Teemu Laajasalon kyseenalaisten talousasioiden selvittely on merkityksellistä ja tarpeellista, koska kyseessä on korkeassa julkisessa virassa oleva henkilö. Organisaatiossaan Laajasalo käyttää myös taloudellista valtaa kirkon jäsenten verorahoihin (joista myös hänen palkkansa ja muut kulunsa maksetaan).
Koska Laajasalo ei vapaaehtoisesti selvitä asioitaan itse, tämä selvittely eri instansseissa vie oman aikansa. Myös vastustus selvittelyä kohtaan on ollut ja edelleen on kovaa.
Hyvä esimerkki on pieneltä kuulostava yksityiskohta, ns. tilinumeron tapaus. Se oli tammikuussa 2018, kolme vuotta sitten, Laajasalolle toimittamani kysymyslistan kysymys numero 21 b:
21 b) Kyseisen laskun tilinumero poikkeaa muiden yrityksesi lähettämien laskujen tilinumeroista. Olet [lokakuussa 2014] laskuttanut 9861,97 euron summan tilille 146950-49891. Onko tämäkin yrityksesi tilinumero vai jokin muu tili? Mikä tai kenen tili on kyseessä?
Laajasalo ei toistaiseksi ole vastannut yhteenkään listan kysymykseen, joten asioita ovat selvittäneet muut. Tämä tilinumerokysymys päätyi poliisille tuoreeltaan helmikuussa 2018, kun vein poliisille aineistoja. Tähdensin saatekirjeessä tämänkin kysymyksen merkitystä. Siihen aikaan minulla ei ollut aavistusta siitä, että tämä kysymys saattaisi olla avain aika moneen muuhunkin epäselvyyteen.
Poliisi ei ottanut kysymystä käsittelyyn lainkaan. Se rajasi esitutkinnan kapeimpaan mahdolliseen seikkaan, siihen, että Laajasalo oli kokonaan laiminlyönyt usean kauden kirjanpidot/tilinpäätökset. Hän sai tästä sittemmin rikostuomion.
Kuitenkin ensimmäisen rikostutkinnan yhteydessä tuli esitutkinnan ansiosta julki, että kyseisellä kaudella oli kirjanpidosta jäänyt pois useita kymmeniä tuhansia euroja laskutusta, jotka Laajasalo lisäsi yrityksen taloushallintoon vasta useita vuosia myöhemmin, syksyllä 2017 tultuaan valituksi piispaksi ja jäätyään julkisuudessa kiinni laiminlyönneistä yrityksessään.
Kysymys tilinumerosta palautui mieleeni: jos rahaa on ollut kirjanpitäjältä ”kateissa”, onko se mahdollisesti mennyt jollekin sellaiselle tilille, jonka tiliotteita kirjanpitäjä ei ole koskaan nähnyt?
Palasin tilinumerokysymykseen. Koska poliisi ei ollut asiaan reagoinut, ajattelin tarkistaa itse asiakirjoista, onko Laajasalo ohjannut yrityksensä rahoja esimerkiksi omalle palkkatililleen. Senhän näkisi palkkakuittikopiosta.
Tilinumerot eivät ole Suomessa mitenkään erityisen salassapidettävää tietoa. Yritysten tilinumerot lukevat jokaisessa asiakkaalle lähtevässä laskussa. Ihmiset antavat tilinumeroitaan toisilleen: ”Tässä numero, laita se lainaamasi viisikymppinen suoraan mun tilille.” Pelkän tilinumeron perusteella kukaan ei voi asioida toisen tilillä, tai tehdä mitään muutakaan, joten tilinumeron pitäisi olla vähintään ”puolijulkinen” tieto.
Kirkon organisaatio oli kuitenkin tässä vaiheessa jo varppeillaan. Ensimmäistä asiakirjapyyntöäni (Laajasalon palkkakuitti) eivät kirkkohallituksessa/kirkon keskusrahastossa käsitelleet tavalliset sihteerit, vaan asian otti hoitoonsa kirkkohallituksen talousosaston johtaja, kirkkoneuvos Leena Rantanen. Odotuksen jälkeen hän lähetti minulle pitkän viestin salassapidoista ja niiden tulkinnoista sekä kuitin, josta oli peitetty kaikki mahdollinen, etenkin tilinumero. Julkista oli vain palkkaluokka ja -tieto, jotka ovat julkisesti nähtävillä muutenkin.
