Ei itkua ei kyyneleitä
Ilo ja riemu ovat täydellisiä taivaassa, kun pääsemme Jumalan luo ikuiseen elämään.
Lauantai 02.11.2019
Pyhäinpäivä
Pyhien yhteys
1. lukukappale: Jes. 65:17–19
Meille rakennetaan uusi koti taivaan onneen. Ei vain jotain vajavaista ja katoavaa, vaan ikuinen. Kaikki tämän maailman murheet jäävät taaksemme. Edellämme on valoisa tulevaisuus, ikuinen. Elämä ei enää häviä eikä katoa, vaan se kestää iankaikkisuuteen.
Koko ympäristö saa uuden ilmeen, kauniin ja täydellisen. Jumala luo uuden taivaan ja maan. Siellä ei synti enää vaivaa eikä muukaan riesa, vaan hyvyys on rajattoman suuri. Luomisen täyttymys näkee päivänsä, kun uudistunut Paratiisi avaa porttinsa meidän sisälle käydäksemme. Kaikki on uutta ja Jumalan kirkkaus täyttää ihanilla säteillään säihkyvään loistoon ja kauneuteen.
Näin sanoo Herra:
– Katso, minä luon uuden taivaan
ja uuden maan.
Menneitä ei enää muistella,
ne eivät nouse mieleen.
Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti
siitä, mitä minä luon.
Matkalla olijat ja perille päässeet
Tässä maailmassa kaikki on vielä vajavaista. Parhainkaan onni ei ole täydellistä. Riemun hetket voivat muuttua itkun täyteisiksi eikä ihanimmatkaan kokemukset kestä loputtomasti. Olemme vielä matkalla. Vielä on vaelluksessa kestämistä. Monia kiusoja saamme kestää ennen kuin saavumme taivaan kotiin. Olemme taisteleva seurakunta, Jumalan kirkko tämän maailmanajan keskellä.
Kerran usko muuttuu näkemiseksi ja saavumme perille. Kodin ovet avautuvat Jumalan asuntoihin. Saamme käydä perille. Silloin hiki ja pöly jäävät taakse ja täydellinen puhtaus saa sijansa.
Siellä saa suumme tuoda kiitosta Herrallemme ja Vapahtajallemme kun pääsemme taivaalliseen yhdyskuntaamme. Silloin olemme riemuitseva voittajien seurakunta, Jumalan kirkko tulevan maailmanajan täyttymyksen onnessa ja autuudessa.
Tuleva maailma ja nykyinen maailma kuuluvat yhteen pyhässä yhteisessä kirkossa. Olemme yksi kirkko, yhtä Kristuksessa. Täällä vielä olemme toivon varassa, siellä perillä olemme olemme jo täyttymyksessä, mutta me kuulumme yhteen, koska meidät on yhden kasteen kautta otettu yhden Kristuksen ruumiin jäseniksi. Pyhien yhteys ulottuu jopa kuoleman rajan yli.
Tämä tulee näkyviin myös perinteisen alttarikaiteen muodossa. Se on rakennettu puoliympyrän muotoiseksi. Ajatus on, että me näemme vain puolet täydellisestä ympyrästä, toinen puoli alttarikaidetta on meidän silmiemme ulottumattomuuksissa, se on taivaassa, jo perille päässeitten puolella. Kun kokoonnumme messuun, niin silloin olemme kaikki yhdessä. Niinpä vietämmekin Herran pyhää ehtoollista yhdessä pyhien enkelien ja koko taivaan joukon kanssa. Perille päässeet riemuitsevat yhdessä meidän kanssamme ja meillä on pyhien yhteys, kun taivas ja maa yhdistyvät ehtoollisen taivaallisesta lahjasta meille täällä maan päällä asuville ja riemuitsevien taivaallisen juhlariemun täyttämän Karitsan hääaterian nauttijoille jo perille päässeitten kanssa.
Raamatussa tulevaa onnen asuinsijaa sanotaan toisinaan uudeksi Jerusalemiksi.
Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin,
teen riemuitsevaksi sen kansan.
Ja minä riemuitsen Jerusalemista,
iloitsen kansastani.
Taivaan onni on täydellistä
Kun paha on poistettu täydellisesti ja lopullisesti, niin silloin Jumalan ihmisen onni on täydellinen ja loputon. Kun tuskan aiheuttaja on hävitetty niin ei enää ole kipua eikä kärsimystä. Ilo on täydellinen ja loputon. Kun kuolema ei enää ahdista eikä mikään katoava, niin riemu on täydellinen ja loputon.
