Jokaista historian aikakautta kuvaa jokin asia.
Omassa ajassamme olemme aina kiireisiä. Kiire on elämämme arvon mittari, joka liittyy läheisesti myös rahaan ja hyödykkeisiin, joita ostamme. Kiire tarkoittaa sitä, että olemme korvaamattomia. Raha tarkoittaa sitä, että korvaamattomuutemme on arvokasta. Monet varmasti sanovat, että näin on aina ollut, sillä ahneus on osa ihmisluontoa. Mutta omassa ajassamme jo lapset osaavat arvioida hyödykkeiden arvoa, muodikkuutta ja alituista uusimisen tarvetta. Minusta on aivan perusteltua sanoa, että jo pienet lapset opetetaan kiireeseen, tekniikan luomaan rauhattomuuteen ja myös rahan ylenmääräiseen arvostamiseen.
Pystyn vertaamaan tätä aikakautta ja nykyistä lapsuutta omaan kouluaikaani. Ero on merkittävä, vaikka en ikäloppu olekaan.
Jeesus sanoi, että kukaan ei voi palvella kahta herraa.
Koronaviirus on nyt sulkenut käytännöllisesti katsoen koko maailman. Vielä viime vuoden puolella pelkkä ajatuskin olisi tuntunut mahdottomalta. Nyt se on kuitenkin totista totta. Pelkästään tämä liikkuvuuden rajoittaminen tulee vaikuttamaan maailmantalouteen, ja siten omaan elämäämme, pitkälti eteenpäin. Kaikkein kiireisimmätkin joutuvat nyt rauhoittumaan. Sen lisäksi on tietysti itse taudin aiheuttama uhka. Toiset kokevat sen liioiteltuna, toiset taas haluaisivat suurempaa kontrollia kaikkien liikkumisen suhteen. Osa lähimmäisistä ei jaksaisi ajatella oman käyttäytymisensä vaikutusta yhteisöön.
Päivittäiset rutiinit ja tapaamiset ovat nyt ainakin mennyttä. Toteamme, että tavallinen elämä onkin ihanaa; nyt kaipaamme sitä.
Lentokoneet ovat nyt vähentäneet merkittävästi päästöjä. Tämä on varmasti tervetullut uutinen monille tahoille.
Mitä Jumala sanoisi meille tässä tilanteessa?
Uskon, että Hän haluaa puhua jokaiselle henkilökohtaisesti, mutta toimii silti myös kansojen tasolla. Uskon, että kaikenlainen poikkeama siihen elämänmenoon, jota pidämme normaalina, on tilaisuus kuulla jotakin tärkeää, joka arjen kiireessä jää huomaamatta. Olen varma siitä, että Jumala haluaisi suuremman sijan elämässämme. Näin on sekä yksilötasolla että kansakuntana. Loppujen lopuksi Hän on ainoa, joka voi halutessaan sulkea koko maailman (tai sallia sen tapahtuvan). Vaikka kuinka pidämme asioita tieteellisesti perusteltavina tai vain biologisina ilmiöinä, nyt on silti tilaisuus myös hengelliseen pohdintaan.
Jeesus sanoi, ettei kukaan voi palvella kahta herraa. Nykyistä elämäämme katsoessa on aika selvää, minkä herran olemme kansana valinneet. Ongelma on se, että tuo mammonan herra ei voi auttaa meitä syvimmissä tarpeissamme. Siksi nyt on hyvä aika etsiä tietä oikean Luojan ja Maailman Kuninkaan luo.
Paavalin sanoin Hän ei ole kenestäkään meistä kaukana.
Nämä pandemiat tulevat ja menevät. Lääketehtaat rahastavat. Mammonan herra voisi jakaa mammonansa tasaisemmin maailmassa. Me pääseme hyvään hoitoon tarpeen vaatiessa, köyhä kuolee niille sijoilleen.
Kirkon oppiin sitoutuneet palvelevat kolmea herraa. Kolmiyhteinen jumala.
Melkoisen moni allekirjoittaa sen blogin toteamuksen, että ”kaikenlainen poikkeama siihen elämänmenoon, jota pidämme normaalina, on tilaisuus kuulla jotakin tärkeää, joka arjen kiireessä jää huomaamatta.” Herramme lausumaa mukaillen voimme juuri nyt sanoa, että ”missä kaksi tai kolme on koolla, siellä puhutaan koronasta”.
Uskonnollisissa piireissä esiintyy samankaltaista ajattelua kuin aina ennenkin katastrofitilanteissa: Kaikkivaltias on se, joka nyt pysäyttää. Samalla logiikalla tsunami oli Luojan keino huuhtoa pois pahuutta ja taisi se Estoniankin upottaja joidenkin mielestä asua tuolla ylhäällä. Eräs urheilukaverini soitteli pian tuollaisen selityksen saatuaan, ja saman tunnin aikana aiheesta mainitsi myös puolituttu rouva ruokakaupassa. Lienee muillakin samanlaisia kokemuksia?
Raamattu kertoo Jumalan sallivan ihmiskunnan päämäärättömän menon. Viruksia voi vapaasti ostella lihatoreilla eksoottisten eläinten kylkiäisenä. Suuri käsi ei taivaasta estä viruksia levittäytymästä, hallitukset kyllä tekevät parhaansa asiantuntijaohjeiden mukaisesti.
Raamattu kertoo jo etukäteen siitä ilmapiiristä, jonka blogisti on myös pannut merkille. Tilannekuvaus menee näin: ”Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa… He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman.” Eikä Raamattu lupaa muutosta parempaan: ”Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle.”(2. Tim3:2,4,5,13)
Meitä varoitetaan piittaamattomuudesta ja kannustetaan tekemään harkittuja johtopäätöksiä näkemästämme. Jeesus kiinnitti huomion tähän esimerkiksi näin: ”Samalla tavoin te kaiken tämän nähdessänne tiedätte, että…”(Mat24:33) Jonkun mielestä kaikki maailmassa kuuluu kategoriaan ”kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti.”(2. Piet3:4) Hyvä peruste sulkea silmänsä kaikelta maailman pahuudelta.
Onneksi Raamattu luo myös toivoa, joka perustuu ”toisen Aadamin” toimintaan. Jesajan 11. luku puhuu profeetallisesti ajasta, jolloin ”Iisain kannosta nousee verso”. Silloin ”kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.”(1,9)