Käännyin Hgin srk-yhtymän puoleen, mutta siellä oltiin vähintään yhtä varppeillaan. Yksinkertaisen asiakirjapyynnön (Laajasalon palkkakuitti kirkkoherra-ajalta) käsittelyyn osallistuivat henkilöstöpäällikkö, palvelussuhdeasiantuntija, Kipan esimies ja seurakuntayhtymän hallintojohtaja Juha Tuohimäki. Lopputulos: sain paperin, josta tilinumero ja lähes kaikki muukin oli huolellisesti peitetty.
Totesin, että asia on annettava poliisille uudemman kerran.
Nyt on poliisin tutkinnassa varmistunut, että Laajasalo tosiaan laskutti yrityksen rahaa omalle henkilökohtaiselle tililleen. Aiemman (poliisin tekemän esitutkinnan) perusteella kyseessä ei ollut yksi kerta, vaan toimintatapa. Tässä on avain: toistaiseksi ei ole lainkaan selvitetty, miksi aiempien vuosien tilinpäätöksistä oli olemassa useita eri versioita, joissa liikevaihdon vaihtelut olivat suuria. Jos Laajasalo on laskuttanut yrityksen rahaa omalle tililleen ja tuonut sitä sieltä kirjanpitoon vaihtelevasti ja vaihtelevina ajankohtina myös ennen vuotta 2014, tämä selittäisi tilinpäätösten monet versiot aiempinakin vuosina. Jos näin on, on sanomattakin selvää, että menettely on ollut vähintään erittäin kyseenalainen eikä missään tapauksessa edusta asianmukaista taloushallintoa yritystoiminnassa.
Miksi poliisi ei tätä tutki eikä vie eteenpäin, on toinen asia. Tämän tilinumerotarinan kerroin, koska se on mielestäni todella, todella rankka kertomus paitsi väärinkäytöksestä, myös tavasta, jolla piispan virassa toimivaa Laajasaloa halutaan suojella.
Syy tähän suojeluun ei ole minulle oikein selvinnyt. Ajattelen edelleen, että avoimuus ja rehellisyys olisivat lopulta kaikkien, myös Laajasalon itsensä, kannalta paras toimintatapa.
Vantaalla 1.1.2021
Johanna Korhonen
Korhonen ja Trumppi yrittävät todisteilla osoittaa tapahtuneita väärinkäytöksiä. Virallinen totuus on ettei ole todisteita väärinkäytöksistä. Saa nähdä mihin riittävät kummankin todisteet.
Juha Heinilä, kuten yltä varmaankin luit, tuorein poliisin päätös nimenomaan osoittaa tämän puheena olevan väärinkäytöksen, laskutuksen omalle tilille. Tulen vastaisuudessa poistamaan kaikki sellaiset kommentit, joilla ei ole mitään yhteyttä tapahtuneisiin tosiasioihin.
Kuten aiemmin arvelin on kirkkohallituksen työ asiassa ollut merkityksellistä. Mitähän konsensuksesta vielä paljastuu kun asia menee eteenpäin.
Helsingin seurakuntayhtymälle osoitettu palvelupyyntö näyttäisi katsovan ohjausta mikä on tullut korkeammalta. Tietenkään asiasta en tiedä.
Yhtymän verotuloissaan tulisi kuitenkin palvella seurakuntalaisia eikä substansseissaan lähteä lipevälle tielle asian harkinnassa ko. asiassa kun kuitenkin ajan kanssa asiat kirkastuvat.
Lainvastainen toiminta on lainvastaista, ja siis tuomittavaa. Lisäksi ajattelen, että jokaisella kansalaisella on oikeus ilmoittaa viranomaisille havaitsemistaan epäkohdista.
Sitten tulee se mutta ja melko iso mutta. Se, että sama henkilö kerta toisensa jälkeen kirjoittaa julkisuudessa vain yhteen henkilöön kohdistuvista ilmiannoistaan, saa tämän näyttämään tarkoituksenmukaiselta ja jonkin asteiselta ajojahdilta.
