Suomen dramaattisesti laskevaa syntyvyyttä ja sen syitä on pohdittu julkisuudessa. Esimerkiksi Hesarin kolumnissa ”Syntyvyys laskee, kun ihmiset sulkeutuvat aatteellisiin kupliinsa” Juha-Pekka Raeste (9.3.) toteaa ”Kun ennen enemmistö parisuhteista päättyi avioliittoon ja lapsen tekoon, nyt suurin osa päättyy eroon. Sekin on tutkimuksissa kuulemma näytetty selkeästi toteen, että polarisaation ja vihapuheen lisääntyminen somessa ja yhteiskunnassa vähentää mahdollisuuksia parisuhteisiin. Vieraan kuplan lahkolaisia ei haluta edes kohdata.”
Monet toiveet ja odotukset jäävät kuplaantumisen ja polarisaation vuoksi kohtaamatta. Enemmistö nuorista naisista kannattaa vasemmistopuolueita ja vihreitä, enemmistö nuorista miehistä perussuomalaisia ja kokoomusta. Suomessa noin 40% miehistä on jäämässä lapsettomiksi ja ilman pysyvää parisuhdetta. ”Lapsettomaksi jäävien miesten osuus saattaa Suomessa olla maailman suurin.” (HS 27.9. ja pk 12.11.2023).
_ _ _
Väestö pakkautuu suuriin kaupunkikeskuksiin. Naisten koulutustaso on noussut miesten koulutustasoa korkeammaksi. Kouluttamattomilla tai duunariammateissa toimivilla miehillä ja naisilla on aiempaa vaikeampaa parisuhdemarkkinoilla. Korkeakoulutettuja ja muuten vetovoimisia miehiä ei tunnu olen riittävästi. Lisäksi ajan henki suosii sitoutumattomuutta ja lyhyitä parisuhteita tai useampia samanaikaisia suhteita.
Luottamukseen, vastuuseen ja sitoutumiseen perustuva parisuhde ei silloin toteudu. Samalla edellytykset turvalliseen vanhemmuuteen ja kahden vanhemman tilanteeseen puuttuvat. Olosuhteet eivät tue lapsen saamista, hoivaa ja kasvatusta. Siksi enemmistön toive kahdesta lapsesta jää toteutumatta. Hedelmällisyysluku 1,25 tarkoittaa, että naiselle syntyy keskimäärin vain 1,25 lasta, kun väestötason pysyvyyden kannalta sen tulisi olla 2,1.
Tästä on monia mullistavia seurauksia. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen kertoi eilen uutisissa, että koululaisten ja koulujen määrä romahtaa. Perusopetuksessa olevien lasten määrä laskee yli 80 000:lla vuoteen 2030 mennessä. Kouluja joudutaan lakkauttamaan, kun yhä useammassa kunnassa syntyy alle 20 lasta vuodessa. Useampi kunta ylläpitää jatkossa yhteistä alakoulua ja koulumatkat pitenevät. Kirjoitin samasta asiasta esim. Maaseudun tulevaisuudessa 17.3.2023.
_ _ _
Vuonna 2010 solmittiin Suomessa noin 30 000 avioliittoa ja vuonna 2021 enää noin 20 000 avioliittoa. Koronatauon jälkeen määrä nousi noin 22 000. Se oli kuitenkin sataan vuoteen toiseksi matalin luku. Ensimmäisen avioliiton solmimisikä on noussut. Samaan aikaan syntyvyys on lähtenyt laskuun. 2011 Suomessa syntyi vielä noin 60 000 lasta. Viime vuonna 2023 Suomessa syntyi 43 320 lasta, mikä oli 1631 lasta vähemmän kuin edellisenä vuonna.
En ole nähnyt julkisuudessa pohdintaa matalan syntyvyyden ja avioituvuuden laskun mahdollisesta syy- ja seuraussuhteesta eli korrelaatiosta. Olisiko tätä pohdittava? Avioliittoihin kannustaminen voidaan kokea moralistisena patistamisena. Avioliittojen solmimisen edistäminen esimerkiksi poliittisin toimin vastaa kuitenkin hyvin suuren joukon hiljaista toivetta pysyvästä parisuhteesta ja perheellistymisestä.
_ _ _
Suomen ev.lut. kirkossa on keskusteltu väsyksiin saakka avioliittokäsityksestä. En ole kuitenkaan juuri huomannut puheenvuoroja eri sukupuolta olevien avioliittojen määrän laskuun ja syntyvyyteen liittyen. Kirkon tehtäviin kuuluu kuitenkin avioliittoon vihkiminen sekä perheiden tukeminen. Ehkä teema koetaan arkana, vaikka se on mittaluokaltaan paljon suurempi kuin kysymys samaa sukupuolta olevien avioliitoista? Kirkkona meillä on tärkeä tehtävä sanomastamme käsin kannustaa ja tukea avioliittojen solmimista ja pysymistä avioliitossa.
