Ekumenian outoja piirteitä
Tavoite kirkoilla on pyrkiä tekemään yhteistyötä ja löytää läheisempää yhteyttä toistensa kanssa. Tätä sanotaan Ekumeniaksi.
Tähän pyritää muiden kristillisten kirkkojen ja nykyisin jopa ei kristillisten uskontojen edustajien kanssa. Samaan aikaan jotkin maamme Luterilaiset liikket ovat kuin pannassa. Ensin estettiin pappeus niiltä, jotka eivät suostuneet muuttamaan omaa suhdettaan pappeuteen. Jolloin tuli tarve vihkiä papit itse. Jolloin Luterilainen ”liike” alkoi saada jo kirkollisia piiteitä. Tietääkseni opillisesti nuo liikkeet ovat aivan tasan samojen oppien mukaan toimivia, kuin oma kirkkomme.
Kai vain jotkin käytännön asiat hoidetaan toisin.
Jos olen väärässä niin korjatkaa. Miksiköhän kirkko kovin innokkaasti pyrkii erottautumaan näistä kirkoiksi muotutuvista liikkeistä, joiden toiminta on kaikkein lähimpänä omaa. Jopa rankaisemaan niitä jotka näiden kanssaan toteuttavat ruohojuuritason ekumeniaa?
10 kommenttia
Riitaa ns. naispappeudesta. Kyse ilmeisesti Suomen Luther-Säätiöstä. Ovat jääneet jälkeen ”sivistyksestä”.
Ainakin Lähetyshiippakunnan kohdalla piispa piti valita, jotta useille nuorille teologianmaistereille tuli mahdollisuus pappeuteen. Joten kirkko auttoi itseasiassa tätä liikettä motoutumaan omaksi erilliseksi kirkokseen. Kirkko kun nosti tien pystyyn niiltä, jotka uskoivat, että pappeus kuuluu vain miehille. Eikä enää susostunut ordinoimaan heitä.
Pekka Pesonen.
Kirkko nosti tien pystyyn vain niiltä, jotka kieltäytyivät yhteistyöstä naiskollegojensa kanssa. Kieltäytyminen alttariyhteistyöstä on syrjintärikos. Kirkko ei voinut katsoa läpi sormien syrjintää kirkossa.
Kirkossa toimii vieläkin pappeja, jotka eivät hyväksy ns. naispappeutta. Kyse on vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvista papeista. He eivät kieltäydy alttariyhteistyöstä naiskollegojensa kanssa, joten he voiva hoitaa vapaasti virkaansa kirkossa. Minä pidän em. pappien toimintaa sivistyneenä ja kunnioitettavana.
Lähetyshiippakunta saa toimia rauhassa ja asiat ovat siltä osin kunnossa.
Kiitos hyvästä blogista, Pekka.
Lähetyshiippakunnalla on hyvät yhteydet moniin luterilaisiin kirkkoihin.
https://www.lhpk.fi/piispa-juhana-pohjolasta-kansainvalisen-luterilaisen-neuvoston-puheenjohtaja/
.
Ekumeennisen yhteistyön mahdollisuus Suomen ev.lut. kirkon ja Lähetyshiippakunnan välillä edellyttänee jälkimmäisen rekisteröitymistä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja kaksoisjäsenyydestä luopumista.
Kiitos Yrjö. Siinä se vastaus tuli. Eipä tarvitse enää asiaa ihmetellä.
LHPK katsoo ymmärtääkseni edustavansa sitä luterilaisuutta, josta kansankirkko on luopunut. Erään LHK:ssa pappisvirkaan vihityn sanoin rajoittanut päätöksillään omaan tunnustukseensa sitoutumista.
Kirjoittaja
Pekka V. Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Pekka Pesonen: ”Ensin estettiin pappeus niiltä, jotka eivät suostuneet muuttamaan omaa suhdettaan pappeuteen.”
Mitähän tuolla tarkoitat? Voitko täsmentää?
Ilmoita asiaton kommentti