Armon viilentävä varjo

Kevätauringon ensimmäisten säteiden lämmittäessä kasvoja suomalainen saattaa kokea syvää iloa ja armollista tunnetta siitä, että talvi väistyy.

Auringonsäteet tropiikissa merkitsevät ihmisille usein jotain ihan muuta. Yli neljä vuotta sitten aurinkovarjojen kanssa kiitävät toimistotyöläiset Bangkokissa huvittivat Suomen talvesta saapunutta lähettiä.

Siinä missä auringonvalo Suomessa yhdistyy ajatukseen armosta ja Jumalan valosta – tropiikissa tilanne on toinen. Auringon paahde voi hyvin kuvata kärsimystä, joka polttaa ja tuhoaa. Armoa sen sijaan on viileä varjo paahteen keskellä.

Phnom Penhissä, Kambodzhan pääkaupungissa sain kutsun saarnata paikallisen luterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen. Keksin ottaa sateenvarjon avuksi saarnapulpettiin.

Avasin sateenvarjon ja yritin johtaa ajatukset siihen, että tällainen varjo on kuin laki, säännöt, kymmenen käskyä, tai buddhalaisuuden periaatteet välttää tiettyjä asioita. Varjo voi symboloida kaikkia ideologioita, niin uskonnollisia kuin uskonnottomia, joiden avulla ihminen pyrkii torjumaan pahaa ja suojautumaan kärsimykseltä, auringon polttavilta säteiltä.

Armoton totuus elämässä on kuitenkin se, että paraskin varjo repsahtaa rikki jossain vaiheessa, tai tuuli puhaltaa sen pois jänteiltään. Kaikille meistä on tuttu kuva siitä, miten sateenvarjo näyttää hullunkuriselta hämähäkiltä pään päällä. Suojaa ei siitä ole enää nimeksikään.

Kristinuskossa ei ole kuitenkaan kyse ihmisen tekemistä varjoista tai säännöistä. Ihminen ei voi itse pelastaa itseään, vaan siihen tarvitaan armoa. Jumala ja hänen armonsa on turvapaikka kärsimyksen paahteessa. Tropiikin ihmisille kristinuskon armo voisi parhaiten avautua suuren puun muodossa. Puun juurella ihminen voi olla paikoillaan, levätä. Buddha koki valaistuksen juuri suuren puun alla. Kristus kantoi puun Golgatalle.

Raamatun alussa ja lopussa puhutaan elämän puusta. Kaikki alkaa ja päättyy siihen. Miljoonat kristityt kantavat elämän puuta joka päivä kaulassaan. Pitävät sitä kodeissaan, toimistoissa ja autoissaan Ja sunnuntaisin kokoontuvat sen vilvoittavan varjon luokse.

Tero Massa
kirkollisen työn koordinaattori, Mekongin alue

Kirjoittaja

Missioblogi
Missioblogi

Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen