Ehdotus: Ruokapakkauksiin varoituskuvia lihavista ihmisistä

Lihotusta

 

Kansainvälisten järjestöjen Consumers International ja World Obesity Federation mukaan ruokapakkausten kylkiin pitäisi saada varoituksia tonnikeijuista ja keskikehonrakentajista samaan tapaan kuin tupakka-askeissa pelotellaan syövästä, koska lihavuus on vielä tupakointiakin pahempi globaali terveysriski.

RR: Tupakoinnin vaarallisuutta eivät enää kyseenalaista muut kuin tupakkayhtiöitten tiedottajat. Siksi lienee sopivaa pelotella syöpäkääryleitten orjuuttamia ihmispoloja. Ei ihmisen tarvitse polttaa tupakkaa elääkseen, mutta syödä ja juoda täytyy, mieluummin vielä joka päivä.

Mitä ruokapakkauksilla tarkoitetaan? Kuuluvatko muropaketit niihin? Entä kaikki einesruoka? Valmistaja tuskin pahastuu, jos valmisruoka-aterian pahvisuojuksessa lukee, että syöt tämän annoksen henkesi kaupalla? Pysähdy – ajattele – jätä tämä pakkaus kauppaan! Voisi olla tehokasta valistusta, etenkin, jos maamme tarvitsee lisää vyönkiristäjiä ja anorektikkoja.

CI ja WOF huomauttavat, että lihavuuden aiheuttamat kuolemat ovat lisääntyneet maailmanlaajuisesti vuoden 2005 2,6 miljoonasta vuoden 2010 3,4 miljoonaan.

RR: Varmasti tuo on ihan totta, mutta läskipä ei lähdekään välttämättä pelkällä lisääntyvällä liikunnalla tai lisäämällä ruoka-annoksiin jotakin vihreää pupunruokaa. Miten terveysterroristit voivat kuvitella, että suomalainen kesämies suostuisi landella grillaillessaan vaihtamaan makkaran salaatinlehtiin? Tai kaljan lähdeveteen?

Vanhaan hyvään aikaan puhuttiin pelkästään kaljamahoista eikä mistään vyötärölihavuudesta. Kaljan kittaus vuosien varrella mihinkään vähentynyt ole! Kun kotimainen mallasjuoma loppuu, niin Viron puolelta saa Sakua. Naiset taasen lukevat lehdistään, miten hyvä ja rentouttava asia on lasillinen punaviiniä päivittäin. Eipä aikaakaan, kun punkun tissuttelu menee rankasti överiksi. No, tuleehan siitä tietysti hilpeälle päälle ja saa helposti punaiset posket. Tällaisen kyseenalaisen hauskanpidon lasku lankeaa maksettavaksi myöhemmin, se on ihan saletti juttu.

Mielikuvamainonnan ansiosta olemme innostuneet erilaisista kevyttuotteista, jotka ovat osoittautuneet kaikkea muuta kuin kevyiksi. Sokerin, suolan ja rasvan kanssa läträäminen on ehdottomasti pannassa. Julkisesti emme niitä syö, mutta piilosokereita ja-rasvaa on työlästä välttää.  Jos Jeesuksen seuraaja on menettänyt suolaisuutensa, niin onko hänestä enää mihinkään? Onko rasvaisten ruokien porkkanoiksi vaihtamisella jotakin tekemistä autuuden kanssa? Lihottavatko esimerkiksi rasvaiset vitsit?

Järjestöjen mukaan hallitusten pitäisi säätää ruoka- ja juomateollisuudelle myös muita uusia sääntöjä. Esimerkiksi suolan, tyydyttyneen rasvan ja sokerin määriä ruuissa pitäisi vähentää, sairaaloissa ja kouluissa tarjoillun ruuan laatua parantaa, ruuan mainontaa rajoittaa sekä tietoisuutta terveellisestä ruuasta lisätä.

RR: Kuvittelevatko nämä terveyshötkyilijät todella, että lihavuus on vain telkkarin ääressä vatsaansa palvovien sohvaperunoitten ongelma,  sairaus tai vamma?  Minun mielestäni kyse ei ole ihan näin simppelistä yhtälöstä.  Länsimaiset kauneusihanteet luovat liian monille stressiä. Akkain lehdet ovat täynnä  toimimattomia  laihdutuskuuriohjeita.

