Papin työssä olen viikoittain tekemisissä elämän alun ja elämän päättymisen kanssa. On hienoa katsella kastetilaisuuksissa muutaman viikon ikäisiä pienokaisia. On hienoa, että heidät liitetään Jumalan perheeseen ja Jumalan lahjojen osallisuuteen. Muistelen samalla omia lapsiamme aikana, jolloin he olivat pieniä. Tajuan, että itsekin olen kerran ollut sylilapsi, pieni vauva. Tajuan myös joka päivä oman elämäni rajallisuuden, kun elämää on takana jo yli viisi vuosikymmentä.
Hautajaisissa olemme usein saattamassa pitkän elämän elänyttä haudan lepoon ja jättämässä häntä Jumalan huomaan. Olemme yhdessä läheisten kanssa jakamassa kaikkea sitä, mitä läheisen ja matkansa päättäneen ihmisen elämään kuului vuosikymmenten ajan. Joskus olemme saattamassa myös lasta, nuorta tai nuorta aikuista.
Ihmisen elämänkaari kehdosta hautaan panee kysymään, mikä on elämän mieli ja tarkoitus. Oma elämäni panee kysymään samaa. Mikä on elämäni tarkoitus? Miksi olen syntynyt tähän maailmaan? Mikä on yleensä elämän tarkoitus?
Edellinen piispamme Voitto Huotari totesi, että merkitysten katoaminen on yksi suurimpia aikamme ihmisten ongelmia. Piispa Huotari tarkoitti varmaan sitä, että moni ihminen on kadottanut tunnun elämän tärkeimmistä merkityksistä ja ehkä myös siitä kaikkein tärkeimmästä eli siitä, mikä on elämän tarkoitus.
Mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Oletko miettinyt sitä. Ja oletko löytänyt siihen vastauksen tai vastauksia? Kysymys ei ole aivan yksinkertainen eikä vastausten löytäminen siihen ole itsestään selvää. Elämän mielekkyyden kannalta olisi kuitenkin hyvä, että löytäisimme elämälle tarkoituksen.
Joku voi vastata, että elämän tarkoitus on nauttia elämästä. Siihen olemme todella pyrkineet ja sitä monet asiat ruokkivat. Toinen sanoo, että elämän tarkoitus on tehdä työtä ja saada jotakin merkittävää aikaiseksi.
Itse olen löytänyt tuohon peruskysymykseen vain yhden kestävän vastauksen. Se vastaus on oikeastaan sama, minkä uskonpuhdistajamme löysi kristillisen uskon sisällöksi. Se vastaus on usko ja rakkaus. Elämän tarkoitus on uskoa ja rakastaa. Se on sitä, että löydämme turvan ikiaikojen Jumalassa ja että rakastamme täällä vaillinaisessa maailmassa toisiamme.
Tätä elämän tarkoitusta elettävä paastonaika ja sen sanoma ohjaavat meitä etsimään ja löytämään.
Toivo Loikkanen
Osmo K:”Usko on Jumalan lahja, ei ihmisen ansio.”
Sitä sietää sitten ihmetellä, että jumala antaa tuon lahjan lähes pelkästään sellaisille, jotka ovat saaneet uskonnollisen kasvatuksen, ja nimenomaan kristillisen sellaisen.
jos nimittäin on saanut elää 14-15-vuotiaaksi kohtaamatta uskonnollisia vaikutteita, niin vain harva rupeaa aikuisena uskomaan.
Eikö olisi rehellisempää myöntää se ilmiselvä tosiasia, että uskoon tullaan lähes pelkästään kasvatuksen kautta, ja nimenomaan sellaisen joka alkaa mahdollisimman varhain, silloin kun lapselle ei vielä ole elämänkokemusta ja tietopohjaa.
Yki ja Henrik. Uskon vaihtoehtoja on tosiaan monia: agnostikkona oleminen, ateismi, nihilismi ja monet muut -ismit. Ihminen ”uskoo” aina johonkin. Teillä on tuollainen vakaumus ja ymmärrys, minulla toisenlainen. Ihmisyys on meille kuitenkin yhteistä. Minulla ei ole ongelmaa kunnioittaa toisin ajattelevia. Toivon samaa minua kohtaan ”toisin ajattelevilta”. Usko ei ole arroganssia vaan pikemminkin hulluutta ja samalla siinä on Jumalan voima ja viisaus. Jotakin tällaista sanotaan Raamatussa.
Olet, Toivo, hyvä väistelemään. Et vastaa yhteen ainoaan esittämääni kysymykseeni. Mistä se johtuu? Oletko epävarma omasta uskostasi?
Olet täysin hakoteillä, jos sanot vaikka agnostismia uskon lajiksi. Usko on uskoa. Agnostismi on siitä aste toiseen suuntaan. Se on uskon ja epäuskon välillä olemista, ei uskoa. Kyllähän korkeasti oppineen tämä pitäisi tietää. Ateismi taas on uskon vastakohta. Tämänkin pitäisi oppineen tietää. Olen jo K24-palstallakin monesti kummastellut uskovien oman uskon redusoimista siinä, kun he sanovat, että ateismikin on vain usko. Ateismi ei ole usko. Se on uskon puute. Nihilismi taas on jotain sellaista, joka ei tähän kysymyksen asetteluun edes kuulu. Se on enemmänkin persoonallisuushäiriöitten piiriin kuuluvaa. Mitä ne muut ismit ovat? Minä ainakaan en kuulu minkään ismin kannattajiin, enää. Kristinusko on yksi ismi myös. Uskot ovat ismejä. Kommunismi on myös yksi uskon laji, vaikka onkin ns. ateistinen. Muitakin ateistisia uskoja on.
