Ekumeeninen rukousviikko: Tehkää hyvää ja tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta – lahjaksi olette saaneet

Vietämme kristittyjen ykseyden rukousviikkoa. Tämänvuotisen viikon teemana on ”Tehkää hyvää ja tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta”. Taustalla on profeetta Jesajan sana: ”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta” (Jes. 1:17). Teksti jatkuu: ”puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.” Toisin sanoen usko ja rakkaus kuuluvat yhteen. Uskossa ei ole kyse sellaisesta sisäisyydestä, joka ei koskettaisi paitsi suhdetta Jumalaan myös suhdetta omaan itseen, lähimmäiseen ja luomakuntaan. Uskon elävöittämä rakkaus ja rakkauden elävöittämä usko ei merkitse silmien sulkemista vaan herkistymistä sille, mikä on oikein ja mikä palvelee yhteistä hyvää. Sorretut, orvot ja lesket olivat silloisessa yhteiskunnassa haavoittuvimmassa asemassa olevia, vailla täyttä yhteisön tukea perheen ja suvun kautta.

Ekumenian eli kristittyjen ykseyden ja yhteyden rakentamisen lähtökohtana on rukous siitä, että Pyhä Henki tekisi meissä kristityissä työnsä rakkauden, totuuden ja pyhyyden Henkenä. Tällöin tuloksena voi olla jotakin sellaista, mitä rukousviikon kirjetekstissä sanotaan kehottaen: ”…pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin” (Kol. 3:12-13).

Ekumeniassa on kyse yhteiseen kristilliseen uskoon tunnustautumisesta ja sen perustotuuksien yhteisestä sanoittamisesta erilaisine taustoinemme ja perinteinemme. Samalla on olennaisesti kyse yhteisestä rukouksesta, toistemme kuuntelemisesta ja keskinäisestä oppimisesta sekä yhdessä tekemisestä. Niinpä vanhastaan on jo korostettu jumalanpalveluselämän tai yhteyden, todistuksen ja palvelun kuuluvan yhteen. Ekumenia on olemukseltaan kokonaisvaltaista, jokaista kristittyä koskettavaa ja siksi ei lähtökohtaisesti millään muotoa elitististä vaan pikemminkin ovien avaamista ja niiden auki pitämistä. Se on sitä, että noudatetaan Kolossalaiskirjeen eetosta ja pyritään hoitamaan yhteisen kutsumuksen mukaista tehtävää toisiamme vahvistaen, sovintoon ja ykseyteen pyrkien, jotta Jeesuksen rukous ja kutsu seuraamiseen toteutuisi myös meidän keskellämme, Kristuksen valtakunnan voimille annettaisiin sijaa.

Toki on niin, että monimutkaisiin asioihin perehtyminen myös ekumeniassa, kirkkojenvälisten solmujen aukaisemisessa edellyttää asiantuntemusta ja virallisessa neuvottelussa omalta yhteisöltä saatua asemaa ja valtuutusta, jotta voi puhua riittävän sitovasti tai että mahdollisuus tällaiseen kommunikaatioon on riittävän mutkatonta. Näin yhteyden rakentamisen muodolliset, toimintaa palvelevat edellytykset täyttyvät ja rakenteet saadaan edistämään yhteyttä hyvässä järjestyksessä ja yhdessä sopien ilman turhia hämminkejä – parhaassa tapauksessa niin. Kun muutamat keskustelevat, ongelmaksi tulee kuitenkin se, miten ryhmässä muodostunut näkemys saadaan yhteisesti jaettua laajemmin. Toki ryhmä edustaa myös sisällöllisesti itseään suurempaa kokonaisuutta, mutta jotain aina jää katveeseenkin eikä lyhyissä lausumissa voida kaikkea sanoa. Olennaista onkin se, miten käytännössä voidaan soveltaa ja ottaa omaksi se, mikä on ymmärretty ja koettu yhteyttä palvelevaksi usein pitkäjänteisen ja monipolvisen työn seurauksena. Viime vuosina onkin haluttu nostaa esiin sen tärkeys, että perinteiden hengelliset aarteet ja löydetyt viisaudet saataisiin yhteiselle jakopöydälle entistä laajemmalla skaalalla, niin että myös yhteyden kasvu olisi monitahoisempaa ja tällöin uusia, ehkä yllättäviäkin yhteyksiä aukovaa. Myös eri ikäisten ja eri maantieteellisistä, yhteiskunnallisista ja kulttuurisista konteksteista kotoisin olevien vuorovaikutus on kokonaiskommunikaatiota ja yhteyden rakentamista ajatellen hyvin tärkeää.

