Historian loppu?

Amerikkalainen politiikan tutkija Francis Fukuyama kirjoitti kolmekymmentä vuotta sitten kirjan Historian loppu ja viimeinen ihminen. Ajatus historian päättymisestä liittyi Neuvostoliiton romahdukseen, mikä kyseisenä ajankohtana oli helppo uskoa. Demokratia oli perinyt voiton, ideologinen kilpailu päättynyt.

Nyt tiedämme, ettei maailma ole ainakaan rauhallisemmaksi tullut. Tästä on pitänyt huolen muun muassa Kremlin mafia, etunenässä Vladimir Putin.

Ensisilmäyksellä Fukuyaman "Historian loppu" assosioituu raamatulliseen lopunajan metaforaan, mutta sitä se ei tarkoita. Lopunaika on kyllä kutkuttava ajatus, ja varmaa on, että tällä Telluksella kaikki päättyy kerran.

On kaksi eskatologiaa: tieteen ja uskon. Liittyvätkö ne toisiinsa vai ovatko ne toisistaan irrallisia ja yhteismitattomia? Puhuvatko ne samasta lopunajallisesta todellisuudesta? Yhteistä lienee se, että molemmat viittaavat lopun suureen käänteeseen. Tosin "suuri käänne" ei tieteellisessä eli kosmologisessa mielessä tarkoita mitään yhtäkkistä rysähdystä, vaan pitkää ajanjaksoa, jota emme varmasti ole enää näkemässä. Olennaista on se, että universumi kokee loppuhimmennyksen tai pimeyden joskus vuosimiljardien päästä. Merkitseekö se kaiken loppua, riippuu siitä, mitä me "lopulla" tarkoitamme. Tieteellinen eskatologia ei kuulu spesialiteettiini. Silti ajattelen, että sen päälinjat ovat myös "maallikon" hahmotettavissa.

Hieman taustaa. Kysymys historian määränpäästä on paitsi historiallinen myös luonnontieteellinen, filosofinen, uskontotieteellinen ja teologinen. Kaikki käsittelevät aihetta omilla metodeillaan ja tieteenalansa itseymmärryksellä. Kristillinen kirkko lähestyy kysymystä juutalaiselta pohjalta (VT) ja päätyy sitten UT:n eskatologisiin teksteihin, niiden tulkintaan. Israelissa, eli siis VT:ssa, historian käänteen odotus sukeltautuu tuon tuostakin esiin. Tosin, jos oikein ymmärrän, vanhatestamentillinen eskatologia on paljolti maailmansisäistä suuren käänteen odotusta, mikä linkittyi juutalaisen kansan kohtaloihin. Lopun odotus vaihtelee VT:n kirjoissa, mutta olennaista on tämä: suuri käänne ei merkitse loppua, vaan alkua. Pakkosiirto ja monet muut kansalliset koettelemukset kiihdyttivät suuren käänteen odotusta. Maallinen Messias-usko syntyi tältä pohjalta, kun taas UT:ssa se saa hengellisen sisällön.

Jeesuksen julistuksen ydin oli kysymys Jumalan valtakunnasta, jonka pikaista tuloa hän kuulutti. Se tarkoitti Jumalan näkyvää maailmanhallintaa. Jeesus siis odotti dramaattista ja yllättävää käännettä lähitulevaisuudessa eli Jumalan lopullista vallanottoa.

Myös Paavalin julistus keskittyi Jumalan valtakunnan pikaiseen tulemiseen. Samaa pikaista lopun odotusta heijasteli myös varhaiskristillinen kirkko. Kristikunta eli intensiivisessä Kristuksen toisen tulemisen eli parusian lähiodotuksessa.

Mutta parusia viivästyi. Kun aikaa kului eivätkä ennusmerkit käyneet toteen, asialle annettiin uusi tulkinta: "Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä". Näin mainitaan toisessa Pietarin kirjeessä (2.Piet. 3:8). Huomionarvoista on, että kyseinen kirje, joka on UT:n nuorin, on kirjoitettu 150-luvulla jKr., eikä se enää hengitä samalla tavalla Kristuksen pikaista paluuta.

