Helvetti ja taivas alkavat jo täällä ajallisessa ajassa, maan päällä.
Maan päällistä helvettiä voi lyhentää armomurhalla. Ihminen ajautuu haluamaan sitä, koska kokee jo olevansa kadotuksessa. On suuri sisäinen ongelma, ja se on synti eli, ero Jumalasta, eikä Saatana pysty tai halua viihdyttää ihmistä, esimerkiksi vanhoilla päivillään yksinäisyydessä elävää huonokuntoista.
Tunnen kaksi ihmistä. Toinen alkoi hiipua henkisesti ja hengellisesti. Hän oli äitini, joka kuoli 1987 73 vuotiaana. Isäni oli kuollut 7 vuotta aikaisemmin mikä pienensi äitini jokapäiväista iloa, vaikka kaikki kolme lasta asui lähietäisyydellä. Sitten äitini löysi onnen lähteelle takaisin pari vuotta ennen kuolemaansa. Hän sanoikin minulle, että vaikka olen koko ikäni ollut uskossa, niin Raamatunluku ei ole minua niin suuresti virvoittanaut kuin näinä viimeisinä vuosinani. Etenkin Jesaja ja Hesekiel ja tietysti Psalmit sai hänet usein niin onnelliseen tilaan, että hän kaikkia kehoitti niitä lukemaan.
Toinen sukulainen uudistui uskossaan vähän yli 50 vuotiaana, puolitoista vuotta sitten. Uskoon hän oli tullut 11 vuotiaana ja siitä silloin kaikille mainitsi. Tämä ”Roope” on menestyvä työssään, mutta oli jonkinverran äkäinen. Nyt uudistuttuaan hänen nuoruudenystävänsäkin ihmetteli, että mitä on tapahtunut? Olit ennen aika ”paska jätkä”, mutta nyt ihana ihminen.
Kummankin uudistuneen elämänhalu oli huipussaan ja paradoksaalista kyllä, että kumpikin ikäänkuin uskossa kosketteli ja koskettelee ”Siionin vuorta” ja tuntee halua muuttaa täältä pois, muttei ollut ikäänkuin tarvis, koska taivas oli lisännyt läsnäoloaan heissä kuten äidilleni ja Roope sanoi nyt vaihtavansa maallisen menestyksensä taivaan täydellisyyteen, vaikka heti.
Itsemurhaluvut ovat perinteisesti olleet korkeat mm. Suomessa ja Japanissa, mikä on ristiriidassa näissä maissa tilastoidun, etenkin Suomessa, onnellisuuden kanssa.
Sielunvihollinen, Saatana yrittää saattaa ihmiset siihen kadotukseen, mikä hänelle, Saatanalle on varattu. Eutanasia ei lyhennä ikuisuutta helvetissä, se vain jatkuu.
Lääketiede on kehittynyt valtavasti, mutta tämän kehityksen varjopuolena on se, että ihmisen elinikää voidaan keinotekoisesti jatkaa, vaikka elämänlaatu olisi olematon. Tuntuu lähes siltä, että kuoleminen – täysin luonnollinen osa elämää – olisi kiellettyä.
En näe syytä pakottaa esimerkiksi neliraajahalvaantunutta ihmistä elämään tilassa, jossa hän ei koe elämää merkitykselliseksi. Tai kun henkilölle todetaan ALS, sairaus joka hiljalleen lamauttaa jokaisen lihaksen kunnes vain silmien liike on mahdollista, hänet silti saatetaan käytännössä pakottaa jatkamaan kärsimystään viimeiseen henkäykseen asti.
Irvokasta ja kuvottavaa. Jokaisella on oikeus kuolla!
Joona O.
Tätä oikeutta voi toteuttaa jokainen. Olen kohdannut yhden tunnetun ajattelijan tuskan, hänen elämänsä viimeisten 6 vuoden ajan. En tuo nimeä esille, vaikka hän on puhunut Jumal’suhteensa toivottomuudesta julkisesti. Toivoton tila kärjistyi kirkon korkeimmalta tasolta konsultaatioksi ja yhteiseksi julkilausumaksi, ” olen palanut isieni uskoon”.
Tämä suuri ajattelija oli nöyrä ihminen, ainakin ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Oli antoisaa ja surullista tavata häntä. Hän oli seurannut kirjoituksiani tällä foorumilla, josta hän mainitsi ensitapaamisessamme.
