Erilaiset yhteen
Suomi on jakautunut. Ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Tämä on saatu kuulla monesta suunnasta ja monilla painotuksilla kuluvan viikon aikana.
Moninaisuuden kasvu on ilmeistä maailmassa, jossa ihmiset, ajatukset ja kulttuuriset vaikutteet liikkuvat nopeammin kuin koskaan ennen. Laajapohjaisia yhteisöjä ei ehdi syntyä nopeatahtisessa maailmassa, ja vanhat yhteisöt jakautuvat osiin.
Kohtaamisen kirkko piirtää kuvan vuodesta 2020: Seurakunta on luottamuksen yhteisö, joka tuo erilaiset ihmiset yhteen. Vuorovaikutus erilaisten välillä on tie luottamukseen. Kuplissa eläminen lisää ennakkoluuloja ja vähentää harmoniaa.
Maailmanlaajuinen kirkko on rikkinäisenäkin vahva merkki siitä, että rajat ovat ylitettävissä. Ihmiset voivat oppia tuntemaan toisiaan, toistensa todellisuutta ja toistensa ajatuksia.
Kohtaamisen kirkon tulevaisuuskuva pitää sisällään sekä ykseyden että erilaisuuden. Ykseys ilman erilaisuutta on teeskentelyä, samoin erilaisuus ilman ykseyttä.
Mitä kuplia minä voisin puhkoa tänään?
6 kommenttia
Kiitos, Tuula, erinomainen ja tärkeä pointti.
Ihminen on aina toisista ihmisistä tehty. On oma valinta millaisista ja kuinka monista.
Kohta uusi hallitus ja uudet kujeet. Jospa se tarttuisi näihin oksettavuuksiin mieliksesi, mitä ne sitten linevätkin.
Voipa uskovaisena itseään ajatteleva myös harrastaa oksettavuuksia. Sehän on nähty. Kaikki olemme samoja syntisiä.
Ajattelen aina näin: Jokainen ihminen on joskus ollut vastasyntynyt äitinsä tai jonkun sylissä tai sitten ei. Moni on saanut vastaansa kylmän maailman. Kaikilta ei voi vaatia samaa, mutta kaikkia voi rakastaa tai ainakin koettaa oppia.
Mitä ajattelee Timo-Matti?
Se, että erilaiset uskonsuuntaukset saataisiin saman sateenvarjon alle on ehkä vaikeampi juttu.
May, hyvin muotoiltu. Vaatiminen ei vie pitkälle. Rakastamisen opettelua ja yhteyden rakentaminen vie aikaa. Kalamiehet sanovat, että lohi on niin hieno kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisi. Sama pätee yhteyteen.
Vuonna 2017 vietetään reformaation merkkivuotta. Reformaation alkua – ja siten myös jakautumista – symboloivasta teesien julkaisemisesta tulee kuluneeksi 500 vuotta. Siinä ajassa osapuolet ovat ehtineet erota ja tulla taas lähemmäs toisiaan, mutta esimerkiksi ehtoollisyhteyteen on vielä matkaa.
Opettelemista tämä on.
Kirjoittaja
Timo-Matti Haapiainen
Olen nelikymppinen vantaalainen pappi ja ikiteekkari. Toimin projektisihteerinä kirkkohallituksessa.
Timo-Matti Haapiainen :”Mitä kuplia minä voisin puhkoa tänään?”
Luther taisi sanoa, että vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, hän istuttaisi silti sen puun. Mielestäni sinä voisit kertoa tästä ja puhkaista kuplia pelkästä taloudellista voittoa tuovasta ”biomassasta”:
https://www.youtube.com/watch?v=h2VjY9WjATs
Ilmoita asiaton kommentti