Tiedätkö, miltä tuntuu olla kuollut, kun on silti vielä elossa?
Näin kuvaa tunteitaan kahden lapsen äiti ja murtuu kyyneliin. Hänen yhdeksänvuotias poikansa on juuri menehtynyt. Äidin suru on helppo ymmärtää, samoin kuin se, että vain hänen 14-vuotias tyttärensä pitää hänet kasassa. Lapsensa menettänyt ei voi olla kysymättä: miksi?
Reipas nuorimies oli juuri palannut koulun penkille. Uutta lukukautta ei ollut vielä montaa päivää takana, mutta jokin meni pieleen. Poika joutui homofobisen kiusaamisen kohteeksi.
Vain viikkoja aikaisemmin poika oli kertonut äidilleen olevansa ylpeä siitä, kuka oli. Hän ei välittänyt siitä, jos joku saisi tietää. Ja sitten joku sai tietää. Joku joka välitti. Mutta välitti väärällä tavalla. Vasta pojan itsemurhan jälkeen äiti sai tietää, että poika oli puhunut asiasta siskolleen. Kiusaajan viesti oli ollut selkeä:
Tapa itsesi.
Samaan aikaan Ugandassa kristillinen yhteisö vaatii voimakkain äänenpainoin homoseksuaalisuuden kieltävien lakien tiukentamista. Nykyistä seitsemänvuotista vankeusrangaistusta ei pidetä riittävänä. Haaveissa siintää kuolemanrangaistus, mutta kansainvälisen paineen alla seurakuntalaiset joutunevat tyytymään elinkautiseen.
16-vuotias ugandalainen Patrick Mulyanti haki turvapaikkaa jalkapallojoukkoeensa ollessa turnauksessa Ruotsissa. Hänen poikaystävänsä on murhattu ja hänetkin on paljastettu paikallisessa sanomalehdessä. Perässä eivät ole ainoastaan poliisit vaan myös tolkun kadunmiehet. Vai onko tällaisessa touhussa mitään tolkkua?
Palatkaamme takaisin länsimaihin. Australialainen baptistikirkko opettaa 9-vuotiaille koululaisille Sodoman ja Gomorran tarinaa, koska kirkko pelkää jumalattomasta elämäntyylistä tulevan hyväksyttyä yhteiskunnassa. Lasten pitää saada tietää, että Jumala rankaisee syntisiä kuolemalla. On täysin sattumaa, että kohteena ovat samanikäiset lapset kuin itsemurhan tehnyt poika. Melko irvokasta sattumaa.
Mikä saa uskovaisen ihmisen kokemaan silmitöntä vihaa ja murhanhimoa toista ihmistä kohtaan?
Äiti ei saa poikaansa koskaan takaisin ja vain aika näyttää, selviääkö karkoituspäätöksen saanut Patrick kotimaassaan. Tuntuu kuin kokonaisia sukupolvia olisi menetetty ennakkoluuloille ja uskomuksille, joita ei minkäänlaisella lähimmäisenrakkaudella pysty perustelemaan. Tämä on osa sitä perintöä, jonka me jätämme jälkipolville. Näin me teimme ja oikeaksi koimme.
Toivon, että tulevat sukupolvet eivät toista samoja virheitä. Toivon, että heille opetetaan jo kotona, että on luvallista olla erilainen. Me kaikki olemme erilaisia, eikä kenenkään pidä kuolla sen tähden. Näin ainakin minusta tuntuu juuri nyt.
Samaahan meillä opetetaan lapsille useissa fundamentalistisissa uskonsuunnissa. Niin lestadiolaisille kuin Jehovan todistajien lapsille opetetaan pienestä pitäen, kuinka homoseksuaalisuus on Jumalan silmissä kauhistuttava synti. Tätä ryyditetään juurikin Sodoman ja Gomorran tarinalla.
Ole siinä sitten omaan seksuaalisuuteesi heräävä nuori ihminen, homoseksuaali. Suurimmassa osassa tapauksista traumoilta ei voi välttyä, vain koska fundamentalistinen uskonto.
Luin tästä yhdeksänvuotiaasta nuoresta toisaalla. Tunteet nousivat liiaksi pintaat, kun kirjoitin vastineen Jusun blogiin. Deletoin sen.
