Hengellisesti ahdasmielinen
9 kommenttia
Teoriassa kirkon opista pidetään tiukasti kiinni, mutta käytäntö on monessa suhteessa aivan toinen.
Oikeaoppisuus on mielestäni vaikea asia. Mikä on oikea oppi kokonaisudessa ja lopulta. Tietysti voi vedota tunnustuskirjoihin, mutta niilä on vähänlaisesti kosketuspintaa tämän ajan julistukseen muualla paitsi sleyn suunnalla. Esimerkiksi oppi vapaasta tahdosta on yleinen vaikka Luther ja tunnustuskirjat sitä vastustivat. Ajattelen, että parempi luottaa Jumalaan ja pyytää, että hän avaa asiat oikein minulle ja muille ja tutkia eniten raamattua. Tarkoitan, että oikea oppi on tärkeä ja sitä on jatkuvasti etsittävä, mutta sen vaatiminen muilta vie pois yhteydestä. Oikeaoppisuuden maine ja varmuus asioista voi houkuttaa monia, mutta Jeesus kutsuu uskomaan ja rakastamaan ymmärtämättä.
Tervehdys Antti! “Ei ymmärrys ja usko ole mitään toisiaan poissulkevia asioita.” Ihmiselle on annettu järki, ymmärrys ja ajattelemisen taito. Hänen tehtävänsä on näitä avuja hyväksikäyttäen suunniteltava mitä, miten ja miksi asioita tulisi tehdä. Yleensä myös toimimme niin kuin hyväksi koemme. Ja toivottavasti usein myös kyselemme Jumalan aivoitusten perään. Tässä verraton apu on Raamattu, Jumalan ilmoitus ja Sana. Ymmärryksemme on kuitenkin vajaata. Olemme aina väärässä. Jos emme paljon, niin ainakin vähän. Tämä on kova paikka myöntää. Helpompi on tarttua oikeaan oppiin ja olla varma ja ylpeä siitä. Silloin nousemme toisten yläpuolelle ja lankeamme ylimielisyyden syntiin. Tämä on itselleni läheinen synti. Uskoa ymmärtämättä on toisille helpompaa. Se on persoonakysymys. Kadehdin aina vaimoni lapsenuskoa. Itse joudun pohtimaan ja pyörittelen asioita varmaan lopun elämäni. Kyllä ymmärryksen on väistyttävä uskon tieltä, muuten meillä ei ole pelastuksen toivoa.
Antti, en minä niitä vastakkain tai toisensa poissulkeviksi laita vaan tärkeysjärjestykseen. Tuo korinttolaiskirjeen 14. luvun kohta ymmärryksestä (uudessa käännöksessä puhutaan ajattelusta),mihin viittaat, kertoo kielillä rukoilemisen ja ymmärryksellä tapahtuvan rukouksen välisestä erosta ja siitä vaarasta mikä kielilläpuhumisen väärästä käytöstä on. Siinähän ihmisen järki ja ymmärrys helposti hullaantuu yliluonnollisesta lahjasta ja kyvystä ja käyttää sitä siellä minne se ei kuulu. Efesolaiskirjeen 4. luku puolestaan puhuu ennemmin yhteydestä kuin ymmärryksestä. Tuo yhteys Kristukseen syntyy uskon kautta ja uskon kautta myös opimme hänet tuntemaan. Alaikäisyys on mielestäni sitä, että luotamme omaan ymmärrykseemme ja käsityskyyymme, emmekä näe totuutta omasta vajavaisuudesta ja syntisyydestäkin. Täysi-ikäisinä uskallamme laittaa kaiken Kristuksen varaan, pelastuksen ja elämämme kulun. Tähän ei järki halua suostua. Varsinkaan siksi, että silloin joudumme luopumaan itsekkäistä päämääristä.
Paavali ei kyllä elänyt niinkuin hän opetti , vaan hän oli hyvinkin ankara toisin ajattelivia kohtaan.
Yksi ahdasmielisyyden muoto koskee meitä libraaleja. Meidän hyvin vaikeata sulattaa sitä että muut eivät ajattele niinkuin me. On paljon ja äänekkäitä naisten itsemäärämisoikeuden vastustjia, sukupuolisesti erillaisten tuomitsijoita, naisten pappeuden vastustajia, pakolaisten maahantulon vastustajia, epäsuomalaisten arvojen kannattajia ja niitä jotka eivät ymmärrä sitä että Suomi pärjää hyvin aivan yksistään , maailma on 6000 vuotta vanha jne jne.
Olemme intohimoisen innokkaita tuomitsemaan nuo ahdaskatseiset. Jopa niin että oma ajattelumme kutistuu heidän vastustamiseen.
Itse yritän olla niin että nuo muut ajatelkoot niinkuin ajattelevat, heillä on varmasti hyvät syynsä siihen ja minun kutsumukseni ei ole olla librlismin missionääri.
Tosin joskus lankean innoissani tältä radalta ja mielelläni väittelen siitä mikä on mahdollinen totuus.Tapaamme bloggimaailmassa.
Kiitos kattavasta kirjoituksesta, Jouko. Mielestäni oikea oppi pitää kirkon kutsuvana. Uudet tai vanhat harhat tai harhaopit vieraannuttaa ihmiset kirkosta.
Ilmoita asiaton kommentti