Keski-suomalainen liikemiesjulkkis meni naimisiin iltapäivälehtien raportoidessa nuorenparin onnea kuin parastakin jatkokertomusta viestien. Toki jo aika alkuvaiheessa saattoi havaita, että ainoa, mikä prosessissa noudatti ”kirkon perinteistä avioliittokäsitystä” oli se, että vihille olivat menossa mies ja nainen. Kaikessa muussa oli jo tehty kompromisseja, mutta joka tapauksessa morsian oli kaunis ja sulhanen rikas ja komea. Hieman etukäteen julkaistuksi mätäkuun jutuksi kirkkohäät paljastuivat, kun kävi ilmi, että kumpikaan ”vihityistä” ei ole luterilaisen kirkon jäsen. Pappi tosin oli pappi, mutta eläkeläisenä ei hän ollut tullut tarkistaneeksi, onko hänellä valtuutta vihkiä pariskuntaa ihan oikeaan avioliittoon.
Tästä tarinasta – kunpa se olisikin vain tarina – voisi tehdä vaikka ”etsi seitsemän virhettä”-leikin kirkkoihmisten heinäkuisten illanviettojen ohjelmaksi. Mutta poiminpa tähän vain muutaman.
Kaikilla ev.-lut. kirkon pappisvirkaan vihityillä papeilla on oikeus vihkiä pariskuntia avioliittoon, joka on yhteiskunnan tunnustama, merkittäviä oikeusvaikutuksia sisältävä ja aikaansaava oikeussuhde. Pappishenkilöillä oleva oikeus vihkiä avioliittoon on olemassa riippumatta siitä, ovatko papit kirkon palkatussa tehtävässä vai eivät. Näin siitä huolimatta, että vihkimisoikeus itse asiassa on kirkolle annettu viranomaistoimivalta. Toimituksen suorittamisesta papit eivät saa ottaa palkkiota vihittäviltä. Jos ja kun kirkon vihkimisoikeus säilytetään myös tulevaisuudessa, se olisi hyvä oikeusturvan nimissä rajata vain palvelussuhteessa kirkkoon oleviin pappeihin.
Vihkiminen on viranomaistoimi, jossa vihkijän on varmistettava, että toimitus voidaan laillisesti suorittaa eli että vihittävät voidaan vihkiä ja että vihkijällä itsellään on oikeus suorittaa vihkiminen. Vihkijän tulee toimituksen edellytykset selvitettyään ja vihkimisen toimitettuaan täyttää asianmukaiset asiapaperit ja huolehtia vaadittujen virallisten ilmoitusten tekemisestä. On selvää, että jos kaikki tämä olisi tehty asianmukaisesti, olisi käynyt ilmi, että kaikki ei ole kunnossa.
On toki viihdyttävää lukea iltapäivälehtien nettisivuilta jännittävää jatkokertomusta, jonka jaksoissa arvuutellaan, onkohan julkkispari nyt aviossa vai ei ja onkohan vihkipappi ihan pihalla vai ei. Heinäkuun lomasesongin aikana toivoisi silti, että löytyisi joku toimittaja joka osaisi selvittää perusfaktat ja joku kirkon viestintäihminen, joka osaisi selkeästi sanoa, mistä on kysymys: mitään oikeata, oikeusvaikutuksellista avioliittoon vihkimistä ei ole tapahtunut, vaikkakin näyttävä viihteellinen pläjäys ja spektaakkeli kuitenkin. Kas voidaanhan näytelmissäkin näytellä vihkimisiä eikä kukaan väitä, että näyttelijät siinä tulisivat vihityiksi kaiken muun ohessa.
Heikille: Kuten uutinen tässä sivustolla toteaa, vihkiminen ei mennyt kirkkomme järjestyksen mukaisesti, mutta se on silti avioliittolainsäädännön perusteella pätevä. Vihkimiseen riittää se, että esteet on tutkittu oikein ja että vihkiminen suoritetaan siihen kelvolliseksi hyävksytyn vihkijän toimesta. Itse vihkimiseen riittää puolestaan kysymykset ja vastaukset ja avioliiton vahvistaminen (aviopuolisoiksi julistaminen). Kaksi täysivaltaista todistajaa pitää olla paikalla.
Jep. Laitoin viestin lähinnä tähän siksi, että tämä blogihan oli kirjoitettu niin, että itsestäänselvästi avioliitto oli mitätön. Tv: Heikki Hämäläinen
Jos maistraatti vakiintuneesti näin tulkitsee, mikä s siinä, mutta meneepä mielenkiintoiseksi. Ehkä siltä osin joskus myöhemmin lisää. Mutta jää askarruttamaan se, että Avioliittolaki nimenomaan säätää ev-lut ja ort kirkon papille oikeuden kirkolliseen vihkimiseen. Sen sijaan siviilivihkimisen osalta on eri toimijat, siinä oikeutettujen luettelossa ei ole pappeja viran puolesta. Jos sitten sanotaan, ettei kirkollisen vihkimisen edellytykset ole sitovia, koska ne eivät ole lakitasoisia, ollaankin aika mielenkiintoisissa näköalaoissa kirkkolain ja kirkkojärjestyksen soveltamisalojen kanssa. Ja joka tapauksessa käsittämättömän kauan meni, ennen kuin löytyi kirkosta edes yksi palkkaa saava asiantuntija sanomaan jotain julkisuuteen, vaikka kuinka olisi heinäkuu.
Olen itsekin ymmärtänyt, että me papit toimitamme vain kirkollisia viihkimsiä. Pidin myös blogikirjoituksesi tavoin vihkimistä epäpätevänä. Näin minusta meille on opetettu ja näin olemme säädöksiämme lukeneet ja tulkineet, jos niitä on ollut tarve tulkita.
Huomooksi vielä asiaan, ettei ko. tapauksessa käytetty siviilivihkimeisen kaavaa, joka on kirjattu avioliittoasetuksen 9 §:än.
Riippumatta siitä onko itse avioliitto pätevä, vihkitoimituksessa on jokat apauksessa tapahtuneu menettelytyapavirhe.