Jokaiselle on nyt varmasti selvää, että piispa Laajasalon yritystoiminnassa on tapahtunut laiminlyöntejä, joita on aivan turha puolustella. Ja varmasti jokaiselle on myös käynyt harvinaisen selväksi, että Johanna Korhosella on agenda piispaa vastaan. Kritiikkini ja huolenaiheeni on se, että asian alituinen julkinen jälkipyykki alkaa kääntyä blogistia vastaan eikä enää edistä hänen agendaansa.
Mikko Nieminen, minun tarkoitukseni (”agendani”) on saada selvyys kysymyksiin, joiden selvittämisen aloitin luottamustoimessani syksyllä 2017. Yllä kuvasin, miksi nämä prosessit kestävät kauan. Jos minusta olisi kiinni, kaikki olisi selvitetty marraskuuhun 2017 mennessä erityistilintarkastuksessa, jota ehdotin Laajasalolle alkusyksystä 2017. Hän kieltäytyi ehdottomasti. Siksi tässä vaiheessa ollaan nyt, ja työtä on valitettavasti vielä tekemättä.
Mitä tarkoitat sillä, että ”asian alituinen julkinen jälkipyykki alkaa kääntyä blogistia vastaan eikä enää edistä hänen agendaansa”? Julkinen seuranta tämän työn etenemisestä on ollut kaiken aikaa vähintään kohtuullisen hyödyllistä, sillä ilman julkisuutta asiat eivät olisi edenneet lainkaan. Mitään haittaa julkisuudesta ei ole työlle aiheutunut.
Itselleni en tarvitse julkisuutta mutten siitä myöskään häiriinny, sillä luottamustehtävien hoito äänestäjien edustajana on perusluonteeltaan julkista. Tämän selvitystyön eteneminen ei ole riippuvaista siitä, pitävätkö jotkut tämän blogin lukijoista minusta henkilönä tai ”arvostavatko” he minua. Työ etenee tällaisista asioista riippumatta. Tosiasiat ratkaisevat. En ole ”osapuoli”, vaan tehtäviään hoitanut luottamushenkilö, jota motivoivat oikeuden ja totuuden kaltaiset käsitteet.
Vielä selvemmin sanottuna: Ei minusta tarvitse pitää, en hae enkä odota arvostusta, eikä tätä blogia tarvitse lukea kenenkään, jota aihe ei kiinnosta. Näistä syistä olen myös aika lailla immuuni kaikenlaiselle uhkailulle.
Vaalituloksia on aina kunnioitettava, joten äänestäjät ovat saaneet heille sopivan piispan. Huolenaiheeni ei alun perin ollutkaan tämä, vaan se, miten taloudelliset rakenteet tämäntyyppisen piispan ympärillä järjestetään mahdollisimman turvallisiksi eli niin, että vahinkoa syntyy mahdollisimman vähän. Tämä ei luottamushenkilökaudellani onnistunut, mistä kertovat myös hiippakunnan tilinpäätökset ja budjettisuunnittelussa ilmennyt kaoottisuus.
Jotta ei synny väärää käsitystä, aloitan toteamalla, ettei kommenttiani ollut tarkoitettu uhkaukseksi tai ilmaisemaan, ettei pitäisi jostakusta tähän keskusteluun osallistuvasta henkilöstä.
Kun puhuin julkisen jälkipyykin kääntymisestä itseään vastaan, tarkoitin kahta asiaa:
1) Asia oma-aloitteinen ja seikkaperäinen puiminen julkisuudessa synnyttää sen vaikutelman, että blogisti haluaa julkisella ”oikeudenkäynnillä” tarkoituksella aiheuttaa mainehaittaa virkaansa hoitavalle piispalle. Ainakin itselleni syntyy epäilys motiivien vilpittömyydestä, mikä saa toiminnan tuntumaan ilkeämieliseltä.
2) Siinä kohtaa kun piispan julkinen ryöpyttäminen ei tunnu enää kohtuulliselta ja tarkoituksenmukaiselta, ainakin minun sympatiani alkavat kääntyä piispa Laajasalon puolelle. Tarinan konnasta tulee altavastaaja ja sankarista tyranni.
