Hiljaisen viikon värit 2. Kiirastorstai. Musta.

Onko ehtoollinen aina virtuaalinen? Eikö olekin niin, että itse uskossa Kristus on läsnä. Pandemia ei pysty aiheuttamaan hengellistä eristystä. Palautan tässä mieliin Tuomo Mannermaan vuonna 1979 julkaiseman tutkimuksen: ”In ipsa fide Christus adest (Itse uskossa Kristus on läsnä).”

Mannermaa tutki luterilaisen ja ortodoksisen kristinuskonkäsityksen leikkauspistettä. Otsikko kuvailee hyvin asian ytimen. Laki ja rakkaus ovat voimassa maan päällä, Jumalan edessä ovat voimassa usko ja uskovan yhteys olla Kristuksessa.

Pandemia ei aiheuta ainakaan virtuaalista eikä spirituaalistakaan eli hengellistä eristäytymistä. Silti on hyvä antaa tilaa kysymykselle: Onko Kristus ehtoollisessa läsnä voimassaan ja hengessään ja/vai onko hän itse tosiasiallisesti läsnä leivässä ja viinissä?

Perinteiset kysymykset ovat erityisen ajankohtaisia nyt, kun toimimme virtuaalisuuden kyllästämässä maailmassa.

”Korona aika kuormittaa etenkin nuoria aikuisia.” (HS 31.3.2021). Sosiaalinen eristäytyminen ei kuitenkaan aiheuta virtuaalista eikä spirituaalistakaan eli hengellistä eristäytymistä. Fyysistä lähimmäisyyttä ja sen estymistä pandemia kyllä koskee – ja ehkäpä myös ymmärrystämme ehtoollisen reaalisesta olemuksesta. Itse tyydyn kysymään ja luottamaan siihen, että uskossa Kristus on läsnä, alttarin puolikaarella, yhdessä toisten kanssa ja joka tapauksessa virtuaalisestikin, sydämessä.

Valitsin tämän kiirastorstain väriksi mustan. Tässä taulussani on näkyvissä oikeastaan vain musta, jonka alta kamera paljastaa muita värejä. Niin on kiirastorstainkin laita. 

On helppo ymmärtää, että ”ehtoollisessa muistamme Jeesuksen ristinkuolemaa”. Astetta vaikeampi on suostua siihen, että ehtoollisessa ” Kristus lahjoittaa itsensä meille”. Kiirastorstain evankeliumi on äärimmäisen hämmentävä. Jeesus sanoi: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini” (Mt 26:26).

Oheisessa podcastissa lähden liikkeelle Solifer -moposta ja Lappeen kirkon sivuparvesta. Käytän tässä blogissa ja puheessa lainauksia - hyvin vapaamuotoisesti - Riitta&Seppo A. Teinosen kirjasta ”Ajasta ylösnousemukseen”, kirkkomme Katekismuksesta sekä Kotimaisten kielten keskuksen virtuaalisuus sanan taustan selvityksestä ynnä Jari Jolkkosen tutkimusta ”Uskon ja rakkauden sakramentti”. Olen merkinnyt tämän päivän väriksi mustan. Tiedän, että kirkon perinteessä musta on varattu pitkäperjantaille. Musta on minulle kuitenkin kiirastorstain illan juhlallinen, harras ja voimakkaasti myös haikean surullinen ja yhteinen tunnelma. Podcastin pituus on noin 9 minuuttia.

Linkki puheenvuoroon on tässä:

https://soundcloud.com/user-941307355/hiljaisen-viikon-kiirastorstai

 

 

15 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Mielenkiintoista todeta, että aprillin päivän väri on musta. Kiinnostavaa todeta mitkä ovat sitten vapun, juhannuksen, ja ennenkaikkea joulupäivien väri vuosikalenterissamme. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut elokuun 25 joka on syntymäpäivämi ? Missä värissä olen syntynyt ?

    Kaikkea uutta sitä tulee esiin luterilaisen kirkon opissa. No, oppia ikä kaikki !

