Dementoituneen itsemääräämisoikeus

Dementoituneen, muistisairaan itsemääräämisoikeus tai -oikeudet ovat aika mitättömät, tuskin niitä onkaan.

Kuitenkin hän on aikuinen ihminen, joka on elänyt itsenäisen elämän, päättänyt omista asioistaan ja nauttinut omista mieltymyksistään.

Hoivapaikoissa omahoitaja ja myöskin muutkin hoitajat päättävät hyvinkin paljon hänen asioistaan päivittäin. Koska hän pääsee suihkuun, pannaanko hiukset rullille, maalataanko kynnet punaisiksi, laitetaanko itse tehdyt puuhelmet kaulaan. Vielä kukka korvan taakse ja niin on rouva 89v hieno ja soma.
Aika harvoin tälläisen hoivan saava rouva on terveenä tämän näköisenä liikkunut. Tai jos on niin asia on OK.


En arvostele enkä syytä hoitajia, he tekevät parhaansa mutta olisi tärkeää ottaa selvää dementoituneen persoonasta ennen sairautta. Tässä ovat omaiset ja tuttavat isossa osassa. Mutta aina heitä ole ole tai heitä ei kiinnosta syystä tai toisesta. On ymmärrettävää, että hekin ovat väsyneitä mutta onko se inhimillistä tätä sairasta kohtaan?

Monen dementoituneen sairauteen kuuluu omalla ulosteella sotkeminen. Se aiheuttaa paljon työtä hoitajille, joita on yleensä hyvin rajallinen määrä. Dementoitunut ei sotke ilkeyttään, ei tahallaan. Hän ilmentää sillä jotain omasta olostaan.

Ratkaisu tähän on usein niinsanottu hygeniahaalari, ”pupupuku”, joka on haalari, jossa on vetoketju selässä niin, ettei dementoitunut saa sitä riisuttua itse. Jos hän on jo niin omissa maailmoissaan, ettei hän osaa itse mennä vessaan eikä tunne ja tiedosta sinne menon tarvetta, niin puku ajaa asiansa. Mutta jos hän pystyy menemään wc:en ja tietää koska sinne on mentävä, tämä asu on pakkopaita, joka riistää hänen itsemäräämisoikeutensa, hänen itsenäisyytensä. Se on loukkaavaa ja alentavaa. Henkilökuntaa täytyy ola tarpeeksi, että ihmisarvo kaikissa sairauden eri vaiheissa säilyy. Pidetään tästä huolta, me jokainen.
  1. Avain sattumalta opin äskettäin myös sellaisen asian, ettei ns. vuosittaista terveystarkastusta, välttämättä tehdä muistisairaalle joka on kotihoidossa. Kotisairaanhoitaja käy tarkistamassa ja annostelemassa lääkkeet, siinä kaikki, jä hänelläkin on tiukka aikataulu, ja kun muistisairas ei muutoinkaan paljoa puhu, niin ei hän ehdi siinä kipujaan esitellä. Vanhuksille, jotka vielä ymmärtävät valittaa kivuistaan jne, heille tehdään kokeita ym sen mukaan kuin tarve on, useampaan otteeseen vuosittain. Säästämisohjelmien vuoksi muistisairaat on tässäkin unohdettu. Moni iältään 80-90nen on sitä sukupolvea, ettei turhista valitettu, ja kun lääkitys vie kivun,tai kun puhetta ei enää osaa saada aikaiseksi, niin moni sairaus, syövän esiasteet jne (hampaat mukaanlukien!) jää huomaamatta. Kukahan tästäkin kantaa vastuuta?

  2. Kun Sinä olit pieni joku hoiti sinua. Äiti, isä, isoäiti, lastenkodin täti, joku sukulainen. Kauniin kristillisen käytöksen mukaista on, että Sinä pidät hänestä huolta, kun hän tarvitsee hoivaa. Onko näin? Mihin tämä on kadonnut? Kiireeseen? Ihminen ehtii kaiken mitä todella sydämestään haluaa. Ei se, että omainen on hoidossa, joka ehkä myös maksaa paljon, poista Sinun haluasi rakastaa vanhaa ihmistä ja katsoa, että hänen hoitonsa on hyvää.
    Opeta myös lapsesi arvostamaan isovanhempiaan ja heidän ikäisiään. Se on tärkeä oppi. Sinäkin vanhenet joka päivä. Lapsettomat, pitäkää huolta kummilapsistanne, niin he ehkä käyvät katsomassa teitä.

    Kun vielä olet voimissasi tee hoitotahtotestamentti siitä miten tahdot itseäsi hoidettavan. Kuunteletko mieluummin Vivaldia korvalappustereoilla kuin Chisua? Milloin toivot, että sinua ei enää pidetä elämässä raskailla hoitotoimenpiteillä, kun et enää halua syödä, kun vain haluat nukkua ja lipua pois.