Jos ihmisruumis on Uuden testamentin mukaan Pyhän Hengen Temppeli, niin onhan meillä Suomessakin erikokoisia kirkkoja, ei niitä ole koskaan samaan muottiin valettu. Rakennusmateriaalitkin vaihtelevat.  On kaikenlaisia viritelmiä alkaen pienistä puukirkoista päätyen isokokoisiin kivisiin katedraaleihin.

Summa summarum:  En voi mitään sille, että pidän edellä kuvattua varoituskampanjaideaa sutena ja sekundana. Kyllä meillä Suomessa ihmiset olisivat sopusuhtaisia vartaloltaan,  jos tuputtava valistus  toimisi toivotulla tavalla. Vaan kun ei toimi. Kyse ei ole tiedon puutteesta, päinvastoin. Naisellinen nalkutus ei vain tehoa miehiin. Ajatellaan, että jos ei väkisin, niin sitten väsyttämällä. Kielloilla pruukaa olla sellainen ikävä piirre, että ne innostavat kokeilemaan juuri sitä, mitä ei sopisi tehdä. Kerta vielä kiellon päälle ja sitä rataa. Ajattelehan vaikka Kymmentä käskyä...

Terveysvalistajat ja evankeliumin julistajat ovat siinä suhteessa samalla viivalla, että  pelottelu, painostaminen  tai uhkailu eivät toimi.  Kumpikin ryhmä uskoo tuotteeseensa kuin pukki suuriin sarviinsa. Mutta kaikki on, ah, niin turhaa, jos kohteena olevat ihmiset eivät suostu tunnustamaan tarvitsevansa elämässään muutosta.

Luuta ja nahkaaa

Hyvä lukija, miten sinuun vaikutetaan parhaiten? Kuunteletko mieluusti suostuttelevaa puhetta? Pitääkö faktojen olla kunnossa?  Millainen vaikutus viestintuojan persoonalla on vastaanottohaluihisi?

 

19 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Irvien välistä lukija varmasti hoksaa, että myös bloggaaja itse on ns. hyvässä lihassa. Pilkka käy siis myös omaan nilkkaani. Ja se pappi älähtää, johon kalikka kalahtaa.

    Lähimmäiset katsovat tehtäväkseen tuon tuostakin muistuttaa eturepusta, möhömahasa tai outokummusta piittaamatta pätkääkään huomionsa mahdollisista vaikutuksista minuun. Voihan tietysti olla, että he epäilevät minun ei-huomanneen rovastinvatsaani. Kyllähän minä sen olen huomannut. Varpaitani sen sijaan en enää aikoihin…

    Voisinko minä samassa yhteydessä lausua lähimmäisistäni omia silmiinpistäviä havaintojani, naisille mahtavasta peräsimestä ja pulleista purjeista, miehille heikosta parrankasvusta tai siitä, että kaljupäinä he näyttävät ihan gangstereilta…? Viisveisaisin siitä, onko kalju oma vai kenties luonnon valinta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Älä nyt tuollaisia kirjoittele Hannu. Sosiaalialan virkamiehet ja poliitikot pian alkavat lisäämään ruuan veroa, sen riskien vuoksi, alkoholijuomien tapaan. Tosin kyllä se ruuan ja alkoholin yhdistelmä samalla kertaa kuulemma sisältää paljon niitä kaloreita, ”vai mitä p…….n kolareita ne on”, Tuntemattoman sotilaan sotamies Lahtista siteeraten. Pelkkä syöminen tai pelkkä juominen ei kuulemma niinkään.

    Kyseistä Lahtista edelleen vapaasti siteeraten: ”Herrat on jossain laskenut, että jollain annoksella pitää tulla toimeen, vaikka nälkä kurnii suonissa.” Mielestäni kyllä ”kapitalistisetkin tiedemiehet” (Lahtisen ilmaisu) ovat osoittaneet, että on hyvä syödä aina silloin kun on nälkä. Ei välttämättä muutoin ja muissa tilanteissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marja-Sisko Aalto sanoo:

    Minun ymmärrykseni mukaan on useammassakin tutkimuksessa todettu, että hiukan ns. hyvässä lihassa oleva pappi koetaan uskottavammaksi kuin ns. luuviulu. Viestinviejän henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat siis viestin läpi menoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Ensin disclaimer: en ole ikä-, kilo- enkä muukaan rasisti. Itsekin olen tilastollisesti lähempänä kuolemaa kuin syntymää, ja painoindeksi alkaa ihan väärällä numerolla.