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Kettunen sanoo:

    Alttari puetaan mustaan ja hiljennytään Pitkäperjantain viettoon. Viimeinen ehtoollinen oli kristikunnan elämän leivän ja viinin, Kristuksen ruumiin ja veren sakramentin asettamisen hetki, muistoksensa eli syntiemme anteeksiantamiseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Perjantai oli antiikin mytologiassa, rakkauden jumalatar Venuksen päivä, Dies Veneris. Useilla kielillä se on rakkauden jumalatar Frian, Freian, tai Frouwan päivä. Kun ajattelu Venuksen, eli naisen rakkaudesta muuttui kuolmansynniksi, siitä tuli Jeesuksessa kuoleman päivä.

    Lauantai, joka on sapatti, Jumalan säätämä lepopäivä , jolloin myös härät ja aasit saavat levätä. Muuttui Jeeksessa Ihmisen pojan päiväksi, jolloin ihmisen poika on haudassa. Siitä tuli haudan lepo.

    Sunnuntai on auringonpäivä joka muuttui Jeesuksessa ylösnousemuksen päiväksi, vaikka se on aurinko, joka nousee. Joka aamu.

    Ja keväällä elämä herää jään ja lumen alta, se on elämän ylösnousemus joka vuosi.

    ”Torstai-sana on tullut suomen kieleen todennäköisimmin ruotsin kielen torstaita tarkoittavasta sanasta, torsdag (Tor-jumalan päivä). Myös saksassa ’torstai’ on ukkosen jumalan päivä: ” Wikipedia

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Juuri noin. Kirkkovuoisi ei ole sattumalta sidottu keskeisissä juhlapäivissään antiikin astronomiaan sekä konkreettiseen että etenkin symboliikassaan. Risti ympyrässä on mm. kelttiläistä perua ja viittaa neljän vuodenajan neljään kulminaatiopäivään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Venus-planeetta on yksi Raamatun keskeisimpiä sekä avoimia että salattuja ns. johtomotiiveja ja motiivi liikkuu Raamatun ensimmäisestä lauseesta sen viimeiseen. Tunnetuin nimi Venukselle on ’Valonkantaja’ eli Lucifer, jolla ei ole sitten niin mitään tekemistä minkään ns. paholaisen kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Miten tuntea Kristuksen läsnäolon valtavan voiman, mikäli Hän ei olisi läsnä sakramentin leivässä ja viinissä tosiasiallisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Jeesus avasi ehtoollisen ja lihansa ’syömisen’ merkityksen kaikesta mystifioinnista vapaaksi todeten että se on hänen sanojensa eli opetuksena vertauskuvallinen ’syöminen’. (ei liha mitään hyödytä, ne sanat jotka minä sanon, niissä on henki ja elämä) Ruokkiminen oli opettamista ja syöminen oppimista. Meillä on yhä tänäänkin sanonta ’tiedon nälkä ja ’tiedon jano.’ Kristuksen läsnäolo ko rituaalissa lienee siihen tosissaan uskovan itsesuggestio.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samuel Kettunen sanoo:

      Niin se on, jos ei usko ja tunnusta ehtoollisessa läsnäolevaa Kristusta, eikä sille armon aterialle kuulu silloin edes mennä. Siunattua Herran Jeesuksen kovan kärsimisen, kuoleman ja riemullisen ylösnousemuksen juhlaa uskovaisille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Seppo, Kristus ei sano läsnäolostaan, ”tämä lienee” vaan tämä (leipä) ON minun ruumiini ja tämä (viini) On minun vereni. On on On, eikä se sanan logiikan mukaan tarkoita lienee, eikä se muutu, vaan se yksinkertaisesti ON, vaikka kukaan siihen ei uskoisikaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Luepa ajatuksella Kosti Johannes 6:63

      ”Henki tekee eläväksi, ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä.”

