Minut poissulkeva ehtoollinen
Yhä useammin olen viime aikoina törmännyt messuissa erääseen lauseeseen, kun seurakuntaa on kutsuttu ehtoollispöydän ääreen. ”Kaikki ehtoollisleipä on gluteenitonta ja ehtoollisviini alkoholitonta, joten kaikki voivat tulla ehtoolliselle.” Allergikkona tuo lause tarkoittaa minulle sitä, etten voi tulla ehtoolliselle. Olen allerginen gluteenittomalle ehtoollisleivälle, mutta ”tavallista” ehtoollisleipää voin nauttia ongelmitta. Näissä tilanteissa olen jäänyt hiljaa penkkiin istumaan ja jättänyt ehtoollisen väliin kaikessa hiljaisuudessa. Käyn säännöllisesti kirkossa, joten seuraavaan ehtoollismahdollisuuteen ei välttämättä ole kovin pitkä aika. Silti ehtoollisen jääminen väliin harmittaa, kun sitä sielunsa ravinnoksi kaipaa.
Ymmärrän kauniin ajatuksen gluteenittoman leivän ja alkoholittoman viinin takana, mutta kaikille ehtoollinen ei ole yksinkertainen yhteyden ateria. Ehtoollispöydän ääreen kaipaavissa on paljon allergisia ihmisiä, jotka joutuvat punnitsemaan ehtoolliselle osallistumista tai jättämään sen epätietoisuuden takia väliin. Allergioista kärsivänä toivoisin, että seurakunnissa selkeästi ilmoitettaisiin tarjolla olevien ehtoollisaineiden sisällöstä. Tuotesisältöjen ilmoittaminen on pieni vaiva seurakunnalle, mutta iso asia ehtoollista kaipaavalle allergikolle. Allergista helpottaisi jo kovasti, kun ennen messun alkua tietäisi tuotesisällöistä eikä tarvitsisi arvailla ehtoolliselle osallistumisen mahdollisuutta.
Lyhyen pappisurani aikana olen törmännyt monta kertaa allergisten ja ruokavaliorajoitteisten kysymyksiin ehtoollisaineiden sisällöstä. Ehtoolliselle tulemista pohtivia on ollut laidasta laidaan: konfirmaatiopäivänään ehtoollista nauttivasta nuoresta aikuiseen, joka ei ole vuosiin käynyt kirkossa. Minua on surettanut syvästi se, kuinka vaikeiden tai harvinaisten allergioiden vuoksi ehtoolliselle tuleminen ei ole kaikille mahdollista. Kaikille ei käy perinteinen ehtoollisleipä tai gluteeniton vaihtoehto eikä viini edes alkoholittomana sovi jokaiselle. Toivoisin, että kirkossa ja ehtoollispöydässä olisi tilaa myös allergisille. Meneekö pyhyys siitä rikki, että myös allergisilla olisi mahdollisuus ehtoollisen nauttimiseen? Allergioitaan ei kukaan ole valinnut, mutta ehtoolliselle jokaisella sitä kaipaavalla pitäisi olla mahdollisuus osallistua.
Ruoka-aineallergioista kärsivät eivät ole ainoita, joille ehtoollispöytään saapuminen ei ole itsestäänselvää. Monet hajuvesistä, hajusteista ja tuoksuvista kukista oireita saavat joutuvat jättämään ehtoollisen väliin. Alttarilla voimakkaasti tuoksuvat kukat, seurakuntalaisten hajuvedet, hiuslakat ja muut tuoksut ahdistavat sekä pahimmillaan aiheuttavat huonon olon pitkäksi aikaa. Harvat tulevat ajatelleeksi tuoksujen ongelmallisuutta, jos itsellä tai omassa lähipiirissä ei ole niiden kanssa ongelmaa. Tulethan tuoksutta kyltit kirkkojen ovenpielissä tai seurakuntasalien edessä eivät paljon lohduta, kun tuoksuvahinko on jo tapahtunut. Toivon, että ajan kuluessa ja tietämyksen lisääntyessä tuoksuttomuudesta, astmaatikkojen ja allergisten huomioimisesta tulisi kirkon arkea.
11 kommenttia
Tuntuu, että ruoka-aineallergioiden määrä on jatkuvasti kasvussa. Pääkaupunkiseutu on lisäksi aivan oma lukunsa erilaisten ruokavalioiden variaatioissa. Istuin kerran Pendolinon ravintolassa kun eläinruoalle ”allerginen” nuorehko naisihminen oli aivan käärmeissään siitä, että Avecran valikoimasta ei löytynyt kauramaitoa kahviin. Soijamaitoa olisi ollut, mutta se ei neidille maistunut.
Keliakia on sinänsä suhteellisen harvinainen tauti enkä edes osaa kuvitella kuinka harvinaista on olla allerginen gluteenittomalle öylätille. Kanta-asiakkaita varten on varmaan helpompi varautua, mutta vaikea kuvitella, että ainakaan kaikilla seurakunnilla olisi mahdollista pitää kaikista mahdollisista allergeeneistä vapaita vaihtoehtoja jatkuvasti valikoimassa. Siihen eivät pääse kaikki ravintolatkaan.
Se, että Jeesuksen Kristuksen veri ja ruumis aiheuttaa allergisen reaktion on tietysti ymmärrettävä syy erityisruokavaliolle. Hankalampi kysymys on se, pitäisikö myös erilaiset vakaumukselliset syyt huomioida. Pitäisikö olla eläintuotteista vapaata ehtoollisleipää (jos sitä nyt lehmänmaitoon muutenkaan leivottaisiin) tai saako ehtoollisen osanottaja vaatia luomuleipää ja lähiviiniä. Valko- ja kuohuviiniä ei varmaankaan voi vaatia vaikka ei punkusta niin perustaisi.
Ja kun on kyse kirkosta, lienee myös syytä pohtia sitä, pitäisikö ehtoollisella huomioida niitä, jotka haluavat ehtoollisen miehen tarjoilemana ja mielellään vielä heteromiehen.
Että ei ole kyllä suntiolla helppoa.
Muistan kerran kun pappi unohti kirjansa sakastiin. Sanoi sitten, että painamme päämme rukoukseen. Samalla kuitenkin vinkkasi suntiolle, että tuo kirjan. Näin asia hoitui, eikä kukaan huomannut mitään erikoista.
Ihmettelenkin tätä kirkon pönöttämistä. Tavallisia asioita ei uskalleta ottaa esille, kun pönötetäään. Ikään kuin se olisi jotain suurta hurskautta. Sitten valitetaan sitä pönöttämistä, että Miksi kirkossa pitää käyttäytyä, niinku hiirulaiset? Jos elämä kirkossa olisi tavallista elämää, niin asiat sujuisivat, kun ihmiset kertoisiva suoraan asioistaan. Nyt tuon kummallisen pönöttämisen tähden, ei uskalleta. Samaan tietysti törmää suomessa ja suomalaisissa muutenkin. Asioista valitetaan yleensä vain muille, kuin asianomaisille. Hienoa, kun toit monien puolesta asian esiin Emilia.
Suntiothan ovat sitä varten olemassa, että korjaavat taitavasti pappien töpeksinnät. Eikö voisi ajatella, että kävisi suntiolle sanomassa, että tarvitsisi ehtoolliselle toisenlaisen öylätin. Varmasti asia hoituisi hyvin ja huomiotta herättämättä. Tai mikä muu asia tahansa, hoituisi heidän avullaan mainiosti.
Ilmoita asiaton kommentti