      Olisko niin, että siihen porukkaan, joka kirkossa sunnuntaisin istuu (arveluni mukaan iältään keski-ikäisiä++), vetoaa hyvinkin tuo Marja-Siskon kuvaama hyvässä lihassa oleva saarnamies/-nainen? Mutta jotenkin tuntuisi, että uudemmat sukupolvet ovat oppineet että menestyvä ja vakuuttava ihminen on mieluummin sporttinen hoikkeliini kuin vankka ja vakaa persoona. Olipa kyseessä sitten pappi, myyntimies, poliitikko tai yritysjohtaja, nykynormi taitaa olla kallellaan laihemmanpuoleiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Risto: Ennen laulettiin, että Lihavat on lepposii, ei ne keksi kepposii…

      Älä unohda uskonpuhdistaja Martti Lutheria, asunnonvälittäjä Jethro Rostedtiä, isä / meppi Mitro Repoa, äiti Ammaa, oopperalaulaja Mika Pohjoista…

      Hmmm. Kieltämättä vähän oudon näköinen lista…

      PS: Luulisin, että papinvaaleissa, joissa seurakuntalaiset pääsevät päättämään, luuviulu päihittää läskibasson. Jos luuviulu on suht nuori, naimaton ja kauniskasvoinen mies, joka osaa vielä laulaakin, niin a vot, harasoo, silloin alkavat sukat pyöriä mummoilla jaloissa!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Voisi vielä tuoda esiin Danielin kirjan 1. luvun ilamaisut, joissa kerrotaan Danielin ja tämän tovereiden Sadrak, Meesakeesak ja Abednegon kieltäytyneen menemästä syömään kuninkaan pöydän yltäkylläisiä herkkuja ja halusivat pysyä vaatimattomimmissa ”sapuskoissa.” .Heidän annettiin tehdä kokeeksi sitä kymmenen päivän ajan.

    Danielin 1. kirja kertoo asiasta vanha kirkkoraamattukäännöksen mukaisesti seuraavasti:”

    ”10. Mutta hoviherrain päällikkö sanoi Danielille: ”Minä pelkään, että jos herrani, kuningas, joka on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne, huomaa teidän kasvonne laihemmiksi kuin muiden ikäistenne nuorukaisten, niin te saatatte minun pääni vaaraan kuninkaan edessä……”

    ”15. Mutta kymmenen päivän kuluttua havaittiin heidät muodoltaan kauniimmiksi ja ruumiiltaan lihavammiksi kuin yksikään niistä nuorukaisista, jotka söivät kuninkaan pöydän ruokaa.”

    Lisäksi aivan puhtaasti ns. maallisesti ajatellen, osoittaa se, että kun henkilö on kunnon ”lihoissa”, että tämä on menestynyt elämässään. Muut huomaavat, että tällä on sentään varaa ostaa itselleen kunnon eväitä, eikä ole kärsinyt puutteesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Hannu Kiuru: ”Hyvä lukija, miten sinuun vaikutetaan parhaiten? Kuunteletko mieluusti suostuttelevaa puhetta? Pitääkö faktojen olla kunnossa?”

      Faktojen pitää ehdottomasti olla kunnossa. Tätähän osoittaa vanha tarina maalaistalon isännästä. Tämä söi tapansa mukaan tukevasti ruokapöydässä. Nousi sitten ja kurkotti ottamaan lisää herkullisia lihapullia ja silloin pääsi pieni pieru. Totesi siihen sitten alistuneena, että ” no ei sitten.”

