Olen tarkkaan tutkinut juutalaista, kristillistä ja islamilaista perimätietoa. Sekä Raamatussa että Koraanissa on epäkohtia ja kumpikin kirja on oman aikansa historiallista tulkintaa Jumalan sanomasta.
Varhaiskristityt muokkasivat Jeesuksen sanomaa ja Muhammed esitti oman tulkintansa Jumalan sanomasta. Kerron toisenlaisen version Jeesus Nasaretilaisen elämästä lähteiden pohjalta.
Kaikki tapahtui kauan sitten Rooman valtakunnassa. Jeesuksen äiti Maria oli saanut viestin Jumalalta enkelin kautta:- Ole turvallisella mielellä, Maria. Olet saanut suuren armon. Tulet pian synnyttämään lapsen. Anna lapselle nimeksi Jeesus. Hänestä tulee koko ihmiskunnan Pelastaja. Ole siunattu! Älä pelkää. Herra, sinun Jumalasi on joka päivä kanssasi elämäsi loppuun asti, ilmoitti Enkeli.
Jumalalla oli suuria suunnitelmia Jeesuksen suhteen. Jeesuksen tehtävänä olisi ohjata koko ihmiskunta Jumalan luo. Jeesuksesta tulisi tie, totuus ja elämä kaikille Jumalaan uskoville.
Jeesus syntyi karuissa oloissa eläinsuojassa. Perhe oli silloin matkalla. Maria kapaloi vauvansa seimeen. Oli yö. Heidän luokseen saapui paimenia ihmettelemään ja ylistämään vastasyntynyttä lasta. Enkeli oli ilmoittanut heille suuren ilon tästä lapsesta. Kaikki oli niin kuin Jumala oli ilmoittanut.
Jeesuksesta tuli muurari. Hän asui Galileassa. Jeesus tiesi, että jonain päivänä hän lähtisi suorittamaan omaa tehtäväänsä. Näin tapahtuikin. Eräänä päivänä Jeesus paljasti: – Äiti, nyt on aika. Lähden julistamaan syntien anteeksiantamista ja Jumalan valtakunnan saapumista sekä uutta elämää Taivaassa. Sinä tiedät kaiken, äiti. Kiitos tuestasi ja rakkaudestasi, jota olet osoittanut minulle koko elämäni ajan. Olet siunattu.
Jeesus lähti opettamaan kansaa, paransi sairaita ja teki jopa ihmetekoja. Jeesus sai myös kasteen Johannekselta. Silloin Jumala sanoi: – Tämä on Jeesus, Jumalan Poika, minun Valittuni. Hänellä on jumalallinen tehtävä. Kuunnelkaa häntä ja seuratkaa hänen opetuksiaan! Minä kuljen Hänen mukanaan kaiken aikaa. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Jeesus muistutti aina pitämään mielessä kaikkein tärkeimmät opetukset. Hän puhui aina rakkauden kaksoiskäskyn puolesta: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Muista tehdä toisille se, mitä toivot muiden tekevän itsellesi. Jeesus pyysi myös aina suojelemaan ja kunnioittamaan luontoa ja pitämään siitä hyvää huolta. Ihminen ei omista luomakuntaa, ei edes maapalloa. Kaikki maailmassa kuuluu Jumalalle. Jumala on luonut kaiken, myös luonnonlait.
Jeesus paljasti äidilleen suuren salaisuutensa:
– Äiti, olen Jumalan asialla. Tulin kertomaan sanomaa Jumalan rakkaudesta. Jumala on tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa. Jumala haluaa antaa kaikki synnit anteeksi kaikille ihmisille kaikki aikoina. Jumala haluaa johdattaa myös kaikki ihmiset eri aikoina kuoleman jälkeen ikuiseen elämään Taivaaseen. Jokainen ihminen joutuu kuolemansa jälkeen viimeiselle tuomiolle. Jokainen, joka uskoo Jumalaan ja pyrkii hyvyyteen, pääsee ikuiseen elämään.
Ikuisuus on Jumalan lahja uskovalle ihmiselle. Kaikki on armoa. Kaikki on lahjaa. Uskoon kuuluu myös Jumalan tahdon noudattaminen.
Ikuisuutta voidaan pitää myös Jumalan palkintona uskovalle ihmiselle. Kun uskot Jumalaan, haluat noudattaa Jumalan tahtoa elämässä ja pyrkiä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen.