Parusian viipyminen palautti nuoren kristikunnan päiväjärjestykseen. Maailmassa oli pakko elää, sen instituutioita oli kehittävä. Myös kirkko liittyi pitkän suunnittelun aikaan. On mielenkiintoista huomata, miten VT:ssa ja myös UT:ssa Jumalan lopullinen vallanotto ymmärrettiin pitkälti maailmansisäisenä asiantilana. Vasta sitten, kun kirkko laajeni hellenistisille alueille, myös eskatologia tuli korostetuksi tuonpuoleiseksi. Tosin eräät teologit ovat viime aikoina kehitelleet visioita, joissa korostuu tämänpuoleisuus.

Mutta on olemassa muutakin kuin uskonnollista eskatologiaa. Maallinen edistysoptimismi tarkoittaa tätä (esim. kommunismi) ja yleensä usko siihen, että maailma muuttuu paremmaksi, heijastelee tätä samaa. Oikeastaan me taidamme kaikki olla eskatologisesti virittäytyneitä. Tähän myös politiikka perustuu: äänestä minua, niin tulevaisuutesi on nykyhetkeä onnellisempi!

Kiihkeä lopunajan odotus elää yhä kristikunnassa. Loppu tulee tai oikeammin: suuri käänne on edessä. Myös (luonnon)tieteen päätelmät tukevat "lopun" tosiasiaa.

Entä kirkko ja lopunaika? Esimerkiksi luterilaisen kirkkomme kanta asiaan ei olennaisesti poikkea muidenkaan historiallisten kirkkojen kannasta. Me elämme "Jo nyt - ei vielä" -tilanteessa. Jännite on olemassa. Arvaan, ettei monikaan aikamme ihminen tällaisilla ajatuksilla päätään vaivaa. Mutta maailmansisäisiä eskatologioita hänkin rakentelee. Modernin ihmisen vaikeus on siinä, että jos hänen suhteensa kristilliseen perinteeseen on olematon ja jos hän ei ole millään tavoin kirkon matkassa mukana, hän jää pakosti "uskonnollisesti epämusikaaliseksi". Tällainen loppua spekuloiva aihepiiri jää helposti maailman valtaväylien sivuun etenkin täällä "maallistuneessa" Pohjolassa.

Mutta toisaalta: Raamatun äärellä harjoitetaan paljon villiä selitystä siitä, mitä lopunajalla tapahtuu. Jo itse käsite "lopunaika" vaatii tarkennuksen. Teologisesti lopunaika alkoi pääsiäisaamuna Kristuksen ylösnousemisesta, ja siksi kaikki kristilliset sukupolvet ovat eläneet lopunaikaa. Varsinkin ns. vapaiden suuntien kristillisessä julistuksessa kuulemme tuon tuostakin, miten lopun merkit käyvät juuri nyt toteen.

Luterilainen kirkkomme on eskatologisesti varsin pidättyvä etenkin, jos päivänpoliittiset tapahtumat nostetaan näyttämölle. Lopunajan väittämät nousevat monesti ihmisten omista kuvitelmista, eivätkä ne vastaa sitä, mitä Raamatun tekstit ovat omana syntyajankohtanaan tarkoittaneet. Tällöin tekstit ovat mielivaltaisesti riistetty yhteydestään ja pantu palvelemaan lukijan tai jonkin uskonnollisen yhteisön omaa korvasyyhyä. Raamattu ei kuitenkaan ole mikään kristallipallo.

Iso kysymys on, onko uskonnollinen ja luonnontieteellinen eskatologia mitenkään saatettavissa yhteen? Empiirinen todistusaineisto puoltaa luonnontieteellisiä päätelmiä, kun taas kristillinen eskatologia on yhteismitaton tieteellisen tutkimuksen kanssa.

