Helsingin tuomiosuntiot läkähtyvät turistien outoihin / tyhmiin kysymyksiin!

vesivahinko

Mikä paikka tämä on? Onko tämä Senaatintori vai kirkko? Onko tämä parlamentti?  Milloin täällä on vahdinvaihto? Mitä,  eikö tämä olekaan presidentinlinna?  Onhan  tämä Uspenski? (Myös Temppeliaukion kirkko  on mainittu paikan nimeä arvuuteltaessa.)  Milloin tämä museo on viimeksi ollut jumalanpalveluskäytössä?

Jenkkituristi valitteli, että Uspenskin katedraali oli hänen mielestään ruma ulkoa ja kaunis sisältä. Tämä taas on kaunis ulkoa, mutta ruma sisältä! "En ole koskaan nähnyt mitään tällaista!"  Hassuinta tässä lausunnossa oli se, että Tuomiokirkko oli juuri tuolloin julkisivuremontin vuoksi paketissa…

Kun Tuomiokirkkoa korjattiin sisältä, niin muuan matkalainen päätteli korkeat tellingit keskikäytävällä nähtyään, että tämän täytyy olla ihan uusi katedraali. Vaan eivät olleet tellingit siinä ensimmäistä eivätkä varmasti viimeistäkään kertaa.

* * * * * * * *

Käsiini osui hiljattain  Apusakastissa nauretaan- niminen vihkonen, jonka  olivat toimittaneet tuomiosuntiot eli Helsingin tuomiokirkon kirkonpalvelijat. Alaotsikko kuului: Turistien uskomattomia kysymyksiä 1980- ja 1990-luvuilta Helsingin tuomiokirkossa.

Helsingin tuomiokirkossa käy vuosittain n. 300.000 turistia liikaa. Korjaan: Liikaa-sana poistetaan. Se kavaltaisi liian helposti  tämän kirjoittajan ajatukset turismista: Mielelläni tekisin nuorista ruoskan ja ajaisin nämä kaiken maailman pällistelijät outoine ja  tyhmine kysymyksineen pihalle. Luonnollisesti edustan yksin tätä näkemystä niin  työyhteisössäni kuin koko  Suomen Siionissa. Vastaan kyllä ihan itse  huuteluistani.

* * * * * * * *

Turistit, jotka periaatteessa ovat kiinnostuneet kaikesta, näkevät usein pelkkiä yksityiskohtia:

Onko tämä (turisti osoittaa laajakuvaa alttarista)  tässä kirkossa? Onkos tämä (kortti tapulin katolta otettu) tämän kirkon kuva? ”Onko sinulla postikortteja Tuomiokirkosta?” kysyi rouva ,  joka seisoi myyntipöydän ääressä ja katseli kyseisiä kortteja. Onko suurin osa kirkonbongaajista tämän kirjoittajan lailla näkövammaisia?

Miksi teillä on nauloja rivissä seinällä? (Virsitaulu)

”Saanko leiman?” pyytää  eräs turisti esittäen  passinsa.

Info-pisteessä turistit kysyvät  kirkon työntekijöiltä asioita, joihin pystyisi paremmin vastaamaan Helsingin kaupungin turisti-infon henkilökunta (tyyliin: pääseekö Kannelmäkeen raitiovaunulla?) Herttiles sentään, ettekö erota kirkollista informaatiota maallisesta? Kirkossa kerrotaan, miten päästään taivaaseen eikä minnekään Kannelmäkeen...

Tyhmien kysymysten lisäksi monet turistit haluavat tehdä tarpeensa kirkossa, onneksi useimmiten kyse on siitä lyhyemmästä toimituksesta. Me olemme tehneet Tuomiokirkossa sellaisen jäynän, että miesten vessa on muutettu yhdistetyksi sielun- / lastenhoitohuoneeksi, joka tarpeen vaatiessa toimii myös morsiuskammiona. Japanilaiset miesturistit yrittävät yhä edelleen sitkeästi  ängetä kyseisestä  ovesta sisään, kun heikäläiset turistioppaat eivät näytä päivittyneen  kertomaan, että hädän luonne on muuttunut jo v. 1999.  Tunnen vahingoniloa siitä, että Temppeliaukion kirkossa käy vuosittain n. 600.000 hätäistä turistia.

Saarnatuolia on luultu sekä kuninkaalliseksi aitioksi että käymäläksi.