Kristillisen perimätiedon mukaan Jeesus kuoli ristillä ja Jumala herätti hänet kuolleista. Hauta oli perimätiedon mukaan tyhjä. Jeesuksen viimeiset vaiheet ovat kuitenkin kiistanalaisia. On myös esitetty, että Jumala pelasti Jeesuksen ristiinnaulitsemiselta. Jeesuksen elämä maan päällä päättyi siihen, että Jumala otti hänet Taivaaseen.
Jeesus halusi jättää meille uskon Jumalaan, toivon kuolemanjälkeisestä elämästä ja kehotuksen rakkauteen lähimmäisiä ja luontoa kohtaan. Sitä hän aina korosti ja lohdutti, että Jumalan salaisuudet paljastuvat jokaiselle ihmiselle viimeistään kuoleman jälkeen. Rakkaudesta Jumalan totuus joka paikassa tunnetaan.Jeesus oli Jumalan armon opettaja ja julistaja. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Hän tuli pelastamaan meidät takaisin Jumalan yhteyteen.
Uskovat kokoontuivat kodeissa ja sopivat, että kaikki ovat tasa-arvoisia. Jokainen saa puhua ja opettaa, jakaa sakramentteja ja siunauksia sekä antaa syntejä anteeksi Herran nimessä. Jeesus pyysi pysymään yhdessä ja kunnioittamaan ja auttamaan kaikkia.
Kirkon piirissä syntyi erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Jumala paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen. Silloin usko vaihtuu näkemiseen ja saamme tietää, kuka Jeesus lopulta oli. Me kaikki mahdumme samaan Taivaaseen. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa ja pyrkii elämässä hyvyyteen, pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen.
Evankeliumi Jeesus Nasaretilaisen mukaan
Minä olen jo todistanut, että Koraani on Raamatun tavoin historiallinen ja inhimillinen dokumentti. Koraanin sisältö ja epäkohdat todistavat sen yksiselitteisesti. On myös käytettävä tässäkin asiassa tervettä järkeä. Koraani ja Raamattu eivät todellakaan ole mitään Jumalan sanelua. Äly hoi, älä jätä, sanon ääriuskoville.
Juutalaisuus ei ole koskaan tunnustanut Kolminaisuutta eikä tunnusta. Juutalalaisuus on aina ollut monoteistinen uskonto , myös Jeesuksen aikaan.
On löydettävissä yhteinen sanoma juutalaisuudelle, kristinuskolle ja islamille. Kaikki tällaiset inhimilliset historialliset tavat ovat toissijaisia kysymyksiä kuten pukeutuminen, ruoka tai rukouskäytännöt. Ne saavat poiketa paikallisesti.
Yksimielisyyteeen riittää yhteinen usko yhteen ja samaan Jumalaan sekä kehotus tehdä hyvää elämässä ja se, että Jumala antaa synnit katuvalle anteeksi ja lahjoittaa uskovalle ikuisen elämän ja kehottaa rakastamaan kaikkia. Siinä se yhteinen sanoma on ja siksi me mahdumme samaan Taivaaseen ja olemme samaa perhettä. Jeesus on Jumalan lähettiläs ja merkittävä Jumalan armon opettaja. Sen oikea Jumala paljastaa kaikille kuoleman jälkeen. Tämä riittää ja kaikki muu on teoreettista teologista spekulointia ja vatulointia.
Sama sanoma Koraanissa ja Raamatussa ? Ei anna kovin hyvää tutkimus pätevyyttä . En taida kommetoida muita asioita .
Raamattu on historiallinen kirkon kirja, jonka ovat kirjoittaneet ihmiset oman ymmärryksensä mukaan. Kirja on omaan aikaan ja paikkaan sidottu. Jeesus Nasaretilaisen sanoma oli hyvin yksinkertainen ja kuvattavissa muutamalla sanalla: syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä Taivaassa kuoleman jälkeen ja rakkauden kaksoiskäsky eli Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Tähän voisi nykypäivänä lisätä vielä kehotuksen rakastaa luontoa ja huolehtia siitä kaikin tavoin. Tämä pääsanoma on säilynyt koko ajan eikä se ole muuttunut missään vaiheessa. Kirkossa oli alusta saakka erilaisia tulkintoja Jeesuksesta. Niinpä jokainen evankelista esittää oman tulkintansa Jeesuksesta ja hänen sanomastaan.
