Halpa armo

Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room. 2:4)

Tuhlaajapojan paluu_Rembrant

Miksi Jumalan armo ei ole koskaan halpaa?

Mitä arvoton tai halpa armo on?

Millainen on käsityksemme armosta, jos ajattelemme Jumalan katsovan rikkomuksiamme sormiensa lävitse?

Miksi oikeassa armossa on aina risti?

Mitä Jumalan rakkaus ja armo meitä kohtaan – , saa meissä aikaan?

Mistä meidän pitäisi luopua, jotta meille Jumalan armo kelpaisi?

.

Kuva on Rembrandtin; Tuhlaajapojan paluu.

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

. . . . .

Seuraavat blogit:

Tuomitseminen (22.1.2015)

Tahraton seurakunta (12.2.2015)

  1. Rakkautta ei voi väkisin puristaa itsestään. Se on lahja. Rakkauden teotkin ovat aidoimmillaan sellaisia, joita ei voi olla tekemättä vaikka ne näyttäisivätkin järjettömiltä jonkin yleisen hyötyajattelun näkökulmasta.

    Parannus on tietyllä lailla samanlainen asia. Se on Jeesuksen työtä, ei katuvan syntisen itsensä. Hän on parantajamme. Uudestisyntynyt on aluksi vastasyntynyt. Koko elämä on oppimista ja kasvamista parannuksen tiellä. Synnittömiä olemme vasta iäisyydessä.

  2. Martti Pentti
    08.01.2015 17:25

    “Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” Lapsen ei tarvitse kääntyä ja tulla lasten kaltaiseksi. “Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.”

    ”Ellette käänny ja tule lapsen kaltaisiksi”, siis voiko lapsi kääntyä ja tulla lapsen kaltaiseksi,
    eikö lapsi ole AITO lapsi eikä lapsen kaltainen?

    • Sitä juuri tarkoitan. Lapsen kastaminen Jumalan valtakunnan jäseneksi ei edellytä mitään kääntymistä, koska hän on sinne aivan kelvollinen. Myöhemmin on vanhempien, kummien ja rippipappien opastettava kasvavaa ihmistä suunnantarkistuksiin.

    • Martti Pentti, siis kun Jeesus julisti niin julistiko hän vauvoille vai aikuisille?

      Tuleeko usko pelkästä kuulemisesta vai tuleeko siihen reakoida jotenkin, tekemällä parannus ja uskomalla evankeliumi kenties?

      Tää on mielenkiintoista kun jätetään ”järki ja aivot” narikkaan ja selitetään tosissaan ettei lapsen tarvitse tulla lapsen KALTAISEKSI, siis ei lapsi voi tulla lapsen kaltaiseksi sillä lapsi on lapsi täydellisesti, eikä lapsen kaltainen.

    • Jeesus julisti aikuisille ja siunasi lapset. Lapsista tulee aikuisia, kun elävät ja kasvavat. On onnellista kasvaa seurakunnan jäsenenä.

      Ei ole hyvä jäädä kokonaan lapselliseksi, mutta Jumalan valtakunta on otettava vastaan lapsen tavoin ’aivot narikassa’: ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.”

    • Ylpeys ja sokeus yhdistettynä paatuneeseen sydämeen, mahdotonta murtaa millään ”tiedollisella” ja järkeen käyvällä, siis voi vain todeta ettei Jeesuskaan kaikkia saanut kääntymään, joten se vain on hyväksyttävä ettei usko ole joka miehen.

    • Voisi vielä jatkaa että niinkuin veteen hukkuvakin käyttää kaikki omat voimansa pelastaakseen itsensä niin myös paatuneen sydämen omaava, mutta kun omat voimat täysin loppuu niin sitten vasta voi Jeesus pelastaa.

      Jeesus kutsuu työ ja kuormien uuvuttamia, ei oma voimaisia.

  3. ”Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!
    Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!” Ps.32

    Kyse siitä miten usko vaikuttaa ihmisessä uskon elämää, ei ole mikään mielipide kysymys, vaan Raamatun yksiselitteinen totuus. Jumala kutsuu, ihmisen, Jumala valitsee ihmisen ja Jumala pyhittää ihmisen.

    Jos olemme saaneet uskon ja ns.uskoon tulleet, niin silloin on tapahtunut jotain, minkä Jumala on tehnyt meissä Pyhän Henkensä kautta Kristuksessa.

    Jumala on Pyhä, ja niin myös Hänen tekonsa ovat Pyhät ja täydelliset.

    Kun ihminen vaeltaa, Jumalan teoissa, niin sitä kutsutaan pyhitykseksi, jonka päämääränä on uskon säilyttäminen, ei lihan perkaaminen. Pyhitys on siis ihmisessä tapahtuvaa Jumalan aikaan saamaa toimintaa jonka Jumalan lahjoittama vanhurskaus saa meissä aikaan.
    Usko vaikuttaa meissä Rakkautta, joka on tullut meihin Jeesuksesta.

    Jumala erottaa ihmisen maailmasta, Henkensä kautta, jonka Kristus sai aikaan. Kun olemme Kristuksessa, niin meidät on erotettu maailmasta Jumalan tahdosta.