Raamatun Kymmenessä käskyssä kolme käskyä liittyvät avioliittoon: Kunnioita isääsi ja äitiäsi (4.), Älä tee aviorikosta (6.) ja Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa (10.). Kymmenen käskyä ovat suojakäskyjä, jotka turvaavat yhteistä elämää. Ne ovat Jumalan antama elämän laki, joka ohjaa toimimaan yhteiseksi parhaaksi. Samalla käskyt ajavat turvautumaan Jumalan armoon.
_ _ _
Välillä kuulee vedottavan siihen, että Vanhassa testamentissa on useita avioliittokäsityksiä. Olihan Abrahamilla neljä vaimoa ja nk. leviraattiavioliitossa kuolleen aviomiehen veljen oli autettava lapseton leski äidiksi. Nämä tapaukset eivät ole kuitenkaan eri avioliittokäsityksiä vaan käytännöllisiä järjestelyjä lapsettomuuden ongelman ratkaisemiseksi.
Perhe ja suku olivat toimeentulon, huolenpidon ja jokapäiväisen leivän tuotantoyksiköitä, joiden piiriin saattoi kuulua kymmeniä, jopa satoja ihmisiä. Jatkuvuus, lasten syntyminen ja vastavuoroisen hoivan ketju olivat elämän edellytyksiä. Lapsi sai vanhemmiltaan hoivan ja lapset hoivasivat vanhoja vanhempiaan.
_ _ _
Viimeisten 60 vuoden aikana on maassamme voitu torjua avioliiton taloudellinen merkitys vanhentuneena käsityksenä yhteiskunnan sosiaaliturvan kehittyessä yhä kattavammaksi. Viimeisten vuosikymmenien kehitys, matala syntyvyys ja huoltosuhteen kääntyminen yhä raskaammaksi pakottavat arvioimaan uudelleen perheiden omaa vastuuta ja avioliiton taloudellista merkitystä. Yhteiskunnan voimavarat eivät enää riitä nykyisten hyvinvointipalveluiden tarjoamiseen.
Hyvinvointialueet joutuvat jo nyt leikkaamaan kulujaan ja karsimaan tehtäviään valtion jyrkän velkaantumisen oikaisemiseksi. Tilanne vaikeutuu edelleen, kun vanhuksia on tulevina vuosikymmeninä 200 000 nykyistä enemmän ja työikäisiä vastaavasti vähemmän.
Avioliitolla on jälleen keskeinen merkitys yhteiskunnan vakauden ja jatkuvuuden takaajana sekä huolenpidon turvaajana perheissä. Tässäkään suhteessa ihmiskunta ei ole muuttunut. Samankaltainen käänne koettiin suhteessa turvallisuuteen. Toisin kuin luultiin, pysyvä rauhanaika ei koittanutkaan Eurooppaan. Monet maat lähtivät kiireellä rakentamaan uudelleen maanpuolustustaan Venäjän vallattua Krimin 2014.
_ _ _
Lopuksi:
Kirkolla ja yhteiskunnalla ei ole varaa jäädä katsomaan taakse hyvinvoinnin aikaan, jolloin näytti olevan loputtomasti mahdollisuuksia siirtää vastuuta yhteiskunnalle. Vaurauden perusta nojasi avioliittoihin, syntyvyyteen, perheiden kasvatusvastuuseen, kouluttautumiseen, työntekoon, pitkiin työuriin. Näiden rapautuessa luhistuu myös yhteisen hyvinvoinnin perusta.
Nyt on aika jälleen korostaa avioliittoon ja pitkiin parisuhteisiin sitoutumisen merkitystä syntyvyydelle. Näin voidaan turvata yhteiskunnan jatkuvuus ja toiminta sekä perheiden hyvinvointi. Avioliittoinstituution rapautuminen ja syntyvyyden lasku edelleen puolestaan merkitsevät näivettymistä, yhteiskunnan voimavarojen kuihtumista, kärjistyviä hyvinvointi- ja varallisuuseroja sekä hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa.
Pekka Särkiö, kuvaat heikon syntyvyyden ongelmaa, josta olet monien muiden mukana huolissasi – kiitos siitä. Ongelmaa on helppo kuvata, mutta vaikeampaa on esittää ratkaisuja. Avioliitot tai pitkät parisuhteet eivät tätä pulmaa yksin ratkaise, eihän. Nehän eivät automaattisesti suojaa tahattomalta lapsettomuudelta. Millaisia muita ratkaisuja näet ongelmaan?
