Neljännen evankeliumikirjan on kirjoittanut apostoli pyhä Johannes. Hän oli Jeesuksen serkku ja opetuslapsi. Hän oli ainut neljästä evankeliumikirjan kirjoittajasta, joka on tuntenut Jeesuksen koko ikänsä. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen pyhä Johannes huolehti tädistänsä – Jeesuksen äidistä – neitsyt Mariasta. Johanneksen evankeliumikirja täydentää hyvin kolmea muuta evankeliumikirjaa, koska siinä on paljon sellaista mitä ei muissa ole ja pyhä Johannes ei kirjoittanut samoja asioita, jotka jo oli muissa evankeliumikirjoissa.
Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. (Joh. 20: 30-31 / FB38)
Evankeliumikirja alkaa iankaikkisuudesta: Alussa oli Sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana (vert. Joh. 1:1).
Miksi on hyvä, että meillä on neljä evankeliumikirjaa?
Miksi Johanneksen evankeliumikirja, joka keskittyy Jeesuksen jumaluuteen on sinulle tärkeä?
Mikä sinulle on evankeliumi?
Matteuksen evankeliumikirjassa on Vuorisaarnassa, jossa on mm. käskyjen selitystä, miksi Jumalan lain ja evankeliumin erottaminen toisistaan on tärkeää?
Pyhä Johannes oli silminnäkijätodistaja, mitä se sinulle merkitsee?
Kaikki julkaistut blogini:
Mitä tiedämme ja mitä emme? Tiedämme sen mitä on Raamatussa. Johannes, ei mainitse nimeltä Jeesuksen äitiä, isää tai veljiä. Ei myöskään Johannes mainitse omaa nimeään, veljensä Jaakobin nimeä, eikä äitinsä nimeä. Veljensä Jaakob on esillä tässä evankeliumikirjassa selvästi ainoastaan kerran; Joh. 21:2 mainitsee että rannalla oli Sebedeuksen pojat, jossa samalla tuli Johanneksen isän nimi esille eli Sebedeus. Jaakobin ja Johanneksen äiti oli Salomo. Salome oli Jeesuksen ristin äärellä ja hän oli yksi naisista, jotka todistivat tyhjästä haudasta. Kun katsoo eri evankeliumeista ketkä oli Jeesuksen ristin äärellä tulen siihen tulokseen, että sielä oli Johannes, neitsyt Maria, lisäksi Jeesuksen äidin Marian kaksi sisarta eli Maria, Klooppaan vaimo ja Salome (vert. Joh. 19:25-27 ja Mark. 15:40). Paikalla oli myös Maria Magdaleena. Minä ajattelen, että Salome on neitsyt Marian sisar, mutta oliko? Ortodoksit pitävät Salomea, Jeesuksen kasvatti-isän Joosefin lapsena, hänen ensimmäisestä avioliitosta. Heillä on jotain tietoa, mitä minulla ei ole. Raamatun tutkiminen kannattaa, mutta löydänkö tässä asiassa joskus totuuden?
Pyhä Johannes oli Jeesuksen ja neitsyt Marian rakastama, he ohjasivat Johannesta kasvamaan historian suurimmaksi teologiksi.
Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena. Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: ”Vaimo, katso, poikasi!”
Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Katso, äitisi!” Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa. (Joh. 19: 25-27)
Miksi on hyvä, että meillä on neljä evankeliumikirjaa? Tämä Johanneksen kirjoittama neljäs evankeliumi eroaa synoptiseista ,jo alkusanoissa,Matteuksen evankeliumi keskittyyJeesuksen sukuluetteloihin Aabrahamista. Luukkaan evankeliumi alkaa Aadamista,mutta Johannes lähtee Jeesuksen ennnalta olosta;”Alussa oli Sana ( logos so. Kristus) Puhutaan selvästi myös lihaksi tulemisesta( Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisesta); ”Sana tuli lihaksi ja asui ( kirjaimellisesti:pystytti telttansa 1. majansa) meidän keskellemme. Johanneksen evankeliumissa ei ole vertauksia,vaan sen sijaan kuvia,joitten merkitys selvitetään,esim valo,elävä vesi, elävä elämän leipä,viinipuu, ja oksat,hyvä paimen,ovi ja tie. Johanneksen evankeliumi antaa syvällistä opetusta Pyhän Hengen toiminnastaPyhän Hengen aika alkaa Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ( Joh.7:39) Evankeliumin kirjoittaja on silminnäkijä.Hän sano jo johdannosa;”Me katselimme hänen kirkkauttaan( Joh.1:14 ) Pyhän Johanneksen evankeliumi meille erityinen todistus sittä, että Jeesus Kristus on Jumala ( Immanuel Jumala meidän kanssamme ja keskellämme ) Kun meillä on neljä evankeliumia,niin tämä neljäs evankeliumi on kuin sinetti,joka yhdistää Jumalan pelastussanoma täydellisksi kokonaiseksi Jumalan testamentiksi meille vakuudeksi,että synti on poissa Jeesuksen täytetyn työn ansiosta.
