Avoin kirje siltojen polttajille

Kirkolliseen keskusteluun osallistujat voidaan jakaa kahteen joukkoon. Niihin, jotka polttavat siltoja ja niihin jotka yrittävät rakentaa niitä. Arvatkaa, kumpia on enemmän? Pyromaaneja, tietty.

Sillanrakentajan osa ei ole helppo eikä kadehdittava. Kunnioitusta se silti herättää.

Käsittääkseni sillanrakentajiksi sekä synnytään että kasvetaan. Toiset meistä ovat sovittelijoita jo pienestä pitäen, heistä on tärkeää, että kanssaihmiset ymmärtävät toisiaan ja osaavat puhua niin, että jokainen tulee kuulluksi.

Sillanpolttajat ovat myös riidankylväjiä. He polttavat sekä omia siltojaan että mieluusti myös sillan muitten alta.

Mistä löytää sillanrakentajia? Uskon, että parhaat sillanrakentajat tulevat konservatiivien leiristä. Heillä on hallussaan kieli, jota myös äkkiväärät veljet ja sisaret kuuntelevat. Kirkon kokonaisuuden ymmärtävät konservatiivit saattavat osata asettaa sanansa niin, että heidän ympärilleen muodostuu rauhan tila, jossa erilaiset mielipiteet voivat kohdata. Omalla esimerkillään ja lausunnoillaan he rakentavat yhteistä tulevaisuutta.

Kirjoitin Kotimaahan (3.10.) ”pakinan”, joka alkoi näin:

Palvelukseen halutaan: Sillanrakentaja. Oletko sinä henkilö, joka rakastaa kirkkoa ja osaa rakentaa siltoja kirkollisen keskustelun ääripäiden välille? Silloin saatat olla etsimämme sillanrakentaja.

Toimeen valittavalta edellytetään erilaisuuden sietokykyä, maltillisuutta ja positiivista mielenlaatua. Lällyt älkööt vaivautuko, sillä vaatimuksiin kuuluu myös näkemyksellisyys, kyky esittää asiansa selkeästi ja ymmärrettävästi sekä ylimaallinen sitkeys.

Sain äsken suoraa palautetta kirjoituksesta: ”Kysymys: Luulitko olevasi hauska #Palvelukseen halutaan kirjoituksella? Et ollut.:)”

Niinpä, palautteen lähettäjä saattaa olla huumorin suhteen oikeassa, mutta tarkoitukseni oli vilpitön. Lisäksi hän laittoi kaksi linkkiä sivustolle, joissa kerrotaan profetioista, että Jeesus tulee välittömästi ja poimii mukaan morsiamensa.

 Sorry vaan, linkin lähettäjästä tuskin on sillanrakentajaksi.

+

Sain toisenkin palautteen (hieman eri asiasta tosin), jossa kirjoittaja oli pahemman kerran polttanut kristilliset pyhähousunsa ja alkanut sanoa itseään irti kirkollisesta mediasta. Ymmärrän tunteen.

Siltoja rakennetaan vain jos pää pysyy kylmänä, vaikka jokainen puron ylitse taittunut oljenkorsikin olisi liekeissä.

P.S. Alussa hahmoteltu kahtiajako on puutteellinen: suurin osa porukasta katselee rannalla.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Rakentavuus on tärkeä aihe ja vaikea asia. (Ikävä että nämä usein liittyvät yhteen).

    Näkisin, että osa keskusteluympäristöistä ovat sellaisia, että niissä rakentavuus on tehty miltei mahdottomaksi. Itse muistan kun naivina nuorena luulin voivani keskustella uskovaisten kanssa leppoisasti. Että kuuluu oppiin rauha ja kaikkea.

    Kohtasin ympäristön, jossa ymmärtäminen on heikkoutta. Tärkeää kun on löytää puoli ja pitää se. Tälläisessä maailmassa ei ole sillanrakentajia, vaan joko itseään puolustavia tai hakatuksi alistuvia. Ja minä en hakatuksi alistu, vaan hakkaan hakkaajia. (Kielikuva. Mutta ei vain se. Minuun ei mikään katsojavaikutus vaikuta, sillai sairas ja epäsosiaalinen kun olen.)

    Aiemmin sanottiin viisaasti että ”Se, että pystyy tekemään sillanrakennustyötä – sanottakoon suomeksi vaikka ekumeniaa – vaatii sitä, että pystyy jollakin tavalla ymmärtämään molempia konteksteja ja keskustelemaan molempien ymmärtämällä kielellä.” Ihan fiksu huomio, mutta näkisin että siinä on ongelmia.

