Diakonia vaarassa

b2ap3_thumbnail_Blogiin2.jpgTänään keskiviikkona kirkolliskokouksessa alkaa odotettu keskustelu seurakuntarakenneuudistuksesta. Kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan muutoin mallikkaaseen lausuntoon on haudattuna kivi, joka voi murtaa kirkon jäsenten keskuudessa arvostetuimman työmuodon eli diakonian. 

 

Suomen evankelisluterilaisen kirkon aarre on seurakuntadiakonia. Missään toisessa luterilaisessa kirkossa ei seurakuntadiakonialle ole yhtä vahvaa toiminnallista asemaa (diakonian hallinnollisessa asemassa ja teologisessa statuksessa toki on toivomisen varaa).

 

Suomalainen seurakuntadiakonia kukoistaa, koska sillä on suhteessa muiden maiden luterilaisiin kirkkoihin paremmat resurssit. Kirkkojärjestyksessämme todetaan yksiselitteisesti, että ”seurakunnassa tulee olla kirkkoherran, kanttorin ja diakonian virka” (KJ 6:1). Hallintovaliokunnan esityksessä todetaan ilman laajempia perusteluita, että säädös voitaisiin tarvittaessa purkaa.

 

Hallintovaliokunnan ehdotuksen taustalla on ajatus siitä, että seurakunnat voisivat olla hyvinkin pieniä yhteisöjä, joissa muut kuin papin tehtävät voitaisiin hoitaa yhteisten tai vapaaehtoisten työntekijöiden avulla. Yhden viran suunta ei ole oikea.

 

Jos seurakunnista todella tulee pienimmillään ehkä vain muutamien satojen jäsenten lähiyhteisöitä, on virkoja toki ajateltava uudellaan. Ratkaisuna voisi olla se, että samaan virkaan yhdistetään erilaisia palvelutehtäviä – diakonia mukaan luettuna.

 

    • Romppanen: ” vaikka Jumala on Raamatun mukaan toista mieltä.”

      Se Jumala nyt on Raamatun mukaan niin monesta muustakin asiasta toista mieltä kuin mitä nykyaikana katsotaan kuuluvan ihmisarvon kunnioittamiseen. Montako orjaa Romppasella on??? Orjien pitohan on Raamatun mukaan ihan ok. Eroaminen aviopuolisosta ja uuden avioliiton solmimista taas ei katsota Raamatun mukaan kovinkaan hyvällä silmällä, mutta sehän on ihan yleistä pappienkin keskuudessa. Edellisissä arkkipiispanvaaleissakin Mäkisen vastaehdokkaalla oli kaksi eroa takanaan ja kolmas avioliitto menossa. Sekin todennäköisesti kirkollisen siunauksen saanut.

      Romppanen: ”Arkkipiispan tulisi olla puolustamassa Raamattua, eikä romuttamassa sitä.”

      Arkkipiispan tulee puolustaa ihmistä, eikä jotain ikivanhoja paimentolaistarinoita sisältävää kirjaa.

  1. Täten julistetaan kommentointirauha!

    Ensi perjantain äänestys (tasa-arvoisesta avioliittolaista) eduskunnassa tuntuu nostattavan Kotimaa24:n kommenttiketjuissa ylivirittyneitä äänensävyjä. Myös kielenkäytössä on toivomisen varaa.

    Ylläpito toivoo asiallisuutta ja malttia. Ikävä sanoa, mutta eräät viimeaikaiset keskustelut eivät välttämättä ole kunniaksi kaikille niihin osallistuneille.

    Kiihkeimpien keskustelijoiden olisi hyvä joskus tarkastella mielenilmauksiaan ikään kuin ulkopuolisen silmin. Se saattaa hillitä epäonnistuneimpia sanavalintoja ja ajatuksenkulkuja.

    Kotimaa24:ssä on viimeisen 30 päivän aikana ollut (Google Analytics) noin 115 000 eri kävijää. Epäsiallisen kommentoinnin näkee moni silmäpari.

    Asiallisuutta!

    Malttia!

    Ja toisten keskustelijoiden kunnioittamista – oli heidän mielipiteistään mitä mieltä tahansa.

    • Voisiko arkkipiispalta, Helsingin piispalta ja Kirkon tiedotukselta odottaa asiallisuutta?

      Mielestäni kaikki yllämainitut kampanjoivat ja propagoivat kirkkonsa kirjatun opin ja Raamatun vastaisesti.

      Rienausta. Petturuutta. Kelvotonta viranhoitoa.

      Työssä saisi tuollaisesta kirjallisen varoituksen ja jatkettaessa irtisanomisen.

      Kristillisen kirkon irvikuva.

    • Juu ja voisiko ehkä sinultakin odottaa asiallisuutta ja voisitko ehkä myös miettiä että oletko täynnä halpamaisuutta, pahuutta, kateutta, riitaisuutta, pahansuopuutta, panetteletko tai parjaatko, oletko röyhkeä tai pöyhkeä, oletko rehentelevä tai pahanilkinen, ehkä ymmärtämätön tai rakkaudeton ?

