Kuva menneiltä vuosilta: suurivatsainen, parrakas, kaljupäävanhus – vieressä hoikka, kovakuntoinen urheilijanuori.
Kuva tältä päivältä: suurivatsainen, parrakas, kaljupäänuori – vieressä hoikka, kovankuntoinen urheilijaseniori.
– – –
Kehityksen näkee varusmiesten pitkissä aikasarjoissa. 1980-luvun alussa varusmiesten keskipaino, 12 minuutin juoksutestin keskiarvo ja palveluksen suorittaneiden osuus miesikäluokasta olivat korkeimmillaan. Sen jälkeen painoa on tullut lähes 10 kg lisää, cooperin keskitulos on pudonnut satoja metrejä ja palveluksen suorittaneiden osuus laskenut yli 90 prosentista alle 70%. – Suoriutuminen fyysisesti raskaista tehtävistä lienee laskenut samaan tapaa muillakin elämän alueilla.
– – –
Liikkuvaan elämäntapaan kasvaneet keski-ikäiset tai vanhemmat tapaa hiihtoladuilta, avantouintikopilta, iltarasteilta, uimahallista, lenkkipolulta ja sienimetsästä.
Nuorempia näkee näissä paikoissa vähemmän. No, onneksi heitä kohtaa vielä jalkapallokentältä, kuntosalilta ja monelta sisäpelikentältä. He ovat kuitenkin nuorten vähemmistössä.
—
Liikunnallinen elämäntapa edellyttää siihen ohjaamista ja tukea. Vain siten liikunnasta voi tulla pysyvä osa koko elämää.
Onko sitten kaikkien liikuttava? Eikö liikunnan vaatimus ole jotenkin totalitaristinen ja haiskahda suojeluskunnilta tai mustapaidoilta?
Eivätkö kaikki saa vapaasti olla liikkumatta ja tehdä, mitä itse haluavat muiden moralisoimatta – vaikka lojua sohvalla, napostella ja katsoa televisiota päivät pääksytysten?
No, näinhän moni tekeekin. Se myös näkyy. Liikkumattomuus tuo jaksamattomuutta, sekä fyysistä että psyykkistä. Lukiolaisten ja korkeakouluopiskelijoiden stressi, ahdistus ja mielenterveysongelmat ovat olleet esillä. Luulen, että tämä liittyy osaksi liian vähäiseen liikuntaan ja uneen.
– – –
Päivän Hesarin (3.5.) Merkintöjä-palstalla todetaan, että ”istuva elämäntapa runtelee suomalaisia lapsia ja nuoria kovalla kädellä.” 27% pojista ja 28% tytöistä on ylipainoisia.
Parikymmpisistä suomalaismiehistä lähes puolet on ylipainoisia, saman ikäisistä naisista kolmannes.
Liikuntakäyttäytymistä tarkastelevan Liitu-tutkimuksen mukaan lähes 50 000 lasta ja nuorta kokee terveysongelmia.
Yhdeksäsluokkalaiset liikkuvat rasittavasti keskimäärin kahdeksan minuuttia päivässä. Viidesluokkalaisissa on tuhansia, jotka eivät pääse kyykkyyn tai pysty istumaan lattialla selkä ja jalat suorassa.
Näillä havainnoilla on suora yhteys siihen, että tulevaisuudessa yhä useammat sairastuvat yhä nuorempina diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä mielenterveysongelmiin.
Kestävyysvajeen lisäksi joudumme kamppailemaan tulevaisuudessa yhä suuremman kuntovajeen kanssa sekä maksamaan entistä enemmän sairaus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä.
– – –
Muistan vuosien takaa silloisen vasemmistoliiton kansanedustajan ja ministerin Suvi-Anne Siimeksen radiohaastattelun. Siitä jäi mieleeni Siimeksen lause: ”Mitä kovempaa on töissä, sitä enemmän on liikuttava.” Siimes kertoi juoksevansa tunnin päivässä.
Eräs työtoverini kenraalikunnasta kertoi perehdytyshaastattelusta ministeriössä. Erääseen kysymykseen hän vastasi: ”Neljän maissa lähden joka päivä lenkille.” – johon haastattelija sanoi: ”Harvemmin nämä työt päättyvät ennen viittä.” – siihen haastateltu totesi: ”Tarkoitin: aamuneljältä.”