Hyvä avaus,
Osasyynä tahattoman lapsettomuuteen on lapsen hankkimisen siirtyminen vanhemmalle iälle, Tämä taas liittyy myöhäisen avioituvuuteen ja parisuhteiden lyhyeen kestoon. Tahatonta lapsettomuutta ei voida edes havaita ennen kuin se ilmenee kun lasta aletaan toivoa ja hankkia. Lapsen saanti nuoran pitäisi olla oikea mahdolllisuus. Vaikkapa voitaisiin luvata puolet opintolainasta anteeksi, jos saa lapsen, sekä äidille että isälle.
Yhtenä syynä vähälapsisuuteen on koko ajan vähenevä lasten määrä. Ihmiset nimittäin omaksuva tietoisesti ja tietämättäänkin ympäristönsä arvoja. Jos ei ole mallia lapsen saamisesta, niin tämä vähentää omaakin halua. Tämä on valiltettavasti negatiivinen kierre: vähän lapsia johtaa yhä vähenevään haluun saada lapsia.
Ehkä yksi tapa lisätä lasten saannin halua on lopettaa jatkuva ruikutus kaikesta ja epätoivon levittäminen maailman tulevaisuudesta. Tämän jokainen voi tehdä ainakin omasta puolestaan.
Tahaton lapsettomuus on kovin kapea tulokulma ja syy syntyvyyden laskuun.
Blogisti kuvaa hyvin sitä, kuinka parisuhteet ovat lyhyempiä ja rikkonaisempia kuin aikaisemmin. Sitoutuminen ja omasta ajasta luopuminen eivät ole muodissa. Somen luomat kuvat ihannemiehestä tai -naisesta ja ihanteiden tavoittelu ovat jo itsessään niin kovia haasteita, että lapsen hankkiminen niiden lisäksi ei välttämättä houkuttele. Media tulvii uutisia, joissa kerrotaan lasten sekä nuorten lisääntyvistä ongelmista. Opettajat kertovat kasvavasta aikuisen tuen puutteesta.
”Kirkkona meillä on tärkeä tehtävä sanomastamme käsin kannustaa ja tukea avioliittojen solmimista ja pysymistä avioliitossa.” Avioliitto voi myös olla lapseton tarvitessaan tukea. Hyvä avioliitto on todistetusti vahva tuki kehittyvälle lapselle ja nuorelle.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on ilmiönä näkyvämpi kuin ennen. Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry. antaa vertaistukea lapsettomuuden valinneille miehille ja naisille. https://www.vapaaehtoisestilapsettomat.fi/vapaaehtoinen-lapsettomuus
Jälleen hyvä kirjoitus Pekka Särkiöltä. Tässä on paljolti kysymys myös siitä, mitä yhteiskunnassa arvostetaan ja miten ihmiset itse suhtautuvat lapsiin. Ovatko he Herran lahjoja vai tehdäänkö ne?
Evl-kirkon papisto antaa periksi askel askeleelta. Onko mitään asiaa, joka olisi niin pyhää, ettei he siitä voisi luopua?
Pekka
Kiitos hyvästä pohdiskelustasi
Tartut merkittävään kysymykseen yhteiskuntamme kestävän jatkuvuuden turvaamiseksi
Voisiko alhainen syntyvyys johtua myös pelosta? Ennen lapsia saatiin, elettiin miten taidettiin ja luotettiin siihen, että elämä kantaa. Nyt perheen perustamisesta on tehty täydellisyyteen pyrkivä projekti. Vanhemmilta vaaditaan kovaa suoritustasoa sekä töissä että kotona. Samalla ympäröivä todellisuus tuntuu käyvän koko ajan sekavammaksi ja synkemmäksi. Kaikki eivät uskalla ottaa vastaan vanhemmuuden haastetta. Toivon ja luottamuksen viestiä todella tarvitaan!
Pirjo: Tässä ihan asiallista pohdiskelua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta: https://yle.fi/a/74-20078944
Olen jo vanhus ja olen iloinen, että sain nuoruusvuoteni elää suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.
Mutta mitä kauemmin elin ulkomailla, sitä selvemmäksi kävi, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan juuria mädätettiin. Niistä asioista, joihin olisi pitänyt satsata, säästettiin. Tämä alkoi jo 1990-luvun lamasta. Ja näyttää siltä, että samoja virheitä halutaan toistaa, vaikka ekonomistit varoittelevat.
