Armas joulu jo kutsuu

Tämä joulu jää muistoihin, niin uskon. Se jää mieliin, koska emme voineet matkustaa emmekä viettää suvun yhteistä juhlaa. Korona on muuttanut totuttua elämää. Epidemian pysäyttämiseksi nämä toimet ovat olleet tarpeen. Moni on huolissaan oman tai läheisen sairastumisen vuoksi. Moni pelkää tulevaisuutta.

Mutta tämä joulu jää mieliin myös sen sanoman vuoksi. Joulun keskuksessa kuuluu viesti meille saakka: ”Älkää pelätkö! Teille on syntynyt Vapahtaja”.

Esitin yli 50 vuotta sitten, kerhopoikana seurakunnan joulujuhlassa laulun Arkihuolesi kaikki heitä. Arkisia huolia voi olla vaikea heittää luotaan, sillä ne koskettavat elämän perustaa ja tulevaisuutta. Huolet punovat ympärillemme verkon, joka tuntuu kahlitsevan ja estävän kulkua.

Jouluevankeliumin paimenet ovat keskellä työtään ilman juhlan ajatusta. Heidän ensimmäinen ajatuksensa on lauman turvallisuus ja selviäminen. Näitä samoja pohtii nyt moni perheen vanhempi, esimies, työnantaja ja poliitikko. Kuinka perhe, firma, kunta tai tämä maa selviävät? Onnistuuko arkihuolten heittäminen?

Paimenet tuskin uskoivat todelliseen tai ainakaan nopeaan muutokseen, mutta yhtäkkiä… Yhtäkkiä pimeys muuttui valoksi. Yhtäkkiä painostava hiljaisuus vaihtui iloiseksi viestiksi: Teille on syntynyt Vapahtaja!

Vapahtajan tehtävä on vapahtaa, ottaa pois raskaat kuormat ja sitovat verkot. Syvimmin meitä sitoo se, että olemme ajautuneet eroon elämän lähteestä, Jumalasta. Tästä seuraavat erilaiset onnettomuudet, kuten riidat ja sodat, ahneus ja ylikulutus sekä luonnon tuho.

Armas joulu kutsuu sitä vahvemmin, mitä enemmän olemme huolten ja taakkojen ahdistamia, mitä enemmän odotamme vapautusta. Eikö niin, että tänä vuonna joulu kutsuu erityisellä tavalla. Siksi otamme joulun riemuiten vastaan ja koemme joulun sanoman:

”Syttyi siunattu joulutähti, yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti, viel’ on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille, päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille, siintää onnelan kaukomaat.”

Toivotan hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta 2021!

Kirjoittaja

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö

Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.