[kirjoitus on julkastu Kotimaa- lehdessä 29.10.2015]
Toimittaja Jorma Hentilä kysyy Kotimaa – lehden 15.10.2015 mielipidekirjoituksessa, onko kirkko valmiina avioliittolain muutokseen. Nähdäkseni ei välttämättä ole, sillä lakimuutos vaikuttaa monella tavoin kirkon toimintaympäristöön. Omaa avioliittokäsitystään kirkolla ei kuitenkaan ole tarvetta muuttaa.
Hentilän mukaan muuttunut todellisuus haastaa kirkon pohtimaan, koskeeko luterilaisen avioliiton teologia myös samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkon tunnustuksen näkökulmasta kirkon nykykäsitys avioliitosta on selkeä. Avioliitto on Jumalan luomistyössä asettama yhden miehen ja yhden naisen liitto. Kirkon avioliitokäsityksen perustana on Raamatun luomiskertomus ja siihen viittaava Kristuksen vahvistus (Matt. 19:4-6; Mark. 10:6-9). Sama käsitys on vahvistettu myös kirkkomme tunnustuskirjoissa ja kirkolliskokouksenne aikaisemmissa päätöksissä.
Avioliiton raamatullisena tehtävänä on suojella miehen ja naisen välistä parisuhdetta ja sen mahdollisia hedelmiä. Parisuhteen erityisasema säilyy riippumatta siitä, tulkitsemmeko Raamattua kirjaimellisesti, vai suhtaudummeko teksteihin vertauskuvallisesti.
Kirjaimellisen Raamatuntulkinnan näkökulmasta asia on selvä: maailman ensimmäiset ihmiset olivat selvästi mies ja nainen ja juuri heille Jumala kohdisti kehotuksensa olla hedelmällisiä, lisääntyä ja täyttää maan (1 Moos 1:28). Teistisen evoluution mallissa tehdään oletus, että luoja on käyttänyt luomistyönsä välineenä sukupolvien ketjua. Tällöin kehotus lisääntymiseen on osa luomistyötä, joka etenee vain heteroparisuhteissa ja silloinkin vain, mikäli hedelmällisyys on ollut Herran tahto. Herran taho voi käydä toteen vielä myöhemmälläkin iällä, josta on myös Raamatussa esimerkkejä. Niinpä myöskään hedelmättömäksi jääneet avioliitot eivät rajaudu määritelmän ulkopuolelle.
Samaa sukupuolta olevien väliset parisuhteet eivät ole tätä luomistyötä edistäneet, eikä avioliitto näin ollen samassa merkityksessä koske niitä, vaikka kuinka olisi kyse keskinäisestä sitoutumisesta.
Avioliittokäsityksen muutoksen perusteluksi on esitetty aikamme muuttunutta käsitystä ihmisen sukupuolesta. Uuden käsityksen mukaan sukupuolia ei olisikaan vain kaksi, vaan niitä olisi monilukuinen määrä riippuen kunkin henkilön omasta sukupuoli-identiteetista. Tällöin Raamatussa olevat viittaukset mieheen ja naiseen tulkittaisiin soveltuvan keihin tahansa kahteen eri ihmiseen sukupuolesta riippumattomasti. Kirkkokäsikirjassa oleviin vihkikaavoihin on esitetty sovellettavaksi vastaavan tyyppistä uutta tulkintatapaa, jolloin niitä käytettäisiin myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen.
Raamattua voidaan toki tulkita myös edellä kuvatulla tavalla, mutta olisiko silloin enää kyse luterilaisesta kristinuskosta? Mikäli luterilaisuuden mittana pidetään yksimielisyyden ohjetta ja muita luterilaisia tunnustuskirjoja, niin vastaus on kielteinen. Luterilaiset tunnustuskirjat tukevat käsitystä ihmisen luomisesta kahteen eri sukupuoleen, joiden välille avioliitto on asetettu. Uusi tulkintatapa edellyttäisi uutta ihmiskäsitystä, joka ei enää vastaisi luterilaista oppia.
Toki kirkolliskokous voi määräenemmistöpäätöksellä tulkita kirkkomme tunnustusperustan uudelleen tai vaikkapa luopua kokonaan luterilaisuudesta. Sellaisen päätöksen syntyminen lähivuosien kirkolliskokouksissa ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä.
Jorma Hentilä viittaa kirjoituksessaan myös vastaavan asian käsittelyyn Ruotsin kirkossa. Ruotsin kirkon linja on jo vuodesta 1972 alkaen selkeästi poikennut Suomen evankelisluterilaisen kirkon linjasta. Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole seurannut Ruotsin kirkon ratkaisua, eikä kirkolla siihen edelleenkään tarvetta, vaan kirkkomme voi tehdä jatkossakin itsenäisesti omat ratkaisunsa.
On se tunnustuskysymys: ’…Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. … Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu. Mutta jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta tai vaikka vihkimäänkin se – kirkon edessä tai kirkossa – on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään.’ (Vähä katekismuksen liite).
Kirkko voi pitää kiinni tunnustuksestaan, antaa maallisen esivallan säätää lain ja toimia sen mukaan. Tai kirkko voi jatkaa tunnustuksesta luopumista ja mestaroida maallisen järjestyksen asioilla.
Asia on juuri kuten Luther tuossa kirjoittaa. Ei ole kirkon asiana antaa säädöksiä yhteiskunnallisesta avioliittoinstituutiosta.
Kannataa kuitenkin lukea Lutherin tekstiä hieman pidemmälle: ”Siksi olen halunnut laatia tämän vihkikaavan niitä varten, joilla ei parempaakaan ole, jos joku kenties tahtoisi noudattaa meidän tapaamme.”
Edustaa aika moista uuslukutaidottamuutta tulkita, että Luther tuossa kehoittaisi vihkimään kirkossa kunkin ruhtinaskunnan tapojen mukaisesti.
On itsestään selvää että reformaation ajan luterilainen kirkko tarkoitti avioliitolla miehen ja naisen välistä liittoa, eikä muunlaiset kirkolliset vihkitoimitukset voineet tulla kyseeseen.
”Yhtä vähän kuin meille tai heille on annettu valtaa muuttaa mies naiseksi tai nainen mieheksi tai tehdä tyhjäksi sukupuolten eroavuutta, yhtä vähän heillä on ollut valtaa erottaa näitä Jumalan luomia toisistaan tai kieltää asumasta yhdessä kunniallisina aviopuolisoina.” (Schmalkaldenin opinkohdat)
”Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. ” (Iso Katekismus)
”Luomiskertomus opettaa, että ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he olisivat hedelmälliset ja että kumpikin sukupuoli luonnonmukaisesti tuntisi toiseensa kohdistuvaa viettiä. Me emme nyt puhu pahasta himosta, joka on syntiä, vaan siitä viettymyksestä, joka olisi kuulunut ihmisen luontoon turmeltumattomassakin tilassa, siitä mistä käytetään ilmausta luonnonmukainen kiintymys. Tämä kiintymys liittää sukupuolet keskenään yhteen jumalallisen järjestyksen mukaan. Mutta kun tätä järjestystä ei voida kumota ilman että Jumala itse asiaan erityisesti puuttuu, ei oikeutta avioliiton solmimiseen voida kumota millään määräyksellä eikä lupauksella. ……Koska ihminen on Jumalan luomistyön tulos ja se ja luomisjärjestys ovat luonnonoikeutta, ovat oikeusoppineet viisaasti ja oikein sanoneet miehen ja naisen liittymisen toisiinsa perustuvan luonnonoikeuteen. Mutta kun luonnonoikeus on muuttumaton, niin oikeus avioliiton solmimiseen on pysyvää laatua. Sillä jos kerran luonto ei miksikään muutu, säilyy välttämättä myös se järjestys, jonka Jumala on luontoon pannut, eikä sitä voida ihmisten säätämillä laeilla kumota.”
(Augsburgin tunnustuksen puolustus)
Kellään ei ole valtaa tehdä tyhjäksi sitä sukupuolten keskinäistä eroavaisuutta joka ilmenee aviioliitossa. Jos eduskunta sitä lainsäädännöllä yrittäisi, ei kirkon tulisi siihen omassa toiminnassaan suostua. (Selvyyden vuoksi todetakoon, ettei eduskunnan jo säätämä uusi avioliittolaki tuo maahan sukupuolineutraalia avioliittointituutiota, ainoastaan sukupuolineutraalin avioliittolain)
Toisaalta on myös todettava, ettei kirkon tule myöskään tehdä sukupuolten välille eroa sellaisessa asiassa, joissa sukupuolten välillä ei ole eroa.
” Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa”. (gal 3:27-28)
Jukka kirjoitit viisasti: ”Asia on juuri kuten Luther tuossa kirjoittaa. Ei ole kirkon asiana antaa säädöksiä yhteiskunnallisesta avioliittoinstituutiosta”.
Kirkon tehtävä on opettaa totuutta ja sitä mitä Jeesus opetti luomistyöstä ja miehen ja naisen välisestä avioliitosta sekä avioliittoon kelpaamattomista. Sanan selkeä julistus n kirkon tehtävä ja sen kaiken opetus, mitä Jeesus opetti. Lähetyskäsky on kastamisen ja opettamisen käsky. Matt 28:19-20. Selkeä opetus vaikuttaa politiikassa oikeita tekoja. Nyt tuntuu siltä, että kirkon väärä ja puutteellinen SANAN opetus on vaikuttanut politiikassa Sanan vastaisia tekoja eli lainsäädäntöä, joka vie harhaan Jumalan tahdosta.
Lähetys- ja opetuskäsky on kihlasormuksissamme, jotka laitoimme sormeemme Tikkurilan kirkossa 1980. Nyt tuon seurakunnan opetus ja henki on tolalla, joka voisi estää minulta hengessä tuon käskyn mukaisen teon toteuttamisen ko. kirkossa eli lähetyskäsky kunnioittamisen sormukseen kaiverrettuna.
Rautkoski” :Kirkon tehtävä on opettaa totuutta”
Kirkon tehtävä on opettaa uskoa johonkin, eikä sillä ole totuuden kanssa välttämättä mitään tekemistä, koska kukaan ei TIEDÄ mikä lopullinen totuus on.
Maamme demokraattisesti valitun eduskunnan tehtävä on taas säätää lakeja, joita kaikkien maassamme asuvien on noudatettava olivatpa ne totuusarvoltaan oikeita tai vääriä sen mukaan kuka niitä tulkitsee. Lopullista totuuttahan kukaan ei TIEDÄ.
Kimmo
Sana on totuus ja Jeesus on tie, totuus ja elämä. Jos kansanedustajista valtaosa olisi uskossa, niin totuus vaikuttaisi lakeihin eli rukous siitä, että tapahtukoon sinun tahtosi sekä taivaassa että maan päällä olisi todellisempaa, kuin nykyinen kehitys lainsäädännön kehityksessä. Isä Meidän rukous on ohjaava ja sen opetuksen tulisi vaikuttaa meihin uskoviin tekemisen, puhumisen ja ajattelun tasoilla. Monesta asiasta saadaan oppineiden viisastelevaa väittelyä, johon sinun tyyppinen henkilö iskee kiinni ja iskee kiilaa totuuden väliin.
Lutherin kirjoitukset koskien avioliittoa ja seksuaalisuutta (tunnustuskirjoissa) ovat myös oman aikansa keskustelu-ja debattipuheenvuoroja. Tämä käy niistä selkeästi ilmi. Nähdäkseni Jukka Kivirannan (yllä) lainaamat tekstikohdat ovat peräisin Augsburgin tunnustuksen puolustuksen ”Pappien avioliitto”-luvusta.
Kyseisessä luvussa Luther ei suinkaan keskustele homoseksuaalisuudesta tai samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Hän kritisoi Roomalaiskatolisen kirkon selibaattikäskyjä, pidättyväisyyden ja neitsyyden ihannointia ja avioliiton ja seksuaalisuuden halveksuntaa. Lutherin mielestä em. asiat johtavat tekopyhyyteen, seksuaalisuuden vääristymiseen ja yleiseen tapainturmelukseen Papit esiintyvät puhtaina ja hurskaina mutta harjoittavat salaisia paheita, pyrkiessään unohtamaan, että myös he ovat miehiä eli seksuaalisia ja sukupuolisia olentoja. Lutherin mukaan Jumala on luonut ihmiset seksuaalisiksi olennoiksi, miehiksi ja naisiksi, eikä tätä asiaa pitäisi tukahduttaa luonnottomilla selibaattikäskyillä jne.
Lutherin mielestä seksuaalinen pidättyväisyys on luonnotonta eikä tee kenestäkään puhdasta. Seksuaalisuuden toteuttaminen sosiaalisesti hyväksytyssä ja arvostetussa instituutiossa (avioliitossa) sen sijaan suojelee ihmistä seksuaalisena olentona.
Mielestäni Lutherin ajatus siitä, että seksuaalisuuden tukahduttaminen on vahingollista ja luonnotonta, on hyvä. Luther kuitenkin kirjoitti tekstejään 1500-luvulla, jolloin käsitys luonnollisesta ja terveestä seksuaalisuudesta oli toinen kuin meidän aikanamme. Lutherin aikana homoseksuaalisuutta pidettiin luonnottomuutena eikä mitään homoseksuaalisuuden toteuttamista hyväksytty.
Nykytiedon valossa asia on kuitenkin toinen. Lääketieteellisen, seksologisen, psykologisen jne. tutkimustiedon valossa homoseksuaalisuus nähdään normaalina ja terveenä seksuaalisuuden variaationa. Homoseksuaaleihin kohdistettu halveksunta ja vaatimus siitä, että he ”eheytyvät” tai pidättyvät seksuaalisuuden toteuttamisesta nähdään sen sijaan vahingollisena ja johtavan mm. masennukseen, ahdistukseen jne.
Mielestäni Lutherin seksuaalisuutta ja avioliittoa koskevia kohtia olisi hyvä tarkastella myös oman aikakautensa debattipuheenvuoroina. Tämän lisäksi niitä olisi tärkeää tarkastella myös kriittisesti nykyisen tutkimustiedon valossa. Tällöin voimme kysyä esim. seuraavanlaisia kysymyksiä: Mitä vahinkoa tuotamme seksuaali-ja sukupuolivähemmistöille jos emme hyväksy heidän (luonnollista) seksuaalisuuttaan ja tarvettaan muodostaa keskinäiseen rakkauteen ja huolenpitoon perustuvia parisuhteita? Onko eettisesti kestävää suositella myös heille heteroavioliitttoa ja pitää ainoastaan miehen ja naisen välistä avioliittoa ”yhteisöllisenä ihanteena”? Minkälaista häpeää (ja negatiivisen itsekuvan muodostumista) tuotamme tällaisilla normatiivisilla ihanteilla?
Rautkoski: ”Sana on totuus ja Jeesus on tie, totuus ja elämä.”
Kelle on, ja kelle ei. Tuollainen yleistäminen on naiivia. Samoin on naiivia paasata jatkuvasti piispojen ja pappien Raamatun ”totuudesta” ja ”opetuksesta” poikkeamisesta ja sekularisoituvasta Suomesta.
Kaikki sivistyneet länsimaat maallistuvat väistämättä kiihtyvällä vauhdilla sitä mukaa kun oikea tieto lisääntyy ja kehitys kehittyy. Ei sinun voivottelusi ja paasauksesi sitä miksikään muuta.
Sovitaanko niin, että sinulle totuus merkitsee ihan eri asiaa kuin minulle, eikä siihen ole kummallakaan nokan koputtamista. Suomessa saa sentään onneksi jo uskoa mihin haluaa tai olla uskomatta mihinkään ilman, että kukaan pistää lusikkaansa kenenkään toisen soppaan.
Sari Roman-Lagerpetz puhuu asiaa. Itseasiassa on suorastaan koomista tässä vedota johonkin munkkiin, joka onkin hokannut, ett hei mä haluunkin muuta. Tottakai se painotus on hänen kirjoituksissaan. Täytyy olla suorastaan tyhmä, jos ei ymmärrä tätä kontekstia.
Ja että tunnustuskysymys. Siis mihin perustuen, muuta kuin näitä vuosisatoja sitten kirjoitettuja kääröjä. Ei kait nyt niihin aleta kuolla? Mielestäni Jeesuskin rikkoi perinnäissääntöjä haluten näin ilmaista jotain enemmän kuin me ihmiset. Ja nää tunnarit nyt on vaan tunnareita. Ihan uskomatonta mun ikäiselle saada kuulla tämmöistä puhetta, mitä luulis kuulevan jostain kirkollisesta museosta. Siis oikeesti.
”Ja että tunnustuskysymys. Siis mihin perustuen, muuta kuin näitä vuosisatoja sitten kirjoitettuja kääröjä. Ei kait nyt niihin aleta kuolla? Mielestäni Jeesuskin rikkoi perinnäissääntöjä haluten näin ilmaista jotain enemmän kuin me ihmiset.”
—————-
Perinnäissäännöistä Jeesus sanoi näin: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyä perinnäissäännöillänne?” ja ”Näin te olette perinnäissäännöillänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan.” (Matt.15:3)
On siis selvä ero perinnäissäännöillä, jotka ovat IHMISTEN tekemiä ja sillä mitä JUMALA on säätänyt. Avioliitto ja sen kristillinen merkitys eivät ole ihmisten keksintöä. Ei ole kyse ”perinnäissäännöstä”, jolla tehdään tyhjäksi Jumalan sana, ja se mitä Jumala on asettanut. Tämän Jeesus nosti esiin ja piti arvossaan.
Ja vahvisti moneen kertaan, sekä osoitti miten tärkeää on pysyä siinä mitä Jumala on säätänyt. Myös avioliiton.
”Ettekö ole lukeneet, että Luoja alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’, ja sanoi: ’Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’. Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”(Matt. 19:4-6)
Sillä, että Jeesus rikkoi perinnäissääntöjä, ei todellakaan voida oikeuttaa mitä tahansa ja minkä tahansa asian muuttamista ja tyhjäksi tekemistä.
Virve Valoheimo
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä. Näin määrää Suomen laki.
Suomen laki sitoo kirkon tunnustuksen kohtapuolin 500 vuotta vanhaan raamatuntulkintaan. Seikka että jotkut feminismin tutkijat (ei siis teologit) ovat keksineet jonkun uuden tavan määritellä mies ja nainen taikka etten niiltä voisi edes määritellä, ei mitenkään muuta sitä.
Sari R-L. Sanoin mielestäni selkeästi että aina syntyy lapsia joista ei heti tiedä onko tyttö vai poika. En muistanut tätä termiä intersukupuolinen mutta sitä tarkoitin.
