Elintilaa vai toimintatilaa? Vastataanko meille ilolla vai huokaillen?
Lukijani.
Kotimaa24 käytti uutisoinnissaan sanaa "elintila". Mutta 28 kirkolliskokousedustajan kirje käyttää sanaa "toimintatila". Kun näin on, tuntui oikealta etsiä rauhassa kaikki kirjeessä mainitut viitteet ja jakaa löydöt yhdessä Sinun kanssasi. Toivottavasti se tukee Sinunkin kannanmuodostustasi.
Mitä löysin?
Taustaan ja tiloihin
Kohdassa Kirjeen taustaa on ilmaus: "Piispainkokouksen selonteko erilaisten virkanäkemysten aiheuttamien työyhteisöongelmien hoitamiseksi vuonna 2006 muokkasi seurakuntaelämäämme varsin voimakkaasti."
Viittauksen kohde on ilmeisesti asiakirja nimeltä Piispainkokouksen selonteko erilaisten virkanäkemysten aiheuttamien työyhteisöongelmien hoitamiseksi. Piispainkokouksen tiedoksianto 1/2006 kirkolliskokoukselle.
Taustan kuvauksesta löytyy myös ilmaus: "...kirkon sisä- ja ulkopuolelle on tilanteen pakottamana syntynyt maan laajuinen verkosto jumalanpalvelusyhteisöjä, johon tämä papisto on pitkälti siirtynyt. Tällaisia yhteisöjä on hiukan laskutavasta riippuen tällä hetkellä noin 40."
Lisää tietoa löytyy asiakirjasta Selvitys jumalanpalvelusyhteisöistä. Piispainkokouksen työryhmä 2016.
Kohdassa Tilaongelmat luettelon kappale 3 on ilmaus: "Piispojen ja herätysliikkeiden tahdonilmaus v.2009 suorastaan kehottaa tilojen antamiseen, kohta 6."
Muut asiakirjan tahdonilmaukset ovat luettavissa asiakirjasta Piispat ja herätysliikejärjestöt etsivät yhteistoimintamalleja.
Pappisvihkimyksiin ja johtopäätöksiin
Kohta Pappisvihkimysten ongelma ei näytä sisältävän viittauksia kirjeen ulkopuolisiin asiakirjoihin. Teksti päättyy ilmaukseen: "On löydettävä tie, jota voimme silti kulkea edelleen yhdessä. Mikä on vaihtoehto?"
Jos vaihtoehtoja on, ne täytyy varmaankin löytää perusdokumenteista. Augsburgin tunnustus, jonka kirkkojärjestyksemme 1. pykälässä toteamme nimeltä mainiten kirkkomme uskon ilmaisuksi, lausuu kohdassa XIV Kirkollinen järjestys: "Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista."
Kohdassa Johtopäätöksiä viitataan toistamiseen asiakirjaan Piispat ja herätysliikejärjestöt etsivät yhteistoimintamalleja.
Siellä on myös ilmaus: "Kirkkohallituksen syrjintäkieltotyöryhmän mietinnössä v.2011, tunnistettiin kyllä vakaumuksen suojaan liittyvät haasteet ja esitettiin (kohta 5, s. 31), että Kirkkohallitus asettaisi näiden kysymysten tarkastelemiseksi erillisen työryhmän."
Syrjintäkieltoa käsittelevä asiakirja on nimeltään Syrjintäkieltosääntely Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Syrjintäkieltotyöryhmän mietintö.
Kolmas otsikon alla oleva ilmaus kuuluu: "Piispainkokouksen suositus seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteisöistä v.2017 kehotti kyllä yhteistyön tiivistämiseen, mutta varsinkin sen kohdat 4 ja 5 kirjallisen sopimuksen laatimisesta on monin paikoin otettu vallan välineeksi ja keinoksi asettaa epämieluisat yhteisöt vielä ahtaampaan tilanteeseen."
Viittauksen kohde on Piispainkokouksen suositus seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteisöistä.
Miten eteenpäin?
Millä mielellä kirjeessä viitattuihin asiakirjoihin voisi tutustua? Sopiiko yhdeksi ohjeeksi Room. 14:1? "Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä."
Kirje ei ole osoitettu meille, vaikka saimme sen tiedoksi. Sen kuvaamat huolet on sälytetty piispojemme harteille. Jotta takaisimme heille riittävän työrauhan, perehtymisen toiseksi motoksi sopinee sen tähden Heprealaiskirjeen (Hepr. 13:17) sana "Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä."
