Edessä ovat todella tärkeät vaalit ja iso joukko kirkon ihmisiä on valmiina astumaan kansan palvelijoiksi. Kun ajatellaan viimeistä 70 vuotta Suomen historiassa, on vaaliasetelma paljon aikaisempaa parempi. Kirkko ja eduskunta, kansanedustuslaitos. Oli aikoja, jolloin vaalissa oli ehdolla lähinnä pappeja, kirkonmiehiä ja lähinnä oikealta. Näissä vaaleissa on kuva paljon monipuolisempi. Kirkon ihmisiksi tunnistettavat ehdokkaat edustavat paremmin kirkkokansan moninaisuutta.

Henkilökohtaisesti olen eniten huolissani Kristillisdemokraattisten ehdokkaitten määrän kasvusta, se tuntuu vaali vaalilta lisääntyvän. Kansanedustajien määrä heillä tuskin kasvaa, mutta kirkon työntekijöiden määrä ehdokkaina herättää huomiota. Jo puolueen nimi on Suomessa harhaanjohtava. ”Kristillisdemokraatit” tarkoittaa Saksassa katolisen kirkon poliittista siipeä. Suomessa pohja on olennaisesti kapeampi: Vapaat suunnat ja viidennen herätysliikkeen jyrkempi siipi.

Luterilaiselle kirkollemme on suuri ongelma, jos kirkko ja KD-liike ihmisten mielikuvissa sekaantuvat. Reaktiot Päivi Räsäsen politiikkaan ovat antaneet tästä esimakua. Kolme arkkipiispaa, Simojoki, Juva ja Vikström ovat vetäneet selvän rajan kirkon ja ”kristillisten” välille. Toivoisin, että piispakunta ei tänäänkään vaikenisi tästä varsin ilmeisestä asiasta. Sekaannuksesta voi olla kirkolle vain vahinkoa. Ensiksi: koska kirkon työntekijöiden määrä ”kristillisten” ehdokkaina näyttää kasvavan. Ja toiseksi: koska Lutherin kahden regimentin oppi on yhä käyttökelpoinen.

Huomaan pääseväni vasta nyt otsikon teemaan. ”Koti, uskonto ja isänmaa.” Kokoomuksen vanha vaaliteema, joka näyttää siirtyneen ”kristillisille”. Koetan sanoa siitä jotakin lyhyesti ja ytimekkäästi.

Jeesus oli vailla kotia ja isänmaata, eikä hän niistä paljon puhunut. Hän joutui jatkuvasti ristiriitaan uskonnon edustajien, uskonoppineiden ja aikansa vanhauskoisten kanssa. Kuinka siis on mahdollista, että paljon käytetty slogan nimenomaan kristittyjen joukossa on voinut olla "koti, uskonto ja isänmaa"? Onko ne keksitty vasta Raamatun kirjoittamisen jälkeen? Kirkko ei ole nationalistinen, vaan kansainvälinen. Ja Uusi testamentti kertoo Jeesuksen lisäksi Paavalista, joka radikaalisti uudisti uskon sisältöä ja vanhaa tapaa tulkita uskon sisältöä.

Tätä on hyvä miettiä edessä olevien linjavaalien alla. Suomalainen yhteiskunta ja koko pohjoismainen hyvinvointivaltio on tullut murroskohtaansa. Ketä me nyt äänestämme? Linjavalinta voidaan tiivistää aika mustavalkoiseen ja yksinkertaiseen kysymykseen: Onko nyt purettava köyhien sosiaaliturvaa, jotta pystyttäisi alentamaan rikkaiden verotusta? Kummalle puolelle tässä linjavalinnassa asettuvat ”kristilliset”?

Kenen joukoissa kirkon ihmiset ja eduskuntaehdokkaat seisovat, tai kenen kuorossa he laulavat? Liittyvätkö he, tai kuka heistä liittyy Jaakko Haavion virteen? (jota muuten olen sen ajankohtaisuuden vuoksi ehdottanut tunnukseksi hengellisille kesäjuhlille): ”Ja murra valta mammonan.” (SV 199)