    Moni kokee ymmärtävänsä molemmat puolet. Käytännössä ei. Vastapuolesta on vain olkiukkokuva. (Esimerkiksi itse en ole uusateisti, mutta en voi olla räkättämättä sitä syvyyttä jolla asia käytännössä poikkeuksetta esitetään väärin.) Näitä olkiukkoja heitellen tehdään hyökkäyksiä, sneeringiä ja aseteilua jossa toisen näkemys mollataan. Ja itsensä puolustaminen näitä vääristelyjä ja sivistyssanoin muotoiltuja pilkkaamisia kohtaan nähdään sillanräjäyttelynä. Ja luodaan illuusio siitä että ”minä olen sillanrakentaja joka ymmärrän molemmat puolet, toinen puoli räjäyttelee siltoja”. Tätä mallia posauttelijoita on pirusti etenkin niissä jotka tomertavat muita toimimaan paremmin. ; Itse asiassa yksi tapa räjäytellä siltoja on tehdä sitä ”sillanrakennuksen nimissä”. Kutsumalla vaikka lähetysintoilijoita hihhuleiksi tai kirkkokriittistä agnostikkoa militanttiateistiksi tai kommariksi.

    Vaatimatonta on normittaa muillle jotain johon ei itse kykene. Siksi tämä on ehdotus. Ei sentään vaatimaton sellainen. (Swift)

  2. Lisään tuohon Raamattu keskusteluun. Varmaan monta kertaa, kun kirjoitetaan Raamattu on ihmisillä eri tasoja. Itsekin huomaan välillä kirjottavani Raamattu, vaikka tarkoitan nimenomaan kirjoituksia. Itse asiassa en pidä käännöksiä samassa arvossa kuin kirjoituksia, vaikkakin rajaan itsekin luotettavasti pitämäni näihin kaanoneihin ja peilaan niiden avulla muuta. Käytän siis niitä kirjoituksia mittana.

  3. Kuten blogisti sanoi, kaanonkeskustelu menee vähän ohi aiheen, mutta otan siihen vähän kantaa.

    Kaanonin kokoaminen ei ollut mikään mielivaltainen äänestys, jossa mukaan otetut ja poisjätetyt kirjat olisivat olleet samalla viivalla ja sattuma olisi korjannut satoa. Päätöksissä sinetöitiin käytännössä vakiintunut kokoelma. Muutaman kirjan kohdalla käytiin rajaa, mutta esimerkiksi Johanneksen ilmestys kuitenkin tuli osaksi UT kaanonia, vaikka se ei ollut käytössä ja tunnettu koko kirkon alueella.

    Timo veijola on verrannut kanonisaatiota avioon vihkimykseen. Siinähän julistetaan puolisoiksi sellainen pari, joka kuuluu jo yhteen. Kaikille on kirkkoon tullessa selvää, ketkä siellä vihitään. Jos vanhat heilat on hylätty ja hyvästelty, se on tapahtunut jo ajat sitten ennen hääjuhlaa.

  4. Keskusteluun K24:ssä osallistuu nähdäkseni aika merkittävässä määrin ns. ateisteja/kirkkoon kuulumattomia, joiden motiivina ilmeisesti on lähinnä tympeä kiusanteko.

    (Kari-Matti Laaksonen)
    Kiitos rakentavasta kommentista. Koska kuulun manitsemaasi joukkoon, esitän tässä pahoitteluni, mikäli kirjoitukseni ovat sinusta tuntuneet tympeältä kiusanteolta.

    Motiiveistani sen verran, että minusta K24:ssa keskustellaan monista kiinnostavista aiheista. Kun täällä tarjotaan uskosta tai uskomattomuudesta riippumatta mahdollisuus osallistua keskusteluun, sitä tulee silloin tällöin käytettyä.

    Plus se mitä Jani tuossa äsken kirjoitti.

  5. Pyromania on sairaus. Pyromaanilta puuttuu rikollinen motiivi tulipalojen sytyttämiseen. Sen sijaan sytyttäminen tapahtuu pakonomaisesti ja kaavamaisesti tavalla, jota pyromaani ei itsekään ymmärrä.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyromania
    On aika voimakas vertaus pyromaaneihin. Ja jotenkin karsastan minäkin tätä kahtiajakoa. Minusta Jani ehdottaa rakentavasti:

    K24-toimitus voisi edesauttaa sillanrakentamista tekemällä vaikkapa taustoittavia juttuja siitä, että mitä sillanrakentaminen edellyttää ja miten se onnistuu.

    Komppaan myös Emilia Karhua täysin. Aivan erityisesti nautin Eija Moilasen kommentista:

    Kuuntelijatkin väsyvät, jos pitää jatkuvasti rakennella uudelleen siltoja, joita ei ole edes poltettu tai joita ei koskaan edes ole ollut.