17 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Elämä maapallolla voi loppua lähes milloin tahansa jättiläismeteorin tänne iskeytymisen valtaisaan tuhoon. Tai ydinsotaan. Muutenkin ihmisen elämä Telluksella loppuu piakkoin johtuen yliahneen elinkeinoelämän perustumisesta rajusti ja raa’asti luontoa riistäviin ja radikaalia lajikatoa aiheuttaviin tuotantojärjestelmiin

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antero Syrjänen sanoo:

    Valistakaapa nyt tietämätöntä siitä, mikä ajatus on hehkuttaa nykyajan pienillä konflikteilla, kun ne ovat kärpäsen surinaa historian tappaviin sotiin verrattuna? Historia tuntee useita sotia, joissa kuoli miljoonia ihmisiä, joka oli silloin erittäin merkittävä määrä tuolloiseen väkilukuun nähden. Nyt kun joku vallasta ja aatteesta seonnut diktaattori hyökkää yksittäiseen maahan niin se on sitten yhtäkkiä jotenkin hyvin erityistä ja historiallista?

    Ei todellakaan ole. Päinvastoin se on historiaa lukemalla normipäivä toimistossa.

    Johtuuko näillä historiaan nähden pienillä konflikteilla hehkuttelu siitä, että on pakottava tarve nähdä maailmassa jotain sellaista, mitä odottaa näkevänsä, vai liittyykö siihen jotain muuta?

    Matti Wirilander: ”Nyt tiedämme, ettei maailma ole ainakaan rauhallisemmaksi tullut.”

    Mehän elimme pitkään maailmanhistorian rauhallisinta aikaa, nimenomaan sinä aikana, mitä vertailet. Eikä se ole kaukana tänäkään päivänä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Sotia paisuttaa rahan-ahne media, ja onhan toki nytkin uhkana ydinsodan syttymisen mahdollisuus, että siinä mielessä ei ole kyse ’ ienestä’ sodasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Mikkola sanoo:

      Seppo on toki oikeilla jäljillä siinä, että mediallehan sotan on ”hyvä” juttu (joku saattanee ehkä muistaa vanhan iskelmän ”Suurten uutisten päivä”, Four Cats).

      Olen myös sitä mieltä, että ei Ukrainan sota ihan pieni tai vähäpätöinen sota ole. Varsinkaan aanomaisten kannalta. Ja se vaikuttaa ja tullee vaikuttamaan laajemmaltikin kuin suoranaisesti havaitaan tai uutisoidaan. Aika näyttää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Pitäisin ydinsodan syttymisen todennäköisyyttä aika lähellä nollaa. Jopa Venäjällä on säännöt, ja niiden mukaan ydinaseita voi käyttää ainoastaan jos Venäjän valtio on uhattuna. Nyt kun kukaan ei ole hyökkäämässä Venäjälle eikä ole edes sotaa, on vain ”erikoisoperaatio”, niin ydinaseiden käyttöön ei ole minkäänlaisia perusteita.

      Mm. Pekka Toveri on arvioinut aikaisemmin, että jos Putin päättäisi käyttää ydinaseita, hänet pysäytettäisiin. Venäjällä ei ole ydinaseiden käyttämisessä mitään voitettavaa, ainoastaan hävittävää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Mikkola sanoo:

    Totta sinänsä, että muutama vuosikymmen oli siuhteellisen rauhallista varinaisten maailmanpalojen jäljiltä. Ei Ukraina, Afganistan, Irak, Iran, Pohjois-Korea, Neuvostoliitto, Kiina, Balkan, Islamilainen valtio ym. toki niille yksinään vertoja vetäne. Ja onhan ihmisoikeuksia aiemminkin rikottu räikeästi. Ei siis sinänsä mitään uutta auringon alla. Diktaattoreita on tullut ja mennyt; ja tulleekin.

