Arkipyhäkiistassa mukana olleen presidentin siunauspäiväksi helatorstai

Suomalaiset ovat innostuneet kertomaan muistojaan presidentti Koivistosta. Media kertoo sanoin ja kuvin kaiken miehestä: Tässä Koivisto edestä ja tässä takaa, tässä Koivisto istuu ja tässä makaa.  Kansalaiset kertoilevat kernaasti hetkistä, jolloin saivat kohdata Manun.  Hyvä näin. Tunnen toki lentopalloilija-pressan vaiheet itsekin, mutta kun niihin ei liity mitään henkilökohtaista, niin ei niistä tässä sen enempää.

Viime lauantaina minulla oli tilaisuus tutustua Presidentin linnaan, jonka työhuoneessa otin yllä olevan kuvan Koiviston muistopöydästä. Tuolloin tuli muistelluksi edellisenä iltana kuollutta entistä valtion päämiestä. Yksi muisto asettui ylitse muiden. Oikeastaan kyse on eräässä mielessä melko surullisesta episodista, jonka peruspyrkimys jäi itselleni melko epäselväksi.

Kyse on ns. arkipyhäkiistasta, jonka siemenet kylvettiin jo 1970-luvun alussa presidentti Kekkosen aikana. Näin se meni:

Vuonna 1973 tuli voimaan vuoden 1971 kirkolliskokouksen hyväksymä järjestely, jolla loppiainen, helatorstai ja 2. helluntaipäivä siirrettiin työmarkkinajärjestöjen aloitteesta lauantaipäiville. Tällainen muutos oli aivan ennenkuulumaton. Missään päin maailmaa tällaisesta ei ole osattu edes unta nähdä.

Kirkkoa painostettiin monin tavoin, mm. selittämällä, että juhlapäivät ovat vain inhimillinen säädös, jota toki voidaan vapaasti muuttaa. Paljonkaan painoa ei annettu sille, että noissa juhlissa on kysymys kristillisen uskon keskeisimmistä asioista. Ihan sama, astuiko Jeesus taivaaseen torstaina vai lauantaina, vai astuiko ollenkaan…?

Puhuttiin myös siitä, että kyseiset juhlapyhät ovat ikään kuin lainassa työmarkkinajärjestöillä. Laina on toki mukavampi sana kuin panttivangiksi ottaminen. No, vuonna 1982 kirkolliskokous rupesi kyselemään, että eikös se laina-aika jo ala olla ummessa ja esitti, että nyt olisi varmasti paikallaan saada arkipyhät, lähinnä loppiainen ja helatorstai, takaisin omille paikoilleen. Helluntai voisi vallan mainiosti olla yksipäiväinen juhla.

Valtiovalta vitkutteli asian kanssa, saman teki myös presidentti Koivisto.  Eduskuntaan ehdotus tuli vasta vuonna 1985, ja vahvistaessaan kirkkolain muutoksen tammikuun 24. päivänä vuonna 1986 presidentti Mauno Koivisto ilmaisi antipatiansa aiheesta määräämällä muutoksen tulevaksi voimaan vasta vuonna 1992.

Surkuhupaisana kuriositeettina mainittakoon, että voimaantulovuosi oli ehdotuksessa merkitty näin: 19_ _. Eli kaksi viimeistä vuotta puuttui. Sikäli kuin kuvittelen muistavani oikein, Manu vastasi ihmetteleviin kysymyksiin kuuden vuoden siirtymäajasta: Kun ne vuodet oli jätetty tyhjiksi, niin minä täytin ne noin!  Näin Koivisto pääsi moittimaan silloista opetusministeriä Gustav Björkstrandia lain huonosta valmistelusta. Kuten arvata saattaa, presidentin päätös synnytti vilkkaan valtiosääntöoikeudellisen keskustelun.

Pitkänä miehenä Koiviston oli helppo lentopallokentällä jujuttaa vastapuolta nostamalla sormikosketuksella pallo torjuntaan nousseitten kilpakumppaneitten ulottumattomiin ns. muurin yli. Tässä arkipyhäkiistassa presidentti siis yllätti ohittamalla kirkon ja eduskunnan.

Vaikutukseltaan Manun juonikas pallottelu oli kirkon kenttäpuoliskolla kuitenkin enemmän paterin kuin jujun luokkaa: Paterissa on kyse nopeasta ja matalasta hyökkäyksestä, joka perustuu yllätyksellisyyteen. Torjunta ei aina edes ehdi mukaan vaan on vasta nousemassa ylöspäin,  kun  lyöjä – läväytettyään pelivälineen salamana vastustajan kenttään – on jo  putoamassa alaspäin.

Arkipyhäkiista sai huomiota myös Koiviston omassa Kaksi kautta-teoksessa. Hänen kannaltaan kiista oli sekä tärkeä että ärsyttävä. Tämä sofistikoitunut valtiollisen elämän periaatteitten fundeeraaja oli sitä mieltä, että pelisäännöt ovat väärät, jos kirkolliset päätökset vaikuttavat työelämän normeihin.

