Delfinarion viime metrit Tapereella.

Näille altaissa kasvatetuille eläimille on temppuja opettamalla luotu, niin ihimillinen imago, että monien mielestä ne eivät enää saa olla vangittuina altaaseen. Ainoa ihimillinen tapa, mikä näiden kohdalle jäljelle jää on lopettaminen. Eli, pistetään ne pakstimeen. Niitä ei voi vapauttaa luontoon. Tai voihan ne sinne laskea, mutta eivät ne siellä kauaa eläisi. Luonto on nimittäin hyvin julma. Näin meidän näkökulmasta katsoen. Siellä ei armoa anneta eikä tunneta. Toinen mahdollisuus on viedä ne toiseen vastaavaan paikkaan. Tutusta ympäristöstään ihan uusiin kuvioihin. Sekin voi olla niille ihan liikaa. Aika hoopoa, että haluamme uskoa eläimille kuuluvan samat oikeudet kuin meillekin. Oikeuksiin kuuluu aina velvollisuuksia. Mitähän velvollisuuksia voitaisiin eläimiltä vaatia? Paradoksaalista on, kun delfiineille on keinotekoisesti luotu inhimillinen käytös, niin juuri sen käytöksen tähden ne on nyt siis surmattava. Olenkin pitkään mietiskellyt mikä meidät eläimistä erottaa. Löytyykö sinulta lukijani tähän vastaus.

41 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Otan vielä yhden lainauksen tuosta samaisesta Lutherin tekstistä, jottei kenellekään voisi jäädä epäselväksi kuinka Luther puhuu kirkosta Pyhän Hengen työnä:

    Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi “Minä uskon Pyhään Henkeen”, osaat silloin vastata: “Uskon, että Pyhä Henki – nimensä mukaisesti – pyhittää minut.”

    Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää?

    Vastaat näin:

    “Hän käyttää siihen

    kristillistä

    k i r k k o a ,

    syntien anteeksiantamista,

    ruumiin ylösnousemista

    ja iankaikkista elämää.”

    Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen

    y h t e i s ö ,

    ä i t i,

    j o k a

    Jumalan sanalla synnyttää

    j o k a i s e n

    kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.”

    Tähän asti Ison katekismuksen tekstiä.

    Tässä todetaan että jokainen kristitty on kirkko -äidin synnyttämä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Marjakangas sanoo:

    Roton lainausta: “Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinenk i r k k o , syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. S e n v ä l i t y k s e l l ä h ä n saarnaa meille ja vie heidät Kristuksen luo.

    Edelleen Rotoa ja lainausta: “Tähän asti Isosta katesmuksesta eli meidän kirkkomme virallisesta tunnutustusesta. Kaikki jotka tätä vastaan väittävät ovat kirkkomme kannalta väärää oppia esittäviä.”

    Roto: “Otan vielä yhden lainauksen tuosta samaisesta Lutherin tekstistä, jottei kenellekään voisi jäädä epäselväksi kuinka Luther puhuu kirkosta Pyhän Hengen työnä: Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi “Minä uskon Pyhään Henkeen”, osaat silloin vastata: “Uskon, että Pyhä Henki – nimensä mukaisesti – pyhittää minut.” Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: “Hän käyttää siihen kristillistä k i r k k o a, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää.” Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen y h t e i s ö, ä i t i, j o k a Jumalan sanalla synnyttää j o k a i s e n kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.”

    Tähän asti Ison katekismuksen tekstiä.

    Tässä todetaan että jokainen kristitty on kirkko-äidin synnyttämä.”

    Ylläolevat lainaukset ovat täyttä pötyä ja vastoin Raamatun sanaa ja ilmoitusta!

    Koeta nyt Roto käsittää, etten kuulu luterilaiseen kirkkoosi ja siksi eivät kirkkosi tunnustuskirjat minua hetkauta mihinkään! Suurimmaksi osaksi en usko niihin eikä niiden tai sinun tuomiosi hetkauta mihinkään: “Kaikki jotka tätä vastaan väittävät ovat kirkkomme kannalta väärää oppia esittäviä!”

    Kovaa tekstiä ulkopuolisille, oikeaa yhteysekumeniaa! Ja vielä: “Tässä todetaan että jokainen kristitty on kirkko-äidin synnyttämä.” Täyttä pötyä ja vastoin Raamatun sanaa tämäkin!