    Nämä ovat niin vaikeita asioita, että ne mielellään sysää tuonnemmaksi. Joskus sitä tuonnempaa ei tule.

  3. Kun omat vanhemmat vielä elivät, oli itsellä menossa ”elämän ruuhkavuodet”.
    Välimatkaa oli 500 km. Kun isä kuoli ja äiti jäi yksin, huoli vain kasvoi. Onneksi hän ei sairastanut dementiaa, mutta voimat uupuvat kaikilta. Matkustin monta kertaa vuodessa viikoksi kerrallaan hänen luokseen. Onneksi veljeni asui samalla paikkakunnalla äitini kanssa.
    Loppuaikoina äiti oli intervallihoidossa ja kotona vuorotellen. Hän ei viihtynyt vieraassa hoitokodissa. Hän halusi, kuten blogisti kirjoittaa, päättää itse ylös nousemisensa, ruoka-aikansa jan. Jos hän vielä eläisi, hän olisi jo 104 vuotias. Jumala kutsui hänet luokseen 86 vuoden iässä.
    Nyt kun itse on jo yli 60 vuotias, tulee miettineeksi sitä, miten itsen käy vanhetessa. Tulevaisuus sen näyttää.

  4. Tarja, tämä taitaa olla epäkiinnostava aihe Kotimaa24 lukijoille. Enämpi kiinnostaa voiko kristiitty ottaa valokuvia homohäissä. Surullista. olen kuitenkin ymmärtänyt, että monet kommentoijat ovat jo viisissäkymmenissä ja nopeasti lisääntyvä Alzheimer voi iskeä jo kuusissakymmenissä. Neuvon vanhimpia tekemään muistitestin. Löytyy googlettamalla ja jos tulos heikko ajanvaraus neurologille. Mitä nopeammin lääkitys aloitetaan sitä hitaammin voi tauti edistyä, mutta parannuskeinoa ei ole.
    Käyvätkö seurakuntien diakoniaihmiset tai papit tapaamassa muistisairaita?

  5. Meillä käy vierailijoita myös muistisairaiden luona, mutta se ei ota pois takkaa niiltä jotka vanhuksina itse hoitavat vanhaa muistisairasta. Paljon enemmän varmasti voitaisiin tehdä.
    Samaa muuten itse ihmettelen, miksi keskusteluja käydään kovin vähän ns. kipeistä asioista, sen sijaan facebookkilainen, hei mulla menee lujaa, ja hei me ollaan niin libilaareja että, lisääntyy uskovienkin keskuudessa aivan liikaa.

  6. Tässä minusta väsitetään todellinen ongelma, joka on kuntien talosuhallinnon päätökset, joka vaikuttaa suoraan minkälaista hoitoa saa. Rahaa ei laiteta eikä henkilökunnan määrää lisätä, jotta hoidon laatu nousisi.
    ”Peruspalvelut ovat heikentyneet ja väestön terveyserot ovat kasvaneet.
    Palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee kunnittain; tasa-arvo ei toteudu.
    Palvelujen rahoitusvaikeudet vain kasvavat, kun väestö ikääntyy, palvelutarve kasvaa ja työikäisten määrä vähenee.
    Kunnat kilpailevat työvoimasta. Kuntatyöntekijät eläköityvät ja uudet nuorisoikäluokat eivät riitä täyttämään työvoimatarvetta.”
    ”Nykyinen palvelurakenne ei toimi riittävän hyvin henkilöstönäkökulmasta, sillä merkittävä osa kuntatyöntekijöistä on eläköitymässä ja odotettavissa on nykyistäkin henkilöstövajetta suurempi henkilöstöpula.”
    On tehty laatusuositus:
    http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/1860580

  7. http://yle.fi/uutiset/ulkomaiset_yritykset_rynnivat_hoiva-alalle/6301576
    Tässä on tulossa iso muutos, kun ollaan menossa kohti jättimäisiä vanhustentaloja. Mitä sellainen tarkoittaa? Tietenkin pienellä henkilökunnalla teetetään paljon työtä, jotta saadaan sijoittajille voittoa. Kehitys tapahtuu salakavalaa nopeasti. Nyt tehtiin tutkimus jolla nimenomaan halutaan tukea hoiva-alojen yritysten toimintamahdollisuudet, kun tuloksessa väitetään vanhusten haluavan maksaa jopa 3000e kuukausimaksulla. Sekä ei voi pitää paikkansa ainakaan enemmistön kohdalla, joilla on pienet eläkkeet. Tutkimus on kuin tilaustyö kansainvälisille hoiva-alan yhtiöille jotka imuroivat nopeasti miljardivoittoja vanhusten väsäillä.