Kuin kohtalon oikusta  arkipyhäkiistassa mukana olleen presidentin hautajaispäiväksi  vvalikoitui kiistapallona toiminut  arkipyhä eli helatorstai. Erikoinen tilanne, kun suurta kirkollista juhlaa juhlistetaan suruliputuksin.

Olen ällistynyt, miten harva omanikäisistä ystävistäni muistaa tästä arkipyhäkiistasta yhtään mitään. Miten se on voinut mennä niin monilta ohi? Itseeni se näet kolahti oikein kunnolla. Lainaviisauden avulla olen yrittänyt tuota tapausta itselleni selvittää, mutta lopputulemaksi kuitenkin näyttäisi jäävän, että tuo manööveri oli, ah, niin turha ja tarpeeton. Oliko se sitä vallankäyttöä, jota Manu kuitenkin harjoitti, vaikka toisaalta halusi heikentää presidentin asemaa ja oikeuksia Kekkosen jäljiltä?

Päättyikö arkipyhäkiista tähän episodiin?

Ja kissan viikset!

Työmarkkinajärjestöjen selvittelemä loppiaisen ja helatorstain siirtäminen takaisin lauantaipäiviin kärsi muutama vuosi sitten takaiskun, kun evankelis-luterilainen kirkko ilmoitti suhtautuvansa ajatukseen kielteisesti ja vetäytyi hanketta koskeneesta selvitystyöstä.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko veikatakseen, että kirkon ja valtion välinen kissanhännänveto tulee jatkumaan, voimistumaan ja saamaan yhä kummallisempia ilmenemismuotoja.

Kuvat: Yllä presidentti Koiviston muistopöytä linnan työhuoneessa 13.5.2017

Alla: Pateri puree niin, että vastustaja ei ehdi edes torjuntaan!

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • kimmo wallentin: ”Uskokoon jokainen ihan itsekseen mitä tahtoo tai olkoon uskomatta, ei sen koko yhteiskuntaan tarvitse vaikuttaa sitä eikä tätä.”

      Niinpä. Ihan ”itsekseenhän” tässä yhteiskunnassa on perheenä uskottu oikeudenmukaisuuteen ja ”ihan itsekseen” on pyritty auttamaan ihmisiä, jotka järjestelmässä on saatu putoamaan paljon mainostetun ”hyvinvointiyhteiskunnan” turvavarkkojen läpi. ”Ihan itse” olemme puolisoni kanssa olleet niin tyhmiä, että olemme järjestelmän kanssa kahdeksan vuotta kestäneen tappelun jälkeen jopa antaneet omavelkaisen takauksen tälle ”hyvinvointivaltiolle”, että saimme edes yhdelle sotaa paenneelle nuorelle oikeuden jäädä Suomeen.

    • Vaihtaisit jo levyä, Kimmo! Aina samaa jankutusta nuo sinun juttusi. Kerro vaikkapa tämän blogin otsikkoon liittyen, mitä tuumaat siitä, että henkilö, joka vastusti arkipyhiä, siunataankin haudan lepoon nimenomaan arkipyhänä. Onko kyse kohtalon ivasta vai mistä?

    • RR: ”Aina samaa jankutusta nuo sinun juttusi.”

      En ole aikaisemmin ottanut kantaa arkipyhiin tavalla enempää kuin toisellakaan, joten väitteesi on ihan puhdasta puppua ja silkkaa pötypuhetta.

      Mitä suuresti arvostamani presidentti Koiviston hautajaisiin tulee, niin ei kai siinä nyt mitään kovin ihmeellistä ole, että ne järjestetään viikonpäivänä, jonka nimi on torstai. Tuskinpa tuolla nyt mitään muuta merkitystä Manulle itselleenkään olisi ollut vaikka väittävätkin asiasta jotain tietävät ja aikalaiset, että Manu olisi ollut uskovaisen isänsä jälkeläisenä itsekin uskonnollisuuteen taipuvainen ihminen. Tiedä hänestä sitten. Sen perusteellahan sinunkin pitäisi ilmeisesti digata häntä, eikä suhtautua noin nuivasti kuin blogissasi teet.

      Luulisi, että tänä päivänä olisi tärkeämpääkin pohdittavaa kuin se onko kohtalon ivaa, että arkipyhiä vastustanut ihminen haudataan helatorstaina.

    • Kimmo: Totta kai arvostin Manua pressana, sitä sinun on turha epäillä, mutta tämä arkipyhäkiista oli mielestäni epistä, suoranaista kiusantekoa. Siksi keissi varmaan jäi lähtemättömästi mieleeni. Voi olla, että en olisi ottanut asiaa ollenkaan puheeksi, ellei sitä olisi tuotu eteemme ihan tarjottimella.

      Helatorstai ei kristityille ole mikä tahansa torstai, minkä seikan sinäkin vallan hyvin tiedät, mutta tahtonet tässäkin vain tapasi mukaan keljuilla, arvaamma.

