Daniel Nummela, Tom Säilä ja Lauri Vartiainen: Kristityt sisaremme ja veljemme Inkerin kirkossa tarvitsevat tukeamme erityisesti tänä aikana
Viisi Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen, Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen ja Suomen Raamattuopiston työntekijää vihittiin Inkerin kirkossa 3.9. pastorin virkaan. Vihkimyksestä on seurannut monivivahteinen keskustelu, jossa sekä Inkerin kirkon asema vähemmistökirkkona Venäjällä että suomalaisten lähetysjärjestöjen rooli on monelta osin kuvattu harhaanjohtavasti.
Evankeliumiyhdistys, Kansanlähetys ja Raamattuopisto toimivat yhteistyössä lukuisten ulkomaisten luterilaisten kirkkojen kanssa. Inkerin kirkko on luterilainen vähemmistökirkko Venäjällä. Olemme työskennelleet kirkon kanssa yhteistyössä jo niinä aikoina, kun Inkerin kirkko taisteli olemassaolostaan vainojen alla Neuvostoliitossa. On kohtuutonta vaatia Inkerin kirkolta voimakasta julkista vastarintaa sodalle tilanteessa, jossa tästä seuraisi yli kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Nyt käynnissä olevan sodan aikana Inkerin kirkko tarvitsee entistä enemmän rohkaisua ja rinnalla kulkijoita. Hädässä olevaa ystävää ei tule hylätä.
Inkerin kirkon pastorinvirkaan vihityt henkilöt ovat osa tätä vuosikymmenten yhteistyön jatkumoa: he palvelevat kirkon kanssa sovitulla työpanoksella opetustehtävissä Inkerin kirkossa.
Ihmettelemme julkisuudessa esitettyjä perusteettomia väitteitä siitä, että järjestöt olisivat sekaantuneet jollain tavalla Venäjän valtion politiikkaan. Muistutamme kahdeksannesta käskystä, joka kieltää puhumasta lähimmäisestä perättömiä ja panettelemasta häntä.
Inkerin kirkolla on ollut samat perinteiset arvot ja käsitykset avioliitosta ja sukupuolesta kuin järjestöillämme koko niiden historian ajan. Nämä uskonnolliset käsitykset Inkerin kirkossa ja järjestömme työssä eivät ole Venäjän vaikuttamistoimintaa vaan osa Raamatusta ja luterilaisista tunnustuskirjoista nousevaa hengellistä identiteettiämme, johon työssämme olemme sitoutuneet.
Työ Venäjällä vaatii tällä hetkellä erityistä valppautta ja jatkuvaa keskustelua viranomaisten kanssa. Siksi teemme mielellämme yhteistyötä kaikkien Suomen viranomaistahojen kanssa turvallisen lähetystyön puolesta.
Emme hyväksy Venäjän Ukrainassa käymää hyökkäyssotaa. Tässä tilanteessa tahdomme ennen kaikkea haastaa kaikkia suomalaisia kristittyjä rukoukseen rauhan puolesta. Kehotamme rukoukseen erityisesti niiden tavallisten ihmisten puolesta, jotka ovat sodan uhreja Ukrainassa ja Venäjällä. Rukoilkaamme myös lähetystyöntekijöillemme rohkeutta ja johdatusta tärkeässä työssään ahtaalla olevan Inkerin kirkon parissa.
”Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta.” Kol. 4: 2–3.
Daniel Nummela, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys
Tom Säilä, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys
Lauri Vartiainen, Suomen Raamattuopiston Säätiö
86 kommenttia
Kosti, juuri näin!
”Ken lapsen ottaa hoivaansa,/ saa hoitaa itse Jeesusta,/ vaan Herran tuomion se saa, /ken lapsen mielen haavoittaa./ Vastuumme, Jeesus, kirkasta / ja sydämemme sulata” (virsi 139, 3 säkeistö).
”Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on tullut tavaksi toistaa lausetta: Kastetut ovat täysivaltaisia seurakunnan jäseniä. Asia ei kuitenkaan ole ongelmaton.
Sanalla kirkko on monta merkitystä. Sillä tarkoitetaan kirkkorakennusta ja kirkkokuntaa, esimerkiksi luterilaista kirkkoa. Sanan raamatullisessa merkityksessä kirkon muodostavat ne ihmiset, jotka on kasteen ja uskon kautta liitetty Kristuksen yhteyteen. Lutherin Vähän katekismuksen mukaan Pyhä Henki ’kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa’.
Kysymys siitä, mikä kirkko oikein on, aiheutti erimielisyyttä uskonpuhdistuksen aikana. Jossain yhteydessä Luther ehdotti koko kirkko-sanasta luopumista. ’Sokean, epäselvän kirkko-sanan’ sijasta hän ehdotti ilmaisua ’kristitty, pyhä kansa’. Schmalkaldenin opinkohdissa Luther määritteli kirkon näin: ”Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mikä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen’.”