5000 tuhatta ylösnousemuksen todistajaa ja vastassa Toivosen Pasi , vaaka kallistuu vahvasti nyt Pasi epäedullisesti sinun näkökulmastasi .
Keksitkö ihan itse tuon tarinan vai mistä kopioit sen ?
Olet varmaan huomannut jos Islamia olet tutkinut että vaikka se on nuori uskonto niin siitä ei historiallista faktatietoa ei ole helppo löytää ja uskonoppilliset kysymykset ei kulje historian kertomusten kautta , eikä niille löydy mitään todisteviitteitä joilla voisi edes vaihtoehtona pitää niiden todenperäisyyttä .
Tiedät harvinaisen hyvin, että Jeesuksen elämästä ei ole hänen omaan aikaansa kuuluvia lähdetietoja. Kaikki tiedot esitetään vuosikymmeniä myöhemmin tai ovat kirkon myöhemmiin muokkaamia kyseenalaisia lähteitä.
Jeesuksen sanat Ristillä todistavat selvästi, että Jeesus huusi Jumalalle, ei itselleen, että miksi hänet hylkäsit. Ristillä huutaa ihminen, ei Jumala. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hänen ei olisi tarvinnut huutaa mitään tällaista. On oltava uskollinen lähteille ja vedettävä niistä rehelliset johtopäätökset. Hyvin moni ihminen kannattaa sitä, että Jeesus oli vain yksi meistä, tavallinen ihminen Jumalan asialla.
Islamin historia on aika hyvin dokumentoitu, ainakin löytyy selkeä elämänkerta Muhammedista, vaikka se onkin myös aivan muulta ajalta. Niinpä olen myös arvostellut islamia blogeissani. Koraani on Raamatun tavoin täysin historiallinen ja inhimillinen kirja. On järjetöntä pitää näitä kirjoja Jumalan sanelemina jollakin tavalla. Kaikesta huolimatta sama sanoma löytyy kummastakin kirjasta.
Jälkeenpäin kaikki tekstit syntyy tottakai . Raamattu ei kertomus uskonnosta vaan historiaa myös . Juutalainen kultuuri on säilyttänyt sen historian jota kouluissa edelleen luetaan . Islamin uskonnosta ei voi tehdä historiallista tutkimusta edes samalla tavalla . Siellä on kaksi paikkaa Mekka ja Medina joihin Muhamedin kirjoitukset laitetaan ja ne on sekoitettu Koraanissa sekaisin . Islamin historia kertoo yhden miehen uskonnosta joka levisi vasta väkivalloin tavoin . Ilman raamattua ei siellä olisi jotain puhetta Jeesuksesta , mutta mieti nyt missä on se islamin traditio ja minkä varassa ne todisteet on . Ei voi silminnäkijöiden ja tarkan perimätiedon sokumentointia verrata islamiin . Annat Pasi kuvan että Islamista olisi hyvät todisteet ja kristinuskossa huonommat , joita ei tulisi edes epäillä miten päin se on monen tieteen alan kautta . Oletko koraanin lukenut ?
Raamattu ei koskaan todistele Jumalan olemassaoloa vaan kuten Hebrealaiskirje alkaa että Jumala on puhunut monin tavoin isille profeettojen kautta ja nyt hän puhunut viimeisinä päiväinä poikansa kautta … Usko on ulkopuolelta tulleen ilmoituksen , Jumalan puheen kautta ilmoitettua ja Raamatun kertomukset on johdonmukaista historiallista kerrontaa tapahtumista , joita tiede ja monet Raamatun ulkopuoliset lähteet voivat todentaa . Raamatun ja koraanin koossa on huima ero koonsa puolesta , kun koraani on lähinnä sanomalehti Raamattuun verrattuna , eikä koraani kiinnosta edes tutkijoita kun sen historialliset juuret ovat vain uskonnollisia tekstejä jotka ei kiinnity selvästi historiaan . Islam on nuori uskonto joka on pakottamalla levinnyt sotien ja väkivallan kautta . Ex- muslimien todistukset olisi hyvä kuunnella , joita kyllä on runsaasti ja sen ääri- ilmiöitä voi seurata uutisista päivittäin .