      Tosin esim. ikäviä faktoja voi tulla esiin verenpainemittarin kautta, sokeriarvomittauksissa, kovin painavilla henkilöillä esiintyvissä liikunta- ja tukielinten vaivoissa, sydämen etukammiovärinävaivojen ilmaannuttua ja myöskin pelkkää omaa peilikuvaansa tarkistellessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Itsensä läskittäminen ahmien eli ahneuden syntiä harjoittaen on samassa kuolemansyntilistassa kuin homouskin,mutta jostain kumman syystä kirkko vihkii ahmatteja…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Seppo Heinola: ”Itsensä läskittäminen ahmien eli ahneuden syntiä harjoittaen on samassa kuolemansyntilistassa kuin homouskin,…”

      Ahneus sanan käytön merkitys Raamatussa riippuu yleensä paljon tekstiyhteydestä.

      Sanakirjoissa sitä määritellään: Kohtuuton, kyltymätön halu, himo. Sekä heprealaisen verbin ḥa·mad′ että kreikkalaisen verbin e·pi·thy·me′ō merkitys on ’haluta’ (Ps 68:16; Mt 13:17). Joskus nämä sanat voivat tekstiyhteyden mukaan tarkoittaa pahaa, itsekästä halua, himoitsemista (2Mo 20:17; Ro 7:7). Kreikkalainen sana ple·o·ne·ksi′a tarkoittaa kirjaimellisesti ’halua saada lisää’, ja sitä käytetään Raamatussa, kun puhutaan ”ahneudesta” ja ”himoitsemisesta” (Ef 4:19; 5:3, Rbi8, alav.; Kol 3:5).

      Ahneus voi ilmetä rahan rakkautena, vallan tai hyödyn tavoitteluna tai kyltymättömänä ruoan, juoman, seksin tai minkä tahansa aineellisen haluamisena. Raamattu varoittaa kristittyjä tästä turmelevasta ominaisuudesta ja käskee heitä karttamaan jokaisen sellaisen itseään kristityksi ”veljeksi” kutsuvan seuraa, joka on ahne (1Ko 5:9–11).

      Ahneet luetaan haureellisten, epäjumalanpalvelijoiden, avionrikkojien, luonnottomia tarkoituksia varten pidettyjen miesten, varkaiden, juoppojen, herjaajien ja kiristäjien joukkoon, ja ahneet ihmiset yleensä harjoittavatkin joitakin näistä paheista. Jos joku ei käänny pois ahneudestaan, hän ei peri Jumalan valtakuntaa. (1Ko 6:9, 10.)

      Ihmisen lihavuuteen voivat vaikuttaa toisinaan myös fyysiset tekijät, sairaudet ja perintötekijät. Jotkut tukevat henkilöt syövät varsin vähän verrattuna hoikempiin. Pelkän ulkonäön ja vartalon muodon perusteella ei siis voi ajatella henkilön olevan ahne.

      Tupakan on todettu olevan omaa kehoa likaava ja vahingoittava tapa. Sen lopettamista suositellaan lääketieteessä. Monet tupakoinnin lopettaneet ovat kertoneet sen päätöksen jälkeen lihonneensa jonkin verran, jotkut enemmänkin. Näitä tuskin voi kutsua ahneiksi, sen jälkeen kun ovat ponnistelleet itsensä vapaiksi nikotiinin orjuudesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kuten viestissäni selvästi sanoin,.tarkoitin niitä ahmateja jotka nimen omaan ruokaa tietoisesti ahnehtien ovat itsensä läskittäneet. Kirkkohan voisi vaatia todistuksen siitä, milloin kyseessä on sairaus…muille ehdoton vihkimiskielto siinä kuin homoillekin, siunaus sallitakoon…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Tälle Sepon vihkipainorajoitusidealle panisin kyllä paljon painoa. Vihkipainoon pyrkiminen olisi todellinen rakkaudenosoitus mahdollisesti tulevaa siippaa silmällä pitäen. Terveellistä olisi myös se, että seurusteluaikakin pitenisi, jolloin kumppaniin ehtisi tutustua paremmin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Hannu Kiuru: ”Vihkipainoon pyrkiminen olisi todellinen rakkaudenosoitus mahdollisesti tulevaa siippaa silmällä pitäen.”

      Jos sulhanen todella haluaa morsiamen vaimokseen ja pitää tästä, ei ”vihkipainon” saavuttaminen liene oleman konsti eikä mikään. Motivaatiota tällöin löytynee. Ei käy varmaankaan niin kuin painija Pertti Ukkolalle Moskovan olympialaisissa 1980. Ei selvinnyt sarjansa painorajasta punnituksessa ja kisat päättyivät tältä siihen eikä päässyt painimaan lainkaan. Vaimon sai kyllä kuulemma joskus monta vuotta tämän jälkeen.

