Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. (Ps. 19: 8-11)
Miksi on tärkeää luottaa Jumalan sanaan (vert. Ps. 19: 8-11)?
Mitä tarkoittaa, että olemme Kristuksen kuoleman kautta tulleet vapaiksi laista (vert. Room. 7:1-6)?
Mikä on Jumalan lain tarkoitus (vert. Room. 7: 7-12)?
Miksi on tärkeää osata erottaa laki ja evankeliumi; mikä on evankeliumin tarkoitus?
Laki ja evankeliumi ovat molemmat Jumalan sanaa; lain mukaan rikkojat saavat rangaistuksen ja evankeliumi lupaa vapautuksen ja armon; miten käsittelet tämän ”ristiriidan”?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Jeesus näyttäytyy Vanhassa testamentissa (7.5.2015)
Jerusalem (21.5.2015)
” Mikä on Jumalan lain tarkoitus ” ?
Ensimmäiseksi on sanottava: Jumalan lain tarkoitus ei ole ihmsten moraalin kohottaminen. Kun lakia saarnataan, niin sen tähtäyspiste tulee kohdistua siihen, että ihmisten tulee huomata ei vaan yksittäisiä syntejä, vaan loputtoman pahuutensa josta ei koskaan tämän elämän aikana päästä eroon.
Lain ja evankeliumin sekoittaminen käy hyvin helposti, koska ihminen on luonnostaan lakihenkinen. Ja sen seurauksena on, ettei hän halua päästää ketään taivaaseen niin helpolla kuten evankeliumi lupaa.
Olemme kuulleet sanontoja: ” Kadu tarpeeksi ja korjaa elämäsi, niin saat syntisi anteeksi”, tai vaikkapa ” Saat syntisi anteeksi, jos elämäsi tästä eteenpäin muuttuu” ? Hyvin kauniita ja hurskaita toiveita, joita halutaan tuoda esille ja niiden avulla saada ratkaiseva muutos ihmisen elämässä. Mutta silloin synnin ongelma ratkaistaan ihmisen oman ponnistelun avulla.
On sanottu, että pieni hapate hapattaa koko taikinan ja näin todella on. Myöskin väärä opetus hapattaa ja sotkee evankeliumin. Jos evankeliumiin sekoitetaan lakia, niin evankeliumi katoaa ja jäljelle jää pelkästään laki ja elämästä tuleekin lain alla elämistä. Vaikka asian tulisi olla aivan päinvastoin.
Kiitos Martti erinomaisesta kommentista. Jumalan lain tehtävä on näyttää syntisairautemme. Ainut lääke tähän sairauteen on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Meidän omat paranteluyritykset vain lisäävät syntisairautta, ei paranna.
Paavali kirjoittaa Room. 7: 7-12 itsestään: ”Minä elin ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon ja minä kuolin.” On muistettava, että hän oli saanut perusteellisen juutalaisen kasvatuksen lain tuntemiseen ja noudattamiseen. Me elämme toisena aikana ja toisessa kulttuurissa. Voiko meidän suhteemme lakiin olla edes Paavalin tilannetta muistuttava?
Martti Pentti, hyvä kommentti ja hyvää pohdintaa. Rakkauden kaksoiskäsky on aika velvoittava. Meistä ei kukaan täytä sitä mittaa, minkä Herra on meille antanut. Miksi rakastaminen on vaikeaa?
Eikö Paavalin viesti ole, että Herra on antanut ylivoimaisen velvottavan lakinsa vain omaisuuskansalleen eikä koko ihmiskunnalle? Hän itsekin joutui sen alle opittuaan sen käskyt. Silloin ’synti heräsi eloon ja minä kuolin’. Paavali taisteli sen puolesta, että Vanhan testamentin lailla ei rasitettu kristityiksi kääntyneitä pakanoita. Miksi meidän siis pitäisi ahdistua sen edessä?
Meidän ei tarvitse kuin noudattaa rakkauden kaksoiskäskyä; rakastaa Jumalaa yli kaiken (lain ensimmäinen taulu) ja rakastaa lähimmäistä niinkuin itseä (lain toinen taulu). Miksi näitä Herran käskyjä on vaikea noudattaa? Miksi itseä on paljon helpompi rakastaa, kuin lähimmäistä ja Jumalaa?
Onko se niin vaikeaa? ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”
Jeesus rukoili ristillä vihamiestensä puolesta. Siinä esimerkki meille rakkaudesta.