Uskontoja on erilaisia ja niissä on suuret erot. Rakkaudesta totuus tunnetaan ja oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen ja saamme kaikki tietää kuka Jeesus oikein oli. Se on yllätys monille ja oikea joululahja kaikille. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen joka huutaa avuksi Jumalaa pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen. Risti, tyhjä hauta ja jouluseimi kertovat Jumalan rakkaudesta ihmistä kohtaan
Kirjoitan aina itse omia mielipiteitäni. Jos lainaan muita, kerron siitä aina lähdeviittauksella. Kirjoitin evankeliumin Markuksen ja Matteuksen ja muiden tyylillä eli muokkasin vapaasti Jeesuksen sanoja ja esitin oman tulkintani hänestä ja omistin sen kuuluaislle henkilölle. Näin ne kaikki evankeliumit ovat syntyneet. Kirkon jäsenille ja piispoile pitää vääntää rautalangasta kaikki.
Useimmat ovat varmaankin sitä mieltä, että olisi hyvä pyrkiä hyvyyteen. Ajatus on toki hyvä ja kannatettava.
On kuitenkin eri käsityksiä siitä, mtä on ”hyvyys”, vaikka syvimmillään ihminen tietäneekin, mikä on ehdottomasti väärin, ja että väärin usei(mmite)n teemmekin. Yhteiskunnassamme ”hyvän” tekeminen ja se, mikä on todellisuudessa hyvää eivät useinkaan ole sopusoinnussa – yhteiskunnallinen ”hyvä” ja ”hyvän määritelmä” usein poikkeaa todellisesta hyvyydestä sanan klassisen kritillisyyden mukaisessa merkityksessä.
Miten käy, kun (oikeasti) pahaa tehdessämme luulemmekin tekevämme hyvää – pyrimmeko silloin hyvyyteen: ”pyhittääkö (hyvä) tarkoitus myös keinot?” Kristillisessä ja islamilaisessa kulttuurissa on erittäin suuria eroja keskenään. Ja aikamme jälkikristillinen kulttuuri on erkaantunut klassien kristillisyyden hyvyyskäsityksistä monissa suhteissa. Todellisen hyvän käsitys ei ole vain ”taivasasia” vaan myös yhtreiskunnallisen hyvyyden asia, jonka ilmeneminen ja muuttuminen paljastuu vasta vähitellen, todellisen hyvyyden lähteestä erkaantumisen vaikutuksesta. Usein meidän itsemme sitä huomaamatta. Islamilainen ja kristillinen kulttuuripiiri ovat kovin erilaisia hyvyyskäsityksissään, vaikka ei ”taivaskysymystä” ajateltaisikaan.
Me ihmiset emme kuitenkaan usein todellisuudessa edes halua toteuttaa (täyttä) hyvyyttä silloin kun hyvyyden toteuttaminen aiheuttaa meille itsellemme suuria ongelmia tai peräti kärsimyksiä: emme ole sanamukaisesti kärsivällisiä, eli valmiita kärsimään. Tai ehkä joskus hivenen – varsinkin, jos kärsimyksemme julkitulosta saamme arvostusta tai edes mielihyvää.
Kirjoitit, Pasi hyvä:
”Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa ja pyrkii elämässä hyvyyteen, pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen.”
Lause herättää kysymyksen: Kuinka ponnekkaasti on pyrittävä hyvyyteen ja kenen tai keiden kaikkien hyvyyteen ja missä merkityksessä?
Ongelmat ovat usein siinä, että hyyvyyteen pyrkimällä useinkin tehdään samalla usein myös pahaa, tai kerätään kunniaa (joskus kai kultaakin?) ja on myös tunnettua, että ”tie (yhtreiskunnalliseen) helvettiin on usein viitoitettu hyvin aikomuksin”. Riittääkö pelkkä aikomus vai pitääkö tuo ”aikomus” jollain tavalla toteuttaa, edes osin? Ihmisellä on taipumus itsepetokseen juuri (oman) ”hyvyyden” suhteen.
Toisekseen: onko hyvyyden tekemisellä muuta merkitystä kuin keino päästä ”autuuteen”?
Klassisen kristinuskon sisältö on muutakin kuin ”päästä taivaaseen” ja ”tehdä hyvää”, väheksymättä hyvän tekemistä.
Kysymys on siitä, mikä saa (tai edes saisi) meidät pahat ihmiset tekemään hyvää? Maailma lienee liiankin täynnä ”hurskaita aikomuksia”. Ja erilaisia uususkontoja eettisyyden vaatimuksineen on ollut tarjolla.