      Vihkimisissä voisi tietysti ehkä mahdollisesti olla sarjajakojakin tyyliin raskaan sarjan vihkiäiset, keskisarjan vihkiäiset, kevyen sarjan vihkiäiset, kärpässarjan vihkiäiset jne., jos joku haluaa näistä paino- ja ulkonäköasioista tehdä suuremmankin kiistakysymyksen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Hannu Kiuru: ”Lähimmäiset katsovat tehtäväkseen tuon tuostakin muistuttaa eturepusta, möhömahatsa tai outokummusta piittaamatta pätkääkään huomionsa mahdollisista vaikutuksista minuun. Voihan tietysti olla, että he epäilevät minun ei-huomanneen rovastinvatsaani. Kyllähän minä sen olen huomannut. Varpaitani sen sijaan en enää aikoihin.”

    No niin. Nyt tämäkin selvisi Hannu. Tuolla ylhäällä olevassa otsikon ”Kirjoittajan kuvaus” alla olevassa kuvassa se vasemmanpuolinen olet siis sinä. 🙂 🙂

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Vesa: Näin on, Ruttorovastihan se siinä. Sen sijaan sen kaulailemani tyypin henkilöllisyys ei minulle koskaan selvinnyt, tutustuin häneen aivan liian myöhään.

      Olen minä ehtinyt miettiä sitäkin, että jos en saa painoa alas, niin venytän itseni kuntosalin venytyspenkeissä 20 cm pitemmäksi. Sitten minä kyllä kapenen (sic!)…?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    Suostutteleva puhe ärsyttää, jos minun ymmärtämäni tosiseikat eivät ole kunnossa. Tilanteessa pitää olla täydellinen valinnan vapaus ja ei missään nimessä yläpuolelta. Useinhan moni asia tuntuu tulevan yläpuolta vaikka puhuja ei siihen pyrkisikään. Neutraali monelta kulmalta miettivä tulkinta tehoaa parhaiten.

    Eikä se välttämättä oikeassa suhteessa ole koskaan. Nuorena olin luuviulu, vaikka olisin syönyt hevosen. Alemmuudentunnetta siitä, että ei ollut niitä muotoja. Kun lapsia on tullut, niin niitä muotoja on ihan liikaa. Ei siis koskaan ole ollut sopivasti omasta mielestä. peilit vois kieltää. Sieltä näkyy oma äitini. 😉

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Asuin joskus 70-80 luvulla Ruotsissa. Siellä jo silloinkin oli erilaisten laihdutus- ja diettiohjeiden vyörytys menossa. Ihmiset tunsivat itsensä surkeiksi ja huonoiksi kun eivät pysyvästi ja tarpeeksi pystyneet niiden avulla vähentämään painoaan.

      Joku keksi silloin sanan ”trivselvikt” = suomennttuna jotain ”viihtyvyyspaino.” Eli jos ihminen viihtyi oman itsensä fyysisen olemuksen ja vartalon muotojensa kanssa, ei muuta tarvita. Kaikki on suhteellisen OK. Jos taas ylipaino on sitä luokkaa, että se alkaa tuomaan fyysisiä haittoja ja edistämään eri sairauksien kehittymistä tässä, kaikki ei ole enään OK, vaan yritystä asiaintilan korjaamiseen tarvittaisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kiuru sanoo:

    Päivän kalorintarve (2000) täyttyy helposti esim 67 porkkanasta…tai parista purilaisesta…

    http://youtu.be/H4B3FIhOHWo

    Salakavalaa meininkiä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Työssä ollessa piti laskea terveystarkastuksissa kävijöiden painoindeksit. Voi Voi. En tykännyt. Minulla oli tapana kysyä: Luuletko, että sinulle olisi hyötyä pienestä painonpudotuksesta ja millaista?

    Joihinkin tämä lause puri, joihinkin ei. Se oli oma valinta.

    Ihminen laihtuu, kun kaikki on mallillaan, työ, perhe, ystävät ja harrastukset. Sopiva paino on se, jonka itse valitsee.