Sinun
Harmaa rovasti
15 kommenttia
Hyvä Jouni P,
Mielenkiintoinen näkemys, vaikka sen perusta on valitettavasti hieman hutera. Käsittääkseni protestanttisilla yhteisöillä ei oikeastaan ole ”pappeutta” vaan erilaisia toimihenkilöitä. He ovat töissä yhteisöjen palveluksessa eri nimikkeillä (pappi, kanttori, diakoni jne.). Miksi siis kenenkään pitäisi ”olla kuuliaisia” näille henkilöille.
Eikö protestanttinen yhteisö (esim. ev.lut ”kirkko”) ole pelkkä sosiaalinen ja taloudellinen rakennelma, jonka päättävä elin (”kirkolliskokous”) voi päättää mitä milloinkin on muodikasta uskosta ?
Tarkoitukseni ei ole olla epäkunnioittava, mutta aiemmin ollessani ”luterilainen” tämä kysymys askarrutti minua paljon.
Tässä oivallinen puheenvuoro (linkki alla) liittyen naispuolisten pappien syrjintään kirkossa. Onneksi kirkosta löytyy varsin paljon myös niitä miehiä, jotka eivät kuulu niihin jotka syrjivät naisia välittömästi eli suoraan (eli keiltäydy yhteistyöstä naispuolisen papin kanssa), eivätkä myöskään niihin, jotka syrjivät välillisesti niinkuin nämä 28 kirkolliskokousedustajaa ja 6 pappia, jotka vakuuttavat, että eivät itse syrji mutta kuitenkin aktiivisesti pyrkivät turvaamaan toimintatilan syrjinnän jatkumiselle
Pappisliiton toiminnanjohtaja Jussi Junnin puheenvuoro asiaan
https://jussijunni.blog/2018/12/02/pappisvirka-ja-kirkon-yhteys/
Oli ehkä harkitsematonta ottaa ko.kirjeessä kantaa myös pappien väistämisoikeuteen, sillä se hämärtää sen varsinaisen kipukohdan, joka tässä kysymyksessä on. Jokainen virkaan vihitty pappi on sitoutunut kirkon tunnustukseen ja kirkojärjestykseen. Tämä tekee mahdottomaksi minkäänlaisen väistämismenettelyn soveltamisen pappien kesken. Jokainen laillisesti virkaan vihitty pappi on varauksetta oikea pappi, eikä tätä voi eikä saa millään henkilöön liittyvällä perusteella kieltää. Siis papit eivät missään oloissa saa syrjiä toisiaan virkaansa toimittaessaan tai muutenkaan. Mutta nykyoloissa ne seurakuntalaiset, jotka toivovat voivansa osallistua yksinomaan miespuolisten pappien toimittamiin messuihin kokevat tulevansa syrjityiksi, kun asetetaan esteitä heidän toivomiensa jumalanpalvelusyhteisöjen toimintamahdollisuuksille. Tunnen varsin läheisesti muutamia tämmöisiä kristittyjä, ja olen vakuuttunut siitä että nämä ihmiset eivät vastusta sukupuolten tasa-arvoa, mutta he eivät tunnusta kirkon viran pätevyysehtoja tasa-arvokysymykseksi. Jos näille ihmisille ei ole tilaa ev.lut.kirkossa, he hakeutuvat skismaattisiin yhteisöihin, mikä ei ole eduksi evankeliumin asialle.
Kiitos yhteenvedosta. Näemme näistä asiakirjoita, että kirkossa on pohdittu asiaa paljon. Myös herätysliikkeillä on olemassa erilaisia dokumentteja samasta aihepiiristä, vaikka ne eivät ole niin laajoja. Myös ne olisi hyvä saada koottua yhteen. Kaikkia on tosin vaikea saada, koska ne ovat sisäisiä ohjeistuksia.
En halua millään tavalla ylpeydessä kritisoida ansioikasta yhteenvetoa. Rm 14 ei varsinaisesti ole sovellattavissa tähän. Näkökulmani on, että vaikka kirkossa naispappeuden vastustajat ovat vähimmistössä, he ovat kuitenkin uskossa vahvoja. Näin tämä vahvat ja heikot on suhteellinen näkökulma, myös naispappeuden hyväksyjien joukossa on arkoja ja heikkoja ja he toimivat herätysliikkeissä edelleenkin.
Ilmoita asiaton kommentti