Keskeinen osa kristillisen uskon mukaista elämää on Jumalan tahdon kyseleminen. Hän on ilmoittanut tahtonsa rakkauden käskyyn kiteyttäen. Sitä sanoittaa myös Jesajan sana hyvän tekemisestä ja oikeudenmukaisuuden tavoittelemisesta.

Tiedämme Ukrainan sodan karun ja traagisen tilanteen. Tiedämme mm. Itä-Afrikan nälänhädän, kristittyjen ja monien muidenkin uskontojen edustajien ahdingon vainon ja sorron keskellä. Tiedämme ilmastokatastrofin yhä konkreettisemman todellisuuden seurausvaikutuksineen kaikille tämän maapallon asukkaille. Ekologinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus kuuluvat yhteen.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen paljon hyviä, suurta kiitollisuutta edellyttäviä asioita. Myös täällä on kuitenkin myös monia ihmisarvoon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen liittyviä kysymyksiä. Nuoret voivat pahoin, vanhukset ja monet muutkin ovat yksinäisiä, kallistuvat hinnat ovat ajaneet tai uhkaavat ajaa köyhyyteen, terveydenhuoltojärjestelmän ongelmat uhkaavat monien terveyttä ja jopa henkeä, koulujärjestelmän rapautuminen huolettaa, työttömiä on edelleen liikaa, huumeidenkäyttö varsinkin nuorten parissa uhkaa monen elämän edellytyksiä, päihde- ja muut riippuvuudet syrjäyttävät ihmisiä, pakolaiset ja maahanmuuttajat kokevat juurettomuutta, turvattomuutta ja syrjintää, kasvava lainataakka uhkaa tulevien sukupolvien elämisen edellytyksiä ja aiheuttaa oikeudenmukaisuusongelmia, arvokonfliktit herättävät vihaa, hämmennystä ja toivottomuutta jne. Moniin näihin liittyy kysymys, mitä minä voin tehdä ja mitä me yhdessä voimme tehdä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hallitusohjelmatavoitteissa on nostettu esiin näistä maamme tulevaisuuteen liittyvistä arvokysymyksistä seuraavia aihepiirejä:

1. Eriarvoisuuden vähentäminen vahvistaa yhteiskuntarauhaa
2. Nuorten hyvinvointiin panostaminen luo tulevaisuususkoa
3. Tasapainoinen aluekehitys rakentaa luottamusta
4. Uskonnonvapaus tuo turvaa ja toivoa ihmisten elämään
5. Uskontolukutaito vahvistaa keskinäistä ymmärrystä
6. Oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden edistäminen
rakentaa turvallisempaa maailmaa
7. Ilmastokestävän elämäntavan edistäminen on hyvinvoinnin
perusta

Tavoitteeseen kuusi eli oikeudenmukaisuuskysymyksiin liittyen todetaan mm. seuraavaa:
”Kulkutauti, luonnonmullistukset, sota ja nälkä ovat tuoneet kärsimystä ja epätoivoa monen ihmisen elämään. Aikamme vitsaukset osuvat pahimmin köyhimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin, mutta ne eivät säästä vaurasta pohjoistakaan. Elämme yhdessä yhteisessä maailmassa, jossa kaukaisilta tuntuvista ongelmista tulee nopeasti myös meidän ongelmiamme.

Tässä tilanteessa Suomen on kannettava erityistä huolta myös omasta turvallisuudestaan ja siitä, että jokaisella suomalaisella on syy kokea suomalainen yhteiskunta puolustamisen arvoiseksi.
Sota Ukrainassa heijastuu varjona elämäämme monella tavalla. Sen lisäksi maailmassa on lukuisia pitkään jatkuneita sotilaallisia kriisejä ja konflikteja, jotka tarvitsevat kansainvälisen yhteisön huomiota, tukea rauhanrakentamiseen ja konkreettista apua hädänalaisille. Sota-alueilta tulevien ihmisten kohtaama inhimillinen kärsimys on mittaamattoman suurta.

Keskinäisriippuvaisessa maailmassa sotien jäljet heijastuvat koko maailmaan. Sota Ukrainassa uhkaa johtaa globaaliin ruokakriisiin. Globaalin epävarmuuden keskellä Suomen kaltaisten vauraampien maiden on kannettava vastuunsa. Kehitysyhteistyömäärärahoja on nostettava Suomen kansainvälisten sitoumusten mukaisesti.”