Hyvä kommentti, kiitos Martti.
Minä olen lukenut Johanneksen evankeliumia kaikkein eniten. Tätä ei lue koskaan liikaa.
Olen jonkin verran lueskellut myös historiallis-kriittisiä tutkimuksia Raamatusta ja vaikka niissä usein väitetään ja ollaan oikeastaan lähes varmoja, että evankeliumien kirjoittajat eivät ole niitä, joiden heidän perinteisesti on ajateltu olevan, haluan silti olla hyvinkin luottavainen siihen, että evankelista Johannes on ehdottomasti se Jeesuksen rakkain opetuslapsi. Hän on luultavasti se ihminen, joka tiesi ja tunsi Jeesuksen parhaiten kaikista ja ymmärsikin Häntä syvällisimmin. Muut evankeliumit ovat enemmänkin dokumentteja siitä, mitä tapahtui.
Johanneksen tekstit ovat kaikkein syvimmälle Jumalan suureen totuuteen meneviä. Toki, jos Johannes todella on kirjoittanut tekstinsä vasta 90-luvulla, kuten yleisesti ajatellaan, hän on ehtinyt sulattelemaan todella pitkään Jeesuksen merkitystä koko maailmalle ja näkemään ja kuulemaan monenlaisia ”teologioita” asiasta. Siksi hän on halunnut antaa maailmalle sen ehkä alkuperäisimmän version siitä, kuka Jeesus todella oli, mitä Hän sanoi ja teki, painottaen näitä syvällisimpiä asioita, joita ei ehkä moni muu edes tiennyt.
Mikä on evankeliumi? Se on Jeesus Kristus, josta evankeliumikirjat kertovat. Ilosanoma maailmalle.
Erinomainen kommentti, kiitos Kari.
Näin on. Johannes ei kirjoittanut samaa uudelleen, jotka olivat jo aiemmin kirjoitettu muissa evankeliumikirjoissa. Johanneksen evankeliumi on tärkein Raamatun kirja. Muita lähes yhtä tärkeitä on Roomalaiskirje, Galatalaiskirje, Psalmit ja Jesaja. Toki koko Raamattu on tärkeä.
Se, että juuri apostoli Johannes kirjoitti nimeään kantavan evankeliumin, jää tietysti aukottomasti todistamatta. Siksi tälläkin kohtaa historiallis-kriittinen raamattututkimus elää ja voi hyvin.
On olemassa vakuuttavia osoituksia siitä, että iäkäs Johannes on kirjoituksen takana. Tässä tulee yksi, joka ei kylläkään kuulu niihin oleellisimpiin, mielestäni kuitenkin varsin mielenkiintoinen.
Kaikki muut evankeliumikirjoittajat puhuvat Johannes Kastajasta. Ensimmäisessä luvussaan apostoli Johannes kirjoittaa näin: ”Johannes todisti hänestä ja…(15) Johanneksen ei tarvinnut määritellä kaimaansa, koska lukijat tiesivät, ettei apostoli itse ollut kyseessä.
Vastaavasti Mariat Johanneksen evankeliumissa kyllä määritellään tarkemmin.
Kiitos hyvästä kommentista, Rauli. Johannes todisti Kristuksesta, joten muut henkilöt jäivät sivurooliin. Nimeltä hän ei maininnut lähiomaisiaan ollenkaan, johon kuului myös Jeesuksen äiti neitsyt Maria.
Alkukristilliset perimätiedot ovat jokseenkin yksimielisiä siitä,että evankeliumi Johanneksen mukaan on apostoli Johanneksen kirjoittama. Eusebius ( n.260-340) lukee kirkkohistoriassa Johanneksen evankeliumin niihin kirjoituksiin,jonka kaikki kirkossa tunnustavat,hän sanoo,että Johannes on sen kirjoittaja.