Vähän jälkeen julkisesta ilmoituksesta ”isien uskoon, kirkkoon” tavatessamme, hänen ensimmäiset sanansa olivat, ”Reijo, minulle ei kuulu hyvää”, eikä viitannut fyysiseen tilaansa. Pari viikkoa sen jälkeen hänet löydettiin kuolleena kotoaan.
Julkisessa kirjoittelussaan hän mainitsi kuolettavasta koktailista, jonka hän nauttisi kun hänelle sopii.
Kyllä, jokaisella on oikeus päättää elämänsä, niinkuin on oikeus olla suostumatta Isän vetoon, Jeesuksen pelastettavaksi.
Elämä on Jumalan lahja . Sairastavat ihmiset ovat kutsukortti meille mennä oppimaan sinne sairasvuoteen viereen . Ilman iankaikkisuutta elämä voi tuntua terveelläkin turhalta vaikeina aikoina . Lääketiede on kehittynyt myös paljon ettei kipuja tarvitse kärsiä . Elämään kuuluu kaikki syntyminen ja kuoleminen ilot surut , kaikki . Mitä enemmän me olemme myös kuoleman läheisyyden kanssa tekemisissä niin se enemmän me voimme oppia jos ymmärrämme myös iankaikkisuutta . Inhimmillinen ja psykologinen ajattelu ja sen kuvaus vaikeasti sairaan ihmisen kohdalla synnyttää hyväksyntään eutanasiaa kohtaan , mutta toisella puolella on Jumala, jonka me kaikki kohdataan kuoltuamme , halusimme tai emme . Vaikea asia käsitellä ihmisyyden kautta , mutta helpompaa jos uskomme iankaikkisuuteen . Rajatapauksia on mutta hoidon keskeytys ei ole murha vaan se murhapiikki . Ja lääkäreille sen tehtäväksi antaminen ei ole sivistyneen yhteiskunnan eikä lääkärin valan mukaista . Mielenterveydestä kärsivien kohdalla tämä on osottaunut huonoksi ratkaisuksi ja näitä tapauksia on Hollannissa esim. puitu jälkikäteen . Mitä jos jonkun isä tai äiti sairastaa ja heidän tyttärelle tai pojalle annettasiin se myrkkypiikki ja sanottas että tapa isäsi tuossa ruisku ? Ei ihminen ole sellainen että voi pyyhkiä pois mielestä asioita vaikka haluaisi ei myöskään lääkäri . Lääkärit jotka toimivat kirurgeina ja kuoleman läheisyydessä työssään heillä on korkea itsemurhariski tilastollisesti katsoen . Eräs nuoripari meni kahden lapsen kanssa lääkäriin ja vaimo oli raskaana ja vaikea raskausaika ja lääkäri ehdotti aborttia niin mies sanoi ja osoitti kahta pientä lasta sanoen että tapa noista jompikumpi ja lääkäri oli hiljaa . Ihminen on kohdussa , kävelee tai sairastaa , ihminen on silti Jumalan kuva , jos tämän totuuden peittämme niin teemme tappamisen hyväksytyksi ja siitä seuraa ihmisarvon mureneminen ja jumalattomuus leviää koko yhteiskuntaan . Hollannissa on hienoja ihmisiä ja avoin yhteiskunta mutta kokeilu eutanasian suhteen on myönnetty virheeksi , kuten vapaa huumeiden käyttö . Voidaan kokeilla mutta Jumalan yhteydessä ei näitä kokeiluja tarvii tehdä jos ne ovat isoja arvoja yhteiskunnassa ja tuovat ihmisille turvaa ja ohjaavat elämää .
>>Hollannissa on hienoja ihmisiä ja avoin yhteiskunta mutta kokeilu eutanasian suhteen on myönnetty virheeksi
Ehkä tuossa haavemaailmassa asiat ovat noin, mutta todellisuudessa Hollannin eutanasialainsäädäntö nauttii ylivoimaista kansalaisten tukea. Viimeaikaisten kyselyiden mukaan yli 80 % hollantilaisista kannattaa lakia, kokee sen toimivaksi ja haluaa sen säilyvän. Useat jopa tukevat harkittua laajentamista. Järjestelmää pidetään sekä eettisesti perusteltuna että tarkasti valvottuna, eikä sitä nähdä “epäonnistuneena kokeiluna”, vaan osana toimivaa ja inhimillistä terveydenhuoltoa.
