Etsin lukemista ja löysinkin suomalaisuuteni tunnusmerkin.

Vivamon kirppikseltä etsiskelin lukemista ja silmiin osui Keltikangas-Järvisen kirja: "Tunne itsesi, suomalainen".

Kirjasta löysin itseni ja totesin olevani hyvinkin suomalainen. Ainakin siinä merkityksessä, että meidät on kansaivälisissä tutkimuksissa todettu erityisen Hostiliteettiseksi kansaksi. Tämän elämän asenteen olen selvästi onnistunut omimaan ja nyt kun sen itsessäni tunnistan niin huomaan olevani hyvin tyypillinen suomalainen.

Yksi piirre meissä on tuo sisu, josta niin kovin ylpeilemme.
Ikävä piirre siinä saa meidät ponnistelemaan entistä enemmän, juuri silloin, kun pitäisi ottaa rennommin ja levätä. Pessimistisenä kykenen tressaamaan itseni aivan uuvuksiin. Kehittämällä mielessäni kaikenlaisia uhkakuvia, joihin pitää jatkuvasti olla valmistautunut. Joten onnistun väsyttämään itseni pelkällä negatiivisella asenteellani.Joten oma hostilitettisuuteni tulee noissa esiin selvästi.

Suomalaisena asenteeni elämään on tyypillisesti pessimistinen, kyyninen ja jopa vihamielinen. Näitä ominaisuuksia itsessäni löydän helposti. Tuottaa myös suuria vaikeuksia uskoa muista ihimisistä hyvää asennoitumista itseäni kohtaan. Hostiliteetti luo omaa asennettani muita kohtaan varovaiseksi ja jopa vihamieliseksi.

Hyvä puoli tuossa löydössäni piilee siinä, että Keltinkangas-Järvinen kertoo kirjassaan myös sen, miten Hostiliteetti asenteesta voi pyrkiä eroon ja kertoo sen olevan jopa helppoa. Riittää, kun sen itsessään tunnistaa. Silloin kykenee ottamaan jo paljon positiivisemman asenteen.

Oikeastaan ihan piristävää tunnistaa itsessään tuo hostiliteetti, varsinkin kun saman piirteen havaitsee kovin monissa suomalaisissa. Se auttaa kummasti asennoitumaan positiivisesti minuun negatiivisesti asennoituvia kohtaan. Hehän ovat suomalaisia.

9 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka käytät niin hienoja sanoja etten ymmärtänyt eli piti oikein googlata mitä ”Hostiliteettiseksi” tarkoittaa, no ensin tuli ”Hostiliteetti Seksi” sitä tuskin tarkoitit, no sitten tulikin sanan oikea merkitys eli ” Hostiliteetti eli vihamielisyys on persoonallisuuden piirre”.

    Empä sitten ole ollutkaan oikein ”suomalainen” koskaan, nyt uskossa en sen vertaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Yksi hyvin tyypillinen hostiliteetin tuntomerrki on siinä, että sen tunnitaa vain muissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Kyse kun hostiliiteetissä on nimenomaan negatiivisesta asennoitumisesta muita kohtaan. Oletuksesta, että muut suhtautuvat negatiivisesti, tai toimivat väärin. Hosliliteetti meissä saa meidän päähuomiome kiinnittymään muiden vikoihin, kateuteen, valittamiseen ja väärään asenteeseen. Silloin omaa hostiliteettia ei tunnista, kun sen avulla voi nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Hostiliteetin avulla voimme pitää itseämme parempana, kuin muut kansat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka ajatteleppa nyt kuinka Jeesus kohtasi juutalaisia, Hän sanoi ”tehkääparannus ja uskokaa evankeliumi”, sillä kaikki te olette poispoikenneet.

    Kumpi oli mielestäsi ”hostiliteettinen”, juutalaiset vai Jeesus?