Kirkkoisä Irenaeuksen todistuksella on suuri merkitys. Teoksessaan harhaoppeja vastaan n.vuodelta 185 hän kertoo neljän evankeliumin synnystä ja sanoo neljännestä: ” Sen jälkeen myös Johannes,Herran opetuslapsi,hän joka nojasi Jeesuksen rintaa vasten,julkaisi evankeliumin oleskellessaan Efesossa,Aasiassa. Lausunto on mitä painavampi,kun tiedämme Irenaeuksen saaneentietonsa henkilöiltä,jotka itse olivat olleet apostolien ja nimenomaa Johanneksen opetuslapsia,mm. Smyrnan piispalta Polykarpukselta ( n.70-155 t.167 ) ( Lainauksia Iso Raamatun tietosana kirja )
Martti, kiitos hyvästä tiedosta. Perimätieto on luotettavaa.
Vielä noihin historiallis-kriittisiin tutkimuksiin sen verran, että olen ihmetellyt niissä sitä lähes pakonomaista tarvetta kieltää tai todeta paikkansa pitämättömäksi lähes kaikki asiat.
Toki kyseessä on tiede, joka ei pidä totena mitään, mitä ei ole ehdottomasti todistettu ja näitä tutkimuksia pitää lukea myös niin. Mutta se, että kaikki asiat oletetaan epätosiksi, kääntyy ehkä jo enemmän epäluotettavuuden puolelle. Siksi itsekin haluan uskoa perimätietoon enemmän kuin tämän päivän tutkimuksiin, elleivät uudet tutkimustulokset ole ehdottoman todistettavia.
Toisaalta taas ihmettelen sitäkin, että erityisesti konservatiivisesti uskovat taas jostain syystä pitävät ehdottomasti totena ja oikeana lähes kaikkea mitä esimerkiksi amerikkalainen kristillisyys sanoo…
Kiitos kommentista, ajattelen samoin. Minä uskon tieteeseen, jos heillä on 100% fakta, joka on totta myös tulevaisuudessa. Monesti meitä viedään kuin pässiä narusta, jos emme tunne totuutta. Jumalan sanassa on koko Totuus!
Minä uskon tieteeseen, joka jatkuvasti tarkistaa teorioitaan. Vain sellainen tutkimus voi edetä kohti totuutta.
Martti Pentti, kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Niin — mikä on totuus?
Sinä uskot tieteen sen hetkisiin saavutuksiin. Myöhemmin tämän hetken saavutukset menevät mahdollisesti romukoppaan, jonka hyväksyt. Totuus on aivan eri asia. Tämän varmasti totta olevan löytää Raamatusta. Ajattelen, että aina me emme ymmärrä totuutta, vaikka se olisi oikein meille kerrottu.
Apostoli Johannes kirjoitti ainoastaan totuutta!
Tieteen saavutukset eivät mene romukoppaan, vaikka ne kumottaisiinkin vanhentuneina. Ne ovat joka tapauksessa askelia sille uudelle, mitä löydetään. Tieteelliset totuudet eivät ole Totuus, niitä ei voi asettaa vastakkain.
Totta, kiitos Martti Pentti.
Joskus tieteellinen totuus oli littana maa. Onneksi nyt tiede ei enää sellaista esitä. Tieteeseen luottavat eivät tiedä, mitä huomisen tiede kertoo ja mitkä ovat tulevaisuudessa hömppää, mitä nyt pitää totuutena.
Littana maa on myös Vanhan testamentin tieteellinen totuus. Silti siihen perustuvat ilmaisut eivät ole hömppää, vaan toimivat osuvia runokuvina. Onhan niiden lähtökohtana tavallisen ihmisen havaintomaailma.
Toki näinkin. Tosin vuodenajat tulivat vedenpaisumuksen ehteydessä ja olihan vuorokauden ajat olemassa jo luomiskertomuksessa. Me kaikki tiedämme mistä vuorokauden ajat johtuvat ja miksi meillä on vuodenajat; talvi, kevät, kesä ja syksy. Toki tiede auttaa meitä ymmärtämään nämä.
Kiitos hyvistä kommenteista.
Tiede tutkii Jumalan tekoja omien sääntöjensä puitteissa. Jumala ei kuulu tieteen sääntöihin, koska Häntä ei voi tutkia. Me voimme vain mielenkiinnolla seurata, mitä kaikkea tiede löytää.
Tiede tietenkin korjailee itseään sitä mukaa kun uusia asioita löydetään. Myös me uskovat korjailemme uskonkäsityksiämme vuosisatojen kuluessa ja oppiessamme uutta. Ei Jumalan perimmäinen totuus silti miksikään muutu, vaikka me käsityksiämme korjailemmekin. Jumala opettaa, me yritämme oppia.