”Samaan aikaan Ugandassa kristillinen yhteisö vaatii voimakkain äänenpainoin homoseksuaalisuuden kieltävien lakien tiukentamista. ”
Ugandassa ei ennen kristillistä lähetystyötä ollut edes sanaa homoudelle, joka oli osa luontaista elämää eikä herättänyt tunteita puolesta eikä vastaan. Niin Uganda kuin Afrikka muutenkin kantaa julmaa satoa länsimaisesta, ns. kristllisestä lähetystyöstä.
Mikän ei ole muuttunut. Olen aina verrannut opillista kirkkokristillisyyttä juutalaisuuteen.
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!”
Noin luodaan mielikuvia siitä, että kristityt ovat erityisen vaarallisia ja pahoja, mikäli uskovat Raamattuun. Nämä mielikuvat tulevat saamaan suurta jalansijaa ihmisten mielissä ja sen seurauksena kaikkien kristittyjen elämä tulee hankaloitumaan. Ehkäpä uskovien suoranainen vainoaminen voi alkaa jo piankin.
Näetkö, että blogikirjoituksessani esille nostamiani asioita voi perustella ja oikeuttaa uskolla Raamattuun?
”Näetkö, että blogikirjoituksessani esille nostamiani asioita voi perustella ja oikeuttaa uskolla Raamattuun?”
Vainoaminen, väkivalta ja kiusaaminen ei ole oikeutettua Raamatun perusteella. Kun olet niin innokas tutkimaan ja tulkitsemaan Raamattua niin voit varmaan todeta sen itsekin…
Sinulla on tuossa uutisia Ugandasta ja Australiasta… Jos saan kysyä niin mikä tämän blogipostauksen pointti ja sanoma oli? Että kaikki konservatiivikristityt vainoavat homoja, vaikka eivät oikeasti vainoaisikaan…? Ja että Suomessakin ainakin haluaisivat…?
”Noin luodaan mielikuvia siitä, että kristityt ovat erityisen vaarallisia ja pahoja, mikäli uskovat Raamattuun.”
Minä uskon kaiken kirjoitetun. Mutta en usko sitä, mitä kirkko väittää kirjoituksien sisältävän ja miten se tulkitsee kirjoituksia isiensä perinnäissääntöjen pohjalta.
Pesonen: ”Ehkäpä uskovien suoranainen vainoaminen voi alkaa jo piankin.”
Ai, miten lähes 2 miljardia kristityksi luokiteltua aletaan vainota? Pesonen vetää esiin saman kortin kuin esikoislestadiolaiset ja Jehovan todistajat, kun joku uskaltaa arvostella heidän käytäntöjään. Ainoa selitys vainoille näyttäisi olevan se, että kristityt vainoavat niitä, jotka todistavat heidän korruptiostaan ja synneistään. Näin toteutuisi läpi Raamatun kulkeva esikuvallisuus.
Tuomio alkaa Jumalan huoneesta (1.Piet.4:17). Sitä on turha ihmisen arvuutella, mikä lasketaan Jumalan huoneeksi. Joita ei tuomita, vaan jotka porskuttavat yltäkylläisesti eteenpäin, voidaan olettaa kuuluvan niihin, jotka eivät kuulu Jumalan huoneeseen. Pahuus saa jatkaa täydessä voimassaan siihen hetkeen asti, kun se törmää täydessä vauhdissa seinään.
Sari: ”Jos saan kysyä niin mikä tämän blogipostauksen pointti ja sanoma oli? Että kaikki konservatiivikristityt vainoavat homoja, vaikka eivät oikeasti vainoaisikaan…?”
Mielestäni kirjoitukseen ei kannata lukea sisään sellaista sisältöä, mitä siinä ei ole.
Kirjoituksen pointti on tiivistetty sen viimeisessä kappaleessa.
”Toivon, että tulevat sukupolvet eivät toista samoja virheitä. Toivon, että heille opetetaan jo kotona, että on luvallista olla erilainen. Me kaikki olemme erilaisia, eikä kenenkään pidä kuolla sen tähden. Näin ainakin minusta tuntuu juuri nyt.”
——-
-No, tästä olen aivan samaa mieltä. Jättäisin vielä tuon viimeisen lauseen pois, koska se vähän vesittää muuten ytimekästä sanomaa.