    “Kirkkolaitos ei ole kenenkään hengellinen äiti (tässä on Suomen kirkon kristinopissa käsitteellinen epäselvyys). Äiti on Pyhä Henki, ja äiti on tietyssä mielessä ekklesia Kristuksen ruumiina, joka jäsentää itseensä yhä uusia uskoon tulevia ihmisiä(Tiililä).”

    Allekirjoitan tämän Tiililän lausuman henkilökohtaisesti! Laitoskirkko on väliajan ilmiö, ekklesia ei ole väliaikainen!

    Luther kirjoitti yli 600 kirjaa ja kirjoitusta, aikansa välineillä, musteella ja kynällä, ei hänellä ollut nykyisiä teknisiä välineitä korjailla välittömästi omia tekstejään. Ne piti kiikuttaa kirjapainoon välittömästi, sellaisinaan! Kun hänen ystävänsä halusivat ne julkaista koottuina teoksina, Luther vastusti, sanoen: “Nuo minun yö valvomisieni sekasotkut!”

    Lutherilla oli tervettä itsekritiikkiä, mitä ei näytä nykyajan luterilaisilla olevan. Tulkitaan Tunnustuskirjojen tekstejä jopa yläpuolella ja ohi Raamatun. Ei ulkopuoliset tästä vakuutu! Toisaalta Jeesus sano johdattavansa myös muissa lammastarkoissa olevia, jotka k u u l e v a t Hänen ääntänsä. Ei Hän suinkaan tarkoittanut, että Hän tekee tyhjäksi ja tarpeettomiksi muut tarhat! Esimerkiksi ekumeeniselta liikkeeltä tämä ei tule koskaan onnistumaan. Pääpaino on siinä, että kussakin tarhassa tunnustetaan “yksi Herra ja yksi Paimen!

    Luterilaisten tunnustuskirjojen omankin ohjeen mukaan niitä tulee jatkuvasti arvioida Raamatun valossa. Nehän ovat tutkimustuloksina korkeintaan likiarvoja, joita voi aina tarvittaessa korjailla, Raamattua sen sijaan ei!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Reijo

    1) Tuo oppi kirkosta äitinä joka synnyttää lapsensa on yhteinen kaikille perinteisille kirkoille, jotka seuraavat määräsatamaan vievää väylää, eivät ole lähteneet kaiken maailman tuulten vietäviksi pois poikkeamaan vanhan kirkon yhteisestä opista.

    Niin kuin Autuas Neitsyt Maria neitseellisesti synnytti Jeesuksen, niin kirkkokin neitseellisesti synnyttää lapsensa, kirjoitti jo Lyonin piispa Ireneus joka oli piispa Polykarpoksen oppilas, joka puolestaan oli Johanneksen oppilas.

    2) Kirkko on sekä ulkonainen että sisäinen yhtä aikaa. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Vanhassa testamentissa kirkon yhteys yhteisenä kansana korostui yhteysuhrin toimittamisessa. Siinä konkreettisesti uhriliturgiaan osallistuvat saivat osallisuuden keskinäiseen yhteyteen toisensa kanssa ja elävään yhteyteen Jumalan kanssa.

    Tämä jatkuu kirkossa siinä että kokoonnumme yhteiseen ateriaan jossa me yhtenä Jumalan kansana kokoonnumme yhteiseen Herran pöytään. Englanniksi Herran pyhä ehtoollinen on “the holy communion”. Herran siunaus luettiin jo Mooseksen aikana konkreettisesti kokoon tulleen kansan ylle. Tämä jatkuu jokaisessa messussa missä sama siunaus edelleenkin luetaan Herran eteen kokoontuneen kansan ylle. Ja edelleenkin tuohon siunaukseen liittyvä lupaus: “Minä siunaan heitä”, on täyttä totta joka kerta kun se kirkkokansan ylle luetaan.

    3) Minulla on kotonani Lutherin kootut teokset Luthers Sämtliche Schriften. On huomattava että hänen ammattinsa yliopistossa oli eksegetiikan professori. Siksi Raamattu tuli hänelle tutuksi.

    Lukijoillemme tiedoksi että Luther oli koko maailman tuotteliain kirjailija aina 1900 -luvulle asti. Silloin nykyaikaisilla tekstinkäsittelylaitteilla kuulemma joku on mennyt hänen ohitseen.

    4) Tunnustuskirjat ovat tosia, koska ne ovat Jumalan sanan mukaisia.