    Tuossa kommentissa on mielestäni syvää viisautta ja näkemystä sekä pohtimisen arvoista asiaa. Eli tehdäänkö näitä vastakkainasetteluja keinotekoisestikin; sitä jäin pohtimaan.

  6. Risto Korhonen,

    Kotimaa24 ylläpito on blogissaan kirjoittanut, että ”tämän sivuston tehtävä on rakentaa kansankirkkoa.”

    Joskus on turhauttavaa lukea keskustelua, jonka osallistujista suuri osa ei kuulu ev.lut kirkkoon. Silloin on paikallaan kysyä, mikä motiivi on osallistua keskusteluun tällä sivustolla. Onko vilpitön tarkoitus ”rakentaa kansankirkkoa”? Epäilen vahvasti.Tuntuu absurdilta, että sivustolla, jonka tarkoitus on rakentaa kansankirkkoa monasti enemmistö keskustelijoista ei siihen edes kuuluja ja ilkkuu avoimesti kirkon alamäelle/laskee mielihyvällä kirkosta eronneiden määrää mm. blogin muodossa.

    Kirkollisten ns. liberaalien ja konservatiivien näkemykset eroavat usein toisistaan. Eikä keskustelua aina käydä rakentavassa hengessä. Sanan säilää ei säästetä, vaikka syytä olisi. Silti en epäile etteikö kummallakin puolella kanneta huolta kansankirkon tulevaisuudesta.

    Toisaalta Kotimaa24 on varsin anteliaasti tarjonnut tilaa ateistisille/vapaa-ajattelijoiden tms. näkemyksille blogien ja uutisten muodossa, joten saapi osittain syyttää seurauksista itseään.

  7. Olli Seppälä vastaa:

    Tapani Ihalainen kysyy, tekikö Jeesus kompromisseja? Oman elämänsä suhteen ei, mutta muuten kyllä, sillä hän kohtasi ihmisiä ja pystyi kommunikoimaan heidän kanssaan.

    Ei tätä voi ohittaa tuollaisella lyhyellä toteamuksella. Pyysin pysähtymään. Puhutaan kompromissista, Tapani Ihalainen esittää väitteen, että hengellinen laiskuus on synti. Olli Seppälä esittää väitteen, ettei hengellinen laiskuus ole synti. Kompromissiratkaisuna voisimme löytää toisemme toteamalla, että hengellinen laiskuus on toisinaan synti ja toisinaan ei.

    Kun puhutaan Jeesuksesta, hänen elämästään ja toiminnastaan, meidän pitää johonkin ankkuroida puheemme riippumatta siitä, uskommeko Jeesukseen vai emme. Jeesuksesta puhuttaessa meillä ei taida olla muita mahdollisuuksia ankkuroitua, kun Raamattu.

    Hengellisen laiskuuden syntikysymystä voimme lähestyä pohtimalla sitä esimerkiksi näin: Jos Jumala (Raamattu) sanoo jonkin asian olevan, muuttuuko asia jossain toisessa kohtaa toiseksi? Onko Jumala sellainen, että tänään tämä asia on synti, mutta huomenna ei?

    Olli Seppälä, tehdään hengellisestä laiskuudestamme parannusta ja tutkitaan Raamatusta. Mistä sieltä löytyy esimerkki, jossa Jeesus kohdatessaan ihmisiä teki kompromissin? Samaa kysymystä voi esittää myös näin: Miten selität Raamatulla Jumalan tehneen kompromissin? Jumalakin pystyi kommunikoimaan ihmisten kanssa.

    Samalla haastan itseäni ja muita lukijoita pohtimaan, toimiiko Tapani Ihalainen nyt sillanrakentajana vai tuhoajana?

  8. Eija, en minä sinua missään tapauksessa tarkoittanut:)

    Totta, on Km24:n asia millaista sivustoa se haluaa rakentaa. Ymmärrän toki ettei täällä demokraattisesti tavoitella esimerkiksi blogistien suhteen tasapuolisuutta, herätysliikesidonnaisuudesta puhumattakaan. Nythän sivusto on varsin liberaali ja körttiväritteinen.

    Protestoin hiukan ainoastaan sitä, että puolivirallisella kirkollisella sivustolla usein enemmistö keskustelijoista ja etenkin kommenteista on lähtöisin ei-evl kirkon jäseniltä. Ja agenda tällöin oma yhden asian liike tai kansankirkon alamäelle ilvehtiminen.

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja Kotimaa Oy:n palveluksessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. kulttuuri, linnut, kellot.