Vestigia terrent. Onneksi meillä on nykyään Valistuksen aikaansaama lainsädääntö joka pitää pahimmat fanaatikot enimmäkseen kurissa.
Valistus isolla kirjaimella kirjoitettuna taitaa olla 70-luvulle asti toiminut oppikirjojen ja muun materiaalin kustannusliike.
Fundamentalistisuus on tullut ihmisille tutuksi Islamin kautta. Nyt kun sitä termiä käytetään meistä uskovista, niin meidät niputetaan Islamistien kanssa samaan nippuun. Kristityn elämä ei voi perustua vihaan vääräuskoisia kohtaan. Sellainen ei kuulu kristilliseen fundamentalismiin. Ei edes homo-aktivisteja kohtaan. Meidän tavoitteemme on vain saada ihmisiä uskomaan. Viha on siinä tehtävässä mahdoton yhtälö. Viha karkottaa luotaan. Nyt kun uskovia syytetään fundamentalisteiksi homo-asiassa, niin meistä annetaan tarkoitushakuisesti aivan väärä kuva. Ihmiset mieltävät termin kielteisellä tavalla.
Niin mutta kyllä se vihalta vaikuttaa esim. Ugandassa, jossa kristityt haluaisivat homoseksuaaleille kuolemanrangaistuksen. Suhtautuminen on hyvin armotonta. En tiedä miten muuten sen voisi tulkita. Kovat asenteet ovat monella myös tällä foorumilla. Kuitenkin kristinuskoa noin yleensä pidetään rakkauden uskontona, ainakin uskovat itse pitävät.
Aivan aluksi haluan sanoa, että minä en missään tapauksessa niputa uskovia, enkä mitään muutakaan ihmisryhmää, yhteen nippuun. Olen paljon taipuvaisempi individualismiin ja siihen, että olemme jokainen omanlaisiamme ainutkertaisia yksilöitä. Suhtaudun ihmisiin sen mukaan, miten he toimivat, en sen mukaan mitä ryhmää he edustavat.
Vastustan jyrkästi sellaista ideologiaa, joka pyrkii esittämään seksuaalivähemmistöt ja/tai heidän parisuhteensa vähempiarvoisina tai ei-toivottuina. Sellaiset asenteet ruokkivat syrjintää, pahimmillaan jopa väkivaltaa. Kirjoituksessani pyrin kuvaamaan, mihin se äärimmillään johtaa. Toisten ihmisten vahingoittamista ei voi oikeuttaa minkäänlaisella vakaumuksella. Sellainen vakaumus on yksiselitteisesti epäeettinen.
Kuten emeritusarkkipiispa Porin Suomi-Areenassa totesi, kirkolla on oma synkkä historiansa seksuaalivähemmistöjen vastaisten asenteiden lietsonnassa. On kylmä fakta, että merkittävimmät homoseksuaaleja kohtaan ennakkoluuloja lietsovat tahot tämän päivän maailmassa ovat tietyt uskonnolliset ryhmät sekä äärioikeisto. Toisinaan heidän intressinsä kohtaavat, mikä on nähty jopa suomalaisessa politiikassa.
Kukaan kristitty ei kuitenkaan ole vastuussa jonkin organisaation historiasta tai muiden tekemisistä. Sen sijaan jokainen yksilö voi päättää sen, miten itse toimii nyt ja tulevaisuudessa.
”Vastustan jyrkästi sellaista ideologiaa, joka pyrkii esittämään seksuaalivähemmistöt ja/tai heidän parisuhteensa vähempiarvoisina tai ei-toivottuina. Sellaiset asenteet ruokkivat syrjintää, pahimmillaan jopa väkivaltaa. Kirjoituksessani pyrin kuvaamaan, mihin se äärimmillään johtaa.”
—-
-Tämä vaikuttaa aika lailla porttiteorialta. ”Kalteva pinta” argumenttivirheenä toimii molempiiin suun tiin.
Jos on sitä mieltä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, ja jos uskoo että Jumala on tarkoittanut seksuaalisuuden miehen ja naisen väliseksi, avioliitossa toteutettavaksi asiaksi, ei ole millään lailla yhteydessä siihen, että homoseksuaaleja aletaan vainoamaan ja tappamaan.