    Tässä Solida Declaration tekstiä oppimme raamatullisuudesta:

    1. Ensi sijalla Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset, Israelin uskon puhdas ja kirkas lähde. Raamattu yksin on ainoa tosi ohje, jonka mukaan kaikki opettajat ja opit on koeteltava ja arvioitava.

    2. Koska tosikristillinen oppi on jo ammoin Jumalan sanan perusteella puhtaasti ja terveesti ymmärrettynä tiivistetty lyhyiksi uskonkohdiksi, jotka on suunnattu harhaoppisten väärennöksiä vastaan, me tunnustamme omiksemme kolme yleisesti hyväksyttyä symbolia, nimittäin Apostolisen, Nikaian ja pyhän Athanasioksen uskontunnustuksen. Ne ovat suurenmoisia, ytimekkäitä, kristillisiä, Jumalan sanaan perustuvia uskon tunnustuksia, joissa selkeästi ja vakaasti vastustetaan kaikkia niitä harhaoppeja, jotka niihin aikoihin nostivat päätään kristillisessä kirkossa.

    3. Hyvä Jumala on näinä lopun aikoina erityisestä armostaan tuonut uudelleen valoon sanansa totuuden, — jonka kallis Jumalan mies tohtori Luther on uskollisesti palvellen tuonut esiin. Tämä oppi on Jumalan sanan perusteella ja sen mukaisesti suppeasti lausuttu Augsburgin tunnustuksen uskonkohdissa, joissa — väärennökset torjutaan. Niinpä me tunnustamme omaksemme myös alkuperäisen, muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen, emme sen tähden, että se on omien teologiemme laatima, vaan koska sen sisältö on saatu Jumalan sanasta ja koska se lujasti ja tukevasti nojautuu Jumalan sanaan

    Tähän asti tunnustuskirjamme sitaattia. Huomaamme siis että perusteissaan tunnustuksien arvo on siinä että ne ovat raamatullisia.

    Tässä siis ei sanota “sikäli kuin”, vaan ” koska se lujasti ja tukevasti nojautuu Jumalan sanaan”.

    Tämä on hyvinkin merkittävä linjaus. Pitäydytään Raamatussa, ja vain siinä uskollisesti, mutta jottei kaiken maailman omiaan unelmoivat raamatunjakeisiin omia ajatuksiaan ripusteleville ei annettaisi tilaa yhteistä uskoa vastaan suunnatuille ja siis perusteiltaan väärinkäsityksiin perustuville harhapoluille vievien oppien esillä pitämiseen muka aitona uskona, niin tällaisille ei anneta salakäytävää tunnustuksen vastaisille opeille legitimiteettiä sellaisen väitteen avulla että hän muka puhuu oikeata oppia, jonka takia juuri hänen oppinsa olisi ainoa oikea, vaikka se onkin vain hänen omia kuvitelmiaan eikä pitäydy kristikunnan yhteiseen tunnustukseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Marjakangas sanoo:

    Roto: ” Minulla on kotonani Lutherin kootut teokset Luthers Sämtliche Schriften. On huomattava että hänen ammattinsa yliopistossa oli eksegetiikan professori.

    Mikä laitos on kyseessä? Weimarin? Siinähän on vain “60 000 sivua” eivätkä kaikki ole edes Lutherin tekstejä. Oletko myös lukenut ne?

    Eikö Tunnustuskirjojen mukaan kaikkia opettajia, siis eksegetiikan professorejakin, on arvosteltava Jumalan sanan perusteella? Kuka se sanoikaan: “Vaikka enkeli taivaasta…”

    Roto: “Tunnustuskirjat ovat tosia, koska ne ovat Jumalan sanan mukaisia.”

    Otanpa tähän muutamia lainauksia Lutherin esipuheesta latinankielisten teostensa julkaisuun v. 1545:

    Kovasti ja kauan sitten olen tehnyt vastarintaa niille, jotka ovat halunneet, että kirjani, tai paremminkin yövalvomisieni sekasotkut, julkaistaisiin”.

    Sitten Luther luettelee jotakin syitä, ja jatkaa: “Näiden syitten nojalla olisin halunnut, että ikuinen unohdus peittäisi kaikki minun kirjani, jotta paremmille olisi tilaa. Mutta että eräitten toisten häikäilemättömyys ja vaivalloinen itsepintaisuus …voitti … niin että minä suostuin niiden julkaisemiseen”.