Jos olisin nyt parikymppinen ja edessä olisi loputon putki alipalkattuja pätkätöitä työnantajien mielivallan
sanelemien sopimusten alaisena, niin en ikinä harkitsisi lapsien hankkimista.
Onneksi Suomessa on vaikeassa asemassa eläviä, mutta työhalukkaita ja kulttuuriinsa perustuen vanhuksiakin kunnioittavia ihmisiä, jotka huolehtivat Suomen väestönkasvusta. Maahanmuuttajien osuus Suomen väestönkasvusta on jo nyt huomattava (https://www.vaestoliitto.fi/uploads/2020/11/c847b683-kvs_saavutettava.pdf ) ja varmaan kasvaakin tulevaisuudessa.
Näin Irlannissa (HS 18.3.2024)
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010293609.html
Joku näyttää ilmiantavan kaikki minun kommenttini, vaikka en ketään henkilöä kommenteissani mainitse enkä moiti.
Olen varma, että blogisti ei tällaista tekisi. Jos joku on jostakin asiasta eri mieltä kuin minä, se ei automaattisesti merkitse, että kommenttini olisi asiaton.
Oli miten oli, sattui sopivasti blogistin aiheeseen hyvin sopiva kolumni YLE:ltä: https://yle.fi/a/74-20078944
Henkilökohtaisia kokemuksia: Vaimoni ja minä emme valinneet vapaaehtoista lapsettomuutta. Meillä oli jo isäparikin tiedossa. Mutta yhteiskunta tuolloin ei tiennyt mitään sateenkaariperheiden olemassaolosta. Meillä olisi periaatteessa ollut vain yksi yksinhuoltaja äiti. Ja siinä kaikki.
Kirkko olisi toki ovet paukkuen kieltäytynyt kaikesta yhteistyöstä. Ei kannattanut edes oveen koputella. Sitkeästi vain roikuttiin omassa kirkossamme. Ja nyt sentään päästään jo koputtamaan kirkon ovelle. Että onhan edistystä tapahtunut😏.
Vaimo ja minä ollaan varmasti haudassa, ennen kuin tämä sirkus on loppuun näytelty. En tiedä, mitä kirkko tässä omien uskollisten jäsentensä nöyryyttämisestä lopulta voittaa.
Pekka vetoaa pitkien parisuhteiden olemassaoloon. Kyllä, mutta se ei ratkaise ongelmaa, kuten kolumnisti Siltanen toteaa (https://yle.fi/a/74-20078944 ).
Kiitos hyvistä kommenteista. Muutama täydennys: Avioliitto on myös vastavuoroisen hoivan kannalta tärkeä instituutio. Puolisot tukevat toisiaan mahdollisen työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana. Tämä koskee yhtä lailla lapsettomia kuin lapsen saaneitakin parikuntia. Asia näyttää mietityttävän yksin eläviä. Hesarissa oli muutama viikko sitten kolmen allekirjoittajan mielipide, jossa he pohtivat omaa tulevaa vanhuuttaan ilman parisuhdetta ja lapsi tilanteessa, jossa yhteiskunta ei kykene turvamaan riittäviä hoivapalveluja. He toivoivat, että yhteiskunta voisi auttaa heitä saamaan lapsen. Käytetty termi oli kuitenkin sellainen, ettei se viitannut äitiyteen. En tiedä, mistä yhteiskunta voisi jakaa lapsia tarvitseville? Luonto on järjestänyt sen niin, että lapset syntyvät naisen ja miehen parisuhteen kautta.
Pekka: Nykyään lapset syntyvät monin tavoin muutenkin kuin miehen ja naisen parisuhteen kautta. Keinohedelmöitys on ihan yleistä sekä lapsettomien heteroparien että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten keskuudessa.
Olen kanssasi samaa mieltä, että avioliitto on vastavuoroisen hoivan kannalta tärkeä instituutio. Ja kuten sanot: ” Puolisot tukevat toisiaan mahdollisen työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana.” Mutta jostakin syystä olen ymmärtänyt, että samaa sukupuolta olevien avioliitot eivät sinusta kuuluisi tähän samaan kategoriaan. Korjaa, jos olen ymmärtänyt väärin.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että vuosikymmeniä jatkunut parisuhteemme ja ulkomailla 30 vuotta sitten tapahtunut vihkimisemme on vain vahvistanut sukujemme yhteenkuuluvuutta. Eivät sukujemme pienet taaperot yhtään ihmettele eivätkä kysele vanhojen tätien yhdessäoloa. Sanovat vain: ”Joo, kyllä me tiedetään, että naiset voi olla naimisissa keskenään.”