Minusta se pitää vain kestää, että jotkut ajattelevat ja uskovat näin, eivätkä halua mitään pahaa kenellekään. Ainakin jos homot ja homoparit jätetään rauhaan, ei puututa kenenkään oikeuteen elää kenen kanssa haluaa, eikä kenenkään sänkykamaripuuhia kysellä eikä udella.
Tästä on aika pitkä matka siihen, että homoseksuaaleja alettaisiin pahoinpidellä ja teurastaa. Tai vihata. Suvaitsevaisuus käsitteenä on muuttunut aika lailla tulkinnanvaraiseksi, mutta minusta se tarkoittaa sen sietämistä, että ihmiset ovat eri mieltä asioista.
Jostain syystä minua ei hirveästi vaivaa se, että muslimit tai lestadiolaiset uskovat minun joutuvan helvettiin. Ei minulla ole hirmuista tarvetta saada heitä luopumaan käsityksistään ja näkemyksistään, niin kauan kuin minut jätetään rauhaan, ja kohdattaessa suhtaudutaan ystävällisesti ja asiallisesti.
On oikeastaan uudestaan kysyttävä ja ihmeteltävä: mikä tämän kirjoituksen pointti oli, jos se ei ole se, että kaikki konservatiivit ovat samanlaisia, ja vaatimus, että kaikkien konservatviivien pitäisi muuttaa käsitystään ja luopua vakaumuksestaan.
Sari: ”On oikeastaan uudestaan kysyttävä ja ihmeteltävä: mikä tämän kirjoituksen pointti oli”
Kirjoitus on kuvaus asioista, joka päättyy omaan mielipiteeseeni. Uskon, että se aukeaa eri ihmisille eri tavalla. En oikeastaan edes halua lähteä sitä sen enempää selittämään, ei se sillä parane.
Kirjoituksen tarkoitus on herättää ajatuksia. Siinä ei vaadita keneltäkään yhtään mitään.
”Tästä on aika pitkä matka siihen, että homoseksuaaleja alettaisiin pahoinpidellä ja teurastaa. Tai vihata.” Tuo ’pitkä matka’ taittuu yllättävän nopeasti, jos olosuhteet vaihtuvat sellaisiksi. Kannattaa siis olla itsensä suhteen varuillaan. Vuorisaarnassa ei turhaan varoiteta: ”Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.”
”Vuorisaarnassa ei turhaan varoiteta: “Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ‘Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ‘Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.””
—–
-Nyt puhut aivan asian vierestä. Minä puhuin vain siitä, että jos katsoo että avioliito on miehen ja naisen välinen, ja että Jumala tarkoitti seksuaalisuuden miehen ja naisen väliseksi asiaksi avioliitossa, niin SIITÄ on aika pitkä matka homojen tappamiseen ja vainoamiseen.
Eikä se tarkoita myöskään kenenkään nimittelyä eikä halveksimista.
Oikeasti, näkemys, siis näkemys avioliitosta tai seksuaalisuuden tarkoituksesta ja oikeasta toteuttamisen paikasta Jumalan luomistyössä ei ole uhka kenenkään hengelle eikä terveydelle.
Vai oletko sitä mieltä, että kukaan ei saisi ajatella niinkuin tuossa edellä esitin. Että se on aivan sama, tai ainakin vain askeleen päässä siitä mitä Jusu blogissaan kuvasi?
Siis oikeasti.
En esitä nyt rinnastusta, mutta kaikilla meillä on näkemyksiä siitä miten ja kenen kanssa seksuaalisuutta ei saisi toteuttaa. Kysyin Jusulta aiemmin mikä hänen mielestään on tarkkaan ottaen syy ja peruste sille, että sisarukset, samaa tai eri sukupuolta olevat, eivät saisi olla seksuaalisessa suhteessa keskenään.
Tästäkin voi olla näkemys tai mielipide. Se voi vain ”jotenkin tuntua väärältä”, vaikkei osaa perustella. Mutta se ei tarkoita että näin tekeviä ihmisiä vihattaisiin. Tai että he olisivat jotenkin vaarassa.