    Sitten Luther vakavasti pyytää: “Mutta ennen kaikkea minä rukoilen hurskasta lukijaani, ja minä rukoilen sitä itsensä Herramme Jeesuksen tähden, että hän lukisi näitä arvostelukykyään käyttäen, vieläpä tuntien runsasta sääliä”.

    Miksi? Luther kertoo olleensa munkki ja niin raivoisa paavilainen, niin juopunut paavillisista opinkappaleista ja niihin vallan hukkunut, että olin valmis tappamaan, jos olisin voinut, kaikki” …ja pyrki toimissaan tukemaan heidän tappajiaan.

    Veli Matias se ei tunne “runsasta sääliä” Lutherin kirjoituksia lukiessaan, tosina, “koska ne ovat Jumalan sanan mukaisia.” Kunpa olisivatkin! Pienoinen ero asenteissa ja tulkinnoissa!

    Lopuksi Luther selventää: “Olen kaiken tämä kertonut siinä tarkoituksessa, että – mikäli satut lukemaan tekeleitäni – muistaisit minun olleen yksi niistä, jotka ovat kirjoittamalla ja opettamalla päässeet eteenpäin, enkä niitä, jotka mitättömyydestä yhtäkkiä kohoavat korkeimmiksi, vikka eivät ole mitään tehneet, eivät olleet kiusattuina eivätkä ole mitään kokeneet, vaan vain yhdellä silmäyksellä Raamattuun ovat ammentaneet itseensä sen koko hengen”.

    Mitäpä minullakaan, Matias, on, muuta sanottavaa, kuin että kiusattuna ja moneen kertaan elämäni aikana aiheellisesti ja joskus aiheettomastikin selkään saaneena ja nämä viime vuodet täällä Haminassa, vain mökkiläisenä omassa mitättömyydessäni elelevänä, olen uskaltanut rauhaasi häiritä. Ihan omantunnon syistä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Reino

    1) Minulla on Walchin laitos jossa on 23 osaa 25 valtavan isona niteenä. Isot sivut ovat kaksipalstaisina painettuja.

    Siihen sisältyy periaatteessa suurin osa merkittävintä tuotantoa yhteen kertaan esitettynä ja kaikki on saksaksi käännettynä.

    2) Sinä varmaankin tarkoita Weimarer Ausgabea, joka on erittäin perusteellinen Lutherin tuotantoa sisältävä teos.

    Sen julkaisu aloitettiin vuonna 1883 Lutherin syntymäpäivän kunniaksi. Teossarja tuli valmiiksi vuonna 2009. Sarjaan tuli 127 kvatraattimuotoista nidosta. Sarjaan sisältyy noin 80.000 sivua.

    Tähän on kaikki julkaistu alkuperäisellä kielellä. Tähän on myös pantu mukaan Lutherin oppilaiden luentomuistiinpanoja. Kun samasta luennosta on tehty erilaisia muistiinpanoja niin nämä kaikki on julkaistu jotta asiaan pikkutarkasti paneutuva tutkija voi tehdä mahdollisimman tarkkoja vertailuja kaikista käytettävissä olevista lähteistä. Luthetin omat luentojen “käsikirjoitukset” saattoivat toisinaan olla vain muutaman sivun painettuja yhteenvetoja, joita hän saattoi jakaa oppilailleen ennen luentoja ja joihin sitten oppilaat saattoivat itse kukin tehdä muistiinpanoja oman harkintansa mukaan.

    Internetissä on saatavilla osa näistä Weimarer Ausgaben teoksista osoitteessa:

    http://www.lutherdansk.dk/WA/D.%20Martin%20Luthers%20Werke,%20Weimarer%20Ausgabe%20-%20WA.htm

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Aikoinaan 1960 -luvulla kerrottiin eräästä erikoisesta Luther -tutkijasta joka oli muka lukenut kaikki Lutherin teokset. Nimensä olen unohtanut jos sitä edes kuulin luennolla ollessani.

    Aikoinaan opiskeluaikanani Haikolan seminaarissa käytimme kokonaisen vuoden Lutherin saksan kielisten tekstien lukemista opetellen. Sen verran tuon aikainen kieli ja käytetyt lyhennemerkinnät eroavat nykysaksasta ja nykyisestä käytännöstä.

