Gospel of Salvation, Pelastuksen Evankeliumi

In the eleventh verse, the apostle tells his Ephesians that they, too, had obtained an inheritance in Chirst, and he reminds them of the means by which this happened in verse thirteen: ”After that ye heard the word of truth, the gospel of your salvation.” (Eph. 1:13)

Now, these words must be well noted and carefully considered, for they indicate the only way and means of becoming a partaker of Christ. Here, the apostle clearly states that we become partakers of Christ by the hearing of the Gospel, just as he states elsewhere: ”Faith cometh by hearing, and hearing by the Word of God” (Rom. 10:17). Let whoever wants to come to Christ and own salvation take out the word of the Gospel and read it whenever possible so that the Holy Spirit may through the word enlighten him or her with His gifts bringing true knowledge of Christ by faith. Without this, all works, efforts and diligence are useless, even if we tortured our bodies until we bled, prayed night and day on our knees, lived alone in the wilderness and clothed ourselves in rags! Do what you will, you will still not find peace for your conscience nor become a partaker of Christ if God does not enlighten you in the knowledge of Christ through the hearing of the message of the Gospel. This is why the Gospel message is more precious than heaven and earth. Indeed, heaven and earth with all they contain cannot help bring even one lost sinner to Christ or lead him to partake of Him. This is accomplished only by the Holy Spirit through the Gospel message. How precious this word should be to us then! Indeed, we should study it and meditate upon it when we get up in the morning and when we retire at night, when we are moving or when we are sitting, when we are partaking of food or drink. For this is the means by which we can find Christ, trust in Him and lay hold on eternal life.

An excellent example comes to mind here.

Our doctrinal father, the great man of faith and noble preacher of the Gospel, Martin Luther, had spent years searching for salvation by his own works, by diligent prayer, fasting, by keeping late vigil, and by devout yearning. Nevertheless, he always felt judgment in his conscience and was never able to be at peace with God and come to know Christ. Finally, this word of the Gospel came to him: ”The just shall live by faith” (Rom. 1:17). To him, this was a remarkable statement! He did not yet understand the substance of it but it was always on his mind. Whatever he set about to do in his own holiness, he would always hear these words in his heart: ”The just shall live by faith.” He wondered at this statement but did not understand it. It kept coming into his mind even if he didn`t want it to. Finally, this word became clear to him by the Holy Spirit. He writes about it this way: ”Then I grasped that the justice of God is that righteousness by which through grace and sheer mercy God justifies us through faith. Thereupon I felt myself to be reborn and to have gone through open doors into paradise. The whole of Scripture took on a new meaning, and whereas before the ”justice of God” had filled me with hate, now it became to me inexpressibly sweet in greater love. This passage of Paul became to me a gate to heaven …” (Roland H. Bainton, Here I Stand: A Life of Martin
Luther, Abingdon Press, New York, 1950, p. 65.)

F. G. Hedberg: THE DOCTRINE OF FAITH UNTO SALVATION (USKONOPPI AUTUUTEEN), p. 77 -78, Finnish Evangelical Lutheran Mission Inc., 1998, Second Printing, 2001, Thunder Bay, ON CANADA.

Apostoli kirjoittaa kolmannessatoista jakeessa efesolaisilleen, että hekin olivat saaneet Kristuksessa perintöosan ja muistuttaa siitä, että se oli tapahtunut, ”sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin”. (Ef. 1:13)

Näitä sanoja on pidettävä hyvin merkittävinä ja niitä on tarkkaan tutkisteltava, sillä niissä osoitetaan ainoa tie ja väline Kristuksen
osallisuuteen. Apostoli sanoo tässä selvästi, että Kristuksen osallisuuteen tullaan evankeliumia kuulemalla, kuten hän myös toisaalla sanoo: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”, Room. 10:17. Ken siis tahtoo tulla Kristuksen tykö ja pelastuksen käsittää, ottakoon esiin evankeliumin sanan, lukekoon sitä, missä vain saa ja voi, että Pyhä Henki saisi valaista häntä lahjoillaan oikeaan Kristuksen tuntemiseen uskossa. Muuten kaikki teot, kilvoittelemiset ja ahkeroimiset ovat hyödyttömiä, vaikka ruumista kidutettaisiin verille asti, vaikka yöt päivät polvillaan rukoiltaisiin, autiomaan yksinäisyydessä elettäisiin ja ryysyissä kuljettaisiin. Tee minkä teet, omantunnon rauhaa et silti löydä etkä pääse Kristuksen osallisuuteen, ellei Jumala evankeliumin sanaa kuullessasi valaise sinua Kristuksen tuntemisessa. Siksi evankeliumin sana on taivasta ja maata kalliimpi. Eiväthän taivas ja maa kaikkine luotuineen voi auttaa ainuttakaan syntistä Kristuksen tykö eli johdattaa hänen osallisuuteensa. Sen tekee vain Pyhä Henki evankeliumin sanan kautta. Kuinka kallis tämä sana siis onkaan! Tosiaan meidän olisi tutkisteltava ja ajateltava sitä aamulla noustuamme ja illalla maata pannessamme, kävellessämme ja istuessamme, syödessämme ja juodessamme. Tämä on näet se väline, jota käyttäessämme voimme löytää Kristuksen, turvata häneen ja tarttua kiinni iankaikkiseen elämään.

Muistuupa tästä mieleeni mainio esimerkki.

Oppi-isämme, suuri uskonsankari ja jalo evankeliumin saarnaaja Martti Luther etsi ensin vuosikaudet pelastustaan omilla teoilla, rukoilemalla ahkerasti, paastoten, valvoen ja hartaasti ikävöiden. Alati hän kuitenkin tunsi tuomion tunnossaan eikä päässyt koskaan sovintoon Jumalan kanssa eikä Kristuksen tuntemiseen. Viimein johtui hänen mieleensä tämä evankeliumin sana: ”Vanhurskas on elävä uskosta”, Room. 1:17. Tämä oli hänestä ihmeellinen sana. Hän ei ymmärtänyt vielä sen sisällystä, mutta kuitenkin se oli aina hänen mielessään. Mihin tahansa hän ryhtyi omassa pyhyydessään, hän kuuli aina sydämessään nämä sanat: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” Hän ihmetteli tätä sanaa, mutta ei ymmärtänyt sitä. Se tuli hänen mieleensä alinomaa, vaikka hän ei olisi tahtonutkaan. Vihdoin tämä sana kirkastui hänelle Pyhän Hengen kautta.

Hän kirjoittaa siitä näin: ”Armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niinkuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot. – Yhtä suurella vihalla kuin olin ennen vihannut sanaa `Jumalan vanhurskaus`, niin minä nyt suurella rakkaudella tätä minulle kaikkein suloisinta sanaa ylistin, ja siten tämä Paavalin sana oli todella paratiisin portti.” (Roland H. Bainton, Tässä Seison, Martti Lutherin elämä, SLEY-Kirjat Oy, 1982)

F. G. Hedberg, Uskonoppi autuuteen, s. 75 – 77, SLEY-Kirjat, 1986.