Mikko Nieminen, on toki ikävää, että piispan tekemisissä on ilmennyt näin runsaasti kyseenalaisia piirteitä. Niiden paljous on kuitenkin hänen itsensä aiheuttamaa, ja käsittelyn pitkäkestoisuus on hänen oma valintansa. Laajasalon tekemisten julkinen käsittely voi aiheuttaa hänelle nyt haittaa, mutta on syytä muistaa, että hän on tehnyt kaikki tekonsa itse ja kantaa vastuun omista teoistaan.
Tämä selvittely ei ole ”tarina”, jossa on konnia tai sankareita, vaan arkista tosiasioiden tarkastelua: mitä on oikeasti tapahtunut ja mitä siitä seuraa. Kyseessä ei myöskään ole ”jälkipyykki” vaan pitkä prosessi, jossa on paljon vaiheita.
Asia selvä. Halusin vain kertoa, minkälaisen reaktion blogiteksti minussa aiheutti. Joku toinen saattaa kokea asian toisella tavalla.
Onnea valitsemallesi tielle!
Mikko Nieminen, kiitos samoin ja hyvää uutta vuotta! Ihmiset kokevat asioita hyvin eri tavoin, ja näin sen kuuluu ollakin.
Johanna kirjoitti aiemmin kommentin
Johanna Korhonen
08.01.2019 08:40
”Kuule Heikki, tietenkään en pidä mennyttä aikaa asuntoetuineen sen ”epäoikeudenmukaisempana” kuin nykyaikaakaan, sillä kyse on kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön noudattamisesta. Kirkon viranhaltijoiden on noudatettava Suomen kulloinkin voimassa olevia verolakeja ja maksettava asiaankuuluva verot. Ei sen kummemmasta ole kyse.
Helsingissä on piispa, joka saa kohta syytteen talousrikoksesta, on jäänyt kiinni luottokortin ohjeiden vastaisesta käytöstä ja mahdollisesti välttelee asumisensa verotusta. Kuule Heikki, nämä eivät ole minun tekemiäni asioita, vaan Laajasalon. Tällaista henkilöä on valvottava aika tarkasti, jotta uusia väärinkäytöksiä ei enää tulisi. Tämä piispan valvonta ja hänen kaitsemisensa pitäisi nyt jotenkin järjestää, että taakka ei olisi ainoastaan hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan harteilla. Onneksi vastuunkantoon osallistuvat yhteiskuntamme viranomaiset, kuten poliisi, oikeuslaitos ja verohallinto, kun kirkko on siihen haluton ja/tai kyvytön”
Onko piispa Laajasalo saanut syytteen talousrikoksesta?
Miten kävi asumisen verotuksesta tehdyn kantelun kanssa?
Hei Salme, Laajasalo ei ole ainakaan toistaiseksi saanut uusia syytteitä talousrikoksista. Tuossa siteerauksessasi tammikuussa 2019 mainitsin syytteen, josta hän sai talousrikostuomion maaliskuussa 2019 käräjäoikeudessa ja tuomion osalta korotettuna hovioikeudessa 2020. Asumisen verotuksesta en tiedä, en ole nähnyt siitä mitään paperia. Jos verottaja on sellaisen antanut, Laajasalo ei ole sitä esitellyt. En ole enää luottamushenkilö, joten jos vielä tulee uusia sotkuja tai rikosepäilyjä, ne ovat sitten seuraavien luottamushenkilöiden ongelmia. Hoidan toki loppuun nämä omaan kauteeni liittyneet asiat.
Joku on käynyt täällä häiriköimässä ja organisoinut joidenkin yllä olevien puheenvuorojen ”ilmiantamista” 10 kertaa niin, että ne hävisivät näkyvistä. Tämä kiusanteko on turhaa: moderoinnista vastaan minä, ja palautan kaiken asiattomasti ”ilmiannetun” näkyviin viipymättä. Arvostan sitä, että ei käyttäydytä lapsellisesti, vaikka asia kuinka harmittaisi.