Me ihmiset teemme hyvää ja meidän tulee tehdä hyvää, koska se on Jumalan tahto ja Jumalan laki elämälle. Hyvästä voidaan aina keskustella, mitä kaikkea se on, mutta siihen jokaisen pitää pyrkiä. 10 käskyä ja Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö sekä terve järki auttavat jo pitkälle hyvän määrittelyssä.
Samoin poliitikkojen pitää pyrkiä yhteiskunnalliseen hyvään ja oikeudenmukaisuuteen ja minusta Suomen hallituksen rasistinen ja fasistinen toiminta köyhien päähän potkimiseksi on hyvä esimerkki, että kyllä me hyvän erotamme myös politiikassa, jos vain haluamme. Oikea Jumala ei katso hyvällä Suomen hallituksen toimintaa ja se on sanottava ääneen myös rohkeasti. Vääryys on vallassa ja samoin Yhdysvaltain toiminta on kaikkea muuta kuin Jumalan tahdon mukaista. Pahat ihmiset ovat vallassa monessa maassa ja suurin osa kansalaisista katsoo vierestä hiljaa.
Elämän tarkoitus on elämä itse ja rakkaus. Meillä on myös mahdollisuus päästä jatkoon kuoleman jälkeen, jos haluamme. Sellainen on Jumalan suunnitelma ja meillä on mahdollisuus saada syntimme anteeksi, jos sellaisen Jumalan hyväksymme elämäämme. Samalla meitä kehotetaan elämään uskossa, toivossa ja rakkaudessa.
Uskon asioita ei kannata monimutkaistaa ja tehdä turhan teoreettiseksi. Usko on aina Jumalan tahdon mukaista elämää arjessa ja juhlassa. Pahuutta ei pidä myöskään yleistää. Ihminen kykenee sekä hyvään että pahaan ja elämä on valintoja. On kasvatettava elämään uskossa, toivossa ja rakkaudessa kaikkia. Tärkeintä ei ole hyvien tekojen lukumäärä, vaan luottamus Jumalaan ja hänen Armoonsa ja tahto olla Jumalan puolella. Tätä kaikkea tarjoaa yhteinen sanoma juutalaisuudessa, kirkossa ja islamissa ja sen puolesta kirjoitan nyt ja aina.
Väite Suomen (nyky)hallituksen toiminnanan ”rasistisuudesta tai fasistisuudesta” ei ole hyvää kristillistä ja oikeudenmukaista toimintaa ja ilmaisua. Tuollainen liemaava väite on pikemminkin esimerkki kielen synneistä ja väärän todistuksen antamista lähimmäisestä – oltiinpa sitten nykyhallituksen politiikasta itsessään sitä tai tätä mieltä. Varmasti hekin ovat syntiä tehneet, kuten me itsekin usein – heitä(kin) väärin ja ylpeillen arvostellessamme.
Ja me olemme itsekin tehneet syntiä, kun emme ole puolustaneet juurikaan mm. Irakin sorrettuja kansalaisia, joista monet sorretut ovat kristittyjä ja usein kristityiksi kääntyneitä, ateisteja, muslimeitakin. Teemme syntiä jatkuvasti kun emme jaa riittävästi omastamme köyhien hyväksi, emme puolusta sorrettuja Pohjois-Koreassa, Kiinassa, Jemenissä; emme sorrettuja islamista pois kääntyneitä, vaan vaikenemme siitä kaikesta pahuudesta, ja sensijaan väitämme poliitikkojamme ”fasisteiksi”. Teemme myös syntiä ja edistämme epäoikeudenmukaisuutta kun emme puolusta edes syntymättömiä lapsia tai Päivä Räsästä valheellisien syytösten ryöpytyksiltä – siinäkin on syntiä vain esimerkkinä: ”Älä lausu väärää todistusta…”. Olimmepa sitten todellisuuden oikealla tai vasemmalla puolella.
Yhteiskunnallinen hyvyys ja oikeudenmukaisuus on kovin poliittis-ideologinen käsite, ja meillä on siitä hyvyydestä tai tiestä yhteiskunnalliseen hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen usein vastakkaisiakin (poliittisia) näkemyksiä. Toki niihin näkemyksiin vaikuttavat myös uskonnolliset ja kulttuurihistorialliset taustat. Islamissa esim. uskonto on politiikkaa ja politiikka uskontoa (kuten islam-tuntija Jaakko Hämeen-Anttilakin on myöntänyt). Sitä vastoin kristinuskossa politiikka ja uskonto eivät ole samaa asiaa – vaikka toki vuorovaikutusta on.