Joona,
Ihminen pelkää kuolemaa, uskovakin. Äitini, vaikka oli uskovainen tuli hyvin ahdistuneeksi isäni 7 vuotta aikaisemman kuoleman jälkeen. Kohdistukseni onkin, suhde Jumalaan, kaiken luojaan ikuisuudessa, ajattomuudessa.
Raamattu puhuu hengellisestä vapaudesta, joka äidilläni toteutui muutama vuosi ennen kuolemaa. Ei ollut kysymys meidän lasten ”hoidosta” tai psykologisesta valmennuksesta, vaan kuvakielellä sanottuna, Sanasta, joka oli ”jalkaini lamppu” ja tuo valo näytti päämäärän, taivaan.
Sielunvihollisella on tartuntapinta meidän katoavaan osaan, lihaan ja tunteisiin, kun niiden hengellinen hallinta vähenee. Tuo uskovaisen Hengelle alisteinen tila häirintyy psykologialla, kun aletaan silittelemään ”ratkaisukeskeistä psykologiaa”, mikä termi on hurskaanoloinen pahan juoni.
No kaikkea ei voi mitata gallupeilla , mutta ihmiset tottuu käytäntöihin ja onhan se näemmä laajentunut jo alaikäisiin . Oikeuslaitosta se on jonkun verran kuormittanut ja myös alan asiantuntijat ovat sitä mieltä Hollannissa että laki säädettiin muita vaihtoehtoja huomioimatta . Lääkärilehdessä on artikkeleita tästä . Eutanasia sulkee hoitomuotoja helposti pois kun yleistyy . Alla kohderyhmistä
Tutkimuksessa todettiin, että monissa tapauksissa lääkärit totesivat, ettei älyllisesti vammaisilla henkilöillä ole ”parantumisen mahdollisuuksia”, koska heidän vammaansa ei ole hoitoa.
”EAS-pyynnön [eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan] syitä olivat sosiaalinen eristäytyminen ja yksinäisyys (77 %), resilienssin tai selviytymisstrategioiden puute (56 %), joustavuuden puute (jäykkä ajattelu tai vaikeudet sopeutua muutokseen) (44 %) ja yliherkkyys ärsykkeille (26 %). Kolmanneksessa tapauksista lääkärit totesivat, ettei ’parantumisen mahdollisuuksia’ ollut, koska autismikirjon häiriötä ja kehitysvammaa ei voida hoitaa”, tutkimuksessa todetaan.
Timo,
Eutanasia on tiedostettua tai tiedostamatonta helvetissäoloajan lyhentämistä. On kysymys helvetillisestä sisäisestä tilasta, mikä saa aikaan ruumiillista tuskaakin, kipua.
Sielunvihollisen päämäärä on jokaisen omansa kohdalla onnistua, niin, että hän kuolee jumalattoman kuoleman ja tähän eutanasia ”kannustaa”.
Uskon, että jokainen ihminen, iästä riippumatta, kokee halua lopettaa elämänsä. Siksi itsemurhasivustoilla on paljon hyvinkin nuoria, joiden neuvonantajana on syvyyden henki. Vaikuttaa järkiuskovaiselle, muotojumaliselle hihhulointina ”hädässä turvautua, huutaa Jumalaa.
Olen käynyt kymmeniä, ehkä sata, kohtaamista erinomaisten, kunnollisten ihmisten kanssa, joilla oli erinomainen maine ihmissuhteitten hoidossa. Suhteemme edistyessä heidän kysymyksensä oli, että miksi olo on ahdistava, kurja, vaikka kuuntelen aamu- ja iltahartaudet ja hengellisessä keskustelupiirissä viikottain. Ne, jotka ovat esittäneet sisäisen ahdistuneen tilansa hengelliselle auktoriteetille ovat saanneet neuvot, ettei pidä välittää tunteista, koska ne menevät ohi, luottaa kasteen voimaan. Ja ikäänkuin tärkeimpänä varoituksena on ollut, ettei mene parannusaarnaa kuulemaan. Nämä ohjeet on tullut sen jälkeen, kun olimme pääsemässä ”selville vesille”, olimme yhdessä lähestyneet Armon istuinta.