Sen sijaan sinun ”tieteesi” lähtee siitä että sukupuoli on sosiaalinen konstruktio eikä biologiaa. Tämän seurauksena kuka tahansa voi våittää olevansa kumpaa tahansa sukupuolta. Tämä on kvasitiedettä jos mikä. Samoin yhteiskunnan puolella lähdetään olettamuksesta että on patriarkaatti ja että naisten asema on huonompi. Toisin sanoen tulos päätetään etukäteen. Koko aine perustuu Judith Butlerin harhoihin.
Juhani Ketomäki,
minulla ei ole mitään ”omaa tiedettä”. Viittasin tämän keskustelun alussa lääketieteessä käytävään keskusteluun intersukupuolisista lapsista. Ja annoin linkin lastenkirurgian erikoislääkärin haastatteluun.
Juhani Ketomäki viittaa edellä Judith Butlerin teoriaan sukupuolen performatiivisuudesta jota pidetään sosiaalikonstruktionistisen sukupuolikäsityksen kulmakivenä.
Judith Butler hylkää feminismin toisen aallon mukaisen erottelun biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen (gender). Butlerin mukaan käsitys biologisesta sukupuolesta välittyy aina välttämättä sosiaalisen ulottuvuuden ja moninaisen tekemisen kautta.
Yksilön sukupuoli on Butlerin mukaan performanssi, joka muodostuu kehossa jatkuvien ja toistuvien eleiden, tyylien, tapojen, asentojen yms. kokonaisuutena. Sukupuolessa ei ole kyse pelkästään siitä, mitä keho on, vaan myös siitä, mitä keho tekee.
http://transmaterialist.tumblr.com/post/64714856989/sukupuolen-performatiivisuudesta
http://uusi.voima.fi/blog/arkisto-voima/sukupuoli-sapaleiksi/
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/83376/gradu05767.pdf?sequence=1
Sari Roman-Lagerspetz
Luther kirjoitti:
“Jo alussa hän on asettanut avioliiton kaiken muun edelle ja luonut miehen ja vaimon erilaisiksi juuri avioliittoa varten, ei haureuteen, vaan pysymään yhdessä, olemaan hedelmällisiä, synnyttämään, ruokkimaan ja kasvattamaan lapsia Jumalan kunniaksi. ” (Iso Katekismus)
Luther ei kirjoittanut että luoja olisi luonnut moninaisen joukon erilaisia sukupuolia, joista kukin voisi löytää iselleen sopivan kumppanin, johon sitoutua, josta huolehtia ja jonka kanssa voisi toteuttaa omia seksuaalisia tarpeitaan.
Luoja ei ole tarkoittanut samaa sukupuolta olevia saamaan keskenään lapsia, tästä sentään lienemme yhtä mieltä?
Toisaalta mies ja nainen voivat saada lapsia aina, jos Luoja niin suo. Olemmeko yhtämieltä myös tästä? Raamatun mukaan Saara oli jo iäkäs kun synnytti ensimmäisen oman lapsensa Isakin. Samoin Raakkel oli pitkään hedelmätön.
Lääketieeellinen ihme? Ehkäpä niinkin, mutta samaa voimme sanoa vaikkapa Lasaruksen heräämisestä kuolleista.
”Toisaalta mies ja nainen voivat saada lapsia aina, jos Luja niin suo.”
Ei olisi niin väliä. Voisi se Luojakin alkaa pikku hiljaa katsoa kelle niitä lapsia suo. Voisi lopettaa nyt vaikka aluksi suomasta lapsia alkoholisteille, narkkareille, pedofiileille, prostituoiduille, naisten- ja lastenhakkaajille, sadisteille, psykopaateille sekä vielä lisäksi kaikensorttisille muille, joilla ei ole tarkoituskaan pitää lapsistaan huolta.
kimmo wallentin
Kirkon käsitystä miehestä ja naisesta tai heidän välisestään liitosta ei voi hahmottaa siitä lähtökohdasta ettei ole uskoa. Toki asian voinee hahmottaa myös ilman henkilökohtaista uskoa, jos kuitenkin pitää lähtökohtana että kirkossa uskotaan.
Olipa uskoa tai ei, niin sopii kyllä vahvasti epäillä koko Jumalan olemassaoloa, jos Hän noille edellä mainitsemillenikin ihmisryhmille lapsia suo.
Sari R-L:
Luther oli munkki ja munkin elämästä hän siirtyi avioelämään ja korosti avioliiton seksuaalisuutta oikeana tapana elää. Munkkielämä oli tuskaa, eikä se sovi suinkaan kaikille eikä sopinut Lutherillekaan. Luther opetti, että jo lapsena tulee miehen alkaa rukilla vaimoa ja toisaalta naisen aviomiestä, koska avioliitto on erittäin tärkeä osa elämää. Tämä lapsesta alkava rukoilu voisi vähentää ajatusten tasolta kehittyvää sukupuolista vääristymää ja sanan vastaista toimintaa. Ajatuksista lähtevät pahat ajatukset, sanat ja teot eli synnit, joiden harjoittaja ei peri Jumalan valtakuntaa.
Rautkoski: ”Luther opetti, että jo lapsena tulee miehen alkaa rukilla vaimoa ja toisaalta naisen aviomiestä, koska avioliitto on erittäin tärkeä osa elämää. Tämä lapsesta alkava rukoilu voisi vähentää ajatusten tasolta kehittyvää sukupuolista vääristymää.”
Joo, olisi pitänyt varmaan paavin pappienkin noudattaa Lutherin oppeja tässä asiassa.
Jukka Kivimäki. Muuten hyvä kommentti mutta Judith Butlerin höpinät eivät ole teoriaa vaan hölynpölyä. Jos joku tulee väittämään että maa on litteä, kukaan ei sano että hän on esittänyt litteän maan teorian. Jos tätä ”todistellaan” sillä että kun katsot merelle niin selvästi näkyy että se loppuu kaukaisuudessa niin väitteelle nauretaan. Kun sukupuolen ”tutkija” esittää yhtä älyttömiä väitteitä niin häntä kuunnellaan.
Joitakin vuosia sitten oikeustieteelliseenkin tuli oppikokonaisuus nimeltä naisoikeus, vaikka naisoikeutta ei ole olemassa.
