Henkensä kaupalla kaupungissa

Veriroiskeet suojatiellä pysäyttivät monet tänä aamuna Töölössä, myös minut. Onneksi ei ollut ihminen, ajattelivat monet, kun lukivat lehdestä tai Kotimaa24-uutisista, että hirvi se vain oli. Poliisi ampui Temppeliaukion kirkon katolle hirven, joka toikkaroinnillaan oli vaaraksi paitsi itselleen, myös liikenteellä ja kauppojen näyteikkunoille.

Olen viime päivinä nähnyt kolme eri kertaa hirviä, Sippolassa, Orimattilassa ja eilen illalla Kirkkonummella. Joka kerralla oli kyse ainakin kahdesta hirvestä. Vasomisaika lähestyy ja emot vieroittavat ylivuotisia vasojaan. Yhtäkkiä ne ovat yksin. Kaupungissa nuoret hirvet ovat vieraalla maaperää. Villi luonto ei sopeudu hetkessä kaupunkiin eikä urbaani kaupunkilainen villieläimeen. Edessä on törmäys.

Jotkut eläimet ovat oppineet löytämään paikan itselleen jopa kapunkierämaasta, puhumattakaan vihreämmistä keitaista. Suomenlinnan huuhkaja ja Lehtisaaren kettu kasvattavat poikasiaan - siitä huolimatta, että yli-innokkaat kuvaajat työntävät pitkiä putkiaan ketunpesään aivan poikasten kuonojen eteen tai isoäidit hakkaavat kepeillä urheiluvajan seinää saadakseen sen alla piileskelevät ketut näkyville lasten iloksi.

Pari viikkoa sitten koko maata varoitettiin Kotkan seudulla liikkuvasta karhusta - sen vuoksi katkaistiin Okko Kamun johtaman Lahti Sinfonian konsertin suora radiointi Yle 1:ssä. Karhun kuvakin päätyi Hesarin sivuille. Se laukkasi rantaruovikossa melkein kuvaajaa päin, joka sanoi nähneensä karhun katseessa kuoleman kauhun. Eipä ihme, olihan sen perässä lauma maapallon vaarallisimpia nisäkkäitä koirineen.

Asutuksen liepeillä liikkuvat eläimet tuntuvat olevan suuri uhka ihmiselle, vaikka tilanne on pikemminkin päinvastainen. Suomalaiset kaupungit Helsinki mukaan lukien ovat keskellä metsiä, joita pellot tilkuttavat. Tämä on helppo havaita ilmasta käsin. Ei siis ihme, jos eläimiä näyttäytyy - useimmiten ihmisiä väistellen - kaupunkien liepeillä. Olisiko kaupunkiin eksyneiden hirvien ampumiselle vaihtoehtoa, kuten tainnutusaseella rauhoitetun eläimen kuljettaminen takaisin sinne, mistä se on tullutkin? Säästyisivät lapset ja hempeämieliset aikuiset verta näkemästä ja mielenjärkytykseltä.

Joskus metsästysvaisto ja lihan himo johtavat ihmisen käyttämään hirven avutonta tilaa hyväksi. Uivan hirven havainnut alkaa kiertää sitä veneellä ympäri. Hirvi on vahva uimari kun se saa uida suoraan, mutta ympyräuralle pakotettuna sen voimat uupuvat ja "hukkuneen" hirven lihat päätyvät pakasteeseen.

Samantapaiseen epäreiluun ja ennen kaikkea laittomaan kamppailuun syyllistyvät ne suurpetojen pyytäjät, jotka ajavat kelkalla ahman, suden tai ilveksen kiinni - ja lopulta yli. Näin he osoittavat olevansa suurimpia petoja.

Luin keväällä valoisamman tarinan nuoren hirven seikkailusta. Se oli uupunut uimaan soseutuneissa kevätjäissä, mutta palokuntalaiset hakivat sen rantaan ja hieroivat lämpimäksi. "Katsotaan nyt, lähteekö se itse kävelemään vai laitetaanko lihoiksi." Lähti se ja auttajille tuli hyvä mieli. Saman metsäseudun asukkeja ja naapuruksia kun ollaan 10 000 vuoden takaa - jääkauden päättymisestä alkaen.

4 kommenttia

  • Tarja Aarnio sanoo:

    Kiitos todella hyvästä ja tärkeästä kirjoituksesta! Vaan meneeköhän se esiin tuomasi perusajatus jakeluun, ymmärtääkö ihminen edes oman etunsa nimissä, mistä on kyse? Epäilen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Tarja ja Matias, kiitos kommenteista. Tarja, luulen, että ajattelevat ihmiset ymmärtävät ajatukseni. Riistaeläinten metsästys on hyväksyttävää jo kannan sääntelyn vuoksi ja esimerkiksi hirvien männyntaimikoille aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi. Myös vakavasti loukkaantuneiden eläinten lopettaminen on jopa velvollisuus. Isompi kysymys on kuitenkin suhtautumunen eläimiin: katsotaanko niitä vain ihmiselle tuotetun hyödyn tai haitan näkökulmasta – esimerkiksi trofeina seinällä tai vahinkoeläiminä, joita pitää surutta tappaa? Esimerkiksi mäyrä on täysin aiheetta joutunut vainottavien vahinkoeläinten kategoriaan. Suhtautuminen eläimiin heijastuu myös siihen, kuinka suhtaudutaan yleisemmin elämään. Pelkkää ihmisen hyötyä korostava asenne johtaa helposti luonnon riistoon, josta lopulta kärsii myös ihminen. Onhan ihminenkin nimittäin riippuvainen samoista elämän edellytyksistä kuin muutkin luodut. Siksi käynnissä oleva sukupuuttoaalto tai ilmaston lämpeneminen – molemmat ihmisen aikaansaamia, eivät voi olla vaikuttamatta ihniseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Päivän lehdessä oli pikku-uutinen, että loukkaantunut vuoden ikäinen hirvi oli lopetettu meillä Lahdessa. Niin se on kotikaupunkinikin vaarallinen paikka eläimille – vaikka luonnonläheinen muutoin onkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.