    ”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” Hebr.10:10

    ”Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.” Hebr.10:14

    Vaikka me olemme syntiset elämämme loppuun asti, niin Kristuksessa meidän synnit on peitetty ja saamme elää Jumalan Pojan uskossa ja täydessä luottamuksessa, siinä mikä on jo tapahtunut, siis meidän Pelastuksemme Kristuksessa.
    Tämä uskossa eläminen on pyhityksessä elämistä, se on kilvoitusta, että säilyttäisimme tämän uskon loppuun asti. Se on henkinen taistelu.

    Jumala on se, joka vaikuttaa meissä pyhityksen ja myös kaikki teot lahjoittamansa uskon mukana. Ainoa, mitä meidän on syytä varoa, on se, että synti joka meissä kaiken aikaa vaikuttaa, saa meidät lankeamaan pois Armosta.
    Vaellamme uskossa ja uskon saatana pyrkii meiltä riistämään. Hän pyrkii viemään meiltä, Armon, uskon ja pyhityksen.

    Tämä tarkoittaa, että me alamme uudelleen ansaitsemaan syntiemme sovitusta omilla teoillamme, sen sijaan, että kääntyisimme Jumalan puoleen ja anoisimme Häneltä kaiken.

    Kun meidät kerran lunastetaan lopullisesti, niin silloin meidät siirretään uskosta näkemiseen. Nyt vaellamme kuitenkin uskossa, emmekä katso enää itseemme, vaan uskomme Kristukseen, joka on uskon alkaja ja täyttäjä.

    Armo on Kristus, meidän vanhurskautemme ja lunastajamme.

  4. En voi puhua kuin itseni puolesta ja elämässäni ei ole kovin paljoa kehumista. Pääsääntöisesti on työtä ollut ja leipää pöydässä, Herra on pitänyt huolen kyllä kaikesta, myös kasvatuksesta.

    En tiedä mikä kokemus itselläsi Jumalasta on, mutta oman kokemukseni tiedän ja sen kanssa elän. Totuudessa on hyvä vaeltaa, sydämessä on rauha, vaikka maailma ympärillä pauhaa.

    Mitä minulle koskaan käyneekin, niin minulle tapahtuu Jumalan hyvä tahto, Hänen lupaustensa mukaan, Herra on minun Paimeneni.

    Jos ihmiset Suomessa ovat paljolti hylänneet Jumalan, niin on kuitenkin monta, jotka Pelastuvat, sillä Jumala Pelastaa omansa.

    ”Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. 2.Tim.2:19

    Sanon vielä sen, ettei jää epäselväksi. Jos ja kun minä pelastun, niin pelastun sen tähden, että Jumala on minut pelastava Kristuksen kautta. Amen.

    Ps. Suomi on Kristitty maa, ja täällä on paljon Kristittyjä, jotka Pelastuvat. Muista en sano mitään, ei ole minun vallassani.

  5. Suomi ja sen ”kristillisyys” perustuu väärän profeetan opeille ja on valheen isän oppia, sen näkee siitä hedelmästä joka on kasvanut aikojen saatossa.

    Ihminen syntyy paatunut sydän rinnassaan ja Jeesuksen täytyy se parantaa, se ei tapahdu vauvalle kasteessa vaan jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen edessä eli jokaisen on nöyrryttävä parannukseen ja uskottava evankeliumi, ylpeys omasta oikeasta ”uskosta” ilman parannusta on selkeä merkki nöyrtymättömyydestä ja omavanhurskaudesta.

    Uudestisyntymässä uskovaan tulee Pyhä Henki ja Jumalan rakkaus, voiko nämä olla vaikutttamatta ihmisen elämään?

    • Pyhän Hengen ja Jumalan rakkauden vaikutus ei ole mikään kertakaikkinen muutos viheliäisyydestä täydellisyyteen. Kääntymiskokemus on toki joillakin meistä valtava muutos niin sisäisesti kuin käytännön elämässä, mutta se on silti vasta käännös kohti parempaa. Siitä matka alkaa.

    • Martti pentti, siis kun ihminen uudestisyntyy tulle hän tuntemaan Totuuden eli siirtyy pimeydestä valoon ja alkaa näkemään oman elämän saastaisuuden ja valheen jossa on elänyt, tätäkö ei huomaisi? Tietysti jos kuvittelee sen tapahtuneen JO vauvana niin eipä kait sitä erota, mutta mulla ei sitä sillon tpahtunut.

      Samalla kun alkaa nähdä ympäröivän maailman valheen, siis kirkonkin saastaisuuden ja ne teot joita ns ”kristillisyyden” nimissä on tehty, niin huh huh mikä pimeys siellä vallitsee.

    • Kääntyminen on käsitykseni mukaan juuri tuota, mitä kuvaat. Näkökulma muuttuu niin itseen kuin maailmaankin nähden. Kestää kuitenkin aikansa, ehkä koko ihmisiän, ennen kuin yksityiskohdat synnistä ja puyhyydestä hahmottuvat oikeina. Juurikääntyneet saattavat helposti lipsahtaa moralisteiksi, vaatimaan täydellistä puhtautta niin itseltään kuin lähimmiltään. Näköjään se vaatimus voidaan esittää kauan sitten kuolleelle uskonpuhdistajallekin. Meitä ei kuitenkaan ole kutsuttu poimimaan tikkuja toistemme silmistä vaan karsimaan parruja omistamme. Siinä sitä risusavottaa riittääkin.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.