Ulkoilutan koiraa kahdesta neljään kertaa päivässä. Toisinaan vaimokin ulkoiluttaa, mutta on vielä tovin työssäkäyvä, joten eläimen liikunnan tarpeesta huolehtiminen on minun kontollani. Ja hyvä niin. Ulos on mentävä satoi tai paistoi, oli kylmä tai vaikkapa vari.
Jaksan ihmetellä ja ihastella ihmisen ja koira välistä suhdetta. Ihmiselle se on ilo, koiralle varmaan elämisen ehto, hengissä pysymisen varmistamista, että suhde isäntään on kunnoissa ja ravinnonsaanti taattu. Rapsutuksia unohtamatta.
Sitäkin tässä pohdin Hietaniemen hautausmaan läpi kulkiessani, että koira olisi parempi kristityn vertauskuvaeläin kuin lammas. Mutta koska kielikuvat ovat aikasidonnaisia, oli koiran rooli ja symboliarvo reilut 2000 vuotta sitten sellainen, ettei siitä ollut suureksi symboliksi. Paitsi että kirkon historiassa koiraa on katsottu myös hyvällä, joskin myös pahalla. Koira symbolina on siis ristiriitainen, vaikka jokainen koiran isäntä (ja emäntä) tietää, että Jumala haluaa sanoa meille jotain myös koiran hahmossa. Toki koira on myös vaistojensa ja petomaisuutensa ilmentäjä – senkin koiran kanssa asuvat ihmiset tietävät.
Mutta minä olen mieluummin Jumalan koira kuin Jeesuksen lammas.
Kyllä, kuljen tosinaan hautausmaan läpi villakoira Dalin kanssa (koira on lyhyessä hihnassa, ei pissaa eikä kakkaa). Silloin kuljen Kotimaan entisen päätoimittajan, herännäisjohtaja Jaakko Eleniuksen haudan ohi. Tosin näen kulkiessani vain kiven taustapuolen, mutta tiedän, että toisella puolella on hänen nimensä. Myös Eleniuksella oli villakoira.
Lammas on alati paastova kasvien syöjä, koira taas liharuokaa ahmivat petoeläin. Ehkäpä koiran petomainen luonto ei ole ihan niin sopiva esikuva kristitylle kuin koiraihmiset ajattelevat. Pitbull terrieritkin, jotka ovat valmiita raatelemaan kanssakoirat ja ihmiset palasiksi, ovat nekin koiria.
(HUOM! Tämä oli siis kieliposkessa kirjoitettu).
Minä taas mielelläni olisin kissa, joita taloudessamme onkin riittänyt. Minusta kissojen elämisen malli on ihana. Menen minne menen, teen, mitä huvittaa. Kuulen toki tarkasti, milloin ruokapurkki avataan ja suunnistan ääntä kohti. Kiva, että nuo pahalta haisevat mastodontit joskus – jolloin sitä haluan – silittävän turkkiani.
Koirat seuraa jotain johtajaa. Minulla taas on henkilökunta, joka noudattaa minun toiveitani. Siinä se pieni ero .
Vaikuttaa vähän siltä, että ”Härmän vikurin” Eleniuksen ”villakoira” jäljitti myös Immanuel Kantin. Moraali on muuttuvaa. Siksi se pitää alistaa ihmisen “luontaiselle” moraalitajulle. “Raamattu on uskon ylin ohje, ei elämän,” kuten Elenius toteaa teesissä 3. (Kyyhkynen 4/2009) Moraali on opittava ympäröivästä yhteiskunnasta, oli väki kastettua tai ei. Eikä kastettuja sovi häiritä parannuksen vaatimuksilla, sillä ”Rakkaus on kristillisen etiikan anoa normi.” (Teesi 4).
Tämä Elenius vaikuttaa olevan erikoinen nero.
Ihan tosissaanko hän on sitä mieltä, että kommunisitisessa Kiinassa kristityn pitää olla ateisti, tai muslimimaissa ottaa useita vaimoja, tai verikostoyhteiskunnassa ruveta murhaahjaksi?
Ehkäpä ei tullut ajatelleeksi vaan tarkoituksen oli pelkkä provo.
Ei elämää ja uskoa voi mitenkään erottaa toisistaan, ajatus on täysin järjetön, tottakai.
Kyseessä oli Kyyhkynen 2/2009. Elenius ei kirjoittanut mitään sen suuntaista kuin Vasumäki siteerasi.
Yllä oleva kommentini siis suuntautui Vasumäen kirjoitukseen, ei alkuperäiseen Eleniuksen pohdintaan, joka oli vaaratonta ja tyypillistä liberaaliteologiaa.
Elenius kirjoittaa ”Yhteisistä pelisäännöistä ihmiset saavat yleispätevät, kriittiset mittapuut inhimillisen toiminnan ja olojen arvioimiseen.”. Mistähän nämä ”pelisäännöt” Eleniuksen mukaan tulevat. Ehkä Kiinassa kommunistiselta puolueelta. Ei uskaltanut mainita.
Jari Haukalle sen verran, että kyseessä minun osaltani oli näppäilyvirhe. Lehti on siis (Kyykynen 2/2009 – Viisi teesiä moraalista) Teesissä 3 Raamattu ei ole moraalia varten – Elenius kirjoittaa, että ”Raamattu on uskon ylin ohje, ei elämän. Kant esittää teoksessaan Uskonto pelkän järjen rajoissa (Religion innerhalb der Grenzen der blossen Vernunft, 1793), ettei ”moraali tarvitse itsensä takia uskontoa (Raamattua), vaan käytännöllinen järki tekee moraalista itseriittoisen.” Pelkään pahoin, että Kantin ”käytännöllinen järki” ei ole vapaa syntiinlankeemuksesta.
Olli,
Ei sen enempää koiria vastaan, mutta tuo viittauksesi lampaaseen, jollainen et haluaisi olla. Tässä on kuitenkin vuodelta 1987 Marianne Hautaniemen laulu Kanadan Heijastin-ohjelmasta, teemalla ”En tahdo olla kotilammas, vaan haluan olla vuorilammas” Laulu 31.10 min kohdalta lähtien.
https://youtu.be/VcV5RK_ltrM?si=RUgF5hd3LtQ8ahow
Toisaalta vuorilammas onkin aivan eri juttu kuin Raamatun lammas-viittauksissa. Se on enemmän ”pässimäisempi”.