Muutama muu työtoveri kenraalikunnasta kulkee työmatkat polkupyörällä, jopa kymmeniä kilometrejä suuntaansa.
Liikunnalliseen elämään tottunut tunnistaa itsessään, milloin mieli ja keho kaipaavat liikunnan tuomaa rentoutusta ja palautumista. Liikuntaan tottumaton ei tunnista tätä tarvetta vaan kärsii liikkumattomuuden oireista.
– – –
Liikkuminen lähtee kotoa ja koulusta, usein myös kaveripiiristä. Tosiasia on, ettei monella kodilla ole kiinnostusta tai voimavaroja tukea lapsen liikuntaharrastusta. Samaa pätee yleensä kaveripiiriin.
Jäljelle jää koulu lasten liikuttajana. Tavoitteet tuntuvat välillä vaatimattomilta. Kuuntelin radio-ohjelmaa alakoulun liikuntatunnin hiihto-opetuksesta. Koska useimmat lapset eivät muutoin hiihtäneet lainkaan, otti opettaja tavoitteeksi tasapainon kehittämisen: lapset heittelivät frisbeetä sukset jalassa. Tästä on vielä matkaa hiihtämiseen.
– – –
Miten itse uudistaisin koulua liikunnan osalta? – jätän nyt muiden uudistusten haikailun sikseen.
1. Jokaiseen koulupäivään integroitu liikuntaa kahdesti päivässä (en tarkoita Liikkuva koulu -ohjelmaa, jossa oppitunnin aikana kävellään).
2. Lapsen aivojen kehitys, sekä lihaskestävyys, motoriikka, koordinaatio ja tasapaino liittyvät toisiinsa. Siksi liikunta edistää myös kielten, matematiikan, musiikin – muun muassa – oppimista.
3. Koulun päivittäisen liikunnan tulisi lähteä liikkeelle leikistä, mutta tähdätä voiman, kestävyyden, nopeuden, notkeuden, koordinaation ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen.
4. Kestävyysjuoksu antaa pohjan muille lajeille. Siksi koulupäivään sisältyy juoksua eri muodoissa ikäkauden mukaan.
5. Eri lajeihin tutustuminen. Jos kouluviikkoon sisältyy jopa kymmenen tuntia liikuntaa, siinä on mahdollista eriyttää kiinnostuksen ja taipumusten mukaan.
6. 12 kouluvuoden aikana lapsi ja nuori saa hyvän yleiskunnon sekä elinikäisen tottumuksen liikuntaan, lisäksi mahdollisuuden kokea tyydytystä ja osaamista silloinkin, kun teoriaopinnot eivät vastaa hänen lahjojaan.
On tärkeää olla toistamatta menneiden vuosikymmenten virheitä, jolloin koululiikunta nöyryytti osaa oppilaista jättäen elinikäisen inhon liikuntaan.
7. Lajiharjoitteluun useita koulutunteja viikossa keskittyvät nuoret voivat lahjojensa mukaan edistyä taitolajeissa, kuten yleisurheilussa, ratsastuksessa, uinnissa, suunnistuksessa, hiihdossa, kamppailulajeissa tai joukkuelajeissa jopa maajoukkuetasolle ja kansainväliseen menestykseen. Kaikista oppilaista ei ole tarkoitus tehdä kilpaurheilijoita. 80/20 on hyvä tavoite, jolloin enemmistö tottuu ja kasvaa johonkin kuntoliikunnan muotoon.
8. Liikuntaan käytetty aika ei ole pois koulutyön kokonaisuudesta. Liikunta tuo keskittymistä, aloitekykyä, sitkeyttä, tavoitteiden asettamista itselleen. Ennen kaikkea liikunnan myötä työrauhaongelmat oppitunneilla vähenevät.
Opettajat voivat keskittyä opettamiseen ja oppilaat oppimiseen. Levottomuus – joka nyt masentaa opettajia ja vie muilta oppimisrauhan – poistuu luokasta, kun se puretaan kahdesti päivässä juoksuradalla tai pelikentällä
9. Lisääntyvä liikunnan määrä ja mahdollinen noususuuntainen valmentautuminen edellyttävät terveitä elämäntapoja: hyvää ravintoa, riittävää yöunta ja tehokasta ajankäyttöä.