Poilitiikassakin huomaamme, ettemme pysty Jumalan hyvää tarkoitusta ja synnittömyyttä saavuttamaan. Vääryyttä on sekin, kun olemme riistäneet tulevilta sukupolvilta jatkuvasti toivon velkaantuessamme monien hallitusten aikana ja toimesta. Olemme olleet itsekkäitä.
Olemme myös sallineet mm. aborttien ja muiden Jumalaa ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikkomusten tulla yleisesti hyväksytyiksi, emmekä ole niitä nousseet vastustamaan.
Yhteisiä hyviä tavoitteita voimme tehdä erilaisista jumalakäsityksistämme huolimatta. Kuitenkin erilaiset käsityksemme Jumalasta ja ihnmisen olemuksesta vaikuttavat siihen, mitä yhteiskunnassamme hyvänä tavoittelemme. AIneellista hyvää toki tavoittelenemme jujalakäsityksistämme huolimatta – tai oikeastaan silloin olemme itse itsellemme jumala.
Kuten huomannet, on kovin erilaisia käsityksiä siitä, mitä on ”hyvä” – älkäämme kuitenkaan väittäkä omaa toivettamme Jumalan hyväksi tahdoksi. Meidän ajatuksemme ovat usein kaukana Jumalan hyvåstä tahdosta. Meillä on taipumus itsepetokseen, erityisesti moraalin alueella.
Jumala ei ole vain ja ainoastaan rakkaus meidän ymmärtämällämme tai toivomallamme tavalla; Jumalan rakkauteen kuuluu myös Totuus, ja Jumalan rakkauteen kuuluu myös pahuuden tuomio. Me emme itsessämme ole hyviä: jätämme aina hyvää tekemättä.
Emme valitse useinkaan todellista hyvää.
Totuus ja todellisuus ovat varsin karuja kohdallamme.
Pasi,
Kirjoitat mm.:
”Jeesuksen viimeiset vaiheet ovat kuitenkin kiistanalaisia.”
Jeesuksen elämän kaksi viimeistä tapahtumaa olivat, haudasta eli kuolleista herääminen sekä taivaaseen, ylösnousu, vt. Apt. 2:9.
Nämä ”loppumetrien” tapahtumat ovat ennustettu profeettojen kautta, läpi Vanhan Testamentin. Jeesus kukisti viimeisenä kuoleman ja se sama hänen sovitustyönsä voimasta on tarjolla jokaiselle ihmiselle. Tähän Voimaan, sen vaikutukseen Isä vetää jokaista ihmistä tavalla ja toisella. Hän, joka vetoon suostuu tulee Jeesuksen tykö, eikä Jeesus heitä ketään luoksensa tulevaa pois.
Johanneksen evankeliumi 6:
37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45 Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
Kyseenalaistamisi viimeiset vaiheet kerrotaan Raamatussa ja on koettavissa. Minä olen kokenut ne.
Uskoontulossa meistä tulee Jumalan työtovereita. Ensimmäinen yhteistyö on suostuminen Isän vetoon ja sen hän palkitsee lahjoittamalla valmiin pelastuksen ikuisesta tuhosta, helvetistä. Siitä voi kieltäytyä ja siitä voi luopua milloin haluaa. Eli pysyvää tulosta tuottaa vain vapaaehtoisuus, suostuminen …
Eli Jumala antaa Uskon, joka ei jätä uskoontulluttta toimettomaksi.
Seirasin poikani hyvän ystävän kulkua kuolemaan syöpähoidon kourissa. Hän oli yhtä ”tyytyväinen” agnostikko kuin sinäkin. Samoin usein mainitsemani sosiaalipsykologisen opetuksenmuodon perustanut henkilö, jonka kanssa säännöllisesti tapailin viikottain yli neljän vuoden ajan, vaikka vähää ennen oli kahdessa suurimmassa päivälehdesä hänestä kokoaukeaman artikkeli, siitä kuinka hän oli löytänyt isiensä uskon. Hänen oman suunsa tunnustuksen mukaan, hänen henkis-hengelinen vointinsa oli erittäin huono, vähän ennen kuolemaa. Nyt tässä en mainitse nimeä, vaikka hän siihen minut valtuutti ja kertoikirjassaan helluntalaisten kojusta ja siellä säännöllisestä käynnistään Tammelan torilla.
