Sanansaattajassa oli kerrottu joskus 1980-luvulla muutama hauskakin tapahtuma Elias Lönnrotin (1802-1884) elämästä. Joku oli suoraan kysynyt Lönnrotilta, että miksi hän on kerännyt tuollaista roskaa (kysyjä tarkoitti Kalevalaa). Elias oli vastannut, ettei hänellä ollut muutakaan tekemistä. Toisessa tapauksessa virsikirjakomitea oli jossakin koolla ja Lönnrot istui pöydän ääressä muutamien pappien kanssa. F. G. Hedberg katsoi pöydän alle ja huomasi, että jollakin ei ollut lainkaan sukkia jalassa. Hedberg kysyi: ”Kenen jalat?”. Elias vastasi niiden olevan hänen. Hedberg kysyi vielä, että miksi hänellä ei ole lainkaan sukkia jalassa. Elias sanoi, ettei hänellä ole tapana kesällä pitää saappaissa sukkia, koska on niin lämmintä. Vielä kolmas tapaus: kaksi pappia jutteli innokkaasti tuntikausia uskonasioista. Viereisellä soffalla Lönnrot makaili rennosti selällään. Lopulta Elias totesi: ”Ompa todella mukavaa kuunnella teidän puheitanne tai juttujanne.” Taas kerroin nämä tapaukset näin ulkomuistista. Minulle saattaa kyllä olla jossain tallella lehtileikekin, jossa tapaukset kerrotaan. Voi muuten olla, että juuri silloin kun lehti ilmestyi, oli kulunut 100-vuotta Lönnrotin kuolemasta.
Tosiaankin löysin kyseisen lehtileikkeen. Se on päivätty 5.4.1984. Otan vielä suoran lainauksen siitä: ”Virsikirjakomitea istui Turussa (Hedberg oli mukana). Käsiteltäessä virttä ”Etkös ole, ihmisparka” professori Essen väitti, että säepari ”Mik’ on jumalisuus meiss”, huono, heikko, joka ties” jne. oli virheellinen, sillä vaikka kaikki olikin katoavaista, jumalisuus kuitenkin pysyy iankaikkisesti. Lönnrot oli virkkanut olympialaisen rauhallisesti: ”No, tokkohan tuossa lie paljonkaan kerskaamista”
Mika
Kiitos piristävästä kommentistasi
Olen muuten lukenut Kalevalaa monella kielellä.
Jos joku ”ulkopuolinen” lukisi julkisesti ääneen vaikka Laestadiuksen postillaa, niin siinäkään ei olisi Rauhanyhdistyksen mielestä Pyhä Henki vaikuttamassa. Samoin ei heidän mukaan ole Raamattua luettaessa.
Kerron erään tositapauksen, mikä liittyy tähän luterilaiseen kansankirkkoon. Toivottavasti tämä tällainen ei ole kovin yleistä.
Eräs ystäväni oli toisena opettajana eräällä kesäisellä rippileirillä. Seurakuntayhtymästä kukaan muu kuin ystäväni ei ollut suostunut lähtemään tälle leirille opettajaksi, josta eräs tietty pappi oli päävastuussa.
Olin järkyttynyt, kun kuulin, mitä tämä kansankirkon pappi oli kertonut ystävälleni. Kun kaikilta leiriläisiltä haluttiin palautetta, eräs nuori tyttö iloitsi siinä siitä, että leirillä puhuttiin Jeesuksesta. Monien muiden mielestä leirillä oli ollut hienointa uiminen, pelailu, yhdessäolo ym. ja senhän pappi hyvin ymmärsi ja hyväksyi.
Mutta miten tämä pappi oli kommentoinut ystävälleni tämän tytön vastausta. Papin mielestä tämän tytön täytyi olla ainakin hiukan sairaalloinen tällaisen vastauksen takia!? Susi lammasten vaatteissa!?
Mutta niin kuin alussa sanoin, toivottavasti tämä ei ole kovin yleistä kansankirkossakaan. Vai olenko tässä asiassa liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen?
Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen. Matt. 13:44
Tämä on suuri, mutta salattu aarteemme – taivaan valtakunta – kallis helmi, iäisesti kelpaava lunastushinta, ikuinen armo ja vapaus kaikesta synnistä, ikuinen vanhurskaus Kristuksessa, Jumalan lapseus, taivasperintö ja päivittäinen Isän huolenpito kaikesta, mikä koskee meitä. Tässä aarteessa on uskovaisten ihmeellisen rauhan salaisuus. Ja mikä häpeä sille, joka voidessaan kerskata koko tästä aarteesta kuitenkin sallii pikkuasioiden rauhaansa häiritä. Jumalan rauha onkin kaiken pyhityksen koko elämä ja voima. Olkoon sen tähden jokaiselle kristitylle tärkeänä asiana tämä rauha. Jumalan rauha hallitkoon sydämissänne! Siihen te olette kutsutut! (Joh. 14:27, Joh. 16:33)
Carl Olof Rosenius, Armoa Armosta, s. 305-306, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. Joh. 14:27
Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. Joh. 16:33
Nämä ovat Jeesuksen omia sanoja.
Ylistäkäämme ja korottakaamme sen Kristuksen kunniaa, joka pelasti meidät, ei viattomasta, vaan pahasta maailmasta!
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 60, SLEY, 1957.
Eero Raittinen, Vanha holvikirkko:
https://www.youtube.com/watch?v=kxd4xhcW0uE
Vietnamin sodan aikana amerikkalainen Martin Luther King sanoi eräässä puheessaan jotenkin profeetallisesti ja viisaasti: ”Kansakunta, joka vuodesta toiseen käyttää enemmän rahaa sotilaalliseen puolustuksen kuin yhteiskunnallisiin uudistusohjelmiin, lähestyy henkistä kuolemaansa”. (4.4.1967. Tämä kannanotto löytyy Martin Luther Kingin vaimon Coretta Scott Kingin kirjoittamasta kirjasta: ”Elämäni Martin Luther Kingin rinnalla”, s.230. Helsinki 1971.)
Hän (Jumala) on myös estänyt ihmeellisesti tähän päivään saakka useat yritykset rakentaa (Jerusalemin) temppeli uudelleen. Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 62, Concordia ry, 2023. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Juutalaista uhrilaitosta ei enää tarvita, koska Hebrealaiskirjeen mukaan Jeesus on kertakaikkinen uhri, jota ei tarvitse eikä saa uusia.
Roomalaiskirje:
9:27 Mutta Esaias huudahtaa Israelista: ”Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.
11:5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan tykö. Sillä vaikka sinun kansasi, Israel, olisi kuin meren hiekka, on siitä palajava ainoastaan jäännös. Jes. 10:21-22
Muitakin kohtia löytyy. Laita vaikka Koivuniemen Raamattuhakuun hakusana jäännös.