Enkeleitä ja koiria – rauhanturvaveteraanit koolla

Sinisiä baretteja näkyy Savonlinnan torilla kun porukkamme nousee lörtsykahveilta. Rauhanturvaajapappeja ja -diakoneja on tullut paikalle kutsua noudattaen toistakymmentä. Se on lähes kymmnenes operaatioissa mukana olleista. Vanhin meistä oli palvellut ensimmäisen kerran jo 1966.

Kokemuksia jaetaan kuin viime sotien veteraanien tapaamisissa. Itse asiassa rauhanturvaajat ovat saaneet tämän vuoden aikana veteraanistatuksen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tavoitella viime sotien veteraanien asemaa. Heidän sotansa oli eri asia kuin kansainvälinen rauhanturvaaminen.

Siirrymme lipunnostoon ja hartauteen, jonne on kertynyt parisataa sinibarettia. Mukana on ministeri Elisabet Rehn ja hänen enkelinsä. Tällä nimellä kutsuttiin ensimmäisiä rauhanturvatehtäviin 25 vuotta sitten lähteneitä naisia.

Teuvo V Riikonen, kolminkertainen rauhanturvaajaveteraani piti hartauden. Hän muistutti alik. Källmannista, joka meni ambulansillaan miinakenttään hakemaan haavoittunutta paimenta ajaen itse panssarimiinaan. Paikallinen mufti julisti hänet marttyyriksi. Tai kers. Immosesta, joka turvasi vapaaehtoisesti toisen maan lääkintäryhmää. Omalla hengellään hän pelasti näiden hengen. ”Sen suurempaa rakkautta ei ole, kuin että antaa henkensä toisten edestä. Jeesus on tehnyt sen kaikkien puolesta.”

Kaikkiaan 49 suomalaista on kuollut rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä 60 vuoden aikana. Eräs heistä oli lapsuuden ystäväni maj. Risto Vuori, jonka helikopteri putosi Balkanilla.
– – –

Jutustelu jatkuu aterialla. Iloitaan rauhanturvaajaseurakunnan ja papin keskinäisestä luottamuksesta ja yhteydestä:
– ”Tukikohdassa oli vapaalla parikymmentä miestä ja yli puolet tuli messuun.”
– ”Posen koko miehistö tuli ehtoolliselle. Silloin joku muisti, että vartomies oli ulkona. Hän meni vapauttamaan vartiomiehen, joka laski kypärän päästään ja otti ehtoollisen.”
– ”Komentaja istui aina etupenkissä. Ensimmäisellä kerralla hän yllätti minut, kun otti viinikannun kädestäni ja sanoi: tapana on, että komentaja antaa papille viinin.”
– ”Lakkautetulta poselta – vihoviimeisestä loukosta – haettiin pois päiväkirja. Siinä oli merkintä: ”Lähdettiin kaikki pataljoonaan jumalanpalvelukseen. Jätettiin koira vartioon.”
– ”Ne olikin siellä hyviä sotakoiria. Pistivät rähinän päälle,jos joku lähestyi.”
– – –
Vielä rautatieasemalla tuli moninkertainen rauhanturvaajajääkäri jakamaan kokemuksia ja näyttämään vanhoja valokuvia: ”Oltiin harppunoimassa kalaa joukkueelle. Barrakuda puri reisilihaksen poikki. Valtimon katkeaminen oli hiuskarvan päässä.” Kuvassa nuori mies makasi syvä, verinen kuoppa reidessään. Papille halutaan kertoa läheltä piti -tilanteet.
– – –
Suomalainen sotilaspappi on mukana tällä hetkellä Libanonissa. Pappi vierailee Irakissa suomalaisten luona.

  1. ””Hän toteaa Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa hosumisen, hätäilemisen sekä niin elämän- kuin kuolemanpelonkin jääneen iän mukana pois.”

    Henk koht. en usko horoskoopeihin, mutta muuten näinhän meille kaikille ikääntymisen myötä käy, ja mielestäni on onnetonta, jos me vaadimme samaa asennetta myös itseämme nuoremmilta.

    Hyvää jatkoa Jope Ruonansuulle:
    https://www.youtube.com/watch?v=-ghpvuFvVPc

  2. Helsingissä on perustellumpaa uskoa horoskoopin sijaan raitiovaunuihin perustuvaan ”sporalogiaan”, sillä raitiovaunujen gravitaatiovoima on seudulla suurempi kuin planeettojen. Tosin nyt sporalogian opintoni ovat vähän unohtaneet, enkä muista, vaikuttavatko ratikkojen liikkeent – ja esim. kahden ratikan yhteisvaikutus – enemmän syntymän hetken kautta Naistenklinikalla tai Kättärillä vaiko jo siihen aiempaan hedelmöityksen hetkeen, esim. miten ne dna:t sekoittuvat…

  3. Oli mukava kuulla Jopen suusta hänen uskonsa Jumalaan. Ei hän ainakaan Jumalan pilkkaaja ole. Toivoisi vain, että Jope ymmärtäisi, että todellinen usko merkitsee kuuliaisuutta Jumalan sanalle kaikessa. Raamattuhan sanoo, että ”riivajatkin uskovat Jumalaan ja vapisevat”. He vapisevat, tietäessään joutuvansa tuomiolle, eivätkä riivaajat voi tehdä parannusta.
    Monet ihmiset sanovat uskovansa Jumalaan omalla tavallaan, mutta eivät välitä siitä mitä Jumala on sanonut. Sellainen usko ei auta ketään. En tuomitse Jopea, vaan toivon hänelle kaikkea hyvää. Mutta toivoisin myös, että jokainen suomalainen ymmärtäisi, että todellinen usko Jeesukseen ja rakkaus merkitsee
    Hänen sanojensa seuraamista.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.