Totta kai jokaisen tulee varoa mitä sanoo ja millaista viestiä antaa maailmalle, ja mitä tekee, miten käyttäytyy jne. Samoin täytyy varoa, ettei esitä samassa nipussa, täysin toisiinsa verrattavina erilaisia näkemyksiä ja vakaumuksia, ja fyysistä väkivaltaa ja vainoa.
Täytyy vielä sanoa, että täällä tuntuu vaikuttavan vahva asennoituminen puolin ja toisin. Keskusteluilmapiiri ei aina ole ollut hyvä ja rakentava.
No, olen useaan kertaan maininnut, että toivoisin että täällä olisi mahdollisuus muokata tai poistaa omia kommentteja, mitä tekisin varmaan useinkin… Kirjailijan sormet on vähän liian näppärät, kun ajatukset alkavat virrata…
Mutta tuntuu siltä, että myös tässä kirjoituksessa otettiin heti ”aloitusasennot”. Pekka P tulkitsi sen tarkoitukselliseksi mielikuvavaikuttamiseksi, jossa jokainen perinteisen avioliitto- ja seksuaalikäsityksen omaava kristitty samaistetaan homojen vainoajiin ja jopa tappajiin.
Asiaa ei oikeastaan hirveästi auttanut se, että blogisti kysyi että voiko Raamatulla oikeuttaa kaiken edellämainitun väkivallan, ikäänkuin Pekka olisi niin sanonut tai ajattelisi niin.
Samoin tämä: ”Vastustan jyrkästi sellaista ideologiaa, joka pyrkii esittämään seksuaalivähemmistöt ja/tai heidän parisuhteensa vähempiarvoisina tai ei-toivottuina. Sellaiset asenteet ruokkivat syrjintää, pahimmillaan jopa väkivaltaa. Kirjoituksessani pyrin kuvaamaan, mihin se äärimmillään johtaa.”
Eli alussa mainitaan, että pidetään homoseksuaalisia parisuhteita ”ei-toivottuna”, mikä kuuluu konservatiivikristilliseen avioliitto- ja seksuaalinäkemykseen. Sitten menit syrjintään ja väkivaltaan, ja kaikkeen siihen mitä kirjoitit blogissa.
Oikeasti, kyllä se antaa vaikutelman, että pelkkä perinteinen avioliitto- ja seksuaalikäsitys olisi jotenkin yhteydessä väkivaltaan, vankeustuomioiden vaatimiseen homoseksuaaleille, ja jopa henkirikoksiin.
Tämän vuoksi jotenkin meni yli kun Martti Pentti alkoi puhua siitä miten nopeasti voi viattomalta vaikuttava avioliittokäsitys johtaa viharikoksiin. Itse en näe minkäänlaista yhteyttä tai ”valmista reittiä” tai edes mutkan kautta kulkevaa tietä avioliittokäsityksen ja homovainon välillä. Ne eivät liity toisiinsa mitenkään, eivätkä ne lähesty toisiaan asteittain.
On täysin mahdollista hyväksyä joku ihmisenä, vaikkei pidä oikeana ja luonnollisena miten joku elää. Yhtä luonnotontahan ateistille on kaikenlainen usko ja uskonnollisuus. Se on jotain mitä maailmassa ei tarvita, jopa jotain mitä ei pitäisi olla. Nähdään se paha mitä uskonnot saavat aikaan, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että uskovia mitenkään vihattaisiin.
Olen itse tullut entistä enemmän tietoiseksi siitä miten monenlaisissa suhteissa ihmiset elävät. On avoliittoja, uusperheitä, irtosuhteita, avoimia suhteita, homosuhteita, heterosuhteita, polysuhteita, ja oikeasti on olemassa aikuisia sisaruksia, jotka ovat keskenään seksuaalisessa suhteessa.
Kaikki me suhtaudumme näihin eri tavoin ja kaikilla on varmasti joku jota pitää ”ei-toivottavana” tai suhtautuu varauksin. Eikä sitä välttämättä osaa selittää itselleenkään.
Mutta viha ja varsinkin fyysinen tai henkinen hyökkäys jotakuta kohtaan on tästä varauksellisuudesta aika kaukana. Tai hyvin kaukana. Jos pyritään kohtaamaan ihmiset ihmisinä.
Eli tässä pitkässä puheenvuorossa pahoittelen aiempaa ja pyrin jättämään keskustelun omalta osaltani tähän.