    Kauhun tasapaino ja tauoskasvuun keskittyminen taisi tilapäistä(?) rauhan (ja rahankin?) aikaa avittaa. Itse ajattelisin, että pieni kipinä ennenkin on sytyttänyt suuremman roihun – kun taustalla on riittävästi palavaa materiaalia. Ja ovat ne ”seonneet diktaattorit” ennenkin pyromaaneina toimineet. En kuitenkaan uskalla esiintyä suurena historian tutkijana – saati ennustajaukkona (anteeksi sukupuoli-ei-sensituiivinen termi).

    Yhtä sun toista toki tapahtuu taustalla – menemättä ”salaliittoteorioihin” – jotka saattavat poikia jotakin ei-niin-miellyttävää. En siis haluaisi myöskään tuudittautua siihen ”no problems – business as usual” -tyyppiseen varmuuteen suhteellisen rauhallisen ja talouskasvullisen ajan jatkumisesta. Saati monipuolisen vapauden pysyvyydestä (joka ei kaikkia ole koskenut tähänkään asti, vrt. esim. em. luettelo.)

    Tokihan on niin, että täällä lännessä ja erityisesti pohjolassa on totuttu yltäkylläiseen ja tilastollisesti helppoon elämään (joka ei sekään ole ihan kaikkia päässyt siunaamaan). Reagoimme muutokseen, emme vain suuruuteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Raamatullisesta kontekstissa aika on rajattu ja maailman tapahtumat ovat säädettynä Korkeimman toimesta. Miten ja milloin nykyinen ”aika” saavuttaa täyttymyksensä ja milloin synnin vaikutus saavuttaa päämääränsä ihmiskunnassa, eli täydellisen laittomuuden ja rappion. Vanha maailma jäi veden alle ja tuohosi lähes kaiken… Miten on tulevan tuomion kanssa? Miten Jumala tulee puuttumaan maan asioihin toteuttamaan lupauksensa tulemuksestaan?

    Lainaa tähän tuota mystistä Raamatun paikkaa, johon blogisti viittasi:

    ”Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

    Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä”. Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. 2.Piet.3:3-9

    Kirjoittaessaan näitä Pietarin on täytynyt tuntea jotain sellaista tietoa, joka on meiltä paljolti kadoksissa… Kertoiko Jeesus lihansa päivinä tarkoin tulemuksensa päivistä ja ajasta Apostoleille?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niin kuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen t e i t ä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että k a i k k i tulevat parannukseen.”

      Kyllä minusta 2000 vuotta ja jo risat on ollut melkoista viivyttämistä…

      Ja keitä tarkoitta yo sitaatissa kohteet ’teitä’ ja ’kaikki’.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.”

      Tässähän käytännössä todetaan, ettei mitään ”lupauksen täyttymystä” voi edes tulla tai olla. Jakeen reunaehdot muodostavat paradoksin täyttymykselle.

      Joka päivä syntyy satojatuhansia uusia ihmisiä, joten jokainen päivä viivyttelyä tuottaa ainoastaan enemmän niitä, jotka eivät tee kristinuskon vaatimaa parannusta. Tämä taas tarkoittaa, että jokainen päivä kun ”Herra viivyttelee”, yhä useampi ”hukkuu”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Tuo Ismon mainitsema Pietarin kirje on lähetetty Vähän-Aasian lounaisosan seurakunnille (1 Piet 1:1). Niiden jäsenet olivat sekä juutalais- että pakanakristittyjä. Siis poikkeuksetta kaikille, jotka ovat evankeliumin saarnan kuulleet. Jotka eivät ole sitä kuulleet, heille evankeliumia käsketään julistaa. Jumala ei siis tahdo, että kukaan hukkuu vaan kaikki tulevat parannukseen. Se tarkoittaa pelkästään ja ainoastaan yksinkertaisesti uskoa Kristukseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Huomatko Kosti että tuo ajattelu tarkoitta sitä, että maailmassa olisi sanaa ’kaikki’ vastaava tietty valtava määrä ennalta olevia sieluja kattamaan esim. menneet 2000 vuotta uusia syntymiä, ja niitä jotka edelleen odottavat syntymistään, jotta voisivat pelastua. Muuten sanalla ’kaikki’ ei ole ollut 2000 vuotta sitten ja nytkään tulevaisuutta ajatellen mitään järkeä. Ja Jumalan tieten noistakin siis – kuten Antero edellä sanoitti- suurin osa eli monta miljardia ihmistä heitetään siis kidutettaviksi ikuisessa tulessa. Omituista ’rakkautta’.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Seppo, eipäs nyt heitetä ketään tuliseen järveen ja tuomita niitä ihmispoloisia, jotka eivät ole Kristuksesta kuulleet. Vain ne hukkuvat, jotka eivät ota Kristusta vastaan, kun ovat Hänestä kuulleet, eivätkä silti usko luota Jumalan Pelastukseen.

    ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Näin se jätti Malinenkin kommentoimatta tuon ’kaikki’ sana logiikan ko kontekstissaan tai pikemminkin sen puutteen. Enkä minä heittele ketään helvettiin, niin tekee Raamatun ja kirkonopin mukaan Jeesus ja vielä siten, että vain ’piskuinen joukko’ pelastuu, sillä ’monet ovat kutsutut, mutta ’ h a r v a t valitut’. Ja ”Monet menevät leveästä portista ja leveää tietä, mutta se tie johtaa tuhoon…Miten kapea onkaan se portti ja miten kapeaksi tehty se tie, joka vie elämään! Vain h a r v a t löytävät sen.”(Mat7:13,14)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Prof. Osmo Tiililä on todennut 3 vuottaa ennen kuolemaansa näin: ”Ristittä et läpäise, professori, yritä siis kantaa sitä kärsivällisesti laskeaksesi sen kerran Suuren Kuulustelijasi eteen hänen loppututkinnossaan.” Sillä portti on ahdas ja tie kaita, joka elämään vie ja kaikille Kristuksen risti ei kelpaa, jota suri myös Paavali.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Seppo, Jumala on Kristuksessa julistanut pelastuksen kaikille, eli Jumala tahtoo, että kaikki ottavat vastaan Kristuksen. Viekää Evankeliumi kaikkeen maailmaan, on myös samaa kieli kuvaa. Jumala ei ole salannut Evankeliumia, vaan päinvastoin nostanut sovitus uhrin Golgatan kukkulalle, jotta kansa ymmärtäisi mikä Jumalan tahto Kristuksessa on.

    Jumalalla on siis yksi suuntainen tahto pelastuksen asiassa ja tahtonsa Hän on ilmaissut Pojassaan, mutta jos onkin niin, etteivät kaikki ole samaa mieltä Jumalan kanssa ( siis tunnusta Jumalaa), niin mikäpä minä olen jakomieheksi… Jumalalla on yksin valta, näin uskon vakaasti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Et siis ymmärrä ongelmaa tuon ’kaikki’ sanan suhteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Mikkola sanoo:

      Seppo, Suosittelen, että tutustut kristilliseen uskoon (sen klassisessa muodossa). Raamatun yksittäistenm jakeiden ymmärtämisestä voi kiistellä loputtomiin. Sinä tunnut luovan tekstistä sellaisen uskonnon, jota ns. klassiseen kristilliseenuskoon eivät usko. Toki sinulla on oikeus niin tehdä ja väittää klassiseen kristinuskoon uskovia ”vääräuskoisiksi” tai väärin uskoviksi.

      Olisik ehkä hedelmällisempää ensin kertoa, mikä on sinun versiosi krtinusko(nno)sta – siis kokanaisuutena – koska kerran tällaista kritinusko(nto)a kritisoit.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matti Wirilander

    Olen mikkeliläinen teologian tohtori ja Suomenniemen kirkkoherra emeritus. Harrastan historiaa, paikalliskulttuuria, klassista musiikkia ja metsässä samoamista. Myös ihmisoikeuskysymykset ovat minulle tärkeitä. Jo vuosien ajan olen tukenut Amnesty Internationalen työtä. Syväkirkollinen ajattelu on perimmältään se, johon teologisesti lukeudun.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit