Avioliitto Raamatun valossa 7a

JAHVE ELOOHIIMIN

SANAT KÄÄRMEELLE

1 Ms 3:14-15

Ja Herra Jumala (Jahve Eloohiim) sanoi käärmeelle:

“Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja

kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän

ja tomua (aafaar) syömän koko elinaikasi (jemei chajjechaa).

Minä panen vainon (eivaa ‘viha’, ‘vihollisuus’) sinun ja

vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille;

se (huu, hän) on polkeva rikki sinun pääsi (jeshuufechaa

roosh), ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän (teshuufennuu

aakeev)”.

 

 

Käärmeestä ei kerrota, että se olisi tullut Herran eteen tekemään

parannusta ja tunnustamaan, että oli pettänyt Eevan. Käärme ei edes

piilotellut itseään. Luotu (1 Ms 3:1) osoitti näin siirtyneensä täydellisesti ja

lopullisesti eri leiriin Luojansa suhteen. Tähän vastustajan

(hepr. saataan, saatana) leiriin se oli yrittänyt Aadamia ja Eevaa

voidakseen syyttää heitä ja tuhota heidät, mutta olikin epäonnistunut.

Nämä palasivat takaisin Luojansa luo. Käärme sensijaan saa kuulla

tuomionsa.

 

 

Se kirotaan luikertelemaan vatsallaan maan tomussa koko elinaikansa.

Näin saatana, joka toimi käärmeen ‘priimusmoottorina’, paljastuu

osaksi luontoa, joka näin tulee yhdistetyksi ‘turmeluksen orjuuteen’

(Rm 8:19ss). Nöyryytettynä ja nujerrettuna käärmeeltä kielletään

kaikki kehittymisen mahdollisuudet karjaeläinten ja metsän eläinten

joukossa, kunnes sen pää murskataan ja näin lopullisesti tuhotaan.

 

 

‘Elinaika’ (jemei chajjechaa ‘elämäsi päivät’), mikä käärmeelle

annettiin, tarkoittaa määräaikaa, jonka Jumala on säätänyt. Luontonsa

se tulee tänä aikana säilyttämään. Se yrittää tavoitella ja purra ihmistä40

siihen paikkaan, mikä hänellä on lähinnä maata, kantapäähän, estääkseen

hänen käyntinsä kahdella jalalla.

 

 

Juuri käynti kahdella jalalla erottaa ihmisen muusta luomakunnasta,

eläimistä. Se merkitsee, että ihminen on luotu enemmäksi kuin vain

osaksi luontoa. Hänet on luotu Jumalan kuvaksi, hallitsemaan sitä.

Pisto kantapäähän merkitsee tämän ihmisyyden, Jumalan kuvan lopullista

lokaan vetämistä, turmelemista käärmeen tasolle.

 

 

Käärmeeltähän käynti

kahdella jalalla oli tulevaisuudenkin suhteen evätty. Tokkopa se ennen

kiroustakaan oli kulkenut kahdella jalalla, niinkuin yleensä on ajateltu.

Mutta tie Jumalan kuvaksi luodun ihmisen ja sitä kautta Jumalan Pojan

vertaisuuteen ja asemaan nyt kertakaikkiaan tukittiin.

 

 

Käärmeen kiroaminen tapahtui koko luomakunnan ja ensimmäisen

ihmisparin silmien edessä. Niinpä se tapahtui myöskin sen ‘kirkkauden kerubin’

edessä, josta oli tullut Jumalan vastustaja, saatana. Tämän

aikaansaannosta ja yritystä oli käyttää käärmettä välikappaleenaan

tuhoamisyrityksessään.

 

 

Tässä käärmeen tuomiossa saatana sai lukea

oman tulevaisuutensa ja tuomionsa. Niinpä näkymätönkin maailma sai

havainnollisen esityksen, mitä seuraamuksia on

kapinoinnista Kaikkivaltiasta vastaan.

 

 

Käärmeen kiroaminen merkitsi sen alentamista eläinkuntaakin

alemmalle tasolle. Eläinkunta kuuluu siihen osaan luontoa,

joka huokaa turmeluksen orjuudessa ja tullaan vapauttamaan Jumalan

lasten ilmestymisen yhteydessä (Rm 8:19ss).

 

 

Käärme edustaa luonnossa turmelusta, joka tullaan aikanaan poistamaan.

Niinpä käärmeen

tuomiossa luettiin esikuvallisesti saatanalle tuomio: Se heitetään ulos

taivaasta maan päälle (Ilm 12:9) ja määräaikansa vihaa pidettyään

tuhotaan lopullisesti heittämällä tuliseen järveen (Ilm 12:12; 20:10).

 

 

Vaino (hepr. eivaa) merkitsee paremminkin vihaa, vihollisuutta

(aajav, toimia vihollisen tavoin). Tämä vihollisuus määrätään

käärmeen ja vaimon välille jälkeläisiä myöten proto- eli alkuevankeliumiksi

sanotussa lauseessa, jonka Herra sanoo käärmeelle, mutta samalla

kaikille kuulijoille, sekä ihmisille, luomakunnalle että enkelimaailmalle.

 

 

Tämä KR33:n käännös (j. 15) ei ole johdonmukainen: Kuinka

käärme voi senjälkeen, kun pää on murskattu, vielä pistää tai “iskeä”

(kuten KR92 kääntää) kantapäähän?

 

 

Alkutekstissä sanotaan sanatarkasti:

“Hän väijyy päätä, sinä väijyt kantapäätä”.

Hepreassa on sama verbi shuuf, ‘väijyä’.

 

 

Molemminpuolinen vihollisuus, sotatila, käärmeen siemenen

ja vaimon siemenen välillä saa aikaan sen, että molemmat väijyvät

ja pyrkivät myös vahingoittamaan toisiaan.

Käärmeen pää on vaarassa murskaantua ja niin lopulta

tulee käymäänkin (Ilm 20:10), mutta samalla myrkky kantapään kautta on

kuolettavaa, ellei vastamyrkkyä saada riittävän nopeasti.

 

 

Uskon katse tangon päähän nostettuun vaskikäärmeeseen riitti myöhemmin

vastamyrkyksi käärmeen puremille ihmisille erämaassa (4 Ms 21:9).

 

 

Tässä profeetallisessa sanassa on kuitenkin sanottu peitetysti paljon

enemmänkin asioita.

 

 

Käärmeelle sanottiin, että Eeva, jonka se oli

kavaluudella pettänyt ja saattanut osalliseksi hyvän ja pahantiedon

puun lähteestä Jumalan tahdon vastaisella tavalla, tulee saamaan

siemenen, joka tekee tyhjäksi käärmeen aikaansaannokset ihmisessä.

 

 

Tämä siemen, ‘Hän’, ei ole Aadamin siementä, kuolevaista, tomuun

palaavaa, vaan vaimon siemen. Mutta koska on päivänselvää, että

vaimo ei voi siittää ketään, oli kuulijoiden ymmärrettävä, että tämä

siemen tulee Jumalalta.

 

 

Tällä kertaa ei uutta ihmistä tehdä, kuten

Aadam tehtiin, vaan Hän syntyy, koska Jumala sanoo niin.

Mutta Hänet tulee kohdussaan kantamaan ja synnyttämään

kuolevan ihmiskunnan jäsen, vaimo.

 

 

Näin tämä ‘toinen siemen toisesta paikasta’ (zera

acheer tachat Hevel ‘toisenlainen siemen Aabelin sijaan’ 1 Ms 4:25)

yhdistyy ihmissukuun.

 

 

Niinpä Jumala ei olekaan epäonnistunut luodessaan ihmisen.

Hän ei myöskään valehdellut sanoessaan kuoleman

seuraavan kielletyn puun syöjää. Valehtelijaksi paljastuu käärme itse!

 

 

On syytä panna merkille, kuinka korkealle vaimon elämässä jo tässä

äitiyden kutsumus asetettiin. Sen tuli olla ensimmäisellä ja tärkeimmällä sijalla

hänen elämässään. Viitoitettiinhan tässä hänelle ainoa tie

pelastua lapsensynnyttämisen (sanatarkka käännös, huom! yksikkö-

muoto) kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä

ynnä siveydessä” (1 Tm 2:15).

 

 

Tämä “lapsensynnyttäminen”

tarkoittaa Kristuksen syntymistä ja tuloa maailmaan,

Kristuksen, joka on ainoa tie pelastukseen.

Naisille ei siis tässä ole asetettu lisäehtoja pelastukseen eikä edes sitä,

että heille olisi kunniakkaampaa ja hurskaampaa, jos synnyttävät lapsia.

Näinkin tätä on tulkittu. Jumalalle on

yhtä otollista naimattomuus tai lapsettomuus. Ne ratkeavat elämän

muista olosuhteista ja henkilökohtaisesta johdatuksesta käsin.

 

 

Mutta jos käsitämme, että Herra, puhuessaan vaimolle, puhuu vertauskuvallisesti

tämän päivän seurakunnalle, ymmärrämme, että sen uudestisyntyneet jäsenet,

sekä naiset että myös miehet on kutsuttu äitiyden jaloon tehtävään

synnyttämään lapsia Jumalalle ja vaalimaan Herran seurakuntaa,

jonka Hän omalla verellään on hankkinut itselleen.

 

 

Tämä “äitiyden virka” on ainoa pappisvirka, mikä Jeesuksen omille,

“Karitsan vaimolle”, on annettu.

 

Tämä hengellinen pappeus ei katso

sukupuolta, mutta se edellyttää alamaisuutta yhdelle ainoalle miehelle,

taivaalliselle Yljälle, joka on Kristus Jeesus, vaimon siemen.

2 kommenttia

  • ismo malinen sanoo:

    Aamen! Sana tuli lihaksi, juuri siinä on vaimon siemen. Seurakunta on syntynyt Sanasta ja on myös synnyttävä lapsia Jumalalle tuon Siemenen kautta, mutta ei lihan mukaan vaan Hengen, jonka Jumala on antanut niille, jotka ovat Hänestä syntyneet.

    ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ”Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.” Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut. Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: ”Minä en ole Kristus”. Ja he kysyivät häneltä: ”Mikä sitten? Oletko sinä Elias?” Hän sanoi: ”En ole”. ”Se profeettako olet?” Hän vastasi: ”En”. Niin he sanoivat hänelle: ”Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?” Hän sanoi: ”Minä olen huutavan ääni erämaassa: ’Tehkää tie tasaiseksi Herralle’, niinkuin profeetta Esaias on sanonut.” Ja lähetetyt olivat fariseuksia; ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: ”Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?” Johannes vastasi heille sanoen: ”Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne. Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään.” Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa. Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! . .

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ismo,

    Kiitos kommentistasi.

    Nuo siteeraamasi Raamatun paikat ovat niin riemullisia, että niitä lukiessa käy helposti niin, ”että kaikki minun luunikin alkavat ylistämään Herraa”!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reino Marjakangas

    Varsinaisen leipätyöni olen tehnyt peruskoulun luokanopettajana eri puolilla maata. Työni ohella olen pikku ikäni (ikävuosia kertynyt vasta vähän yli 80 vuotta) tutkinut aktiivisesti Raamattua, sen alkukieliä, selitysopia ja teologiaa, lukenut paljon edellisten aiheiden lisäksi myös kirkkohistoriaa, kulttuuri-. ja filosofianhistoriaa, uskonnonhistoriaa, huomatakseni iän karttuessa todeksi Raamatun sanan: Tieto katoaa (ainakin päästäni, hah!). Äskettäin sain painosta kirjani "Avioliitto Raamatun valossa". Aineiston kokoamisessa ja kirjoittamisessa taisi vierähtää yli 50 vuotta, hitaasti hahmottava kun olen. Kirja on itse asiassa selitystä Raamatun ensimmäisiin kymmeneen lukuun (1.Ms 1-10) luomisesta lähtien. Jos ketä kiinnostaa, voi kirjan avulla tutustua tarkemmin ajatteluuni. Kirjani ei ole ehtinyt kaupan hyllyille, mutta allekirjoittaneelta sitä voi tiedustella lähemmin, sähköposti reino.marjakangas(at) lahetyspalvelu.fi, puh 0400 684 344. Annankatu 18, 49400 Hamina.