      Sana liha viittaa tässä 6:63:ssa juuri siihen samaan ’lihaan’ jonka Jeesus antaa syötäväksi. Se ilmenee koko 6. luvun asiayhteydestä aivan selvästi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Seppo, ymmärrän tarkoituksesi. Kun Jeesus viittaa tuossa (Joh6.53-56) lihansa syömiseen ja verensä juomiseen, niin hänkö kumoaisi tuon edellisen jakeessa (6:63) Ensin hän käskee ja sitten (6:63) peruu sanansa. Et usko siihen itsekään, mikäli katsot asiaa logiikan kannalta. Lisäksi (Matt26, Mark14 ja Luuk22) toteavat, että est on est, eikä se silloin merkitse, vaan ON. Henki tekee eläväksi, siihen ei meidän lihamme kykene, nimittäin uskomaan, kuten (Joh6.64) alussa viittaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Ei Jeesus mitään peru, hän vain a v a a vertauskuvansa tarkoituksen! Tämä ON liha(ruumis ja veri) ja liha ON opetussanat. Ko 6 luvun koko asiayhteys on päivänselvä. Jeesus puhuu sinä OMASTA lihastaan k o k o a j a n. Sekä liha että leipä olivat opetuksen ja opin symboleja. Jeesus käski Pietarin r u o k k i a lampaitaan….Heprealaiset kutsuivat esim. Tooraa juuri leiväksi (lechem) ja uskovat että Messias tuo uuden leivän se on uuden Tooran tulkinnan. Siksipä Jeesus pantiin narraatiossa syntymään juuri Beth-lechemissä eli leivän talossa. Jeesus edellytti uskoa opetustensa sisältöön, ei hakenut henkilö-palvontaa ja itsensä totemisointia. Tuli uskoa häntä! Ei häneen…!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    On totta, että lähes kaikissa käännöksissä Matteuksen 26:26 sisältää ilmaisun “tämä on minun ruumiini” tarkoittaen happamattonta leipää. Ja tämä on tulkittavissa ainakin kahdella eri tavalla: 1) leipä muuttuu ihan oikeasti Kristuksen liharuumiiksi 2) kyseessä on ”vain” Jeesuksen täydellisen tomumajan symboli. Tai sitten voi asian todeta kuten blogissa : ”Kiirastorstain evankeliumi on äärimmäisen hämmentävä.”

    Ilmaisu “tämä on”(”hos esti”) esiintyy Raamatun uudella puolella varsin usein, joten vertailukohtia löytyy. Esimerkiksi näin: ”Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee(”hos esti”) aukene.”(Mark7:34) Ja näin: ”Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges — se merkitsee(”hos esti”): ukkosenjylinän pojat.” Poiminnat KR92 mukaan.

    Vastaavaa symboliikkaa käytetään myös sitten vaikkapa Kolossalaiskirjeessä, jossa Kristuksen ruumista verrataan kristilliseen seurakuntaan: ”minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on(”hos esti”) seurakunta.(Kol1:24)

    Raamattu siis sanoo Kristuksen ruumiin ”olevan” paitsi happamaton leipä myös kristillinen seurakunta. Olisiko nyt kuitenkin ymmärrettävä, että molemmat symbolit ”vain” kuvaavat Kristuksen keskeistä asemaa pelastuksessamme? Ja näin olisi tuossa Matteuksen jakeessa 26:26 parasta kääntää – tai ainakin ymmärtää – kreikkalainen ilmaus ”hos esti”: ”tämä merkitsee minun ruumistani”?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Rauli toteat, että Mat26:26 olisi ymmärrettävissä ”hos esti”: ”tämä merkitsee minun ruumistani”?

    Kuitenkin (Luk22:19) ”Τοῦτό ἐστιν τὸ σῶμά μου…” on ymmärretävissä; ”Tämä on (estin) minun ruumiini.” Tämä sana (estin) oli eräs keskeinen myös reformaatiota jakava kysymys. Kirkon ovet ovat auki, joten tämä tällä erää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matti Perälä
    Matti Perälä

    Teologian tohtori, liikunnan, piirtämisen ja kitaransoiton harrastaja. Kirja Nuorten elämänkatsomus, Kirjapaja 1985. Ihmiskäsitys Pontus Wiknerin filosofis-teologisessa ajattelussa 1986 (väitösk.) Tulevaisuuden seurakunta, toimituskunnan pj 1993, E-kirja Muistoja Jumalasta, Mediapinta 2014. Twitter: @MattiPerl. Blogeja myös Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro sekä Lily. Kannanottoja ja elämäntarinaa: www.mattiperala.fi. Sivuillani on linkki PODCASTEIHIN: Elämänfilosofiaa Matti Perälä Podcast. Kuuntelemaan pääset myös tällä osoitteella: https://soundcloud.com/user-94130735