Diakonia vaarassa

b2ap3_thumbnail_Blogiin2.jpgTänään keskiviikkona kirkolliskokouksessa alkaa odotettu keskustelu seurakuntarakenneuudistuksesta. Kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan muutoin mallikkaaseen lausuntoon on haudattuna kivi, joka voi murtaa kirkon jäsenten keskuudessa arvostetuimman työmuodon eli diakonian. 

 

Suomen evankelisluterilaisen kirkon aarre on seurakuntadiakonia. Missään toisessa luterilaisessa kirkossa ei seurakuntadiakonialle ole yhtä vahvaa toiminnallista asemaa (diakonian hallinnollisessa asemassa ja teologisessa statuksessa toki on toivomisen varaa).

 

Suomalainen seurakuntadiakonia kukoistaa, koska sillä on suhteessa muiden maiden luterilaisiin kirkkoihin paremmat resurssit. Kirkkojärjestyksessämme todetaan yksiselitteisesti, että ”seurakunnassa tulee olla kirkkoherran, kanttorin ja diakonian virka” (KJ 6:1). Hallintovaliokunnan esityksessä todetaan ilman laajempia perusteluita, että säädös voitaisiin tarvittaessa purkaa.

 

Hallintovaliokunnan ehdotuksen taustalla on ajatus siitä, että seurakunnat voisivat olla hyvinkin pieniä yhteisöjä, joissa muut kuin papin tehtävät voitaisiin hoitaa yhteisten tai vapaaehtoisten työntekijöiden avulla. Yhden viran suunta ei ole oikea.

 

Jos seurakunnista todella tulee pienimmillään ehkä vain muutamien satojen jäsenten lähiyhteisöitä, on virkoja toki ajateltava uudellaan. Ratkaisuna voisi olla se, että samaan virkaan yhdistetään erilaisia palvelutehtäviä – diakonia mukaan luettuna.

 

6 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Diakonian viran perusta on kai seuraavissa Raamatun jakeissa Apostolien tekojen 6:nnesta luvusta. Koolla oli silloinen kirkolliskokous. ”1 Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä* siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa. 2 Silloin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: ”Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan. 3 Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. 4 Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen.”

    5 Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. 6 Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen. 7 Jumalan sana levisi leviämistään. Opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa nopeasti, ja usko voitti puolelleen myös monia pappeja.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Kyllä minä voisin olla sillä kannalla, että diakonia annetaan kokonaan sen alan ihmisille. Meidät papit on koulutettu sananpalveljoiksi ja sielunhoitajiksi, ei diakoneiksi. En minä osaa muuta diakoniaa tehdä kuin lahjoittaa jotain siihen työhön. Mutta saarnaan, pidän hartauksia ja kastan lapsia, vihin aikuisia avioliittoon tai siunaan heidän liittonsa ja siunaan haudan lepoon usein jo itseäni nuorempiakin. Se on minun tehtäväni, ei diakonia. Annan sen mielelläni sen taidon osaaville ja siihen koulutuksen saaneille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Raimo Turunen sanoo:

    Aiheellinen huoli blogissa. Samaan hengenvetoon totean, ettei kyllä muutaman sadan hengen seurakunta myöskään yhtä pappia työllistä. Eikä meillä koskaan tule sellaiseen olemaan varaakaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Suuressa maailmassa nimenomaan muutaman sadan seurakunnat ovat normi ja palkkaavat useitakin työntekijöitä. Miksei sitten Suomessa? Ovatko ne veroraht ainoa lähtökohta. Mitä jos seurakuntalaiset hoitaisivat seurakuntansa itse taloutta myöten? Pienet kodikkaat yhteisöt ovat luoksensa kutsuvia aivan eritavalla verrattuna suurserakuntiin. Ehdotan 10 000 omatoimista serakuntaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Perälä sanoo:

    Hallinto luo/ vakiinnuttaa mielikuvat seurakunnasta. Virat pitävät muassaan perustehtäviä: sananharjoitusta, lähimmäisyyttä ja yhteyden rakentamista. Tuntomerkit auttavat löytämään maailman keskeltä kristillisen seurakunnan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • […] Diakonia vaarassa – Kotimaa24. Tänään keskiviikkona kirkolliskokouksessa alkaa odotettu keskustelu seurakuntarakenneuudistuksesta. […]

    Ilmoita asiaton kommentti