”Luther ei kirjoittanut että luoja olisi luonnut moninaisen joukon erilaisia sukupuolia, joista kukin voisi löytää iselleen sopivan kumppanin, johon sitoutua, josta huolehtia ja jonka kanssa voisi toteuttaa omia seksuaalisia tarpeitaan.”
Luther tuskin tunsi embryologiaa ja endokrinologiaa. Minä en pitäsi tätä olutongelmasta ja tietystä syyllisyydestä kärsivää koleerikkoa tässä asiassa kumoisenakaan auktriteettina.
Kuten jo edellä sanoin niin Martti Lutherin tunnustuskirjojen tekstit kirjoitettiin tilanteessa jossa oli puolustettava selibaattilupauksen antaneiden pappien ja luostareissa elävien munkkien ja nunnien oikeutta mennä naimisiin (kts. mm. teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian dosentti Vesa Hirvonen: ”Voiko avioliiton avata samaa sukupuolta olevien välille”. Hirvosen artikkeli julkaistu Kirkonkellarissa 4.4.2013). Kun Luther kirjoittaa avioliitosta ja seksuaalisuudesta hän kohdistaa kriittisen katseen 1500-luvun katolisen kirkon luostarilaitosta, neitsyyden ja seksuaalisen pidättyväisyyden, seksuaalisuuden tukahduttamisen ja selibaattikäskyjen kulttuuria vastaan. Luther ei kirjoittanut tekstejään debattipuheenvuoroiksi homoseksuaalisuutta koskevassa nykykeskustelussa. Lutherin tekstien irrottaminen asiayhteydestään ja niiden siirtäminen meidän aikaamme, – ja käyttäminen sellaisenaan puheenvuoroina aivan toisessa keskustelussa – on ongelmallista.
Lutherilla on kuitenkin hyviä huomioita avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Lutherin mukaan seksuaalisuuden tukahduttaminen johtaa vääristyneeseen ”kaappi-seksuaalisuuteen” (esim. selibaatissa elävien pappien ja luostarissa elävien munkkien ja nunnien osalta). Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessa (kuudennen käskyn selityksessä), että avioliitto ei ole pelkästään kunniallinen vaan myös välttämätön, ihmiselämää suojeleva elämänmuoto: ”Sillä jos luonto toimii sillä tavalla kuin Jumala on sen ihmiseen istuttanut, on mahdotonta pysyä puhtaana avioliiton ulkopuolella. Liha ja veri näet pysyy lihana ja verenä; luonnollinen taipumus ja vietti vievät mukanaan. Jokainen näkee ja tuntee, miten mahdotonta sitä on vastustaa ja pidätellä”. Avioliitto on tarkoitettu ihmisten suojelemiseksi siveettömyydeltä ja siltä valheelliselta kaksoiselämältä, johon seksuaalisuuden tukahduttaminen pidättyväisyys-ja selibaattisääntöineen johdattavat.
Kuten edellä jo kirjoitin, meidän olisi oman aikamme tutkimustiedon valossa (ja eettistä arviontia harjoittaen) arvioitava mitä vahingollisia seurauksia on sillä, että edellytämme homoseksuaaleilta, että he tukahduttavat seksuaalisuutensa? Onko lähimmäisenrakkauden mukaista edellyttää, että homot elävät kaapissa? Miksi emme voisi avata seksuaalisuutta ja parisuhdetta suojelevaa avioliittoinstituutiota myös heille?
Sari Roman-Lagerspetz
Kysymyksesi llittyy enemmän etiikkaan kuin uskoon ja tunnustukseen.
Seikka että hyväksyisimme/ hyväksymme samaa sukupuolta olevien väliset parisuhteen yhteiskunnallisesti tasa-arvoisina instituutioina ei sunkaan tarkoita että rinnastaisimme ne seurakunnan keskuudessa siihen avioliitoon, jota kirkko, täysin yhteiskunnan avioliittokäsityksestään riippumattomassa teologiassaan tarkoittaa avioliitolla.
Yhteiskunta on jo avannut oman avioliittoinstituutionsa samaa sukupuolta oleville pareille 1.3.2017 alkaen. Kirkolla ei mitää omaa erillistä avioliittoinstituutiota ole, eikä kirkon asia ole säädellä yhteiskunnan avioliittoinstituutiota, näinhän myös Luther toteaa. Seikka että avoiliiton yhteiskunnallinen vahvistaminen on aikanaan siirtynyt kirkon rappusilta sisälle kirkkoon ei muuta asiaa.
Selvää kuitenkin on, että kirkon ja valtion tultua jälleen erotetuksi toisistaan, Kirkko vahvistaa uskonnollisesti vain oman teologiansa mukaisia avioliittoja. Tässä ei ole mitään ristiriita siihen, että yhteiskunnan jäseninä hyväksymme yhteiskunnan ratkaisut. Valtiokirkko instituution aikana tilanne oli hieman toinen.
Minusta on olennaisen tärkeää, että uskon ja tunnustuksen asioita arvioidaan eettisesti, rakkauden ja lähimmäisenrakkauden valossa. Käsittääkseni lähimmäisenrakkaus kuuluu kristinuskoon.
Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Häpeätutkijana tunnettu teologian professori Paavo Kettunen on kirjoittanut mm.homoseksuaalien kokemasta syrjinnästä kirkon piirissä:
http://hae.uef.fi/-/kirja-hapeasta-karsimisen-moninaisesta-viidakosta
En ole lukenut Paavo Kettusen kirjaa, mutta esitelysivun perusteella ei varsinaisesti liity aiheeseen.
On aivan selvää, että esimerkiksi homoseksuaaleilta ei edytetä minkäänlaista kokemusta huonommuudesta muihin ihmisiin verrattuna, vaan ihan sitä samaa nöyryyttä kuin kaikilta muiltakin.
Siis kokemusta omasta riittämättömyydestä suhteessa Jumalan lakiin. Uskoa että Kristus on jo kuollut puolestani ja siksi kelpaan Jumalalle omasta puutteellisuudestani huolimatta.
Ei tällä seikalla ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisten liittojen kirkko katsoo olevan Jumalan tahdon mukaisia avioliittoja.
Minusta Paavo Kettusen puheenvuoro liittyy olennaisesti tähän asiaan.
