Vapahtajamme syntyi Betlehemissä, tallinseimessä eläinten keskellä. Ei mitenkään idyllinen ympäristö eikä tunnelma, vaikka monenlaiset koristeseimet siitä sellaisen nykyään leimaakin. Todellisuudessa tämän päivän Betlehem on surullinen kaupunki muurien keskellä, jossa palestiinalaiset elävät loputonta selviytymistarinaansa miehityksen alla. Tämä ei välttämättä näy turistibussin ikkunasta yli miljoonalle turistille pikavierailulla vuosittain Jeesuksen syntymäkirkkoon. Tosin tänä jouluna siellä on ollut vähän hiljaisempaa kuin tavallisesti.

Harvalla kävijällä on aikaa tai edes halua tutustua Betlehemin todellisuuteen. Ja moni matkanjärjestäjä pitää huolen siitä ettei kaupungin todellisuus murra pyhiinvaeltajan idylliä pyhillä paikoilla.

Tuhannet palestiinalaismiehet heräävät aamulla jopa kolmen ja neljän välillä ennen kukon laulua keretäkseen ajoissa töihin Israelin puolelle. Työstä he saavat kohtuullista palkkaa, mutta Israelin armeijan turvatarkastukset tekevät päivittäisestä kulkemisesta tuskallisen kokemuksen. Nöyryytys sotilaiden käsissä saa palestiinalaiset kokemaan itsensä alempiarvoisiksi ja likaisiksi. Mutta kun perhe ja lapset on elätettävä, on vaan lähdettävä huvitti tai ei.

Israelin miehitystä on kestänyt tänä vuonna 50 vuotta. Neljä viidestä palestiinalaisesta ei ole koskaan kokenut muuta elämässään kuin miehityksen todellisuuden; systeemin missä Israelin armeija ja tuvallisuuspalvelu kontrolloivat 2,6 miljoonan arabin elämää.

Monet eivät tunnusta ajatusta, erityisesti kristityt, että kyseessä on miehitys, sillä maa kuuluu Jumalan kansalle. Turvapisteellä palestiinalaisten jonotusta seuratessa turvatarkastukseen, ajatus mietityttää, kun toisen kansan elämä on täysin riippuvainen vahvemman osapuolen päätöksistä.

Miksi tätä kaikkea hulluutta sitten kutsutaankin niin loppua tälle ei ole näköpiirissä. Palestiinalaisen työläisen elämä riippuu Israelin myöntämistä luvista ja niiden saaminen ei ole ihan helppoa.

Matka Betlehemistä rakennustyömaalle Itä-Jerusalemiin n. 25 kilometrin päähän kestää 3-4 tuntia - kuutena päivänä viikossa. Kulkeminen ei ole vain itsestä kiinni.

Palestiinalaisilla ei ole asiaa Israeliin ilman erillistä lupaa, ellei hän satu olemaan Itä-Jerusalemin asukas. Yli 50 vuotiaat naiset ja 55 miehet eivät tarvitse anoa erillisiä lupia. Palestiinalaisten rakennustyöläisten pitää olla 23 vuotiaita, naimissa ja heillä pitää olla vähintään yksi lapsi saadakseen luvan työskennellä Israelissa.

Tänäkin jouluna monet kristityt vaeltavat Betlehemin joulujumalanpalvelukseen. Monilta heiltä jää näkemättä Betlehemin lapsi, jonka elämä ja tulevaisuus riippuvat hänen isästään, joka nousee ylös ennen neljää aamulla, keritäkseen turvatarkastukseen ja töihin rakennustyömaalle Jerusalemiin.

Ja sen kaiken keskellä elää Jumalan seurakunta, jonka väkimäärä vähenee joka vuosi, jakaen kansansa haasteet miehityksen alla. Betlehemissä on arvioitu asuvan vähän yli kymmenen tuhatta kristittyä. Heistä monet pelkäävät, että kymmenessä vuodessa kristityt häviävät Palestiinasta poliittisten paineiden ja miehityksen takia.

Näin jouluna on hyvä miettiä Betlehemin uuden pormestarin Anton Salman ajatusta: Historia on näyttänyt, että toisen ihmisen oikeuksien loukkaamisessa ei ole mitään jumalallista. Osallistumista rikokseen ei tulisi kutsua ”siunaukseksi”.