Ei siellä enää kuulu itkun ääntä,
ei valitusta.
21 kommenttia
Otit jälleen hienon kohdan Raamattua esille, kiitos siitä. Koska kauniissa sanoissasi oli sekä taivasta että paratiisia, haluaisin tarkentaa näkemyksiäsi hiukan lisää.
”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan” on olennainen kohta tuossa Jesajan 65. luvussa. Ja samoja uutuuksia odotti myös apostoli Pietari kirjoittaessaan, että ”hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”(2. Piet3:13)
Kolmas kohta Raamatussa samasta aiheesta on sitten Johanneksen näyn välityksellä kokema: ” Minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.” Jatkossa jotakin uutta tuli tänne maan päälle: ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.”(Ilm21:1,2) Ja lopputuloksesta sanotaan: ” Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!”
Miten sinä Matias ymmärrät ilmaisun ”luon uuden maan”? Onko kyseessä uuden planeetan teko vai tämän Telluksen restaurointi alkuperäiseen tarkoitukseensa? Entä kun tarvitaan myös ”uudet taivaat”? Nuo kaikki universumin osat luodaan uusiksi vai tekeekö Luoja omasta asuinsijastaan entistäkin paremman?
Kiitos Matias vastauksestasi, jossa viittasit puhdasoppisuuden aikaan. Jouduin ihan Wikipediasta katsomaan, että viittasit muutama vuosisata sitten vallinneeseen uskonnolliseen kulttuuriin. Pahoittelen suppealta sivistystyön, joka nyt hiukan parani.
Ja ilmeisesti sinäkin olet tuon valistusajan enemmistön kannalla ja ajattelet ” uuden maan” olevan myös planeettana uutuus Aurinkoamme kiertämässä? Oma näkemykseni on se, että kyllä nuo Jesajan 65. luvun hienot olosuhteet vallitsevat ihan tällä samalla maapallollamme.
”He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät…. Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas”. Kyseessä on toki kuvakielellä ilmaistut olosuhteet ”uudessa maassa”, mutta kovasti muistuttavat meidän asuinplaneettaamme parannettua oloja.
Rakennan oman käsitykseni kuitenkin kahteen muuhun Raamatun lukuun, joissa ilmaus ” uusi taivas ja uusi maa” esiintyy. Varsinkin Pietarinkirje auttaa määrittelyssä.
2. Pietarin 3. luvussa viitataan vedenpaisumukseen ja todetaan, että ”Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa”.(2. Piet3:6) Sitten Pietarinkirje jatkaa: ”Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan.”
Eikö totta, rinnastus muinaisen maan hävittämiseen antaa ymmärtää, ettei planeettamme ole tuhoutumisen tarpeessa vaan ”tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan”. KR92 kuvailee ”uuden maan” syntyprosessia varsin osuvasti jakeessa 10: ”Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.” KR38 puhuu ”palamisesta”, jonka ajatuksen uudempi Raamatun alkutekstien tutkimus on kumonnut virheellisenä.
Myös se Raamatun kolmas ”uudesta maasta” kertova paikka Ilmestyksen 21. luvussa viittaa vahvasti maan kamaraan. Johannes kertoo luvun aluksi: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan.” Siunaukset maan päälle tulevat taivaasta: ”Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota.” Ehkä kaikkein oleellisin Jumalan lahja mainitaan jakeessa 4: ”Kuolemaa ei enää ole”.
Kun tuo Raamatun toiseksi viimeinen luku kertoo ”Jumalan asuinsijasta ihmisten keskellä” ja sanoo Aadamilta perityn kuoleman lakanneen vaikuttamasta, se mielestäni viittaa vahvasti juuri tähän meidän asuinsijaamme: Taivaassa ei kuolemaa ole koskaan ollut, joten sana ”enää” ei siellä ole käyttökelpoinen.
Huomasivatko nuo valistusajan pohdiskelijat noita piirteitä, jotka viittaavat ihan tähän vanhaan Auringon kiertolaiseen? Mitä sinä ajattelet? Niin, ja mikä on se ”uusi taivas”, jonka Jumala myös luo?