Minulla ei ole mitään sellaista vakaumusta, minkä voisi määritellä minkään ismin tms. kautta. Olen uskonnoton, mutten siitä ole tehnyt mitään vakaumusta. Lienen vakaumukseton. Ellei sitten katsota vakaumukseksi sitä, että olen ehdoton rauhan kannattaja (en silti pasifisti) ja taloudellisen, poliittisen ja seksuaalisen riiston vastustaja. Vakaumukseksi voisi katsoa senkin, että suon ihmisten tekevän mitä haluavat, jollei siitä ole haittaa kenellekään. Tähän kuuluu myös se, että homoseksuaalit menköön naimisiin, jos sitä haluavat. Tai heterot olkoot susipareina jos sitä haluvat. Eikä näistä siis ole kenellekään haittaa.
Minä en ole milloinkaan väittänyt, että usko sinänsä olisi arroganssia. Luit ilmeisesti kommenttini yksioikoisesti tai uskon suodattimien läpi. Lue uudelleen ne, niin ymmärrät mitä tarkoitin arroganssilla. Kerro minulle sitten, olenko väärässä sen tarkoittamani arroganssin suhteen.
Tämän kaiken allekirjoitan myos omalta osaltani, enkä näe elämällä muuta terkoitusta kuin syntyä, elää ja kuolla.
Kimmo Wallentin,
67 v eläkeläispapparainen Etelä-Suomesta.
Toivo Loikkanen, sanot että kasteessa ihminen saa ”uskon lahjan”, entä ne joita ei ole kastettu, onko heillä mitään mahdollisuutta saada uskoa eli kun ei ole lahjaa niin kuinka aikuisena ”menee” kasteelle jos ei ole uskoa Jumalaan eli ei ole uskon lahjaa jolla voisi uskoa että menisi kasteelle???
Entä mitä on ”usko”, usko mihin, usko Jumalaan, usko Jeesukseen, usko Raamattuun???
Ari: Uskon lahjan saaminen kasteessa ei ole riippuvainen siitä kastetaanko lapsi vai aikuinen aikuinen. Lapsen kohdalla tuo Jumalan lahjan saamisen korostus on vahvempi, koska lapsi ei tietoisesti (ei ainakaan meidän tietomme mukaan) ymmärrä kääntyä Jumalan puoleen. Kerran kastettua ja kerran Jumalan lahjat näin saanutta ei tarvitse kastaa uudelleen. Aikuisina kastetaan heitä, joita lapsena ei ole kastettu. Aikuisen kohdalla korostuu tietoinen liittyminen ja tunnustatuminen uskoon, johon kastettava kastetaan. Lapsen kasteessa kummit ja läsnäolijat lausuvat uskontunnustuksen lapsen puolesta. Aikuisen kasteessa kastettava itse lausuu sen.
Toivo Loikkanen, et tainnut ymmärtää mitä hain eli jos niin kuin sanot kasteessa saadaan uskon lahja niin kuinka kukaan menee aikuisena kasteelle kun ei ole uskoa, miksi menisi vai pakkokastatteko aikuisiakin????
Ari: Sinulla on vanha tuttu aihe. Ei lapsia ”pakkokasteta” vaan heidät kastetaan heidän vanhempiensa a) suostumuksella ja b) toivomuksesta ja tahdosta.
Lapsia ei pakkokasteta, joskaan se ei tapahdu myöskään tahdon mukaisesti. Sen sijaan lapset pakkoliitetään seurakunnan jäseniksi, josta jäsenyydestä he ilman vanhempien suostumusta eivät saa erota ennen kuin vasta täysi-ikäisinä. Tämä on lapsen oikeuksia vastaan sekä loukkaus yksilön vapauksia kohtaan. – Mutta eipä seurakunnissa paljon veronmaksajia olisikaan, jos tätä pakkoliittämiskäytäntöä ei olisi.
Toivo Loikkanen, lueppa Pietarin ensimmäisenä helluntaina sanoma lupaus kuinka toimia kun kuulee evankeliumin
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Miten tämän otat ja liität lapsikasteeseen???
Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, uskotko evankeliumin, evankeliumissa ei yhtään lasta kastettu, Johannes kastaja, Jeesus ja opetuslapset kastoivat vain aikuisia kun nämä tunnustivat syntinsä.
Koko Raamatussa ei ole yhtään kohtaa jossa lapsi olisi kastettu.
Jeesus käskee julistamaan parannusta syntien anteeksi saamiseksi Hänen nimessään, siis julistaa aikuisille.
Entä hedelmä, hyvä maa kasvaa hedelmää, näkeekö Sanan mukaista hyvää hedelmää katolisen tai luterilaisen kirkon historiassa???
Ketä uskot, oppi-isiäsi vai Raamattua???
Sinullekkin on Pietarin lupaus voimassa.