Moni kristittynä itseä pitävä, ei pysty rakastamaan edes omaa aviopuolisoa, vaikka Jumalan edessä on niin luvannut. Jumalan sanasta vähät välittävä ei rakasta Jumalaa. Aika vähäistä on meidän rakkautemme.
Ehkä emme osaa rakastaa, koska luulemme sen vastoin Jeesuksen sanaa olevan niin mahdottoman vaikeaa. Kuka on saanut meidät näin erehtymään? ”Voi teitäkin, lainopettajat! Te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella.” Kuka on valheen isä?
Hyvää pohdintaa, kiitos Martti Pentti. Hyvänä päivänä on helppoa rakastaa. Vaikeina hetkinä, kun kaikki ei mene meidän mielemme mukaisesti, niin tikarit lentävät helposti. Minkälaista on todellinen rakkaus? Voiko mikään sammuttaa todellista rakkautta?
” Miksi on tärkeää osata erottaa laki ja evankeliumi; mikä on evankeliumin tarkoitus ” ?
Pelastuksen omistamiseen tarvitaan Jumalan lakia ja evankeliumia. Evankeliumilla ei kuitenkaan ole ns. ” luonnollisessa ihmisessä” sellaista kykyä tai tartuntapintaa, että se voisi saada ihmisessä aikaan sen mikä evankeliumin tarkoitus on.
Jos evankeliumia julistetaan järkeen vetoavasti, se on vaarallista, jos evankeliumista tehdään yleistä hyväksymistä. Jos näin tehdään evankeliumi katoaa ihmisen hyväntahtoiseen selitykseen Jumalasta, joka ymmärtää ja hyväksyy ihmisten tekemät virheet.
Vain Jumalan laki synnyttää yksin tarpeen ottaa vastaan evankeliumin vapauttava lahja. On aina todettava, että evankeliumin uskominen on lahja, jonka Jumala yksin pystyy tekemään.
Toisin sanoen tarvitaan Jumalan lakia kaikessa ankaruudessa ja evankeliumia puhtaasti erottaen sen ihmisen omista ansioista ja valmistusteoista ennen uskon syntymistä.
Jumalan Sana on ensin, sen jälkeen tulee ihmisen usko, joka omistaa Kristuksen täytetyn työn.
Hyvä kommentti, kiitos Martti. Evankeliumiin ei saa sekoittua lakia. Ainoastaan puhdas evankeliumi on arvokasta.
Kun Jumalan säädökset ja neuvot murskaavat ihmisen omavanhurskauden, niin se tekee ihmisen ”pieneksi”, kuten Paavali kutsui itseään kohdattuaan Jeesuksen, hän oli lakiin nähden nuhteeton, mutta rakkaus puuttui.
Kun hänelle ilmoitettiin ”Korkeimman käsivarsi” (Kristus) niin hän sai oppia mitä on Jumalan Totuus, Armo ja Laupeus.
”Laki saa aikaan vihaa” (tuon voisi kääntää myös ”rakkaudettomuutta”) joka kuvaa mitä laki saa meissä aikaan.
Lain tarkoitus on näyttää meille mikä meille on hyväksi, mutta siinä on vain kuva rakkaudesta, se ei ole itse Rakkaus. Voimme pyrkiä olemaan Jumalan kaltaisia ja leikkiä tuota rakkauden kuvaa, kun noudatamme lakia nuhteettomasti, mutta silti meille voi joku sanoa: ”Miksi olet niin kova ja tunteeton?”
Me emme edes aina huomaa, että meissä ei ole rakkautta itsessämme, kuten Jeesus sanoo, (Joh.5:39-41) vaan meille pitää lain kautta osoittaa meidän raadollinen tilamme. Se on kaiketi Jumalan Lain tehtävä. Voimme osata kirjoitukset ulkoa ja jokaisen lain pilkulleen, mutta rakkautta ei löydy yhtään, näin on jokaisen ihmisen kohdalla luonnostaan.
Synnymme synnin alle, johon meidät on myyty, mutta emme ymmärrä Jumalasta mitään, ennenkuin synti meissä herää käskysanan kautta, koska sen mukana tulee myös rangaistus.