Timo,
60-luvulta lähtien olen kuulunut sen maan ja paikkakunnan helluntaiseurakuntaan, missä olen asunut. Kemissä, johon muutimme Italiasta ja jossa toistakymmentä vuotta asuin, kiinnyin seurakuntamme heikkolahjaisiin, joita 160 jäsenen joukossa oli kymmenkunta. Väinö, silloin 20-vuotias tuli linja-autolla Kemijokivarresta pyhäkouluun ja kokoukseen sunnuntaina ja keskiviikkona. Sitten oli leskiäiti, jonka 4 lasta kutsuttiin kaheleiksi. Nämä 6 seurakuntalaista kävi kaikissa kokouksissa ja saman penkin ääreen polvistuimme ehtoolis- ja rukouskokouksessa. Vaimoni tutustui työn kautta ”Seijaan” , 17-vuotiaaseen ihanaan tyttöön. Hän oli skitsofreeninen ja tiesi että Tuula on helluntalainen. Muistan, kun hän nousi kokouksen aikana seisomaan ja ilmoitti, että olen tullut uskoon! Hänen kasvonsa suorastaan loistivat. On paljon henkisiä ja ruumiillisia vajavaisuuksia, joista ei parannuta. Suuri oli surumme vaimoni kanssa, kun Seijaan yhteydenpitoa ei tehty mahdolliseksi.
Nyt täällä Tampereella on yhteyksissäni jakomielitautisia. Muutama vuosi sitten yksi heistä tuli uskoon, ei minun johdattamana,. Hän halusi ottaa vesikasteen ja pyysi evlut pappia, uskovaista, suorittamaan kasteen..Pappi ei suostunut upotuskasteeseen, mutta suostui antamaan ”Markolle” tilaisuuden todistaa ja vastata, että kastatatko itsesi omasta vapaasta tahdostasi.
Olin muutaman vuoden ajan 60-luvun loppupuoliskolla Oulussa. B-mielisairaalassa hoitoa saavat ja kunnalliskodissa asuvat jälkeenjäänneet olivat suuri siunauksen lähde seurakunnassamme. Saarnaajalla oli aikamiespoika, Peppe, joka oli 2-vuotiaan tasolla, ja kirkkaasti uskossa. Peppe kuoli 13 vuotta sitten, jonkinverran yli 70-vuotiaana. – Näitä tapauksia minulla on runsaasti eri maista. ”Älyllisesti vammaisillekin” Jeesus suuntasi sanomansa, ”antakaa lasten tulla minun luokseni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta.”
Eutanasia on suunnattu täysjärkisille, jotka yrittävät paeta helvetistä.
Luin aikoinani yhden selvityksen, jonka mukaan kuolinapua kaipaavien merkittävimpiä perusteita oli tunne tai uskomus siitä, että tavalla tai toisella ovat jonkinlainen taakka toisille tai yhteiskunnalle; seikka, jota ei kuitenkaan toisille kerrottu.
Olen itse lukjenut Hollannin järjestelmästä huolestuttaviakin viestejä: kaikki ei ole siltä, miltä sen annetaan julkisuudessa kuulostaa. Olen käsittänyt, että yhä laajemmin ja yleisemmin on alettu soveltaa ”tarpeettoman käsrismyksen” käsitettä, ja sen vuoksi kuilinavun kattavuutta pyrittäisiin laajentamaan. Ja on sitä laajennettukin. ”Pois päiviltä, pois mielistä.”
Alamme olla kiinnostuneempia ja innostuneempia ns. hyvästä kuolemasta ja se jouduttamisesta kuin hyvästä elämän lopusta, rajallisena ja rajoitettunakin.
Hoidosta kieltäytymiseen suostuminen ei ole eutanasiaa (tai kuolinapua). Eutanasia-aloitteissa on ollut kyse nimenomaan elämän tarkoituksellisesta lopettamisesta, ei (turhista) hoidoista kieltäytymiseen suostumisesta. Käsitteitä on sekoitettu tai hämmennetty ns. passiivisen kuolinavun tekokäsitteillä.
Suomessa on vahva ”itsenäisesti pärjäämisen eetos” – on häpeallistä saada saati pyytää apua tai tukea (”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi”). On myös väitetty, että suomessa on myös ”kasvojen menettämisen pelon” kulttuuri, vaikkakaan ei Japanin veroista.
