Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja ja pappi Henrik Wikström sutii kirkkoa siitä, että sen puhe Jumalasta on hampaatonta. Vihervasemmistoa kosiskelevat seurakuntalehdet esittävät Jumalan suurena tuntemattomana liberaalina ja Jumalan sijasta keskitytään milloin mihinkin ajankohtaiseen trendiin, tällä hetkellä luonnonsuojeluun ja vähemmistöjen puolustamiseen. Artikkelin voi lukea Kirkko ja kaupunki -lehdestä: Henrik Wikströmin haastattelu
Kirkko on Wikströmin mukaan työntänyt Jumalan syrjään eikä suostu keskustelemaan uskon ydinalueista: Jumalasta, saatanasta, taivaasta ja helvetistä. Ihminen ei ole papin mielestä kiinnostunut arjen kristillisyydestä, vaan syvistä hengellisistä kysymyksistä ja kirkon pitäisi ottaa koko ”ilmoitettu Jumalan todellisuus” enemmän tosissaan.
Asiat voi nähdä toisinkin ja haluan katsoa asiaa nykynuoren silmin.
Ensinnäkin, kun Wikström yhdistää puheissaan Jumalan saatanaan, taivaaseen ja helvettiin, hän tarjoilee kristillistä teologiaansa muille itsestään selvyytenä ja totuutena, johon monikaan ei enää usko. Luojaan voi uskoa tai pyhyyttä kokea ilman välikäsiä; Jeesusta, Raamattua, kirkkoa, sakramentteja, Lutheria, tunnustuskirjoja, kadotusta, pelastusta jne. Kristinuskossa kyse on nimenomaan siitä, että ihminen uskoo ihmiseen ja Jumalasta on tehty sivulauseen virkaheitto.
Kirkko nimenomaan ei ole tässä mielessä sysäämässä Jumalaansa syrjään, vaan juuri toisinpäin, laittamassa sen keskiöön ja pienentämässä ihmisen ”ilmoittamaa todellisuutta” Jumalasta yli toisen ihmisen. Hyvä niin.
Toiseksi, arjen eettiset kysymykset ja pyhyyden kokeminen ovat monille se uskon syvin olemus, kun taas ensikäden tieto tuonpuoleisesta ei ole enää uskottavaa puhetta.
Kolmanneksi, kun pappi tarjoilee ihmisille arjen menetyksiin ja kärsimyksiin puhetta helvetistä tai taivaasta, on pakko kysyä, olisiko sittenkin hyvä pitää jalat maassa, kohdata ihmiset tasavertaisina, palata arkeen ja tunnustaa, ettei meistä kellään ole Jumalasta hajuakaan. Siitä tuntemattomasta ja toivottavasti liberaalistakin, jonka voisimme löytää myös itsestämme.
Heikki Halme, en tiedä mikä sisäinen hinku on esittää jatkuvasti pakanallisia ajatuksia. Löytyisikö toinenfoorumi missä kävisit näitä läpi? Oikeastaan me olemme jo kuulleet nämä puheet. Ne eivät vastaa sitä arki kokemusta mikä kirkoilla kautta maailman on.
Ymmärrän, että puheeni harmittavat niitä, joille vihapuhetta täynnään oleva Raamattu on puhdasta jumalan sanaa ja helvetti on totta. Ymmärrä sinäkin Sami, että yhä useampi ei niin enää usko ja että kirkon kriisin ydin on juuri ihmisen sanassa, joka on pahassa inflaatiokierteessä. Ilmeisesti olet lukenut blogini huonosti, kun maalitat minut pakanaksi. Tämä keskusteluhan kuuluu muuten juuri tänne.
Kari Kuulan vastine syyskuiseen Henrik Wikströmin haastatteluun on mielestäni lukemisen arvoinen.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kuula-onko-kirkko-tyontanyt-jumalan-sivuun-kuten-agricolaliikkeen-pappi-henrik-wikstrom-vaittaa-#ab6bce0f
Kari Kuulan vastine oli todella lukemisen arvoinen. Kiitos.
Kristuksen Kirkko on Apostoliselle perutalle syntynyt (silminnäkijän todistuksien) ja sen kautta se pysyy myös voimassa. Kirkko on ylösnousemuksen yhteisö ja perhekuntaa. Jos joku tuo Kirkkoon mielestään jotain uutta ja modernia, niin on se kuitenkin sitä vanhaa, mitä on ollut alusta asti, sitä samaa, joka pyrkii vain turhentamaan Pyhien uskon.
Kannattaa lukea 1.Kor. 15 luku ja miettiä ja kysyä itseltään sen jälkeen olenko Kristitty, vain jotain muuta? Kristinusko on ylösnousemuksen toditus maailmalle.
Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetutJos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat
Totesit Heikki Halme, ” että pitäisi palata arkeen ja tunnustaa, ettei meistä kellään ole Jumalasta hajuakaan” kuten myös, ettei ”monikaan enää usko siihen”, mitä uskontunnustuksessa sanotaan.
Mistäs sinä sen Heikki tiedät, ettei meillä ole tietoa Jumalasta, eikä Häneen monikaan usko? Armosta – joka kuuluu kaikille – me uskomme Kristukseen julistetun sanan ja sakramenttien kautta. Ristin pimeässä me myös näemme Hänet uskossa ja veisaamme virren 307 sanoin: ”Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle olen armoliitossa! Minut kalliisti Hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta.”
No kyllä Jumala varmaan melko tuntematon kaikille on. En ole sanonut ettei Jumalaan tai Luojaan uskota. On suorastaan outoa, että ihmisen ja Luojan välinen suhde ei kelpaa juuri kellekään sellaisenaan, vaan väliin tarvitaan toinen ihminen ja iso kasa tekoja ja kirjoja mestaroimaan suhdetta ja portinvartijaksi taivaaseen.
Heikki Halme, minä en kaipaa pakanallista uskoa jossa jokainen saa uskoa niin kuin huvittaa. Näin jumalia ja uskomuksia on miljardeja eri variaatioilla.
Sinulla on Sami omanlaisesi Jumala ja väitän, että se on jokaisella erilainen.