    Tutkimuksessa on tapana tehdä ero niistä kirjoista jotka ovat tunnustuskirjoissa ja niistä jotka eivät ole. Tuon ajan kirjoittajan teologian kannalta yksittäisen hänen ajatustensa ymmärtämisessä jokainen teksti on yhtä merkittävä jotta hänen opetuksensa ymmärrettäisiin yhä perusteellisemmin.

    Kirkon opin kannalta taas tuon aikaisen tunnustuskirjoihin tekstiä tuottaneen kirjoittajan tekstit, olivatpa ne sitten Luther, Melankthon, Martin Chemnitz (1561–1627) tai joku muu ovat kirkon virallista oppia esittäviä vain siltä osin kuin ne sisältyvät tunnustuskirjoihin. Muilta osin heidän opetuksensa on periaatteessa samassa asemassa kuin kenen tahansa järkevän teologin, kaikenkaikkiaan hyvää tekstiä, mutta kuitenkin periaatteessa vain ja ainoastaan heidän omaa yksityistä opetustaan vaikkakin yhteisen kirkon yhteisestä opista. Nämä tunnustuskirjojen ulkopuoliset tekstit ovat periaatteessa samalla tasolla kuin kenen tahansa kirkon virkaan vihityn sananpalvelijan julistus kalliin uskomme suurista rikkauksista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Marjakangas sanoo:

    Kiitos, Matias, valaisevasta tekstistä! Näyt olevan asiaan hyvinkin perehtynyt. Arvostan ja nostan hattua!

    “Aikoinaan 1960 -luvulla kerrottiin eräästä erikoisesta Luther -tutkijasta joka oli muka lukenut kaikki Lutherin teokset.”.

    Kova kaveri, jos näin on ollut! Melkeinpä mahdotonta. Luther-tutkimus on lähes verrattavissa juutalaisten Talmudiin, tuohon rannattomaan ulappaan, josta on sanottu: “Joka on urhoollinen, uikoon siinä!”

    Mainitsit Haikolan. Muistui mieleeni, kun olin Tapiolassa silloin 60-luvulla. Istuin Tapiolan srk:n raamattupiirissä, jonne silloinen hyvä ystäväni Jussi Talasniemi oli haalannut Haikolan uskoutuneena fanina Lauri H:n.

    Pari episodia tilaisuudesta. Siellä sattui olemaan myös muuan Valto Karjalan puolesta, joka tiesi “kaiken” oikiasta kristillisyydestä. Jussi kaivoi tupakkavehkeensä esille, ryhtyi käärimään sätkää ja kysäisi: “Mitäs Valto tykkää tästä”. Vastaus tuli kuin pyssynsuusta: “Jokaista kiusaa hänen oma himonsa. Kun himo tulee raskaaksi, synnyttää se synnin. Kun synti tulee raskaaksi, synnyttää se kuoleman”. Jostain syystä Jussi työnsi tupakkamassinsa takaisin taskuunsa.

    Lauri Haikolan kanssa meillä oli seuraava sanailu: Lauri sanoi syvällä rintaäänellä: “Yksinäinen puu ei pala!” Minä vastasin, että kyllä palaa, herra professori, kun on tarpeeksi tervainen! Entisenä Lapin kävijänä tiedän! – Mutta siitä ei ole mitään hyötyä! – Väärin, herra rohvessyöri! Sellainen “jätkän kynttilä” on monen jänkhän tallaajan hengen paleltumiselta pelastanut helposti syttyvänä lämmöllään.

    Mutta jos tarkoitat nykyisiä seurakuntalaisia, ne ovat useimmiten niin märkiä liskuja, ettei niitä saa millään siinä toveripiirissä syttymään, korkeintaan tussahtavat sytytysyrityksistä ja sammuvat saman tien. Terva syntyy puuhun pitkällisen kärsimyksen tuloksena. Sen vuoksi sen lämpö tuntuu niin hivelevältä vilua kärsivän lähimmäisen nahassa!

    Ei Lauri tästä suuttunut. Eikä ystävyytemme edes siihen loppunut, etten täysraittiina voinut osallistua hänen kanssaan saunakaljoihin myöhemminkään! Olihan Lauri naapuripitäjästä, Sievistä, jonka perukan tunsin, kotoisin!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Reino

    Kiitos muistelemisista !

    Kun vapun tienoilla kävimme Avinurmessa ja Paidessa, niin Paideen veimme lahjaksi somerolaisvalmisteisen jätkänkynttilän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen
    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.