Jos miehen ja naisen välistä avioliittoa pidetään normatiivisena seksuaalisuuden muotona niin tottakai se aiheuttaa häpeän, riittämättömyyden, huonommuuden jne. tunteita homoseksuaaleille. He eivät voi tätä heteronormia ja kaikkia kristittyjä koskevaa ihannetta ja odotusta täyttää. Eikä heiltä edellytetä ”sitä samaa nöyryyttä kuin kaikilta muiltakin” vaan oman seksuaalisuutensa tukahduttamista.
Kristillinen maailmankuva on väistämättä heteronormatiivinen. Muuhun lopputulokseen raamatun teksteistä ei voi päätyä missään kontekstissa.
Sama pätee käytännössä nyös naturalistiseen ja materialistiseen maailmankuvaan. Sukupuolten välinen polariteetti on suvun jatkumisen ehto kaikilla lisäkäslajeilla.
Sosiaalikonstruktionismissa lähtökohta on toinen. Tällöin ihmisen kokema todellisuus kuvataa sosiaalisena konstruktiona. Koska kulttuurista riippumattomia olemuksellisia sukupuolia ei ole, ei myöskään ole ”halua” joka kohdistuisi olemukselliseen sukupuoleen. Näin ollen myös hetero- ja homoseksuuaalisuus katsotaan kulttuurin muovaamaksi konstruktioksi. Tällöin myöskään kultuurissa esiintymä heteronormatiivisyys ei perustu olemuksellisiisn seikkoihin vaan on kokonaan kultuurin oma tuote.. Loppupäätelmää ei voida yhteensovittaa naturalistiseen saati kristilliseen maailmankuvaan.
Jukka,
ilmeisesti ajattelet että jos emme sitoudu perinteiseen heteronormatiivisuuteen ja sukupuolten väliseen polariteettiin (en tosin ihan ymmärrä mitä tarkoitat tällä polariteetilla) niin sorrumme johonkin vaaralliseen sosiaaliseen konstruktionismiin ja kaaokseen. Vaihtoehdot ovat siis vähissä: joko heteronormatiivisuus tai kaaos. Näytät olevan myös sitä mieltä, että heteronormatiivisuus on yksi kristinuskon peruspilareista.
Tällaisen kristinuskon piirissä seksuaali-ja sukupuolivähemmistöillä on kohtalona olla kaapissa. Ja kärsiä sellaisista häpeä yms. jutuista mistä esimerkiksi Paavo Kettunen kirjoittaa. Tästä seuraa välttämättä myös kaikenlaisen salaisen kaksoiselämän viettämistä. Ihmisellä kun on tarve saada rakkautta ja muodostaa parisuhteita (vrt. esim. viimeaikaiset tiedot Roomalaiskatolisen kirkon papeista. Juuri tuli julkisuuteen yksi homoseksuaalinen pappi kumppaninsa kanssa. Tämä pappi sanoi että merkittävä osa katolisista papeista on homoja)
Raamatun heteronormatiivisyys on kirkas ja selkeä. Samaa kertoo Jumalan yleinen ilmoitus luonnossa. Poikkeavuuksien esiintyminen ei kumaoa normia. Kuten tiedämme maailma ei ole täydellinen eikä myöskään ihmiskunta, vaikka Jumala maailman täydelliseksi aikanaan loi.
Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Samoin eläinlaji luotiin siten että kusssakin nisäkäs lajissa uros ja naaras lisääntyvät keskenään. Nooan tuli ottaa arkkiin mukaan kaksi kustakin lajista uros ja naaras. Heteronormi on aivan selkeä. Heteronormiin kuuluu kahden erilaisen, toisiinsa yhteensopivan puoliskon keskinäinen kunnioitus ja tasa-arvo.
On sitten aivan toinen keskustelu, miten suhtaudutaan normista poikkeamiseen. Tätä keskustelua ei kuitenkaan voida edes aidosti käydä, ellei tunnisteta ja tunnusteta normin olemassaoloa ja sen luomisperusteisuutta. Suhtautuminen normistapoikeamiseen on kontekstuaalinen kysymys.
On aikamoista hitsata yhteen kristinusko ja heteronormatiivisuus. Kätevää. Siis ne, jotka eivät tuohon matriisin istu, työnnetään kristinuskon ulkopuolelle. Ja myös ne, jotka eivät hitsaa niitä yhteen. Ihmisiä kun ollaan kaikessa moninaisuudessa, niin minä ainakin luotan enemmän Jumalan avaruuteen ja ymmärrykseen, joka käy yli ihmisen ymmärryksen, kuin ihmisselityksiin, joilla pyritään sulkemaan toiset pois Jumalan valtakunnasta.
Virve Valoheimo
Silloin kun pohditaan mikä on luterilaisen tunnustuksen mukaista, on ensin syytä tarkistaa kanta Raamatusta. Jos tekstissä on tulkinnanvaraisuutta, niin oikean tulkintatavan voi tarkistaa lukemalla tunnustuskirjat läpi. Mikäli vieläkin jää jotain epäselväksi niin sitten tutkitaan olisiko kirkolliskokous tai piispamme yhdessä linjanneet asiasta jotakin.
Viime mainitun asian suhteen voi toki olla myös erimieltä, ja katsoa silti olevansa luterilainen. Raamatun heteronormatiivisuudessa ei kuitenkaan tarvitse mennä piispainkokousten linjaukiin sakka.
Sekä ihmiset että eläinkunta lisääntyy yhdessä vastakkaisen sukupuolen kanssa = heteronormi. Jumala antaa siunauksensa miehen ja naisen eliniläiselle kumppanuudelle = heteronormi.
Raamattu torjuu heteronormista poikkeamisen, Tastä myös vuoden 2010 kirkolliskokous oli yksimielinen. Käytännöllisen teologian alan kysymykseksi jää, miten meidän ajassamme.kohdata rakkaudellisesti heteronormista poikkeamiseen ja välttää kokemusta torjutuksitulemisesta seurakuntalaisena.
Sikäli jos luterilaista tunnustusta tarkastellaan kontestuaalisen teologian näkökulmasta, on syytä ensin rajata, mikä on teologisessa diskurssisa ylipäätään mahdollista. Esimerkiksi Judith Butlerin teoria, jonka mukaan sukupuoli ei ole osa ihmisen luonnollista olemusta, vaan kultuurin muodostama konstruktio, pois sulkee käytännössä luojajumalan olemassaolon. Judith Butlerin teoriassa kiistetään että kulttuurin määrittämien sukupuoliroolien taustalla olisi historiaton biologinen sukupuoli. Samalla Butler kiistää myös hetero- ja homoseksuuaalisuuden olemassaolon muutoin kuin kultuuririippuvaisina konstruktioina.
