sen huonompi.

    • Tämä ei siis ole minun kynästäni lähtöisin. Toki kannan siitä vastuun, kun olen sen täällä julkaissut.

    • Se ei ole kovin suuri prosentti, joka Hs:n mielipidepalstalla julkaistaan, erityisesti, jos kirjoitus on, kuten po tapauksessa on, suhteellisen pitkä.

      Ihan sukupuolineutraalin liiton kirkollisen vihkimisen kritisoijienkin kannalta oli parempi, ettei yllä olevaa kirjoitusta julkaistu.

Kirjoittaja

Jaatila Kimmo
Jaatila Kimmo
Keski-ikäinen, keskiluokkainen ja keskinkertainen. Kahden pojan isä, aviomies. opettaja, pastori ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut mies. Blogissani käsittelen opettamista, kasvattamista, arvoja, politiikkaa ja kirkollista elämää. Joskus vakavasti,joskus irvaillen. Kuvia en kumartele enkä suosiota hae.