    No juutalaiset luottivat omilta isiltä perittyyn uskoonsa ja tekivät mitä tekivät Jeesukselle, niin kuinka Jeesus lopulta suhtauitui ja miksi niinkuin suhtautui?

    Onko luokkaavaa ja ”hostiliteettistä” noudattaa Jeesuksen käskyä julistaa parannusta, ketä se loukkaa?

    Jeesus rukoili että Isä antaisi näille anteeksi sillä he eivät tienneet mitä tekivät.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Voisitko vastata omiin kysymyksiisi Ari ? Netistä ei löydy vastauksia niihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Olet Ari esittänyt näitä samoja kysymyksiä usein, mutta kukaan ei ole osannut vastata mielestäsi oikein. Kertoisitko jo miten niihin pitää vastata ?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka ei ihminen voi itse mitään ottaa ellei Jumala anna eli ei evankeliumia voi ymmärtää ellei Jeesus ensin paranna ihmistä eli ihmisen tulee saada Pyhä Henki, siis on mahdotonta ymmärtää Jeesuksen sanoja ilman Pyhää Henkeä.

    Tästä on selkeä todiste Jeesuksen opetuslapset ja etenkin Pietari, he kaikki olivat Jeesuksen kutsumia ja opettamia, ymmärsivätkö he todella mitä Jeesus puhui, uskoivatko he todella mitä Jeesus sanoi?

    Mietippä Pietaria, Jeesus sanoi hänelle että tämä kieltää Hänet, miten Pietari siihen suhtautui, nöyrtyikö hän vai uhosiko edelleen?

    Mitä tapahtui, niinkuin Jeesus sanoi, Pietari kielsi Jeesuksen.

    Kaikki muuttui kun Pietari sai Pyhän Hengen, silloin vasta hän ymmärsi Jeesuksen opetukset.

    Siis ei kenellekkään voi opettaa ”uskoa” vaan ensin jokainen on saatettava parantajan luo eli Jeesuksen ja vasta kun Jeesus on parantanut niin voi ymmärtää evankeliumin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Se myös jäi kirjasta mieleen kun kirjottaja kertoo miten luennoilla joku kysyy: ”miksi näitä asioita ei aiemmin ole kerrottu vanhemmille”.

    Kysymys kertoo siitä, että vanhemmat eivät luota omaan harkintakykyynsä, vaan odottavat tiedeyhteisöltä apua kasvatusongelmiinsa. Lisää tutkimusta ja tiedettä Ville Hassinenkin kyselle blogiosaan, kun kaipaa tutkimusta siitä, mistä lasten pahoinvointi johtuu.

    Lapset pitää nykyisin saada päiväkoteihin ammattikasvattajien opetuksen pariin. Nykyisin jopa vuoden ikäisinä. Siinä iässä olisi äidin ja lapsen välille paljon tärkeämpää luoda kiintymyssuhde. Sitä ei vaihtuvat päiväkodin tädit kykene luomaan.

    Pisatutkimukset antavat vuoren varmaa näyttöä, siitä että ammatillisuus on meillä korkealla tasolla. Näin vanhemmilta on viety usko omaan harkintakykyyn ja kykyyn kasvattaa omia lapsiaan. Se on nyt ulkoistettu ammattitaitoisille ohjaajille ja opettajille. Nyt sitten opettajat kouluissa kyselevät vanhempien vastuuta. Vanhemmilta on vastuu viety pois ja nyt seuraukset on tässä.

    Lapsen kurittamien on tehty rangaistavaksi teoksi.Tehokas kasvatuskeino otettiin pois ja muuta ei ole antaa tilalle. Vielä pahempi vaihtoehto on otettu monessa perheessä käyttöön. Se on välinpitämättömyys. Kuritus sentään antaa lapselle käsityksen, että hänen tekemisillään on merkitystä, mutta välinpitämättömyys kertoo siitä ettei hänellä ole mitään merkitystä. Se johtaa siihen, että nuori kokee, ettei myöskään hänen valinnoillaan ole merkitystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.