Aamulla luin tohtori Martti Lutherin pitämän vanhan saarnan tulevalle sunnuntaille Huonepostillasta. On hienoa, kun hyvä saarna on aina ajankohtainen. Hyvässä saarnassa Kristus puhuu meille. Saarnatekstin käsittely on oleellinen osa hyvää saarnaa. Jumalan laki tulee selvästi esille ja evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on lääke koko elämäämme. Jumalan Poika, Jeesus Kristus vie perille Isän kotiin Taivaisiin!
Millainen on sinun mielestä hyvä saarna?
2. adventtisunnuntaina aiheena on Kristus tulee suurella voimalla ja kunniassa. Olemmeko valmiit kohtaamaan Kristuksen ja miten se näkyy elämässämme?
Kaikki julkaistut blogini:
Jumalanpalvelus ei tarvitse saarnaa välttämättä ollenkaan.
Hyvä saarna on läheinen suhde Jeesukseen. Se on saarnan ensimmäinen fundamentum. Saarna voi olla monipuolinen tiedoiltaan ja kuulijoiden ymmärrystä avaava, prosessoiva. Herättävä, innostava, humoristinen, jossa kuitenkin korostuu Jumalan kunnia. Hyvän saarnan ei välttämättä tarvitse olla pitkä. Saarna ei myöskään ole raamattutunti.
Sami, kiitos hyvästä kommentista. Hyvää saarnaa on helppo kuunnella tai lukea, eikä se tunnu pitkältä, jos saarnaaja pysyy asiassa. Meillä normaalisti saarna kestää noin 25 min. Eikä sitäkään pidempi saarna ole pitkä, jos saarnataan asiaa. TV:stä olen joskus kuullut pätkäsaarnoja, jotka olivat liian pitkiä.
Voihan oikein hyvä saarna olla niin kohtikäyväkin, että sitä on suorastaan vaikea kuunnella. ’Tästä rovastin saarnasta olemme aina pitäneet’ -tyyppinen tuttu ja turvallinen saarna on varmaankin jo liian helppoa kuunneltavaa.
Martti Pentti, hyvä kommentti. Totta — lakiosuus saarnasta voi olla niin puhdas ja suora, että siinä jokainen on pieni, myös saarnaaja. Tällöin se lakiosuus, vaikka olisi kuinka lyhyt voi tuntua pitkältä, mutta lakiosuuden jälkeen puhdas evankeliumi uppoaa hyvin muokattuun maaperään. Eli hyvä saarna, jossa Kristus saa kunnian!
Piti tuossa kirjoittaa, että jumalanpalvelus ei tarvitse saarnaa välttämättä ollenkaan. Tämä on vanha kristillinen traditio jota edelleen noudatetaan suurissa vanhoissa kirkoissa.
Hyvä tarkennus, kiitos Sami. Voihan pappi kirkkokahvilla pitää Raamattutunnin, jos saarnaa ei ole ollut.
Minä arvostan hyviä saarnoja.
Luterilaisessa kirkossa on aina sanottu,että saarnaajan tulee olla Jumalan sanan saarnaaja. Mutta Pyhä Henki on kuitenkin viime kädessä saarnaaja. Martti Luther on aikanaan sanonut: ” Saarnaajan tulee voida sanoa saarnan jälkeen: Minä olen ollut apostoli ja Kristuksen profeetta tässä saarnassa. Joka ei voi näin sanoa, hänen pitää lakata saarnaamasta”. Aikamoinen kriteeri jokaiselle saarnan pitäjälle, jos ohjetta yritettäisin toteuttaa niin luultavasti saarnojen sisältö muuttuisivat paremmin Raamatulle uskolliseksi. Hyvään saarna liittyy oikealla tavalla kirkon oppiin, se on siis ”luterilainen”. Tämä on papeille kirkkolain edellyttämä tunnustususkollisuus on juuri sitä samaa. Vanhurskauttamisopin tulee olla kaiken kristillisen opin ja elämän kriittisenä mittapuuna. Saarnan tulee ”ajaa” Kristusta nostaa hänet kristityn pelastumisen keskipisteeseen. Meidän aikana liian moni halveksii ns. postilla kristillisyyttä. Mutta pakko on sanoa, että uskonpuhdistuksen sydänäänet löytyvät Martti Lutherin postilloista ja hänen jälkeen eläineiden opettajien kirjoituksista.
Erinomainen kommentti, kiitos Martti.
Näin on. Saarnaaja ei koskaan saa saarnata omia mielipiteitään ja toivomuksiaan. Sellaiseen seurakunta ei voi vastata Aamen sanalla. Saarnaajan tulee saarnata Jumalan sanaa Jumalan tahdon mukaisesti, joka on varmasti totta. Ja seurakunta vastaa: Aamen.
Minä tykkään Jumalan sanaan sidotuista saarnoista. Saarnan voi rakentaa joko Raamatun tekstin pohjalle ottaen jonkin jaejakson pohjaksi ja selittää sitä muiden Raamatun jakeiden avittamana. Voi saarnata myös aihesaarnan, jolloin otetaan jokin aihe, vaikka anteeksianto, ja saarna rakennetaan teeman ympärille Raamatun anteeksiannosta antaman ilmoituksen mukaisesti.
Keskiössä aina Kristus.
Salme, hyvä kommentti, kiitos!
”Keskiössä aina Kristus.”
Aamen!
Miksi me yleensä kaipaamme oikeaa ja hyvää saarnaa? Koska meillä on nälkä!
Onko siis niin, ettei sielu saa oikeaa ja ravitsevaa Leipää, jos saarnaaja puhuu vain filosofiaa ja omiaan?