Jos et toimi kuten sanotaan, niin siitä seuraa rangaistus, sanotaan jo pikkulapselle, jonka tähden me myös pyrimme pois lain ulottuvilta ja menemme hyvään piiloon tekohurskauden ja nuhteettoman pinnan alle ettei meidän tekojamme nuhdeltaisi. Elämme pimeydessä ja pidämme sitä jopa valkeutena. (ihmisviisaus, omanedunpyynti ja ulkoisesti hurskas elämä)
Näin meidän syntimme kasvaa meissä ja saa aikaan kaikkea vääryyttä, kunnes olomme käy lopulta kuolettavan tuskaiseksi ja kuolemme lain alle tai paadumme lopullisesti. Jos silloin huudamme avuksemme Herraa, niin Jeesus tulee ja Vapahtaa ihmisen ja me muutumme ja Jumalan Rakkaus josta laki oli vain kuvaa, tulee asumaan sydämeemme Henkensä Voiman kautta.
Tuosta Voimasta Paavali puhuu 1.Kor.2 kannattaa lukea. Lain ja Armon erottaminen ei ole ihmiselle luonnostaan mahdollista, kuten Martti Pylkkänen hyvin toteaa, ihminen on luonnostaan lakihenkinen, eikä ymmärrä Armosta mitään.
”Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.
Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,
koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.
Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.
Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.
Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.” Ps.107
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Ainoastaan armahdettu syntinen voi elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Oikeaa uskoa seuraa aina oikeat teot.
Herran laki on lähimmäisen rakkaus, jossa Korkein on myös lähimmäinen. Siinä on kaikki laki ja profeetat. Siis sataprosenttisesti. Sen on Jeesus vahvistanut. Se on elämämme tarkoitus ja siihen pyrkimys saa Korkeimman hyväksymisen, mitä se sitten merkitseekään.
Reino, kiitos hyvästä kommentista. Ainoastaan Jeesus Kristus tosi Jumala ja tosi ihminen pystyy rakastamaan ihan jokaista. Meidän rakkautemme on valikoivaa. Jeesuksen rakkaus vei ristille, jossa hän sovitti koko maailman synnit. Kuka on meidän lähimmäinen? Miksi jokainen ihminen, jonka kohtaamme tai joita meidän pitäisi kohdata on meidän lähimmäisiä?
Korkeimman, Jumalan , rakkaus ei vie meitä ristille vaan jonnekin jotaä emme tiedä. Jos et tiedä kuka on lähimmäinen niin en voi sille mitään.
Reino, pohdin, onko ihan jokainen ihminen lähimmäinen, myös vihamiehet, ”samarialaiset” , mamut jne. Onko lähimmäinen aina lähimmäinen aina kuolemaan asti, vai voimme itse päättää ketä pidämme lähimmäisenä? Tiedän, että kaikista lähin lähimmäinen on oma aviopuoliso. Aviopuoliso on lähin lähimmäinen aina kuolemaan asti. Keiden puolesta voisimme laittaa likoon vaikka henkemme, jos lähimmäisen auttaminen sitä vaatisi?
Tuleeko kristityn nähdä ketään ihmistä erilaisena tai niihin toisiin kuuluvana? ”Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ’Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.’ Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ’Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.’ Mutta Jeesus vastasi: ’Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.’ Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ’Herra, auta minua!’ Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.’ ’Ei olekaan, Herra’, vastasi nainen, ’mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.’ Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.’ Siitä hetkestä tytär oli terve.”
Martti Pentti, kiitos Raamatun kohdasta. Itse näen antamassa kohdassa meille kaikille esimerkin naisen sinnikkyydessä. Vastaava kohta oli kun Jaakob paini Jeesuksen Kristuksen kanssa ja piti kiinni ja sanoi päästävänsä vasta kun Jeesus siunaisi hänet. Jaakob sai uuden nimen Israel. Meidänkin kannattaa pitää kiinni Kristuksesta ja odottaa siunausta ja kaikkea hyvää Häneltä.
Kiinnitän vielä huomiota Jeesuksen sanoihin: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Ekö kanaanilainen nainen saa tässä osoittaa Herrallemme, että ”myös vihamiehet, samarialaiset, mamut jne.” ovat oikeutettuja lukeutumaan kadonneiden lampaiden joukkoon. Samoja kanaanilaisiahan me pohjoisenkin pakanakansat olemme.
Hyvä näkökulma. Jeesuksen Kristuksen antama kaste- ja lähetyskäsky tukee kertomaasi.
