Elävänä kuollut
Tiedätkö, miltä tuntuu olla kuollut, kun on silti vielä elossa?
Näin kuvaa tunteitaan kahden lapsen äiti ja murtuu kyyneliin. Hänen yhdeksänvuotias poikansa on juuri menehtynyt. Äidin suru on helppo ymmärtää, samoin kuin se, että vain hänen 14-vuotias tyttärensä pitää hänet kasassa. Lapsensa menettänyt ei voi olla kysymättä: miksi?
Reipas nuorimies oli juuri palannut koulun penkille. Uutta lukukautta ei ollut vielä montaa päivää takana, mutta jokin meni pieleen. Poika joutui homofobisen kiusaamisen kohteeksi.
Vain viikkoja aikaisemmin poika oli kertonut äidilleen olevansa ylpeä siitä, kuka oli. Hän ei välittänyt siitä, jos joku saisi tietää. Ja sitten joku sai tietää. Joku joka välitti. Mutta välitti väärällä tavalla. Vasta pojan itsemurhan jälkeen äiti sai tietää, että poika oli puhunut asiasta siskolleen. Kiusaajan viesti oli ollut selkeä:
Tapa itsesi.
Samaan aikaan Ugandassa kristillinen yhteisö vaatii voimakkain äänenpainoin homoseksuaalisuuden kieltävien lakien tiukentamista. Nykyistä seitsemänvuotista vankeusrangaistusta ei pidetä riittävänä. Haaveissa siintää kuolemanrangaistus, mutta kansainvälisen paineen alla seurakuntalaiset joutunevat tyytymään elinkautiseen.
16-vuotias ugandalainen Patrick Mulyanti haki turvapaikkaa jalkapallojoukkoeensa ollessa turnauksessa Ruotsissa. Hänen poikaystävänsä on murhattu ja hänetkin on paljastettu paikallisessa sanomalehdessä. Perässä eivät ole ainoastaan poliisit vaan myös tolkun kadunmiehet. Vai onko tällaisessa touhussa mitään tolkkua?
Palatkaamme takaisin länsimaihin. Australialainen baptistikirkko opettaa 9-vuotiaille koululaisille Sodoman ja Gomorran tarinaa, koska kirkko pelkää jumalattomasta elämäntyylistä tulevan hyväksyttyä yhteiskunnassa. Lasten pitää saada tietää, että Jumala rankaisee syntisiä kuolemalla. On täysin sattumaa, että kohteena ovat samanikäiset lapset kuin itsemurhan tehnyt poika. Melko irvokasta sattumaa.
Mikä saa uskovaisen ihmisen kokemaan silmitöntä vihaa ja murhanhimoa toista ihmistä kohtaan?
Äiti ei saa poikaansa koskaan takaisin ja vain aika näyttää, selviääkö karkoituspäätöksen saanut Patrick kotimaassaan. Tuntuu kuin kokonaisia sukupolvia olisi menetetty ennakkoluuloille ja uskomuksille, joita ei minkäänlaisella lähimmäisenrakkaudella pysty perustelemaan. Tämä on osa sitä perintöä, jonka me jätämme jälkipolville. Näin me teimme ja oikeaksi koimme.
Toivon, että tulevat sukupolvet eivät toista samoja virheitä. Toivon, että heille opetetaan jo kotona, että on luvallista olla erilainen. Me kaikki olemme erilaisia, eikä kenenkään pidä kuolla sen tähden. Näin ainakin minusta tuntuu juuri nyt.
31 kommenttia
Luin tästä yhdeksänvuotiaasta nuoresta toisaalla. Tunteet nousivat liiaksi pintaat, kun kirjoitin vastineen Jusun blogiin. Deletoin sen.
”Samaan aikaan Ugandassa kristillinen yhteisö vaatii voimakkain äänenpainoin homoseksuaalisuuden kieltävien lakien tiukentamista. ”
Ugandassa ei ennen kristillistä lähetystyötä ollut edes sanaa homoudelle, joka oli osa luontaista elämää eikä herättänyt tunteita puolesta eikä vastaan. Niin Uganda kuin Afrikka muutenkin kantaa julmaa satoa länsimaisesta, ns. kristllisestä lähetystyöstä.
Mikän ei ole muuttunut. Olen aina verrannut opillista kirkkokristillisyyttä juutalaisuuteen.
”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!”
Noin luodaan mielikuvia siitä, että kristityt ovat erityisen vaarallisia ja pahoja, mikäli uskovat Raamattuun. Nämä mielikuvat tulevat saamaan suurta jalansijaa ihmisten mielissä ja sen seurauksena kaikkien kristittyjen elämä tulee hankaloitumaan. Ehkäpä uskovien suoranainen vainoaminen voi alkaa jo piankin.
Fundamentalistisuus on tullut ihmisille tutuksi Islamin kautta. Nyt kun sitä termiä käytetään meistä uskovista, niin meidät niputetaan Islamistien kanssa samaan nippuun. Kristityn elämä ei voi perustua vihaan vääräuskoisia kohtaan. Sellainen ei kuulu kristilliseen fundamentalismiin. Ei edes homo-aktivisteja kohtaan. Meidän tavoitteemme on vain saada ihmisiä uskomaan. Viha on siinä tehtävässä mahdoton yhtälö. Viha karkottaa luotaan. Nyt kun uskovia syytetään fundamentalisteiksi homo-asiassa, niin meistä annetaan tarkoitushakuisesti aivan väärä kuva. Ihmiset mieltävät termin kielteisellä tavalla.
Tällaisena seksuaalivähemmistöjen edustajana Sarin kommentit (tai kenen tahansa lausumat samansisältöiset ajatukset) herättävät aina muutaman kysymyksen.
