Entä jos kirkon johto aloittaisi suvaitsevaisuuden opettelun itsestään?

Kotimaa-verkkolehti kertoi, että Maata Näkyvissä -festarit järjestetään tänä vuonna ensi kertaa kokonaan ilman messua.

Asia ei sinänsä minulle kuulu, kun kuulun itse helluntaiseurakuntaan enkä jaa luterilaista sakramenttinäkemystä muutenkaan. Mutta pyydän kuitenkin lupaa hieman arvioida miltä luterilainen ”kirkkopolitiikka” näyttää näin kauempaa katsoen.

Mikä mahtaa olla piispan pelisilmä, kun hän kirkkopoliittisten intressien takia jättää käyttämättä mahdollisuuden lanseerata luterilaista sakramenttiarmoa tuhansille nuorille Suomen suurimmassa kristillisessä nuorisotapahtumassa? Onko todella niin, että ”tasa-arvo” menee "sakramentti-armon" edelle? Jos niin on, niin sitten varmaan olisi johdonmukaista, että piispa kieltäisi myös suviseuroilta mahdollisuuden naispapittoman ehtoollisen viettoon.

Meillä oli vuosi sitten täällä Hausjärvellä luterilaisten ja helluntalaisten yhteiskristillinen tapahtuma, jonka osaksi täkäläinen kirkkoherra halusi myös luterilaisen messun. Messun ehtoollisavustajiksi hän kutsui helluntaiseurakunnan veljiä.

Me helluntalaiset tietysti vähän nikottelimme ehdotukselle, kun ehtoollinen on meille "jo uskoon tulleiden yhteysateria", eikä niinkään "armon jakamisen välikappale kaikelle kansalle”. Emme kuitenkaan hirttäytyneet teologiseen oppiriitelyyn, vaan suostuimme ehdotukseen vähän sellaisessa hengessä, että toimiihan Jeesus luterilaisessakin ehtoollisessa.

Mutta niin vain myrsky nousi vesilasissa, kun suunnitelma kantautui tuomiokapitulin korviin. Kirkkoherran piti pikaisesti vaihtaa ehtoollisavustajat.

Aika monta kertaa elämässä joutuu toimimaan tilanteessa, missä omat ihanteet ja todellisuus eivät kohtaa. On huono asia, jos valtaa pitävät kohtaavat nämä tilanteet ja "linjasta poikkeavat” ensi sijassa vain hallinnollisilla mahtikäskyillä. Semmoinen näyttäytyy ulospäin pikkusieluisuutena ja joskus saattaa käydä niin, että ihanteita läpi runnottaessa tulee samalla heittäneeksi pois myös lapsen pesuveden mukana.

83 kommenttia

  • Erkki Karvanen sanoo:

    Tuskin kirkon suhteet SLEY:nkään kanssa olisi kovin ongelmalliset, jos liike tyytyisi hoitamaan vain jo piirissään olevien hengellistä elämää. Mutta ”Maata näkyvissä” -festarit on menestystarina, joka on hämmästyttävällä tavalla lyönyt läpi nuorison keskuudessa. Tommosia festareita ei panna pystyyn ihan pelkillä nuorisotoimiston suunnitelmilla.

    Nuoriso haluaa festareille, ja muutamat nuorten kanssa paikalle tulleet naispapit nostivat äläkän kokemastaan ”epätasa-arvoisesta kohtelusta”. Tähän huutoon kirkon johto on nyt vastannut.

    Asian lopputulema taitaa olla se, että jos tapahtuma jatkuu, niin se muuttaa luonnettaan entistä yhteiskristillisemmäksi (tapahtumassa on jo nyt mukana helluntaiseurakuntien nuoria). Toinen, ikävämpi vaihtoehto on se, että riitely heittää yhä pitenevää varjoaan tapahtuman ylle minkä seurauksena festarit alkaa viettää historiansa lopun alkua.

    Piispoilta olisi kiva kuulla vastaus, että miten meni noin niinku omasta mielestä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      ”Nuoriso haluaa festareille, ja muutamat nuorten kanssa paikalle tulleet pappisnaiset nostivat äläkän kokemastaan epätasa-arvoisesta kohtelusta. Tähän huutoon kirkon johto on nyt vastannut.” Tein lainaukseen pari muutosta. Minusta sekä pappisnaiset että kirkon johto ovat toimineet oikein.

      Ilmoita asiaton kommentti