Niin. Jeesuksen viimeiset vaiheet ovat oikeasti kiistanalaisia. Nyt kannattaa huomata, että minun mielestäni ne ovat täysin mahdollisia. Minä en niitä kiellä, mutta niihin liittyy paljon ongelmia. Kukaan aikalainen ei kerro Ristin tapahtumista. Sellainen olisi ollut suuri mediatapahtuma, jos olisi totta. Evankeliumit on kirjoitettu monta vuosikymmentä myöhemmin. Aikalaiset eivät tiedä mitään suuresta maanjäristyksestä tai Taivaan pimenemisestä. Kyllä tavalliset juutalaiset sellaisen olisivat huomanneet. Jeesus kuoli liian nopeasti. Ristiin naulitseminen vie paljon aikaa. Kukaan ei tiedä, missä tyhjä hauta on ollut. Sehän olisi ollut palvonta paikka, jos sellainen olisi ollut. Juutalaisilla ei ollut oikeutta tuomita Jeesusta kuolemaan. Koraani kertoo, että Jumala pelasti Jeesuksen ja otti Taivaaseen. Lopputulos on selvä: Jeesus on Taivaassa.
Minä haluan olla rehellinen historialle. Minusta meidän pitää kuunnella myös juutalaisia ja Koraania. Monilla on sanottavaa Ristin tapahtumista. On myös hyvä tietää, että on olemassa kristittyjä, jotka todistavat, että Jeesus ei kuollut Ristillä ja tämän kaiken kertoo kirjassaan Ignatius Antiokialainen, vaikka samaalla tuomitsee nämä uskovat harhaoppisiksi. Apokryfiset evankeliumit kertovat myös toisenlaisen tarinan Jeesuksesta kuin kirkko. Jeesuksesta on monta tarinaa olemassa.
Kaikesta huolimatta Ristin tapahtumat ovat mahdollisia. En ollut paikalla todistamssa, joten 100% varmuutta ei ole. Kirkko on jäänyt kiinni Jeesuksen sanojen muokkaamisesta, joten on perusteltua ihmetellä, mitä tällä kertaa kirkko muutti. Jos Ristin tapahtumat ovat totta, se todistaa, että kuolema on voitettu ja että meitä odottaa uusi elämän kuoleman jälkeen.
Pasi,
Toistat, että ”Jeesuksen viimeiset vaiheet ovat oikeasti kiistanalaisia.”
Katson, ettet tiedä tai et ole kokenut Jeesuksen viimeisten vaiheiden vaikutusta. Ne viimeiset tapahtumat, jotka mainitsin, ovat yhtäpitäviä minun ja miljoonien, satojenmiljoonien kokemuksen kansaa. On kysymys Pyhästä Hengestä uudestisyntymiseksi, eli uskoontulosta. Onko sinua kiinnostanut etsiä tätä Raamatun keskeistä, ainoaa sanomaa?
Se, että jopa hyväksyt tämän, mainitsemani Raamatun ilmoituksen(kin) kertoo, ettet ole ollut tämän kokemuksen kanssa tekemisissä. Koraanilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Se kyllä seurailee VT:n kertomuksia ja esittää filosofisia viisauksia ikäänkuin Kirjoituksia kehitellen. Kaikkein ”kehittynein” tuote on Mormonien kirja”, jota mormonit mainostavat Raamatun kanssa USA:n tv-mainoksissa, iskulauseella, ”olemmeko sittenkään niin erilaisia?”
Puhut apogyrfikirjoista, jotka mielestäsi ovat kehittyneempiä kuin Raamattu tai sitä horjuttavia. Kun niitä lukee, ne eivät harmonisoidu Raamatun kanssa ja ovat ristiriidassa VT:n ja UT:n painotuksen kanssa, vt. Ps. 119:160 ”Sinun sanasi on KOKONANSA (hebr. roshe) totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.” – Roshe-sanan kattavuuden voit löytää esim sanakirjoista.
Yhteenvetona: Kaikki Raamatun lupaukset ovat koettavissa, koskien lupauksia uskoontulleelle. Olen itse kokenut!