Alttaritaulun maalaajiksi on epäilty niin Raffaelloa, da Vinciä kuin Michelangeloakin.

Eräs turisti kysyi, onko Sibelius-monumentista otettu malli urkuihin. Toinen taas halusi urkumusiikin laitettavan pienemmälle volyymille   Hänelle oli täydellinen yllätys, että musiikki ei tullutkaan CD-levyltä vaan livenä. ”Is it organ?” tiedusteli  sen sijaan muuan turisti, kun porausääntä kuunteli.

Turistit tahtoisivat päästä hissillä sekä ylös kellotorniin että alas katakombeihin. Yrityksiksi ovat näihin asti jääneet. Turha vaivata kyselijöitä tiedolla, että katakombeja kryptassa ei ole koskaan ollut, mutta paikka on aikoinaan toiminut mm.  erään helsinkiläispiispan autotallina.

Toki tuomiosuntiot itsekin saavat osansa turistien huomiosta. Kun suntio on sanonut muutaman sanan vieraalla kielellä, vaikkapa saksaksi, tulee vastaukseksi: ”Ooh, oletteko tekin saksalainen?” Olisiko tässä kyse  jostakin samanlaisesta ilmiöstä kuin ensimmäisenä helluntaina, jolloin kaikki kuulivat puhuttavan ilosanomaa omalla kielellään:  Oletko englantilainen? Oletko japanilainen? Ovatko vanhempasi japanilaisia? Puhutteko te kaikilla kielillä? Voisitteko opettaa lapselleni englantia?

Mitä muuten arvelette kysymyksestä, joka esitetääntuolloin  tällöin nuorelle tuomiosuntioneidolle, miksei myös nuorukaisellekin: ”Oletteko naimisissa?” Eivät kai kysyjät sattumalta haikaile Ensitreffeistä alttarilla? Tai vähän eksoottisemmasta matkamuistosta kotiin vietäväksi?

* * * * * * * *

Psalmi  69:10a): Kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut!

Tätä psalmikohtaa ovat siteeranneet mm. Jeesus ja Ruttopuiston rovasti

* * * * * * *

Jonkinlaisia perustietoja voisi tutkia jo etukäteen netistä, ennen kuin lähtee tekemään noloja kysymyksiä suntioille, olipa sitten kyse mistä kirkosta tahansa.  Helsingin tuomiokirkkoon tulijat löytävät ihan passelia tietoa vaikkapa tästä:

http://www.helsinginkirkot.fi/fi/kirkot/tuomiokirkko

 

Kuvateksti: Katedraalin vesivahinko alkuvuodesta olisi varmasti kiinnostanut turisteja,  vaan myöpä pistettiinkin kirkon ovet kii!

 

 

 

 

 

10 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Hannu Kiuru :”Psalmi 69:10a): Kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut!

    Tätä psalmikohtaa ovat siteeranneet mm. Jeesus ja Ruttopuiston rovasti.”

    Voi ”jeesus”. Samaa voisin siteerata itsekin. Tosin käsitys ”sinun huoneestasi” on kaiken tämän kerettiläisyyteni vuoksi sanoisinko ”epämääräistynyt”. Mieleen tulee kuitenkin se, kun lähiomaiseni toimi suuren helsinkiläishotellin aamiastarjoilina opskelunsa rahoittaakseen ja hotellissa asunut amerikkalaisvierailija oli kiittänyt häntä palvelun jälkeen sanoilla ”en ole tiennytkään, etä Neuvostoliitossakin on näin erinomaista palvelua”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Juuri näin, Tuula: Ei tiedetä, mikä maa, mikä valuutta. Tai mikä rakennus.

      Herää kysymys, miksi ihmiset laukovat noita päättömyyksiään? Eihän tuollainen matkailu voi mitenkään ketään avartaa, jos ei olla edes kartalla…!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Sen verran puolustelen noita tyhmiä turisteja, että voihan olla joukossa sellaisiakin, jotka eivät ole suunnitelleet poikkeamista Tuomiokirkossa, vaan huomaavat sen patseeraillessaan pitkin kaupunkia.

    Toisaalta yksi ahdistavimmista kokemuksistani turistina oli käynti Westminster Abbeyssa. En osaa vieläkään itselleni selittää, miksi. Paljon olen siitäkin kirkosta lukenut ja tutkinut, eikä se ahdista mitenkään.Päinvastoin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Haa, Elias, sain kommentistasi kolme oivallusta:

      1) Turisteihin iskee kulttuurishokki ja he sekoavat sanoissaan ja ajatuksissaan.