”Tämän vuoksi jotenkin meni yli…” Tämä on juuri se yllättävän lyhyt askel, jota meidän on varottava ottamasta.
“Tämän vuoksi jotenkin meni yli…” Tämä on juuri se yllättävän lyhyt askel, jota meidän on varottava ottamasta.”
—-
-Mitä ihmettä oikein tarkoitat? Et edelleenkään ole mielestäsi itse tehnyt mitään väärin? Vedit täysin överiksi sen mitä olin kirjoittanut erosta perinteisen avioliittokäsityksen ja murhan ja vainon välillä.
Anteeksi nyt, mutta tuo sormi pystyssä saarnaaminen ja ylhäältäpäin opettaminen on oikeasti aika ärsyttävää, eikä juuri edistä keskusteluakaan. Jos ärsyyntyminen on viharikos ja verrattavissa kaikkiin kauheuksiin, jota Jusu blogissaan kuvasi, niin sovitaan sitten niin.
Lue tarkasti, mitä kirjoitan, Sari Weckroth. Käytän monikon ensimmäistä persoonaa. Puhun siis meidän ihmisten taipumuksesta kohtalokkaisiin ylilyönteihin. Tarkoitan itseänikin.
Tällaisena seksuaalivähemmistöjen edustajana Sarin kommentit (tai kenen tahansa lausumat samansisältöiset ajatukset) herättävät aina muutaman kysymyksen.
Kuinka paljon meitä on luvallista ”vastustaa”, jotta oltaisiin silti eettisesti hyväksyttävällä tasolla?
tai vaihtoehtoisesti
Kuinka paljon meille on pakko annostella ”hyväksyntää”, jotta voidaan puhua inhimillisestä kohtelemisesta?
Itselleni on aina hieman vieras sellainen ajatus, että eri ihmisryhmillä olisi eri määrä ihmisarvoa.
Jusu niputtaa uskonnolliset piirit syylliseksi vihan lietsomiseen ja uskoo itse olevansa siitä vapaa.
Tässä ajattelussa historiassa tapahtuneet suuret ryöstöretket, joita Ristiretkiksi kutsutaan laitetaan kristinuskon syyksi. Siitäkin huolimatta, että nämä retkeläiset toimivat ryöstäjinä ja raiskaajina. Ikään kuin pelkkä kristityn nimi antaisi luvan tuollaiseen. Uskonnollisuuden nimissä voidaan tehdä mitä vain kauheuksia. Kristillinen fundamentalistinen usko ei anna sellaiseen mitään lupaa.
Emme ole vastuussa vain siitä mitä sanomme, tai kirjoitamme. olemme vastuussa myös siitä millaisia mielikuvia muissa herätämme. Siitäkin huolimatta ettemme niitä lainkaan allekirjoita.
Kirjoitukseni ei puhu uskonnollisista piireistä yleisesti vaan nostaa esille kaksi yksilöityä yhteisöä, joiden toimintaa pidän epäeettisenä. Lisäksi esitän ajatuksiani siitä, millaisia asenteita itse toivoisin tuleville sukupolville opetettavan.
Jos vanha sanonta koirasta ja kalikasta pitää paikkansa, ei kannata tietentahtoen siirtää itseään kalikan lentosuuntaan, jos oma viiteryhmä ei siellä luontaisesti ole. Tämän kirjoituksen pohjalta kenelläkään ei pitäisi olla tarvetta uhriutua varmuuden vuoksi.
Itselleni on aina hieman vieras sellainen ajatus, että ihmisryhmillä olisi eri määrä ihmisarvoa.
Ihmisarvo. Se on se asia, jota homoseksuaalit ovat tänä aikana alkaneet saada ja josta olen erittäin iloinen. Kerrassaan samaa mieltä. Sanon nyt vaan näin omana mielipiteenäni.
Kun seuraa näitä keskusteluja niin alkaa epäilyttää, että kiivaimmat kannanotot on tarkoitettu ikäänkuin heittämään bensaa liekkeihin.
Luin joskus Aino Kuusisen kirjan: Jumala syöksee enkelinsä. Siinä kuvattiin miten provosoimalla saadaan provosoitumaan. Se oli niin päin, että työpaikoille ilmestyi puoluejohdosta vtsiä vääntäviä henkilöitä. Sitten tarkkailtiin kuka nauraa. Elikkä siellä oli raportointivelvollinen henkilö joka rekisteröi. Sitten oli vielä toinen henkilö, joka tarkkaili tarkkailijaa ja raportoi oliko raportoija raportoinut kyllin tarkasti.