10. Fyysisen ja psyykkisen kunnon nousu, painon putoaminen, ravitsemuksen ja unen laadun paraneminen vaikuttavat kansanterveyteen ja elämänlaatuun. Työurat pitenevät.
Eikä tässä vielä kaikki. Myös kansantalouden alijäämä voi pienentyä. UKK-instituutin laskelman mukaan (2018) liikkumattomuuden aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat vähintään 3,2 mrd € vuodessa jo nyt, puhumattakaan ajasta, jolloin nykyiset koululaiset ovat työiässä.
Ihan hyvä blogi kenttäpiispalta. Kiitos tästä.
Jotenkin ristiriitaista on minusta se, että ne nuoret miehet, jotka joka suuntaan mainostavat isänmaallisuuttaan ja kansallismielisyyttään näyttävät omaavan aika huomattavan vyötärölihavuuden. Puheet isänmaan puolustamisesta ovat yleviä, mutta kun katsoo kavereiden habitusta, niin ei oikeasti voi uskoa heidän kapasiteettiinsa ketään puolustamaan.
Menee vähän blogin aiheesta ohi, mutta kyllähän tässä usko koko puolustusvoimiin ja erityisesti sinne päällystöpuoleen alkaa olla aika lujilla, jos ja kun touhu on tällä tasolla: https://yle.fi/uutiset/3-10766418
Onneksi viisi vuotta sodassa taistellut isäni ei ole enää näkemässä tätä Suomen armeijan henkistä alennustilaa.
Kiitos Seija kommentista. Monien reserviläisten ylipaino ja heikko kunto ovat luonnollisesti valmiuden kannalta ongelma. Siksikin nuorten liikuntaharrastusta on syytä lisätä.
Linkittämässäsi uutisessa puhutaan virheellisesti Lemmenjoen kertausharjoituksesta. Kyse oli sidosryhmätapahtumasta tai vapaaehtoisesta harjoituksesta, jossa annetaan tietoa maanpuolustuksesta.
Kyseisen tapahtuman tutkittavana olevia johtajan poikkeuksellisia väärinkäytöksiä ei pidä yleistää. Lakisääteiset kertausharjoitukset ovat eri asia kuin vapaaehtoiset harjoitukset. Kertausharjoituksiin kutsutut harjoittelevat sodan ajan sijoituksensa mukaisia tehtäviä.
Mitä tulee linkittämääsi kuvaan, totean, että kaikki seurustelu sukupuolesta ja suuntautumisesta riippumatta on palveluksessa kiellettyä.
Mitä tulee Lemmejoen tapahtumiin ja homotteluun, voit kertoa kenraalikunnalle terveisiä: Kun Suomi sääti tasa-arvoisen avioliittolain ja toisella puolen itärajaa kriminalisoitiin ”homopropagandan levittäminen”, niin se on perustelu sille miksi tätä maata kannattaa puolustaa.
Niin, suomalaiset arvot, kuten demokratia ja tasa-arvo ovat osa sitä kokonaisuutta, jota perinteisesti kutsutaan itsenäisyydeksi tai vapaudeksi. Suomalainen lainsäädäntö heijastelee niitä arvoja, jotka ovat puoltamisen arvoisia.
Mitenkäs intti ottaa huomioon laskeneen lähtötilanteen omassa liikuntakasvatuksessaan?
Palveluksen alussa on otettava huomioon alokkaiden kuntotaso, ettei tule rasitusvammoja. Siksi vähittäinen vaatimustason nostaminen kunnon kohoamisen myötä on järkevää.
Hyvä kuulla tuo.
Omasta inttiajasta on liki neljännesvuosisata. Toivon monen asian muuttuneen, pelkään ettei tarpeeksi. Osataanko nykyään kannustaa liikkumaan, niin että juoksu ei ole pakkopullaa vaan kerrotaan miten touhusta on iloa sekä intille että varusmiehelle itselleen? Esimerkiksi tupakohtaisen keskiarvon seuraaminen saattaisi toimia, ainakin sitä voisi kokeilla jossain.