Olisiko Matiaksen lisäksi myös joillakin muilla halukkuutta ottaa kantaa noihin Jesajan kirjassa ensiksi esille otettuihin käsitteisiin? Melkoisen tärkeästä tulevaisuusvisiosta on kyse.
Oletko Reijo tietoinen siitä, miksi KR38 ja KR92 eroavat toisistaan tuossa 2. Piet3:10:ssa? Vanhempi käännös sanoo, että ” maa palaa” kun taas uudemmassa kerrotaan ”maan paljastuvan”. Melkoisen ratkaiseva ero!
Kyse on kahdesta eri käännösryhmästä. Ne, jotka pohjautuvat 400-luvulta peräisin olevaan Codex Alexandrinukseen ja sitä uudempiin käsikirjoituksiin, puhuvat palamisesta. Satakunta vuotta ennen Codex Alexandrinusta valmistuneessa Codex Vaticanuksessa (ja samalta ajalta olevassa Codex Sinaiticuksessa) Pietarin profetia kuuluu: ”Maa ja siinä olevat työt paljastuvat.” Vanhempi käsikirjoitus on tietenkin alkuperäisempi, ja siksi myös KR92 on monien muiden uusien käännösten tavoin siirtynyt sen antamaan informaatioon.
Aiempiin keskusteluihimme viitaten toteat: ”Nyt Rauli minulla on mahdollisuus kysyä miten Ilm. 21 luku vertauskuvallistetaan? Todellakin, nyt puhe on ”uudesta maasta ja taivaasta”.
Jakeessa 3 kuvaillaan kaupungin laskeutumista: ”Uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.” Hiukan myöhemmin sama luku paljastaa sen vertauskuvallisuuden tuossa kaupungissa. Jakeessa 9 eräs enkeli opastaa: ”Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.” Ja mitä hän sitten esitteleekään: ”näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota”.
Tuo uusi Jerusalem, joka ”laskeutui taivaasta” ei ollut siis mikään kirjaimellinen kaupunki vaan se joukko, jota Raamatussa kutsutaan ensiksi Kristuksen morsiameksi ja sittemmin Kristuksen vaimoksi. Tästä 2. Ko11:3 paljastaa jotakin oleellista: ”Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen.”
Taivaasta ”laskeutuu” siis se Jeesuksen seuraajien joukko, josta Ilmestyskirjan edellinen luku kertoo, että ”he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta”.Ilm20:6) Luvussa 21 kerrotaan, että tuo Jeesuksen ja muiden hallitsijoiden joukko, ” uusi Jerusalem”, muodostaa kuvaannollisen ”Jumalan majan/asuinsijan ihmisten keskellä”(jae3). Tästä Jumalan majasta jaetaan sitten paljon siunauksia tuhatvuotisen hallituskauden ajan: ”Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”(jae4)
Koska nyt ilmeisesti voit havaita taivaasta laskeutuvan kaupungin määrittelyn Raamatussa ja myös sen vartauskuvallisuuden, lienee samalla tullut paljastettua noiden kaupungin mittojenkin olevan symbolisia. Voin toki palata niihin, jos niin haluat.
Kenties myös Matias haluat ottaa hiukan tarkemmin kantaa symboliikkaan, joka tuohon ”uuteen maahan ja uuteen taivaaseen” liittyy?
Reijo. Kysyit myös sitä, kuinka 144000 liittyy tuohon taivaasta laskeutuvan kaupunkiin. Tässä tuosta kytkennästä hiukan.
Raamattu kertoo, että alkuseurakunnan ”pyhät” olivat ”tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä.”(Hepr12:22) Ilmestyskirja kertoo tilanteesta, jossa on päästy perille tuolle vuorelle: ”Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli sataneljäkymmentäneljätuhatta ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.”(Ilm14:1)
No kuinka nuo 144000 liittyvät käsitteeseen ”Kristuksen morsian”, joka Ilmestyksen 21. luku samaistaa siihen taivaasta laskeutuvan kaupunkiin? Vastaus löytyy 14. luvun jakeesta 4, joka kertoo noista 144000:sta: ”He eivät ole tahranneet itseään naisten kanssa vaan ovat pysyneet puhtaina kuin neitsyet, ja he seuraavat Karitsaa, minne hän meneekin. Heidät on ostettu ihmisten joukosta esikoislahjaksi Jumalalle ja Karitsalle.” Aika selkeää kuvausta hengellisesti puhtaasta Kristuksen morsiamesta.