Kristityillä voi tulla hyvinkin kaipaus pois täältä ”maan alhoista”, erityisesti, jos maanpäällisen elämän merkityksellisyys katoaa tai elämään täällä väsytään. Tietty kaipaus tulevaan ”sinne autuuteen” kuuluu kristityille luonnostaan, mutta joskus se toki voi saada ylikorostuneen aseman: siihen voi vaikuttaa myös se, jos kristityt itsekin alkavat liiaksi elätellä uskoa siihen, että meidän tulisi aina olla ”voitokkaita” kristittyjä, tietyissä rajautuneissa muodoissa tai merkityksissä – usein jollain tavalla näkyvissä merkityksissä. ”Näkymättömyys” turhauttaa ja kenties masentaakin. ”Minä vaivainen mato” -tyyppinen ajattelu on sitten toinen äärimmäisyys, joka ei välttämättä innostuneisuutta lisää. Elämänhalu voi vähentyä monestakin syystä, onneksi usein vain tilapäisesti.
Elämän kärsimys voidaan poistaa poistamalla kärsijä mutta ehkä olisi parempi keskittyä muihin menettelyihin.
Jukka,
Elämä ajassa on parhaimmillaankin tuska ja vaiva. Siksi kehoitus kiinnittää katseemme näkymättömään saa työyhteydestä Jumalaan taivaallisen tilan. Se on sisäinen, näkymätön ja ikuinen, mutta omistettavissa vain Jumalan lahjoittamassa uskossa.
Olen asunut kahdessa maassa, jossa eutanasia on laillista, Sveitsi ja Hollanti. Erinomaisia, puhtaita ja kaikintavoin toimivia maita. Kummassakin maassa evankelinen, parannusta saarnaava Seurakunta on hyvin pieni. Näissäkin maissa mennään läpi harmaan kiven ja ”niskavuoren hetoja” arvostettiin.
Tärkeä aihe, pari faktakommenttia.
Vuonna 1990 Suomessa tehtiin 1520 itsemurhaa, 740 vuonna 2022. Suunta on siis hyvä.
Armomurhamaissa näitä ei tilastoida itsemurhiksi (joita ne ovat), ja näin vääristellään tilastoja. Alankomaissa armomurhat muodostivat 5,3% kaikista kuolemista vuonna 2022.
Suomessakin vahvat voimat ajavat sairaiden ja heikkojen tappamista. Tähän syyt valmistautua ja vastustaa.
Jari,
Raamatullisesti eli hengellisesti, kun asiaa tutkitaan tulee siihen tulokseen, että kohtuunkuolleet ja esimerkiksi äidin tappamat pikkulapset, usein vastasyntyneet, ovat parhaimmassa osassa. Tämän tiesi Job’kin 10:
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
Nämä äidin aiheuttamat vauvakuolemat, vaikka ovat järkyttävimpiä, antavat kuolleelle lapselle iankaikkisuuden taivaassa. Myös siinä mielessä armollisia, että lapsentappaja jää Armon aikaan ja voi tulla uskoon.
Yksi ryhmä manipuloijia uhkaa läheisiään omalla kuolemalla. Joskus vaikutus uhkauksesta lakkaa, kun mitään ei tapahdukkaan.
Kun USA:ssa asuin , 90-luvun alkupuolella, niin silloin oli jatkuvasti uutisia lääkäristä, joka järjesteli halukkaiden kuolemia. Näin muutaman hänen nauhoittamansa pyydetyn itsemurhatapahtuma. Silloin kiisteltiin abortoinneista, kuolemantuomioista ja eutanasiasta.
Eutanasian korkea kannatus kertoo jokaisen ihmisen halusta irtaantua asioista, tilanteista, joille ei mitään mahda. Yleensä avustettuun kuolemiseen liittyy kipu, mutta aina yleinen toivottomuus.
Jumala tuontuostakin kertoo, etenkin VT:n puolella, kuinka hän antaa tulevaisuuden ja toivon, esim. Jer.29:
11 Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon / KJV ”.. to give you an expected end.
Tähän liittyy olennaisesti Hebr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Siis Raamatullinen/ hengellinen tutkistelu päätyy aina samaan ärsytävyyteen, eli on tultava uskoon, synnyttävä uudesti Ylhäältä.
