Näin kysyttiin tänään keskiviikkona 29.10. YLE:n aamutelevisiossa. Ja vastaan, että kyllä hävitti ja aika törkeällä tavalla. Muistan kun olin yläkoulussa töissä. Olin avustajana juurikin taito- ja taideaineiden tunneilla. Eli tekstiilityöt, kuvaamataito ja myös kotitalous. Teknisen työn tunneille en mennyt koska minulla ei henkilökohtaisestikaan ole mitään kokemusta kyseisestä oppiaineesta. Minulla ei koskaan ole ollut teknistä työtä oppinaineena. Kyseinen oppiaine tarkoittaa mm. puu- ja metallitöitä ja jossain määrin myös moottorin huoltoa ja pintakäsittelyä.
Käsitöissä opitaan laaja-alaisia taitoja, teknologista osaamista ja käsillä tekemistä. Peruskoulun käsityön opetus rakentuu nykyisin sekä teknisen työn, että tekstiilityön sisällöistä. Ja sitä sisältöähän sitten riittää. Sanotaan, että käsityö on suomalaisen perusopetuksen laaja-alaisin oppiaine mikä vaan ”pikakelataan” minimitunneilla.
Peruskoulun käsitöissä sovelletaan myös STEAM- sisältöä eli science, technology, engineering, art, mathematics eli tiedettä, teknologiaa, insinööritaitoja, taidetta ja matematiikkaa.
Tavanomaisesti käsityö on käytännönläheinen oppiaine, jossa kädentaidot ja tekninen ajattelu kehittyvät. Töiden kautta saa onnistumisen elämyksiä omin käsin aikaansaaduista tuotoksista. Käsitöistä saa tietoa ja taitoja, joita tarvitaan elämän monilla osa-alueilla sekä useiden alojen jatko-opinnoissa.
Mutta mitä paperilla hyvältä näyttävä ja kunnioitettava oppiaine on käytännössä kun tuntimäärät ovat tippuneet ja nyt sen sijaan että oppilas saisi keskittyä oikeasti oman tuotoksen toteuttamiseen, oppilas kulkee kahden eri oppiaineen välillä oppimatta yhtään mitään? Tarkoitus ja tavoitteet ovat hyvät, mutta toteutus ontuu. Toteutukselle ei ole annettu tunteja. Vaan on entisestään otettu pois. Resurssit.
Miksi tuntimäärät vähennettiin varsinkin kun kaksi oppiainetta yhdistettiin? Tämä ei ole loogista. Yhdistetään ja vähennetään. Ja kuitenkin juurikin näillä oppitunneilla voi hyödyntää ja kehittää matemaattisiakin taitoja. Se tukisi siis näin ollen myös matematiikan opiskelua. Mutta on myös puolustajia joiden mielestä uusi opetussuunnitelma ymmärtää paremmin, että on erilaisia käsityöntekijöitä. Se korostaa oppilaan omaa käsityöpolkua. Mutta pitäisi olla ensin perustaidot hallussa, että voi kehittää omaa polkua, mielestäni.
Eli ei pelkkää ”virkkausta ja sorvausta”, sanotaan. Ennen oppilaat tekivät tietyn ohjelman mukaisesti tiettyjä asioita. Yhdellä luokka-asteella tehtiin tietyt asiat, toisella luokka-asteella tehtiin toiset asiat. Mutta ne tehtiin ja opittiin ompelemaan, neulomaan ja virkkaamaan. Mitä vikaa näissä taidoissa on? Sinne olisi hyvin voinut lisätä kierrättämisen, paikkaamisen ja korjaamisen ihan vaan ajan hengen mukaisesti ja yhtenä keinona kertakäyttömuotia vastaan. Tuunaus, mitä suuremmassa määrin on tätä päivää. Miten tuunataan esimerkiksi omat housut? YLE:llä nähdyssä ”Suuri ompelukisa”- reality ohjelmassakin kunnioitetaan vanhoja tekniikoita mutta myös tuunataan vanhaa. Jännä vaan ettei meillä ole tehty omaa vastaavaa tositv- sarjaa. Oli askarteluun liittyvä, mutta ei muuta. Liekö syynä tekijöiden vähyys?
Käsityöt ja käsillä tekeminen auttaa myös keskittymään ja ovat siksi tärkeitä myös oppimisen kannalta.
Mutta ei. Muutetaan se mikä on oikeasti hyväksi ja sitten ihmetellään että mites tässä näin pääsi käymään. Onneksi asioita voi aina muuttaa takaisin. Otetaan vaan siis vanhat hyvät opit käyttöön. Se että opitaan ompelemaan, neulomaan, virkkaamaan, tekemään vohvelitöitä, ei ole huono asia. Toki voidaan lisätä vaikka kankaanpainantaa mutta sen työprosessi leimoineen päivineen voisi myös kuulua kuvataiteen tunneille. Asioita voi yhdistää ja tehdä niin monella eri tapaa.
Itse olen nyt pian 60- vuotias ja aloitin tänä syksynä Käsityön taiteen perusopinnot. Kurssin kesto on 4 vuotta. Haluan oppia edelleen sekä uusia asioita että ylläpitää olemassa olevia taitojani. Uuden oppiminen tekee myös aivolleni hyvää. Tänä syksynä opintoihin on sisältynyt luovaa maalausta, kankaanpainantaa omilla leimoilla (tehty siis itse) ja nyt on kirjonta menossa. Sitä en olekaan koskaan tehnyt. Kurssia suoritan vain omaksi ilokseni ja kyllä muutama ideakin on jo syntynyt esimerkiksi joululahjoja ajatellen.
Mutta mistä saamme tulevaisuuden tekstiilitaiteilijat, vaatesuunnittelijat, neulojat, ompelijat? Jos koulussa ei opita perustaitoja, miten ala voi houkutella? Siellä kuitenkin oletetaan, että perustaidot ovat hallussa. Niin kuin teknisen työn taitajienkin suhteen. Ammattikouluissa oletetaan että perus työkalut tiedetään, tunnetaan ja että sitä ”rullamittaa” osataan käyttää.
Ja niin siellä koulussa jossa olin töissä. Käsityönopettaja huokasi kerran että onneksi hän pääsee eläkkeelle ennen kuin uudistus astuu voimaan. Hän ei edes ajatuksen tasolla allekirjoittanut tulevaa uudistusta. Teimme silloin 7- luokkalaisten kanssa collegepaitoja. Siihen kuului jos halusi myös kankaanpainantaa. Monet pojat olivat tästä kovin innoissaan ja sieltä tulikin tosi hienoja kuvia.
Osaatko neuloa villasukat? Teetkö itse kodin pikku korjaustyöt vai tilaatko aina ammattilaisen? Riittäkö meillä tulevaisuudessa tekijöitä?
Tästä vaan kohti eduskuntavaaleja. Kuka ottaa aiheen vaaliteemakseen?