Ja tuo ”esikoislahja” kytkeytyy myös tuohon taivaalliseen Kristuksen hallitukseen: ” Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta!” sanotaan nimenomaan tuosta hallitsijajoukosta, jonka lukumäärä on siis 144000..
Kecskustelumme teemana on ”uusi maa ja uusi taivas” Matiaksen blogin mukaisesti. Nyt joudumme pohdiskelemaan, mitä nuo käsitteet tarkoittavat. Käsitteitä ”taivas” ja ”maa” Raamattu käyttää niin kovin monessa merkityksessä, symbolisesti tai sitten ei, asiakokonaisuus siis täytyy ottaa huomioon
Matias taitaa ymmärtää ”uuden maan” ihan uutena maapallona ja sinä kallioperästä ylöspäin uusittuna planeettana. Näin se Raamatun käsitemaailma avautuu eri tavoin.
Minä ymmärrän, että ”uusi maa” tarkoittaa syntiinlankeemuksen seuraamuksista puhdistettua maapalloa. Ja ”uusi taivas” on se uusi hallinto, Jumalan valtakunnaksi kutsuttu, jonka kuningas on Jeesus Kristus. Hallintonsa lopuksi ”Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”(1. Ko15:25,26)
Nyt sitten hiukan lisää aiheesta ”uusi taivas”, jonka yhteydessä olet jo kohtalaisen usein maininnut tuon 144000.
Raamattu ennustaa jo Danielin kirjassa, että Jumalan Poika saa Isältään vallan: ”hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.”(Dan7:14)
Mutta valtaa käyttävät myös sellaiset, joista Raamattu käyttää nimikettä ” pyhät”: ”Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä.”(Dan7:27)
Eikö ole mielenkiintoista, että suunnilleen kaikki Paavalin kirjeet alkavat: ”Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus tervehtivät Kolossan pyhiä.”( Kolossalaiskirjeen alku) Ja Jeesus puhutteli sinun lainaamassasi asiayhteydessä juuri noita ensimmäisiä ” pyhiä”: ” Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa.”( Mat26:29)
Voidaan todellakin sanoa, että Paavalin kirjeet on ensisijaisesti tarkoitettu ”pyhille”. Tämä näkyy myös siinä, kuinka Paavali kaavaili heille yhteistä tulevaisuuttaan hallitsijoina. Esimerkiksi: ”Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan.”(2. Tim2:12) Monessa muussakin kohdassa Raamatun kreikkalainen osa puhuu iankaikkisesti elämästä taivaassa.
Raamatun vanhemmassa osassa ei kukaan Jumalan palvelija haaveillut taivaaseen menosta, ”maan periminen” oli päällimmäisenä mielessä. Varsin hyvänen tuo Matiaksen esiin nostama Jesajan 65. luku. Tuskin kukaan puhuu leijonan ruokavaliomuutoksesta taivas alustana, tai tilojen rakentamisesta.
Itse asiassa koko ns. Vanha testamentti suunnattiin alunperin Abrahamin jälkeläisille, juutalaisille. Mooseksen lain määräyksetkin koskivat suoranaisesti vain heitä, vaikka asiantilan on niin monasti täälläkin ymmärretty ihan toisin. Mutta Jeesus poimi paljon opetusta oman aikansa kirjoitetusta Jumalan sanasta. Eikä sen viisautta ole syytä kumota, vaikka velvoittavuus kristityille onkin ohentunut monin paikoin.
Vaikka sekä uudella että vanhalla osalla Raamattua on oma primaari vastaanottajakuntansa, koko Raamattu on meille olennaisen tärkeä. Näin sinäkin Reijo lopulta ajattelet, luulisisin? Ja kuten voit hyvin myös panna merkille, pelkkä Raamattu kirjana ei riitä. Jeesus ei sanonut, että ”jakakaa Raamattuja, kyllä ne ihmiset sieltä totuuden kaivavat ihan ilman apua. Ei. Vapahtajamme Jeesus Kristus sanoin näin: ”Opettajaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”(Mat28:20)
Et kai sinä Reijo väheksy raamattuopetusta? Keneltä sinä sitä otat vastaan?
Kirjoittaja
Matias Roto
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25
Pyhäinpäivää esitellään ja sen tekstit ovat nähtävissä osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20191102
På svenska
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20191102
Ilmoita asiaton kommentti