Miksi on tärkeää luottaa Jumalan sanaan (vert. Ps. 19: 8-11)?
Meidän elämämme on paljon antoisampaa kun haluamme elää Jumalan tahdon mukaisesti. Monesti kompastumme, mutta jos aina kaaduttuamme nousemme ylös kuten Viren olympialaisissa ja jatkamme juoksua, niin pääsemme voittajana perille. Jeesus Kristus on Tie ja Totuus ja Elämä!
Juha Heinilä, hyvää päivää pitkästä aikaa
Otat esimerkiksi Jaakobin painin, se ei osoita sitä mitä evankeliumi on, siis jokaisen tulee nöyrtyä Jeesuksen edessä ja ottaa Jumalan valtakunta lapsenkaltaisesti, ei siis voida ”vaatia” mitään vaan tulee luopua kaikesta vanhasta ja se tarkoittaa uudestisyntymää.
Pakana nainen siis todella nöyrtyi ja uskoi, siinä oikea esimerkki ottaa vastaan Jeesus ja evankeliumi kun Jumala kutsuu.
Ari, meidän turvamme on Jumalassa Jeesuksessa Kristuksessa. Voimme aina rukoilla ja odottaa apua Jumalalta. Hän on turvakalliomme.
Juha Heinilä, entä kun opetetaan tuota pienelle lapselle ja tämä rukoilee Jumalaa että auttaisi ettei isä joisi ja etteivät isä ja äiti riitelisi ja eroaisi, siis pienen lapsen todellisella uskolla?
Entä kun isä jatkaa humalassa äidin ja lasten lyömistä ja pieni lapsi rukoilee joka ilta kyyneleet silmillä ja sitten kertoo isälle kun tämä on selvinpäin että rukoilee ettei isä joisi?
Turva on Jumalassa. Maailmassa meillä ihmisillä ei aina ole helppoa olla. Ilman Jumalaa Jeesusta Kristusta on turvatonta. Meidän jokaisen on hyvä pohtia sitä, millainen isä tai äiti me itse olemme ja onko kodissamme hyvä elää.
Kuka on lähimmäisemme?
Kun ajattelee ääri esimerkkiä eli jos joku uhkaisi itseä tai omaa perhettä aseella uhaten ampua ja sattumalta´itsellä olisi mahdollisuus ampua ensin, niin miten toimisin?
Ampuisinko uhkaajan?
En ampuisi?
Minä en ampuisi sillä luotan Jumalaan ja Hänen Sanaansa, siis en tapaisi ketään vaan uskossa luotan Jumalaan, toisaalta en voisi ”tuomita” toista sen takia kuolemaan että hän uhkaa minua aseella, siis toimisin uskoen että tapahtuipa mitä tahansa niin Jumala vastaa siitä kun toimin Hänen Sanansa mukaan ja rakastaen myös tätä uhkaavaa lähimmäistä.
Ari, entä syntymätön lapsi. Mikä on isän vastuu?
Monet tilanteet tulevat yllättäen eteen ja joudumme tekemää silloin päätöksiä. Helppoa on kertoa miten jatkossa toimisi, mutta valitettavasti tosipaikan tullen vanha ihminen voi tulla esille ja toimii väärin, Jumalan tahdon vastaisesti.
Juha Heinilä, Jumalan rauha varjelee ettei sydämemme saastu eli kyllä jokaisessa tilanteessa on mahdollista uudestisyntyneen toimia Jumalan tahdon mukaan Jumalan rauhassa.
Kun ihminen saa armon eli uudestisyntyy niin ennen tehdyt synnit pyyhitään pois olipa ne kuinka veriruskeat tahansa, uudestisyntymän jälkeen on asia eri eli senjälkeen jos tekee syntiä joka on kuolemaksi sitä ei saa anteeksi.
Eli KUN Jeesus Sanoo Ilmestyskirjassa seuraavaa niin se pitää paikkaansa:
Ilm.22:
14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Veriset kädet eivät puhdistu, vaikka kuinka kehuskelisi, että jatkossa toimii oikein. Jokaisella on mahdollisuus toimia joko oikein tai väärin. Et ole kantanut isän vastuuta, joten turhaa annat muille ohjeita.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Ari, toivon, että pysyt poissa blogiltani.
Minusta sinulla ei ole mitään annettavaa näihin keskusteluihin, koska olet ylpeä ilman nöyryyttä.