Tiedämme, mistä vuoden- ja vuorokaudenajat johtuvat. Sitä tietoa ei löydä Raamatusta. Kirjoitukset ei ole luonnontieteen oppikirja.
Kari ja Martti Pentti, kiitos kommenteistanne.
Monesti, vaikka tiedämme totuuden, mutta kun puhumme vaikka aamusta ja illasta, niin silloin havainto korvaa tiedon. Esim. Yliopiston almanakka puhuu edelleen
auringon nousu- ja laskuajoista. Kyllä minäkin puhun auringon laskusta tai noususta, vaikka tiedän, että ei se mihinkään laske tai nouse.
Uskon, että kertomus vedenpaisumuksesta pohjautuu myös samalla lailla ihmisen kokemukseen. Mesopotamian alueella on hyvinkin ollut poikkeuksellinen tulva, joka on sen kokeneen näkökulmasta ’peittänyt koko maanpiirin’.
Hyvä huomio, kiitos Martti Pentti. Samoin vedenpaisumuksen jälkeen tuleet vuodenajat oli jokaisen havaittavissa. Vuodenajat ovat meille ihmisille hyväksi, ainakin meille suomalaisille.
Vuodenajat vaihtelevat eri puolilla planeettamme. Tropiikissa ei ole talvea. Päiväntasaajan seuduilla ei taida juurikaan vaihtelua olla, samaa sadekautta koko vuoden.
Totta. Toisella puolen maapalloa Australiassa voi mennä vaikka uimarannalle joulupiknikille. Kokovuoden keskimääräinen valoisa aika on yhtä paljon eripuolilla maapalloa.
Neljä evankeliumia ovat neljä todistusta Kristuksesta, joista kullakin on om erityispainotuksensa. Näin on meille tallentunut riittävän monipuolinen ilmoitus Kristuksesta. Matteus vetoaa runsaasti VT.iin, mikä ilmentää Jumalan ilmoituksen jatkuvuutta ja osoittaa Jeesuksen olevan profeettojen lupaama Messias. Markus on niin sanoaksemme lyhyt oppimäärä Jeesuksen elämästä ja merkityksestä. Luukas sitoo kertomuksensa historiaan ja selittää asioita niin, että pakanatkin ymmärtävät. Johannes, kuten sanoit, tuo selkeimmin esille Jeesuksen jumaluuden. Jumalan sanan ymmärrän sisältävän kaksi puolta:lain ja evankeliumin. Lakia on se, missä Jumala käskee ja kieltää, varoittaa ja kehottaa, evankeliumia se, mikä kertoo Jumalan rakkaudesta ja laupeudesta, lahjoista ja lupauksista. Johannes on evankelistoista varmimmin silminnäkijätodistaja kun taas Markus ja Luukas kertovat kerrottua, kylläkin paljolti silminnäkijäkrtomuksiin perustuen. Matteus on tosin hänkin yksi niistä kahdestatoista, mutta voi perustellusti kysyä, onko hän tuntenut VT: niin hyvin kuin tekstistä voi päätellä, vai onko hänellä ollut kirjoituksia hyvin tunteva oppilas, joka on opettajansa kertomusten perusteella kirjoittanut tuon kirjan. Onhan nimittäin niin, että vain Johanneksella on itse tekstissä viittaus tekijään (Joh.21:20-24), muut tekijänimet perustuvat perimätietoon.
Kiitos hyvästä kommentista, Yrjö. Todellakin evankeliumit täydentävät toisiaan ja ovat hyvä paketti!
Johanneksen Evankeliumin lisäksi itselleni on hyvin tärkeiksi nousseet Johanneksen kirjeet. (Jotka hyvin todennäköisesti ovat Apostoli Johanneksen kirjoittamia tai lausumia, joita on kirjattu ylös) Samat teemat ja sanan valinnat toistuvat ja ne vahvistavat, saman henkilön olevan Evankeliumin ja kirjeiden takana. Tästä on olemassa vahva konsensus, vaikka vastaanväittäjiäkin löytyy kosolti.
Merkittävin seikka, joka kirjeissä toistuu, on synti käsite, joka ei ole niinkään mitään moraalitonta tekemistä, vaan Kristuksen ja ylösnousemuksen kieltämistä. Usko on myös jotain joka yhdistää kaikki Kristuksen kautta Jumalaan luottavat. Synti on vääryyttä, joka ilmenee siinä, että Kristuksen merkitystä vähätellään ihmisen pelastuksen kannalta. Antikristuksia oli ilmaantunut paljon ja he vastustivat ja vääristelivät Kristuksen Evankeliumia.