      Oletko siis itse kristillisen kirkon irvikuva vaiko täysin puhdas pulmunen joka voi näinkin karkeilla sanoilla muita kristittyjä parjata ja panetella ?

    • Mikä tässä poikkeaa kirkon opetuksesta? Hän toteaa ettei maallisen avioliittokäsityksen muuttuminen vaikuta avioliiton arvoon ja että lasten asema ei vaarannu. Millä tavoin tämä poikkeaa kirkon opetuksesta?

  2. Reino

    Paavalin ja historiallisen Jeesuksen opetus naisen asemasta eivät eroa kovinkaan paljoa toisistaan. Ainoastaan se että meillä on lähes 2000 vuoden etäisyys tuon ajan kysymyksenasetteluihin saa aikaan tuon näköharhan.

    Suurin ero on siinä että Jeesus julisti juutalaisessa ympäristössä missä enemmistö oli juutalaisia, kun taas Paavali suuntasi kirjeensä seurakunnille jotka elivät vähemmistönä kreikkalaisen kulttuurin keskellä.

    Periaatteellinen linjaus naisen arvosta Jumalan edessä eli elämän perustavimmassa arvoasteikossa voidaan kiteyttää Paavalin sanoihin: ”Tässä ei ole miestä eikä naista — vaan kaikki ovat yhtä Kristuksessa.”

    Sen sijaan naisen asema käytännön arkielämässä oli tyypillisesti se mikä naisella oli juutalaisuudessa ja/tai kreikkalaisessa kulttuurissa.

    • Virsi 170: 1. ja 2. säkeistöt:

      ””1. Jumala ompi linnamme
      ja vahva turva aivan,
      on miekkamme ja kilpemme
      ajalla vaaran, vaivan.
      Se vanha vainooja,
      kavala, kauhea,
      on kiivas, kiukkuinen
      ja julma, hirmuinen.
      Vain Herra hänet voittaa.

      2. Se sana seisoo vahvana,
      ne ei voi sitä kestää.
      Kun kanssamme on Jumala,
      ken meiltä voiton estää?
      Jos veis he henkemme,
      osamme, onnemme,
      ne heidän olkohon,
      vaan meidän iät on
      Jumalan valtakunta.””

      – Arkkipiispamme sotii virren kirjoittanutta Lutheria vastaan ja ennenkaikkea Jumalan sanaa ja hänen seurakuntaansa vastaan.

    • Huomattavaa vahinkoa aiheutui siitä, että moni kansanedustaja kuvitteli äänestäessään että kirkon yhtenäinen kanta on kannattaa avioliiton muutosta.

      Näkemäni äänestäjägallupin mukaan ns. suurelle ikäluokalle tuo muutos oli vastenmielinen. Nyt kun äänestys on takanapäin tiedämme että ratkaisu oli vain 7 äänestä kiinni. Se että äänestystulos lain muuttamisen puolesta 105-92, 2 poissa ei näyttänyt vastaavan äänestäjien enemmistön kantaa voinee heijastua seuraaviin eduskuntavaaleihin ja toisaalta myös osoittaa sitä että voimakas medialobbaus toi tuloksen.

      En voi hyväksyä että kirkon johtohenkilö on näkyvästi toiminut muutoksen kannattajien puolella ilmeisen tietoisena siitä että toinen puoli kirkon väestä ei kannata muutosta ja että muutos on arvomaailmaa loukkaava tälle toiselle puolelle.

  3. Jotenkin hämmentää se, että piispojen Häkkinen ja Jolkkonen vastakkaiset lausunnot eivät lainkaan häirinneet kansanedustaja Saarakkalaa eikä hän tuominnut niitä poliittiseksi peliksi tai puolen valitsemiseksi.

    Aika pahasti minulta puuttuu luottamus siihen, että tällä perussuomalaisella älykkyydellä voitaisiin johtaa tätä maata. Tietysti kansa saa vain niin hyvät päättäjät kuin ansaitsee. Toivoisin kuitenkin vähän enemmän.

    • On aivan loogista, että piispojen Häkkinen ja Jolkkonen mielipiteet ko. lakialaoitteesta eivät häiritse, koska nämä piispat kunnioittavat ja tuovat esille kirkon virallisen, voimassa olevan kannan avioliittoon.

      Tässä tapauksessa ”perussuomalisten älykkyys” on kyllä ihan loogisen järkevää.

    • Piispa Jolkkonenkin totesi että klassista avioliittokäsitystä ei ole suunnattu ketään vastaan. ”Se ei myöskään ole riippuvainen uskonnollisista perusteluista”, piispa Jolkkonen kertoo K24 uutisessa.

      Tämä on tärkeää todeta varsinkin kun avioliittolain muutosehdotus koskee kaikkia suomen kansalaisia, kaikkia uskontosuuntia ja myös näihin uskontokuntiin kuulumattomia kansalaisia.