En ole vielä löytänyt kuin keskustelua ja dialogia kirjoituksistasi, jota metodia Sokrates suositteli ja harjoitti. Niin Kreikan kolmelle viisaalle Sokrates, Platon kuin Aristoteles ei ikäänkuin kelvannut Jumalan suuret teot, vaikka koko Välimeren ja Vähä-Aasian kansat olivat niistä tietoisia. Muhamedkin niitä käytti ja hyväksyi, niinkuin sinäkin osoitat erinomaista hyväksyntää Raamatun pelastusoppia kohtaan ja kritisoit kirkollisia, niin evlut kuin katolisia opin heikkouksia. Tämähän on nyt muotia Suomen evlut kirkossa ja edustaa moniäänisyyttä.
Historialle rehellisyytesi on ontto, vailla ”pihviä”, koska tämän päivän hallitseva historiankirjoitus on Rooman kirkon tuotos, vaikka erilaisissa tämän päivän jälkitotuuksien kaavuissa.
Ihmisen ymmärrys, rehellisyys on jumalatonta rehellisyyttä, koska ihminen omassa olemisessaan on eläimen kaltainen, vt. Saarn. 3: 18 ”Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.”
Ihmisen oma ymmärrys on luomakunnan korkein, mutta samalla Saatanan tartuntapinta. Siksi Sananlaskuissa 3:5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Salomon tutkittuaan kaiken ja kaikki tuli tämän kokemaan, että ihminen kyllä voi ymmärtää, muttei korkeimmallakaan tasolla pysty käsittämään eli tietämään.
Raamatun ratkaisun keskeisin asia on ylösnousemus. Tätä koskevassa keskustelussa on hiljan sanottu, ettei ylösnousemusta päästä lähestymään historiallisten todisteiden valossa. Historiallisesti on todettavissa vain opetuslasten ehdoton vakuuttuneisuus ylösnousemuksen todellisuudesta. Ne, jotka olivat olleet lähinnä Jeesusta ja pääsiäisen tapahtumia, olivat niin vakuuttuneita, että olivat valmiit kuolemaan tämän totuuden puolesta. Tätä on järjellisesti vaikea sivuuttaa. On tapana vastustaa kristinuskoa sanomalla, että ylösnousemus on tieteellisesti mahdoton, luonnonlait kieltävät sen. Tähän kätkeytyy väärinkäsitys luonnonlakien luonteesta. Ne eivät kiellä eivätkä käske. Ne ovat mallin luonteisia yleisiä selityksiä sille, miten luonnonilmiöitten on todettu yleensä tapahtuvan kontrolloiduissa oloissa. Tapahtuminen on kuitenkin aina ensisijaista. Ei ole mielekästä väittää yhdestäkään tapahtumasta, ettei se ole voinut tapahtua. Enintään voidaan todeta, ettei se noudata luonnonlakien avulla kuvattavaa yleistä tapahtumien kaavaa. Ei ole mitään rationaalista perustetta kieltää kerran tapahtuneen ainoalaatuisen tapahtuman todellisuutta. Ylösnousemuskin voidaan kieltää vain ateismin perusolettamuksesta lähtemällä.
Kaarlo Kurki-Suonio, Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan emeritusprofessori. Etsimään ja löytämään, s. 12, Suomen Evankelisluterilainen Ylioppilas- ja Koululaislähetys, 1979.
Jos Jeesusta pidetään Jumalan armon opettajana ja yhtenä meistä eli juutalaisena ihmisenä, oleelllisin asia Raamatussa on Jeesuksen ajaton sanoma Jumalasta. Vain klassinen kristinusko vaatii Ristin tapahtumat. Ne ovat täysin mahdollisia, mutta Jumalan armo säilyy ilman niitäkin.
Monenlaistahan sitä voi ihminen ajatella ja toivoskella.
Totuutta ei voi todistaa, ei tieteellä eikä pseudotieteellä.
Ei uusilla uskonnollisilla muokatuilla aatoksillakaan eikä uskontojen epätodellisilla samanlaisuuksilla.
Joskus ihmnen etsii, etsii…vaan ei soisi löytävänsä. Ja tyytyy toiveilemaan.
Toivossa on hyvä elää ja ehkä kuollakin.
Onko hyvä vielä kuleman jälkeenkin, on toinen kysymys.
Totuus ratkaisee kuitenkin.
Voihan joku päästä perille, vaikka ei kaikkea ihan oikein ymmärtäisikään.
Toisaalta moni voi olla pääsemättä perille, koska on turvautunut johonkin väärään
tai omaan ajatusluomukseensa.