      2) Lomalla turistit ovat älyvapaalla. He ovat jättäneet kotiin mahdollisen kykynsä ja halunsa ajatella itse.

      3) Kysymykset ovat epätoivon sanelema yritys jonkin sortin Small Talkiin. Jos turistit ajattelevat, niin he ajattelevat, että kun heittäytyy tyhmemmäksi kuin on, niin se ikään kuin innostaa tuomiosuntioita auttamaan noita ressukoita ihan erityisen sydämellisellä tavalla. Sitähän turistit eivät kyenne päissään pohtimaan, että tuollaiset poskettomat heitot ALIARVIOIVAT kuulijaa rankasti!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Elias Tanni sanoo:

      Aina ilo olla avuksi… 😉

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Kiitos aamun nauruista niin blogistille kuin Tuulalle. Nauru pidentää ikää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Facebookissa sivullani käydään pikkuisen vilkkaampaa keskustelua blogin aiheesta. Tosin suurin osa keskustelijoista on henkitoreissaan: Joko he ovat kuolemassa nauruun tai sitten häpeään Ruttopuiston rovastin takia tai puolesta: Rimanalitus, ei sisäpiirivitsejä julkisuuteen, kirjoittajalla karmivan vihamielinen asenne turisteja kohtaan, blogista sai käsityksen, että tuomiosuntiot eivät muuta teekään kuin nauravat turisteille.

    Kyseisellä lehdykäisellä on kuitenkin sekä nimeltä mainitut toimittajat että kustantaja. Painovuosi näyttäisi olevan 1999 eli vuosi, jolloin Helsingin tuomiokirkkoseurakunta menetti itsenäisyytensä ja pakkoliitettiin Vanhankirkon, Johanneksen ja Agricolan seurakunnan muodostamaan Helsingin Läntiseen Seurakuntayhtymään sekä seurakuntaneuvostojenliittoon.

    Jos tähän julkaisemaani bloggaukseen nyt jonkun mielestä liittyy jotakin rikollista, niin 17 vuodessa luulisi jo tämänsorttisten konnuuksien vanhentuneen. Mitä taas tulee ns. huonoon makuun, niin sitä vaivaa on esiintynyt kaikkialla maailman sivu. Sisäpaisti: Huono maku on pelkkä makukysymys, eikä makuasioista sovi väitellä.

    BLEXIT!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Hyvää jatkoa ja siunausta jokaiselle turistille, joka avaa kirkon oven näinä päivinä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Liisa Laurila sanoo:

    Turistit ovat todellakin tyhmiä ja turistien moittiminen osoitus rajattomasta viisaudesta. Vai onko oikeasti näin? Entäpä jos: Kirkosta ei ole olemassa helposti käteen tarttuvaa taustamateriaalia, esimerkiksi maksuttomia esitteitä. Kirkon perusjuttuja – kuten uskonto, kirkkokunta jne. ei ole katsottu tarpeelliseksi kertoa. Kaikkihan ne tietävät – vai tietävätkö? Kirkko ei ole ollut yhteydessä matkanjärjestäjiin ja kertonut perustietoja kirkosta. Jokaisen terveen ihmisen on välillä käytävä vessassa. Vähän kipeämmällä tämä tarvekin voi olla kipeämpi. Helsingissä inhimillinen perustarve voi olla todella vaikea toteuttaa, julkisia vessoja on harvassa ja nekin sotkuisia. Olisi armelaisuutta tarjota tätä palvelua. Miksei kirkossa ole oppaita, suntioilla lienee muutakin hommaa.

    Eikö kirkon tehtävä enää olekaan ottaa vastaan eksyneitä lampaita ja levittää hyvää sanomaa? Eikö jokainen kirkkooon astuva olekaan tervetullut? Kuinka ylimielinen kirkolla on varaa olla?

    Tervetuloa kirkkoihin, kaikki kiinnostuneet. Kun minä olen oppaana omassa kotikirkossani, vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin. Olen saanut käydä monta hyvää keskustelua kirkkovieraiden kanssa, saanut enemmän kuin antanut. Valitettavasti kirkkoni ei ole tuomiokirkko. Muista kirkoista en voi valitettavasti luvata.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121