Mikäli ”oman aikamme tutkimustiedolla” tarkoitetaan edellä kuvattua teoriaa, niin nänä ”tulokset” eivät ole yhteensovitettavissa kristillisen opin perustalle. Butlerin mukaan luonnollista ydinsukupuolta ei ole olemassa. Mutta jos näin on, ettekä siis usko Jumalan luoneen ihmistä mieheksi ja naiseksi, niin miten sitte voisimme vakaasti uskoa Jumalan luoneen yleensäkään mitään. Emmeko saman tien voisi määritellä koko olevaisuutta tiedolliseksi konstruktioksi.
Pitäyminen komplemettaarisessa sukupulikäsityksessä ei kuitenkaan poissulje homoseksuaalisuuden teologista tarkastelua kontestuaalisesti aikamme kulttuurissa. Tällöin on kuitenkin hyväksyttävä että kulttuurissamme esiintyvien parisuhdekonstruktioiden välisten erojen taustalla on myös kulttuurista riippumattomia olemuksellisia eroja.
Koska Luoja ei luonut kahta miestä lisääntymään keskenään, ei kahden miehen parisuhde ole sama asia kuin miehen ja naisen välinen parisuhde. Kyseessä on kulttuurista riippumaton olemuksellinen ero, eikä ”heteronormattinen syrjintä”.
Ainakin minä tarkoitan seksuaalisuutta koskevalla nykytiedolla ihan sitä perusterveydenhoidon, lääketieteen ja psykologian tutkimustietoa mikä koskee homoseksuaalisuutta. Homoseksuaalisuus ei ole hoitoa tarvitseva sairaus tai häiriö vaan normaali ja terve seksuaalinen suuntautuminen. En tiedä miksi Judith Butler on tässä yhteydessä nostettu esiin; minä en ole sitä tehnyt.
Jeesus opetti kahdesta ryhmästä eli miehen ja naisen välisestä avioliitosta sekä toisaalta avioliittoon kelpaamattomista, joita on kolme eri ryhmää tai tyyppiä. Tämä Jeesuksen tyypittely on varsin kattava tänäkin päivänä ja siihen tukeudun sekä uskon Jeesuksen iankaikkiseen viisauteen. Sen tyypittelyn voidaan katsoa ja tulkita sisältävän nykyisen tiedon valossakin olevat erilaisuudet homous ja avioliitosta pidättäytyminen. Ajatuksista lähtevät kehittymään ihmisen käyttäytyminen ja synnitkin, kuten Jeesus toteaa.
Jukka Kivimäki. Et ole näköjään ymmärtänyt että Sari Roman-Lagerspetz tulee aina ja kaikessa homoseksuaalit edellä. Ei ole väliä mikä on aihe.
Heteronormatiivisuus-termin käyttäminen on sikäli hassua että fwministihömpän mukaan jokainen voi itse määritellä oman sukupuolensa. Jos normaalijärkinen ihminen havaitsee että kappas vaan, siinähän on miehen ja naisen muodostama pariskunta niin feministi sanoo että mies määritteleekin itsensä naiseksi jolloin siinä onkin lesbopari. Jos kerran sukupuoli on määrittely kysymys niin silloin ei voi olla homo- ja heterosuhteita, on vain suhteita. Tälle mielettömyydelle ei voi kuin nauraa mutta vakavaa se on siksi että tätä hölynpölyä opetetaan yliopistossa.
”sekä toisaalta avioliittoon kelpaamattomista, joita on kolme eri ryhmää tai tyyppiä. Sen tyypittelyn voidaan katsoa ja tulkita sisältävän nykyisen tiedon valossakin olevat erilaisuudet homous ja avioliitosta pidättäytyminen.”
Avioliitosta pidättäytyminen on siis yksi noista kolmesta syystä, miksi ei kelpaa avioliittoon? Toisin sanoen: et kelpaa solmimaan avioliittoa siksi, että pidättäydyt siitä. Perin ristiriitainen ajatus, luvalla sanoen.
Ei aviottomuudessa, siis sinkkuna tai avoparina elämisessä mitään vikaa ole, mutta Ilman sukupuolista kanssakäymistä eläminen johtaa kyllä ajatusten myötä ennen pitkää perversseihin tekoihin, mistä katoliset papit ja piispat ovat oivallinen ja varoittava esimerkki.
Kimmo
Elävässä elämässä kaikki eivät elä kristillisten oppien mukaisesti.
Eivätkä haluakkaan elää.
Avioliittokysymyksessä seuraava muutosaalto on jo käynnistetty.
Kirkon asiana ei ole mennä perässä.
http://yle.fi/uutiset/vihreat_nuoret_keskustelivat_lukumaaraneutraalista_avioliittolaista/8422816
”Avioliitosta pidättäytyminen on siis yksi noista kolmesta syystä, miksi ei kelpaa avioliittoon? Toisin sanoen: et kelpaa solmimaan avioliittoa siksi, että pidättäydyt siitä. Perin ristiriitainen ajatus, luvalla sanoen.”
Kun on kyse raamattusitaatista, on huomioitava ensisijaisesti tarkka lainaus ja konteksti eikä tulkinta siitä. Sitaatti ja kohta olisi myös hyvä mainita. Tarkalleen se kuuluu näin:
”Se ratkaisu (naimattomuus) ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia ja on niitä, jotka itse taivasten valtakunnan tähden ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon.” (Matt.19:12)
Naimattomuuden valitseminen voi tietysti tapahtua muistakin syistä kuin ”Jumalan valtakunnan tähden”. Mutta vain kahdessa ensimmäisessä tapauksessa puhutaan avioliittoon ”kelpaamattomuudesta”. Naimattomuus omana valintana ei ole kelpaamattomuutta.
Mitä tulee ilman sukupuolista kanssakäymistä elämiseen, on aikamoista yleistystä väittää että se aina, useimmiten tai edes todennäköisesti johtaisi ”perversseihin tekoihin”. Esimerkkejä kyllä löytyy, mutta siinäkin on merkitystä sillä mitä esimerkkejä halutaan etsiä. Esimerkkejä naimattomana ja ilman seksiä elävistä, jotka eivät ole langenneet ”perversseihin tekoihin”, on vähintään yhtä paljon.