Kun reaalisia arvoja johonkin ehdottomaan lähteeseen sitova ”sokka” on irroitettu, lienemme vapaassa arvopudotuksessa, jossa irrallinen sokka sitten yritetään tilapisesti vauhdissa kiinnittää johonkin, jonka ajatellaan toimivan kiinnepisteenä; olkoonkin että tuo löydetty ”piste” ei itsessään ole missään muussatukevasti kiinni, vain kiinni toiveikkaassa mielikuvituksessamme. Kiinnitysyritysten hetket tuottavat vain jonkinlaisia ”nykäyksiä” debatteineen.
Jukka,
Vaikka liioitellen, niin kommenttisi luo ”oikeaa” ymmärrystä kirkon moniäänisyyteen. Jos puhumme ”arvopudotuksesta” niin se on ajallinen maaperä eli en näe, että kysymys oli hengellisestä tutkiskelusta. Tämä sanomani perustuu sille, että kirkko on ajallinen, sosiaalinen ja ”sokat” liittyvät ajalliseen arvomaailmaan, pelkästään, vaikka hurskaitten sanojen saattelemana.
Tässä vaikeastikäsitettävässä kommentissani sinun samanlaiseen kommenttiin, haluan painottaa, että perusta on Kirjoituksissa, joita ei tulkita.
En katso liioittelevani, kun määrittelen kirkon ryhmäksi, joka huutaa ”Herra, Herra”, eikä tee niinkuin Herra käskee. Sitten kuitenkin taivaaseenpääsytilanteessa väitetään että ”mehän söimme ja joimme kanssasi”.
https://youtu.be/cTg83Wayz_U?si=VDqDfeK7IfWnVjyZ
Tässä on laulu Turun Helluntaiseurakunnan nuorten esittämänä, ehkä vuodelta 1974.
Tämä on kertomus Mustasta Sarasta, pienestä neekeritytöstä, joka uskossa on muuttamassa taivaaseen, sinne missä on aina nyt. Ikuinen onni ja autuus, mikä on mahdollista vain taivaallisessa ruumiissa.
Kun kuollaan, ei ole aikaa. Kuolemisessa saavutetaan tila, joka on pysyvä. Taivaassa vallitseva Jumalallinen täydellisyys, Jumalassa, eli yli sen mitä ihminen voi edes kuvitella.
Samoin kuin ikuista onnea, emme voi omilla emmeillämme kokea, niin kadotuksessakaan, Saatanalle valmistetussa helvetissäkään pärjää, kestä ikuista tuskaa. Kadotukseen joutuvat kokevat myös muuttuneen, ikuisuuden kestävän tilan.
Kaikki ihmiset kohtaavat Herran maallisen vaelluksensa jälkeen, ns. Ylösnousemus on Paavalin mukaan kaksijakoinen… Monet ovat unohtaneet tämän… Jokainen kulkee kohti kuolemaansa, niin vanhurskas, kuin jumalaton, mutta miksi vain harva varautuu kohtaamaan Luojansa?
”Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.
Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. ”Apost.t 24:14-16
Ismo,
Ylösnousemus on jokaiselle yksi. Sitä voi osioiksi muotoilla kuten vanhurskasten ja vääräin. Kun uskova kuolee niin hän kuin jumalatonkin siirtyy ajattomuuteen. Mitä se on ei ole selitettävissä, ei ainakaan niinkuin se tulee tapahtumaan, koska alkaa ”aika” ja tapahtumat ja näkymät ovat tässä ajallisessa käsityskyvyssä käsittämättömiä. Siis parempia ja paremmin, kuin mieleemme voi nousta.
Se on kuitenkin sanottu, että Jeesus tulee jo poisnukkuneitten uskovien kanssa alas, pilviin, missä me elossaolevat muutumme taivaalliseen tilaan, taivaalliseen ruumiiseen.
Tuhatvuotinen valtakunta toteutuu, kun Jumala muuttaa kaiken uudeksi. On kysymyksiä mitä ja miten tuhannen vuoden aikana tapahtuu, vaikka olemme jo siirtyneet pois ajasta. En ole juuri kiinnostunut siitä ennenkuin kuolen, koska jokainen ennustus toteutuu vasta silloin ja ”siellä” mihin meillä ei ole pääsyä, ei yhteyttä, niinkuin ei ollut helvetin vaivoissa olevalla ylipapillakaan, vt. Jeesuksen kertomus rikasmies-Lasarus.