Niin kauan kuin itse olen näihin keskusteluihin osallistunut, tämä on aina ollut tunteita herättävä aihe. Joillakuilla sitä tunteen paloa on enemmän, mutta jos trollauksen puolelle mennään niin sitten poistan kommentit.
Itse välillä pohdin sitä, ymmärtävätkö ihmiset kirjoitukset vilpittömästi siten kuin kommentoivat vai onko vallalla jonkinlainen tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri. Ainakin itse olen joskus ajautunut keskusteluun, jossa tuntuu että korvat eivät kuuntele, mutta silmät etsivät kaikki mahdollisuudet vääntää sanani mahdollisimman kieroon.
Uskoisin, että näissäkin keskusteluissa välteittäisiin suurimmat adrenaliinitasot, jos lähdettäisiin sillä ajatuksella, että toinen lähtökohtaisesti tarkoittaa hyvää ja yritettäisiin ensin ymmärtää, mitä toinen haluaa sanoa. Silloin ei tarvita niin suurta tykistöä kirjoittamaan vastinetta. Eli maltti on valttia.
Otetaampa lähtökohdaksi ajatus kuinka Jeesus olisi kohdellut homoja, siis jos olisi kohdannut heitä, tästä ei ole evankeliumeissa mainintaa joten tapahtuman ajattelu pitää ottaa puhtaan evankeliumin sanomasta.
Siis alku tilanne oli että Jeesus tuli Jumalan oman kansan keskelle eli juutalaisten ja heillä oli laki joka osoitti ketkä saivat siihen kuulua eli oli syntiä josta tuli poistaa kansasta, esim kivittää kuoliaaksi.
Kuinka Jeesus kohtasi tällaista syntiä tehneen, siitä on esimerkki syntisestä naisesta joka jäi kiinni aviorikoksesta:
3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
4 ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?”(Joh.8)
Mikä oli Jeesuksen vastaus, sanoiko Hän ”kivitetään” vai ”en minäkään sinua tuomitse”?
Siis selkeää evankeliumin sanomaa on että Jeesus ja Hänen seuraajansa eivät tuominneet ketään ja seuraustelivat syntisten kanssa.
Tätä saa aikaan puhdas evankeliumi niissä jotka ottavat sen vastaan ja uskovat sen.
Tämä keskustelu vaikuttaa melko typerältä. Me kaikki olemme syntisiä ja vaillinaisia, yksi yhdellä tavalla toinen toisella tavalla. Ihmisen tehtävä ei ole tuomita toisaan, vaan julistaa Jumalan rakkautta ja Jeesuksen armoa niille, jotka syntejään katuvat. Jos ei kadu syntiä syntiä, ei voi saada armoa.
Synnin on Jumala itse määrittänyt. Homoseksuaalisuus toimintana, aktina, on Jumala Raamatussa selkeästi kieltänyt. Siitä ei voi kukaan olla eri mieltä. Ainakaan kukaan Pyhällä Hengellä täyttynyt.
Sielunvihollisen toimii niin, että ensin houkuttelee namusedän tavoin, antaa mielihyvää, sitten sitoo ja lopuksi tappaa. Siksi niin moni homo tekee itsemurhan, sielunvihollisen tavoitteen mukaisesti. Tietämättään. Meidän tulee rakastaa heidät Jumalan yhteyteen, ei tuomita. Tuomio on Jeesuksen asia.
Jeesus sanoi, en tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee! Jokainen voi tehdä parannuksen, olipa taipumuksia mihin suuntaan tahansa, jos on halu päästä siihen taivaseen, jossa Jeessus on Herra.
”Homoseksuaalisuus toimintana, aktina, on Jumala Raamatussa selkeästi kieltänyt.” Koska, keneltä, missä tilanteessa ja tarkoituksessa? Onhan Jumala kieltänyt tappamisenkin, mutta silti määrännyt toisaalla kokonaisen kansan surmattavaksi – vieläpä kotieläimineen (1. Sam. 15:3).