    Sitä paitsi SUURIN ja YLIVOIMAISIN ongelma on se, että kaikki annospussit ja loodat maailmassa ovat suurentuneet. Firmat saavat enemmän voittoa. Ei kukaan syö puolikasta sipsipussia, eikä juo puolikasta suurta limupulloa. Kevyttuotteet, joista on otettu rasvat pois, jotta kolesterolit laskisivat sisältävät huonoja lihottavia hiilihydraatteja.

    Kaiken myytävän pitää olla mega ja super. 20 cm korkea hampurilainen se vasta hyvää on. Maku paranee, kun joku on suurempi kuin ennen.. Kevytkermaa lorotellaan ruokiin, kun se on niin kevyttä. 2 rkl oikeaa kermaa, eikä kevyen ties mitä, jota laitettu rasvan tilalle.

    Olut juotiin ennen pullosta. Nyt se on tölkki ja kokonaan se on imettävä, ettei jää liru kuleksimaan. Kauppa meitä lihottaa. Katsokaa valkoisia valmiiksi viipaloituja hupukkaleipiä ja mitatkaa leivän senttimetrit. Eikö huusholleissa ole enää leipäveitsiä lainkaan? Nyt menen tekemään oululaisen jälkiuunireikäleipävoileivän, siis voi-leivän ja juon sen kanssa hyvää oman kylän vettä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Hautanen sanoo:

    Olin viikko sitten kummisetäni siunaustilaisuudessa, jonka toimitti todella raskaasti ylipainoinen naispuolinen pappi. Hänelle jopa käveleminen istuimelta kappelin etuosassa mikrofonin ääreen näytti vaativan ponnistusta. Hänen ryhtinsä oli kauttaaltaan etukumara painon takia, mutta äänenkäyttö ja itse asian osaaminen todella vaikuttavaa tasoa. Siunauksessa avusti myös toinen pappi, sattumoisin erittäin hoikka nainen. Kun tuli aika viedä arkku haudalle, vain papeista kevyempi lähti matkalle, jota oli muutama sata metriä. Syyn järjestelyyn saattoivat kaikki arvata.

    Itse ajattelin, että valkoiseen albaan verhottuna minkä muotoinen ihminen tahansa näyttää alttarilla asiaan kuuluvalta hahmolta, jos hänellä vaan on lavakarismaa ja puhetaitoa. Siviilivaatteissa taas kyseisen ylipainoisen papin oleminen vaikuttaa sivullisestakin todella tukalalta.

    Nalkuttaminen ei ehkä auta kansanterveyteen, mutta olisi ehkä syytä tajuta se, että nykyiset läskimassat on nekin saatu aikaan voimakkaasti propagoimalla – siis elintarviketeollisuuden ja roskaruokaketjujen mainoskampanjoilla. Mainoskampanjoiksi lasken tässä myös mm. meijeriteollisuuden kustantamat tutkimukset, joiden mukaan maito parasta, mitä ihminen voi juoda, kehdosta ennenaikaiseen hautaan. Itse sain aikanani näitä V-firman viestejä tiuhaan koko koulu-urani ajan, eikä mainostaminen kouluissa ole tainnut sittemmin ainakaan vähentyä.

    Seitsemääkymppiä lähestyvälle äidilleni määrättiin joku kuukausi sitten kolesterolilääke. Verenpaineeseen lääke on jo, ja verensokeri keikkuu siinä rajalla. Äitini on normaalipainoinen, fyysisesti aktiivinen ja erittäin halukas ja kykenevä muuttamaan ruokailutottumuksiaan, jos saisi siihen jotain tolkullista ohjausta. Ateroskleroosi, ylipaino, kakkostyypin diabetes ja korkea verenpaine johtuvat kaikki ruokavaliosta ja ovat hoidettavissa (verisuonten avautumista myöten) sitä muuttamalla. Mitäpä tekee lääkäri? Määrää pillerin joka ongelmaan erikseen ja kaksi parhaaseen, ja tuskailee potilaille puhelimessa, että häntä pidetään lääkefirmojen kätyrinä. Kumma juttu. Ruokavalio-ohjeet koostuivat lähinnä kehotuksesta vaihtaa levite Benecoliin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121