Kuinka paljon meitä on luvallista ”vastustaa”, jotta oltaisiin silti eettisesti hyväksyttävällä tasolla?
tai vaihtoehtoisesti
Kuinka paljon meille on pakko annostella ”hyväksyntää”, jotta voidaan puhua inhimillisestä kohtelemisesta?
Itselleni on aina hieman vieras sellainen ajatus, että eri ihmisryhmillä olisi eri määrä ihmisarvoa.
Jusu niputtaa uskonnolliset piirit syylliseksi vihan lietsomiseen ja uskoo itse olevansa siitä vapaa. Tässä ajattelussa historiassa tapahtuneet suuret ryöstöretket, joita Ristiretkiksi kutsutaan laitetaan kristinuskon syyksi. Siitäkin huolimatta, että nämä retkeläiset toimivat ryöstäjinä ja raiskaajina. Ikään kuin pelkkä kristityn nimi antaisi luvan tuollaiseen. Uskonnollisuuden nimissä voidaan tehdä mitä vain kauheuksia. Kristillinen fundamentalistinen usko ei anna sellaiseen mitään lupaa.
Emme ole vastuussa vain siitä mitä sanomme, tai kirjoitamme. olemme vastuussa myös siitä millaisia mielikuvia muissa herätämme. Siitäkin huolimatta ettemme niitä lainkaan allekirjoita.
Itselleni on aina hieman vieras sellainen ajatus, että ihmisryhmillä olisi eri määrä ihmisarvoa.
Ihmisarvo. Se on se asia, jota homoseksuaalit ovat tänä aikana alkaneet saada ja josta olen erittäin iloinen. Kerrassaan samaa mieltä. Sanon nyt vaan näin omana mielipiteenäni.
Kun seuraa näitä keskusteluja niin alkaa epäilyttää, että kiivaimmat kannanotot on tarkoitettu ikäänkuin heittämään bensaa liekkeihin. Luin joskus Aino Kuusisen kirjan: Jumala syöksee enkelinsä. Siinä kuvattiin miten provosoimalla saadaan provosoitumaan. Se oli niin päin, että työpaikoille ilmestyi puoluejohdosta vtsiä vääntäviä henkilöitä. Sitten tarkkailtiin kuka nauraa. Elikkä siellä oli raportointivelvollinen henkilö joka rekisteröi. Sitten oli vielä toinen henkilö, joka tarkkaili tarkkailijaa ja raportoi oliko raportoija raportoinut kyllin tarkasti.
Otetaampa lähtökohdaksi ajatus kuinka Jeesus olisi kohdellut homoja, siis jos olisi kohdannut heitä, tästä ei ole evankeliumeissa mainintaa joten tapahtuman ajattelu pitää ottaa puhtaan evankeliumin sanomasta.
Siis alku tilanne oli että Jeesus tuli Jumalan oman kansan keskelle eli juutalaisten ja heillä oli laki joka osoitti ketkä saivat siihen kuulua eli oli syntiä josta tuli poistaa kansasta, esim kivittää kuoliaaksi.
Kuinka Jeesus kohtasi tällaista syntiä tehneen, siitä on esimerkki syntisestä naisesta joka jäi kiinni aviorikoksesta:
3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle 4 ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. 5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?”(Joh.8)
Mikä oli Jeesuksen vastaus, sanoiko Hän ”kivitetään” vai ”en minäkään sinua tuomitse”?
Siis selkeää evankeliumin sanomaa on että Jeesus ja Hänen seuraajansa eivät tuominneet ketään ja seuraustelivat syntisten kanssa.
Tätä saa aikaan puhdas evankeliumi niissä jotka ottavat sen vastaan ja uskovat sen.
Tämä keskustelu vaikuttaa melko typerältä. Me kaikki olemme syntisiä ja vaillinaisia, yksi yhdellä tavalla toinen toisella tavalla. Ihmisen tehtävä ei ole tuomita toisaan, vaan julistaa Jumalan rakkautta ja Jeesuksen armoa niille, jotka syntejään katuvat. Jos ei kadu syntiä syntiä, ei voi saada armoa. Synnin on Jumala itse määrittänyt. Homoseksuaalisuus toimintana, aktina, on Jumala Raamatussa selkeästi kieltänyt. Siitä ei voi kukaan olla eri mieltä. Ainakaan kukaan Pyhällä Hengellä täyttynyt. Sielunvihollisen toimii niin, että ensin houkuttelee namusedän tavoin, antaa mielihyvää, sitten sitoo ja lopuksi tappaa. Siksi niin moni homo tekee itsemurhan, sielunvihollisen tavoitteen mukaisesti. Tietämättään. Meidän tulee rakastaa heidät Jumalan yhteyteen, ei tuomita. Tuomio on Jeesuksen asia. Jeesus sanoi, en tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee! Jokainen voi tehdä parannuksen, olipa taipumuksia mihin suuntaan tahansa, jos on halu päästä siihen taivaseen, jossa Jeessus on Herra.
Samaahan meillä opetetaan lapsille useissa fundamentalistisissa uskonsuunnissa. Niin lestadiolaisille kuin Jehovan todistajien lapsille opetetaan pienestä pitäen, kuinka homoseksuaalisuus on Jumalan silmissä kauhistuttava synti. Tätä ryyditetään juurikin Sodoman ja Gomorran tarinalla.
Ole siinä sitten omaan seksuaalisuuteesi heräävä nuori ihminen, homoseksuaali. Suurimmassa osassa tapauksista traumoilta ei voi välttyä, vain koska fundamentalistinen uskonto.
Ilmoita asiaton kommentti