Augsburgin tunnustuksen mukaan kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Virheellisesti on tullut tavaksi ottaa tästä määritelmästä vain loppuosa. Evankeliumi ja sakramentit ovat kirkon näkyvät tuntomerkit, mutta kyse on siis Jeesukseen uskovien yhteisöstä, jossa nuo merkit toteutuvat.
Kirkon pyhyys on Jeesuksen pyhyyttä. Lutherin mukaan uskontunnustuksen lause ’Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan’ on tärkeä. Luonnollinen järki ei näe seurakunnan pyhyyttä, ’vaikka se panee nenälleen kaikki silmälasinsa’. ’Perkele voi peittää sen loukkauksilla, pahennuksilla ja hajaannuksilla, niin että voisit loukkaantua siihen. Jumala voi myös peittää sen eripuraisuuteen ja heikkouteen, niin että sinusta tulee hullu ja langetat siitä vääriä tuomioita. Kristikuntaa ei pidä tunnistaa silmällä vaan uskolla, ja usko on tekemisissä sellaisen kanssa, mitä ei voida nähdä.’
Kirjassa Kirkolliskokouksista ja kirkosta Luther antaa kirkolle seitsemän tuntomerkkiä. Niitä ovat Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen lisäksi rippi, virka, rukous ja risti. Ristillä Luther tarkoittaa kärsimystä, joka tulee Jeesuksen seuraajien osaksi.
Tärkein tuntomerkki oli Lutherin mukaan evankeliumi. Missä ei ole evankeliumia, siellä ei ole kirkkoakaan, ’vaikka siellä kastetaan ja syödään alttarilta’, vaan siellä on Lutherin värikkään kielen mukaan ’Babylon täynnä aaveita, takkuisia peikkoja, pöllöjä ja pelikaaneja ja muunlaisia hirviöitä eli täpötäydesti eteviä maistereita’. ’Evankeliumi on nimittäin ennen sekä leipää että kastetta, kirkon ainoa ja varmin ja tärkein tuntomerkki’. ’Lyhyesti: koko kirkon elämä ja perusta on Jumalan sanassa.’
Sanonta. että kaikki kastetut ovat täysivaltaisia seurakunnan jäseniä, pitää siis paikkansa vain, jos tarkoitetaan jotakin kirkkokuntaa, esimerkiksi Suomen evankelisluterilaista kirkkoa. Mutta kun on puhe kirkosta raamatullisessa mielessä, Kristuksen kirkosta, silloin jäsenyys edellyttää uskoa. Kasteessa tullaan kyllä Kristuksen yhteyteen ja hänen kirkkonsa jäseneksi, mutta varsinaisia jäseniä ovat siis Lutherin mukaan ’uskovaiset’, ’jotka kuulevat paimenensa äänen’.
Jeesukseen uskovat ovat siis Kristuksen kirkko. Sen, joka etsii oikeaa kirkkoa, ei kuitenkaan tule etsiä tietynlaisia ihmisiä, vaan Jumalan sanan mukaista evankeliumia. Oikea evankeliumi, sanoma Jeesuksesta, on kirkon päätuntomerkki”. (Timo Junkkaala, ”Oikein väärin ymmärretty Luther”, Perussanoma 2017).
Marko, miten niin uskon korostaminen sakramentin vastaanottamisessa tulee pietistisestä perinteestä? Millä muulla sakramentti otetaan vastaan kuin uskolla? Mikä se muu voi olla? Tosi outoa. Eikö tämä ole ihan luterilaisen opin mukaista? Uskosta kai nyt kristinuskossa on kyse vai?
Me rukoilemme ennen ehtoollista, että uskolla ottaisimme vastaan Kristuksen ruumiin ja veren. ”Niinpä sillä, joka uskoo nämä sanat” (”Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi) ”on, mitä ne lausuvat, nimittäin syntien anteeksiantamus.” (Vähä-katekismus, kristinoppi).
Ulkonainen valmistautuminen kuten paasto ym. katsotaan harkintavallan asioiksi. Ne eivät tee kelvollisiksi, sillä niitä voi olla epäuskoisillakin.
Tämä on minusta juuri tervettä oppia. Kyse on sisäisistä asioista, ei ulkonaisista.
Kirjoittaja
eri kirjoittajia
Kotimaan vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.
Kirkkoherra Päivi Vähäkankaalta ja hänen laillaan ajattelevilta voidaan kysyä tänään Mikkelinpäivänä enkelien ja lasten yhteisenä juhlapäivänä; mihin lankeemukseen lapsia ollaan kasvattamassa, kun luomistyön selkeys kielletään ja keksitään sukupuolia niin paljon mihin ihmisen langennut mielikuvitus riittää? Sitten vaaditaan, että kaikkien on tähän uskottava? Lapsille tulee opettaa sitä totuutta, että aikojen alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Lapset tämän asian tietävät kyllä luonnostaan, mutta aikuiset langenneessa sokeudessaan viettelevät pieniä lapsia uskomaan valheen. Mutta kuten Jeesus sanoo: ”Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa.”
Ilmoita asiaton kommentti