Jos katoliset papit ja piispat ovat jostain oiva esimerkki. Niin pedofiliatapauksissa voi olla kyse niistä, joilla on vaikeuksia hillitä seksuaalisia tarpeitaan, ja jotka ehkä ovat tästä syystä nähneet ainoaksi keinoksi ryhtyä selibaattia edellyttävään pappisvirkaan. Ajatellen, että he saisivat voimakkaamman suojan yhteisöllisyydestä, hengellisestä motiivista pidättäytyä ja vertaistuesta.
Mutta näiden pedofiliaan langenneiden tapauksessa voidaan todeta, että he olisivat tarvinneet muutakin apua ja tukea.
Missään tapauksessa selibaatti itsessään ei johda pedofiliaan tai raiskauksiin. Niin, että ihmiselle olisi perusteltua tyydyttää seksuaalisia tarpeitaan säännöllisesti, milloin kenenkin puolitutun kanssa, jos ei varsinaista kumppania ole.
”Mitä tulee ilman sukupuolista kanssakäymistä elämiseen…”
Mitä ihmettä tarkoitat? Sukupuoleni ei muutu vaikka jään leskeksi tai eroan tai olisin naimaton. Ei kai ihminen voi elää ilman sukupuoltaan. On toki heitä, joilla on aivan lääketieteellisestikin todettuja ”sukupuolia, jotka eivät ole yksiselitteisiä”.
Toki ymmärrän, ettet ymmärrä käsitteitä ja tarkoiti varmaan seksuaalista kanssakäymistä. Sitä muuten voi rakastella itsensäkin kanssa, kertovat asiantuntijat viisaasti. Joten ilman ei tarvitse kenenkään olla.
Virve Valoheimo, et sitten ilmeisesti olekaan ns. kolmannen aallon feministi. Vastusta kaiketi yhteiskuntaa ylläpitäviä heterorakenteita jostain ihan muusta syystä.
Tuo on sinun tulkintaasi.
Tulkintani mIstä?
”Virve Valoheimo, et sitten ilmeisesti olekaan ns. kolmannen aallon feministi. Vastusta kaiketi yhteiskuntaa ylläpitäviä heterorakenteita jostain ihan muusta syystä.”
Tulkinta minusta ja ajatuksistani ym.
Virve Valoheimo
Olemmeko siis samaa mieltä siitä, että sukupuoli asia joka on olemassa mielipiteistämme riippumatta ja on perikoreettisesti läsnä kaikessa siinä mitä olemme, ei siis vain asia, joka vaikuttaa seksuaalisuuden alueella?
Aiempi kritiikkisi ”heteronormatiivisuuden matriisia” kohtaan johtuu siis muusta kuin kritiikistä sukupuolijakoa kohtaan.
Aiemmista kommenteistasi päättelen ettet samanaikaisesti vastusta yhteiskunnan parisuhdenormatiivisuutta, vaan pikemminkin haluat vahvistaa sitä.
Aikamme yhteiskunnassa enenevä määrä aikuisia on omasta tahdostaan riippumatta vailla parisuhdekumppania,
Yhteiskunnan parisuhdenormatiivisyyden vahvistaminen lisää ahdistusta tässä väestönosaksi.
Tilanne on toinen jos parisuhden normatiivisyyteen liityvää samanaikaista heteronormatiivisyyttä vastustettaessa asennemuokkaus kohdistuu elämäntilanteiden moninaisuutta kunnioitavaan suuntaan.
Sen sijaan että väitetäisiin olevan yhteiskunnalle samantekevää, kumpaa sukupuolta itse kunkin parisuhdekumppani on, voitaisiin korostaa että täyttä ja tasapainoista elämää voi elää, vaikkei omaa parisuhdekumppania olisi löytynyt.
En kannata ajatusta sukupuolten komplementaarisuudesta siten kuin konservatiivit ajattelevat. Mielestäni on erilaisia miehiä ja erilaisia naisia. Enkä kannata ns. kefale-struktuuria. Rakkaus Raamatunkin mukaan suurinta.Rakkaus kaikkinensa kuuluu kaikille. Tasapuolisesti. Haluaisin vahvistaa kaikkien osallisuutta ja hyvinvointia.
Olemmeko samaa mieltä?
Virve Valoheimo ilmeisesti emme ole täysin samaa mieltä.
Sukupuolten komplemettaarisuus tulee suoraan luomisesta. Kysyn samoin kuin Luther ja muut tunnustuskirjojemme laatijat. Miksi muutoin Jumala loi kaksi eri sukupuolta? (Tiedoksesi eivät Augsburgin tunnustus ja tunnustuksen puolustus kumpikaan ole Lutherin kirjottamia, vaan tekstit laati Melanchthon)
kefale-struktuuri on ymmärretty väärin, kyse ei nimittäin ole vallitsemisesta vaan keskinäisestä palvelemisesta.
”Miksi muutoin Jumala loi kaksi eri sukupuolta?” Ihmisen luominen mieheksi ja naiseksi ei välttämättä tarkoita ihmisten jakamista jäännöksettä miehisiksi miehiksi ja naisellisiksi naisiksi. Aste-eroja ja monenlaisia välimuotoja on aina ollut.
Katsoin sen linkin vihreistä nuorista. Lukumääräneutraalilla avioliitolla on sekin ongelma että ei tiedetä kuka on naimisissa kenenkin kanssa. Jos A avioituu B:n kanssa ja myöhemmin myös C:n kanssa niin ovatko myös B ja C naimisissa keskenään?
Vain vihreät voivat esittää jotakin näin hullua. Oma veikkaukseni avioliittokäsityksen laajentamisesta on että ensin poistetaan kaikki sukulaisuussuhteiden muidostamat avioesteet ja myöhemmin ikärajat.
” Oma veikkaukseni avioliittokäsityksen laajentamisesta on että ensin poistetaan kaikki sukulaisuussuhteiden muidostamat avioesteet ja myöhemmin ikärajat.”
Toivon hartaasti, että näin ei tehtäisi, sillä se merkitsisi että hyväksytään sukurutsaus ja pedofilia.