Johanneksen tärkein viesti onkin, että Jumalan käskyjen pitäminen on yhtä, kuin usko Kristukseen, siis jokainen, joka uskoo Kristukseen, on pitänyt Jumalan käskyt ja tullut näin täydelliseksi Kristuksen lunastuksen kautta.
Näin siis kirjeiden ydin on uskon ja epäuskon jännite. Joka uskoo, on täyttänyt koko lain Kristuksen kautta, joka taas kieltää tämän, tekee Jumalasta valehtelijan.
Kirjeet on kirjoitettu hajaannuksen keskellä ja niiden uskoa vahvistava sanoma on hyvin lohduttava ja täynnä Rakkautta, kuten myös Johanneksen Evankeliumi. Lain silmillä lukeva voi kokea nuo kirjeet ehdottomina, koska niissä tulee esille, että Kristitty ei voi tehdä syntiä, mutta juuri tässä pitää huomata, että ”synti” on näissä Johanneksen kirjeissä Kristuksen kieltämistä.
Johanneksen teologia on hyvin selkeä ja se on täynnä iloa ja lohdutusta, jonka Kristus on saanut aikaan. Pitäytymällä yksin Kristuksessa, ihminen on Vanhurskas Jumalan edessä.
Erinomainen kommentti! Kiitos Ismo.
Pyhä Johannes otti selvästi kantaa harhaoppeihin. Jopa tänäpänä harhaoppiset vihaavat pyhää Johannesta.
”Johannes nojasi Jeesuksen rintaa vasten. ”
Miesten välinen rakkaus on aina niin taiteellista, kaunista ja kiellettyä.
Tarja, kiitos hyvästä kommentista.
Niin uskosta osattomat eivät ymmärrä kristillistä rakkautta. Johannes oli Jeesuksen ja neitsyt Marian läheisin opetuslapsi, jota he rakastivat kaikista eniten. Mitään kiellettyä rakkautta ei siinä ollut.
Pyhä Paavali ja pyhä Pietari kehoitti kirjeissään tervehtimään toisia pyhällä suunannolla eli rakkauden suunnanolla. Tämä kehoitus oli tarkoitettu ainoastaan uskovaisille.
”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo” (Room. 1:16). Evankeliumissa ja sen sanomassa on mukanaan sanoma rististä, ja sen mukanaan tuomasta pelastuksesta. Evankeliumin sanoma jota luemme ,tai kuulemme, tule ulkopuoleltamme. Voima ei ole meissä,eikä se muutu voimaksemme. Evankeliumin sanassa Kristus tavoittaa sydämemme. Pienikin usko voi ottaa vastaan ilouutisen sanoman Jeesuksen täytetystä työstä. Silloin köyhä syntinen ja rikas vaihtavat osiaan ja syntisestä tulee pyhä.Tulee ”onnelinen vaihtokauppa”,kuten Luther on sattuvasti asiaa ilmaissut. Evankeliumi on Jumalan voima,se riittä syntisen ihmisen paluttamisen Jumalan yhteyteen
Kiitos erinomaisesta kommentista, Martti.
Kerroit hyvin puhtaasta evankeliumista, jossa ei ole yhtään lakia. Mitään omaa tekoa ei evankeliumissa ole tai muuta vaadetta meille. Kaikki saamme lahjaksi Jumalalta,
Juha
Voihan sitä sanoa kristilliseksikin, mutta jos näet kaksi miestä kävelevän, ei suunannolla edes, vaan käsi kädessä. Et sinä näe sitä kristillisenä vaan jonain muuna.
Intiassa oli paljon nuoria poikia, jotka istuskelivat käsi kaulalla, nojaillen toisiinsa, temppelin portailla, kukaan paikallisista ei kiinnittänyt siihen huomiota, mutta suomalaiset näkivät sen ei- kristillisenä ja häpeällisenä toimintana.
Jos kirkon portailla istuskelisi joukko nuoria miehiä nojaillen toisiinsa ja antaen suuta toisilleen, leipää ja viiniä mukanaan, sitä pidettäisiin provokaationa ja uskonrauhan rikkomisena, ja heidät toimitettaisiin pois häiritsemästä kirkkoväkeä.
Se herättäisi paheksuntaa ja närkästystä .
Tarja, sinun ongelmasi eivät ole minun. Sinulla on vilkas mielikuvitus. Kristittyjen keskinäinen rakkaus on hieno asia, eikä se liity mitenkään seksuaalisuuteen.
Kiitos kommentista.