Helsingin hiippakunnan piispanvaalin ehdokasasettelu lähestyy loppuaan. Näyttää siltä, että ehdokkaiden kokonaismäärä jää kolmeen. Ehdokkaat ovat profiililtaan kovin erilaisia, mutta kaikki meritoituneita piispan tehtävään.
Ensimmäistä kertaa näyttää siltä, että piispanvaalissa on ehdolla enemmän naispuolisia kuin miessukupuolta edustavia pappeja. Tilanne on uusi mutta sellaisena hieno.
Ensimmäistä kertaa on aidosti edessä tilanne, jossa piispanvaalissa naissukupuolinen ehdokas voi olla selkeästi ehdokas, ei naisehdokas. Kun aikaisemmin ehdokkaiden enemmistö on aina ollut miehiä, on naispuoliset ehokkaat määritelty pitkälti sukupuolensa kautta niin hyvässä kuin pahassa.
Ihmettelen kovasti, että monet Hintikan tai Hallamaan kannattajat silti kutsuvat meritoitunutta ehdokastaan päteväksi naisehdokkaaksi. Oman ehdokkaan sukupuolittamisella pyritään tuomaan ehdokkuuteen jotain lisäarvoa.
Tilanteessa, jossa naissukupuoliset ehdokkaat ovat enemmistössä, tuntuu tällainen kampanjointi erikoiselta.
Ajan ja ehdokasasettelun pitäisi olla jo kypsä sille, että naisehdokkaan sijasta piispanvaalissa on ehdolla ehdokkaita. Jaana Hallamaa ja Kaisamari Hintikka ovat ansainneet sen.
Kirjoittaja on Turussa työskentelevä pappi, joka tukee Teemu Laajasaloa Helsingin piispaksi.
Naiset voivat olla enemmistönä tässä nimenomaisessa ehdokasasettelussa. Suomen ev.lut.kirkon piispojen joukossa naiset ovat kuitenkin edelleen harvinaisia. Suomen kirkon historiassa on ollut vain yksi naispuolinen piispa, nykyinen Helsingin piispa Irja Askola.
Mitkä mekanismit vaikeuttavat naisten nousua piispoiksi? Olisiko syynä se, että naispappeuden vastustuksella on edelleen varsin vahva asema kirkon rakenteissa?
En oikein usko, että naispappeuden vastustuksella on merkitystä. Kiinnostuin kommentistasi, joten googlasin mitens se vaali menee, kun oli varsin olematon käsitys ….
Tästä luin, että homma menee näköjään näin evl.fi/tietoa-kirkosta/kirkon-organisaatio/arkkipiispa-ja-piispat.
Ennemminkin luulen, että niiin ev.lut. kirkossa kuin vaikkapa suuryritysten hallituksissa naisilla on edellen vaikeuksia huippupaikoille päästä. Siitä oli äskettäin mediassa tietoa. Tilanne on hitaasti muuttumassa ja ”maallisen puolen” yrityksiä vaaditaan valitsemaan hallituksiin sukupuoleen katsomatta se pätevin henkilö.
Piispojen vaaleissa tätä ei ole aikaisemmin tarvinnut mainita: Helsingissä on yksi miesehdokas! Vaikka naiseudella ei vaalissa enää varsinaisesti ”ratsasteta”, on mielestäni tärkeää, että piispakunta ei ole ainoastaan ”veljespiiri”. Tässä mielessä maininta naisehdokkaasta on vielä paikallaan! Se on ilmaisu siitä, että piispakunnassa tulee olla myös nainen/naisia piispan tehtävässä. Allekirjoitan kuten blogisti: Kari Pekka Kinnunen on Tuusulassa asuva, Jaana Hallamaata piispaksi kannattava eläkerovasti (mies) Tuusulasta.
Helsingin piispan vaaliin on tähän mennessä asetettu kolme ehdokasta. Ehdokasasettelu päättyy maanantaina. Kun ehdokkaita on enemmän kuin kaksi, toteutuu vaali kaksivaiheisena.
Tehdäänpä oletus, että vaalin toiselle kierrokselle päätyy ainoa miespuolinen ehdokas, Teemu Laajasalo sekä jompikumpi naispuolisista ehdokkaista, vaikkapa Jaana Hallamaa. Siirtyisivätkö Kaisamari Hintikan kannattajat tällöin äänestämään Hallamaata? Tuskinpa kaikki. Osalle Hintikan äänestäjistä sukupuoli ei kuitenkaan olisi ratkaiseva asia ja heistä osa ei nimenomaan haluaisi Hallamaata piispaksi.
Oletan että vastaava asetelma pätee naispuolisten ehdokkaiden osalta myös toisinpäin. Samoin oletan, että myöskin Laajasalon äänestät siirtyisivät äänestämään jompaa kumpaa naispuolisista, sitä pienempää pahaa, mikäli Laajasalo ei päätyisi toiselle kierrokselle.
Suomessa on jo nähty naispuolinen piispa, Irja Askola. Ei ole mitään estettä ettei Suomessa olisi naispuolisia piispoja jatkossakin. Ei kuitenkaan välttämättä juuri Helsingin hiippakunnassa eikä juuri tämän kertaisessa piispan vaalissa.
Toisin kuin kunnallisissa lautakunnissa, piispainkokouksessa ei ole sukupuolikiintiöitä. Niinpä Helsingin hiippakunta saa vapaasti valita piispansa. Kyse ei ole mies eikä naispaikasta piispainkokoukseen, vaan Helsingin hiippakunnan piispasta.
Mitähän mahdat Kivimäen Jukka tarkoittaa sanoilla ”sitä pienempää pahaa”. Tekeekö se, että ovat naispuolisia ehdokkaita, heistä suuremman ja pienemmän pahan, siis pahan kummastakin? Kertooko tämä jotain sinun periaatteellisesta suhtautumisestasi (nais)piispoihin? Onko tekstisi mukaan jotain estettä sille, että Helsingin hiippakuntaan valittaisiin nytkin nainen (ks. ”Ei ole estettä…Ei kuitenkaan välttämättä juuri Helsingin hiippakunnassa eikä juuri tämänkertaisessa piispan vaalissa”).
Ymmärsit Kari Pekka Kinnunen täysin väärin. Ei kyse ole välttämättä lainkaan ehdokkaan sukupuolesta, vaan esimerkiksi teologisesta painotuksesta, yhteistyökyvyistä ja kyvykkyydestä johtajana. Helsingin hiippakunta tarvitsee piispan, joka on kokenut johtaja ja kykenee rakentavaan yhteistyöhön asioista eritavoin ajattelevien kesken. Muussa tapauksessa hiippakunnan seurakuntien jäsenmäärä romahtaa ja/tai kirkkosalit tyhjenee. Jokainen arvioikoon itse kuka ehdokkaista parhaiten täyttää mitat.
Jokainen voi itse lukea Jukan kirjoituksen yltä (13.5.) ja siitä päätellä, olenko ymmärtänyt sen väärin. Tällä hetkellä kuitenkin luotan lukutaitooni ja ymmärrykseeni. -Yhdyn siihen, että jokainen arvioikoon itse kuka ehdokkaista täyttää parhaiten mitat Hgin hiippakunnan piispan tehtävään. Minun arvioni on Jaana Hallamaa.