Kuinka siis on mahdollista, että niin moni pappi kuitenkin tarjoaa saarnoissaan vain kysymyksiä ilmastomuutoksista ja muista maailmallista aiheista? (Yleistänkö liikaa?)
Jos pitäytyisimme Lutherin saarnoissa, emme niin kovin eksyisi, mutta koska meillä ei ole enää Luthereita ruokkimassa lamapaita… Niin olisi hyvä, että ainakin silloin tällöin lukisimme saarnatuolista suoraan Lutheria. Liian harvoin kuulee, vaikka aihetta tosiaan olisi.
Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.
Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
Niin he sanoivat hänelle: ”Herra, anna meille aina sitä leipää”.
Jeesus sanoi heille: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Joh.6:32-38
Kiitos Ismo hyvästä kommentista. Ilmastomuutoksesta ja muista kuulee vaikka uutisissa. Saarnastuolista pitäisi kuulua Jumalan sanaa.
Vantaalla on huomenna klo 10 luterilainen messu, tervetuloa!
Onhan puhe ilmastonmuutoksesta Jumalan sanaa: ”Neljäs enkeli tyhjensi maljansa aurinkoon, ja aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan. – – – Kuudes enkeli tyhjensi maljansa suureen Eufratvirtaan. Virran vesi kuivui, ja niin aukeni tie idän kuninkaille.”
Toki, mutta sunnuntain aiheena se ei ole. Toki rukouksessa tai johdatuksessa synnintunnustukseen voi käsitellä myös ilmastomuutosta, mutta ei saarnassa.
Ainakin ensimmäisen vuosikerran mukaan ilmastonmuutos on mukana nimenomaan tämän sunnuntain aiheessa: ”Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät.”
Martti Pentti, toki seuraamme merkkejä luonnossa. Jumalan Poika Jeesus Kristus tulee takaisin kun aika on täyttynyt. Ilmastomuutostalkoilla ei Jeesuksen paluuseen ole vaikutusta, joten syrjäpoluille ja harhaan siinä jouduttaisiin, jos ilmastomuutoksesta saarnattaisiin. Vai miten sinä yhdistäisit ilmastomuutokset ja Jeesuksen takaisintulon ajankohdan?
”Vai miten sinä yhdistäisit ilmastomuutokset ja Jeesuksen takaisintulon ajankohdan?” En vaivaa tuollaisilla päätäni, sillä: ”sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.” Ilmastonmuutos kuuluu mielestäni kiinteästi siihen, mitä kutsut saarnan ’lakiosaksi’. Se on ihmiskunnan aikaansaama ja ihmiskunnan vastuulla on estää sen paheneminen. Samoin ihmiskunnan on otettava vastuu sen seurauksista, joista yksi on kasvava muuttoliike muutoksesta eniten kärsivistä maista paremmin pärjääviin. Kristittyinä emme vapaudu ihmisten yhteisestä vastuusta. Meitä sitoo edellen luomiskertomuksen mukaan Jumalalta saamamme tehtävä: ”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.”
Martti Pentti, hyvin perusteltu. Kiitos!
Kyllä tämän sunnuntain evankeliumissa puhutaan aikain merkeistä. Kuitenkin on sanottava, etteivät nämä tulevan ahdistusten merkit voi pelastaa meitä tulevasta Jumalan vihasta, joka ilmestyy taivaasta kaikkea syntiä ja jumalattomuutta vastaan. Raamatusta löytyy kuitenkin sellainen merkki,jonka Jumala yksin voi antaa. Tällaisen merkin Jumala on luvannut ,jokaiselle kastetulle. ”Sinä olet minun lapseni,sinua minä rakastan. Sinä kelpaat minulle. Minä olen sinun kanssasi elämäsi jokaisena päivänä.” Tämän Jumalan lupauksen merkkinä ja sinettinä,olet saanut Pyhän Hengen. Tämä merkki on Kristuksen merkki ristillä,joka on kasteessa piirretty rintaasi ja otsaasi. Jumala lupauksen mukaan Hän tunnistaa meidät tästä merkistä, silloin olemme turvassa. Tulevaisuuden ei tarvitse peloittaa hänen omiaan.
Kiitos Martti. Näin on. Meillä kastetulla Jumalan perheeseen kuuluvilla on hyvä osa, eikä meidän tarvitse pelätä viimeistä päivää. On antoisaa opetella tuntemaan Jumalan tahtoa. Pyhää Raamattua kannattaa lukea. Säännöllisesti on hyvä käydä luterilaisessa messussa, jotta saamme syntikuorman pois niskoistamme ja Elämän leipää.
Luterilaisuus ei ketään pelasta. Elämän leipä on tarjolla kaikissa kristillisissä kirkoissa.
Jaa, mutta kuitenkin. Yksin armosta on pelastus, vaikka olisimme katolisia. Jeesuksen risti!
Jeesus sanoi: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä’! Jeesus on ainut tie Taivaaseen!
Laitanpa netistä lainaamani kattavamman listan vaihtoehdoista:
Idän assyrialainen kirkko
Katolinen kirkko
Idän katoliset kirkot (mukaan lukien ns. unioidut kirkot)
Lännen katolinen eli latinalainen tai roomalaiskatolinen kirkko
Orientaaliortodoksiset kirkot
Ortodoksinen kirkko
Protestantismi
Adventistit
Anabaptistit (hutteriitit, mennoniitat ja amishit)
Anglikaanit
Baptistit
Helluntailaiset
Luterilaiset
Metodistit
Presbyteerit
Reformoidut (kalvinismi)
Vanhakatolisuus
Mitä ajatuksia herättää kysymys:
2. adventtisunnuntaina aiheena on Kristus tulee suurella voimalla ja kunniassa. Olemmeko valmiit kohtaamaan Kristuksen ja miten se näkyy elämässämme?