      Poliittisen muistin sanotaan kansalaisilla olevan varsin lyhyt. Minulla ei taida sellaista olla ollenkaan. Toisaalta: Ei norsun muisti vääryyksien suhteen myöskään mitään herkkua ole. Mutta ehkä tämä juttu on nyt loppuun käsitelty, toivomma.

    • RR: ”Helatorstai ei kristityille ole mikä tahansa torstai, minkä seikan sinäkin vallan hyvin tiedät, mutta tahtonet tässäkin vain tapasi mukaan keljuilla, arvaamma.”

      Kaipa minäkin olen jonkin sorttinen kristitty, kun olen kastettu ja rippikoulun käynyt ja olen satavarma siitä, että suurin osa kirkon jäsenmaksua maksavista kristityistä helatorstai ei merkitse muuta kuin ylimääräistä vapaapäivää. Kovin moni tuskin tietää edes sitä minkä muistoksi sitä vietetään.

    • RR: ”Helatorstai ei kristityille ole mikä tahansa torstai, minkä seikan sinäkin vallan hyvin tiedät, mutta tahtonet tässäkin vain tapasi mukaan keljuilla, arvaamma.”

      Kaipa minäkin olen jonkin sorttinen kristitty, kun olen kastettu ja rippikoulun käynyt. Olen satavarma siitä, että suurin osa vielä kirkon jäsenmaksua maksavista kristityistä on kanssani samanlaisia ”kristittyjä”, joille helatorstai ei merkitse muuta kuin ylimääräistä vapaapäivää. Kovin moni tuskin tietää edes sitä minkä muistoksi sitä vietetään.

  1. RR :”Vaihtaisit jo levyä, Kimmo! Aina samaa jankutusta nuo sinun juttusi. ”

    Tuskinpa Kimmo vaihtaa levyä. Hänhän on ”markkinahemmo” ja aiempien kommenttiensa mukaan mieluummin SPR:n kuin kirkon tukija. Netin mukaan ”Suomen Punaisen Ristin sijoitusvarallisuus on noin 130 miljoonaa euroa, mikä tekee siitä suuren järjestösijoittajan. Pitkän tähtäimen tavoite SPR:llä on saada sijoitustoiminnasta noin kuuden prosentin tuotto.”

    Ortodoksiuskon mukaan helatorstai on niin pyhä, että ruohokaan ei kasva sinä päivänä, ja jos tallessa vielä on Lasaruksen lauantaina kirkossa siunattuja virpomavitsoja, ne on hävitettavä helatorstain aattona polttamalla, mikä on niiden oikea hävitystapa.

    • Hölttä: ”Ortodoksiuskon mukaan helatorstai on niin pyhä, että ruohokaan ei kasva sinä päivänä”

      Hassuja nuo ortodoksit, voipi olla ettei ruoho kasva, mutta siinä tapauksessa syy lienee se, että lunta on vielä maassa ja maa jäässä.

  2. Arkipyhä kysymyksenkanssa samaan aikaan oli työmarkkinaneuvottelijoiden pöydissä kysymys työajantasaamispäivistä , eli ns. pekkaspäivistä. Manulta oli taktinen veto säätää arkipyhien palautus riittävän monta työmarkkinakierrosta eteenpään. Pekkaspaketti toteutui arkipyhäratkaisusta riippumattomasti. Siinä vaiheessa, kun arkipyhin palautus toteutui, asia oli ollut jo niin monta vuotta tiedossa, ettei sen suhteen ollut enää työmarkkinapöydässä mitään ostamista eikä myymistä.

    Lopputulemana työmarkkinaväki sai sekä pekkaset, että arkipyhät takaisin. Sittemmin kikysopimus pidensi jälleen työaikaa, mutta ei vienyt niiltä, joilla järjestelmä on käytössä, kaikkia pekkasia .

  3. Kopsasin TUPO:sta:

    ”Helatorstai pähkinänkuoressa”

    1965
    STK:n ja SAK:n työaikasopimus
    5-päiväinen työviikko, arkipyhien jälkeinen lauantai on työpäivä
    1972
    arkipyhät siirrettiin kiinteästi lauantaihin
    1982
    kirkolliskokouksen esitys eduskunnalle arkipyhistä kirkolliselle paikalle
    1985
    eduskunta hyväksyi kirkkolain muutoksen
    lain voimaantulon siirtäminen 5 vuodella
    1992
    arkipyhät siirtyivät kirkolliselle paikalleen
    työmarkkinajärjestöjen sopimus: loppiainen lyhentää työaikaa, helatorstai ei

    • Taivaaseen pruukataan mennä kuoleman portin kautta. Kristukseen uskoen, pelkkä haudatuksi tuleminen ei riitä. Ylösnoussut Vapahtaja oli kuitenkin todistettavasti elävien kirjoissa lähtiessään täältä Isänsä luokse. Oppilaat hämmästelivät tätä menoa, mutta heille vakuutettiin, että näin piti tapahtua. Näin ollen apostolien ei tarvinnut suruliputtaa.

    • RR: ” Ylösnoussut Vapahtaja oli kuitenkin todistettavasti elävien kirjoissa lähtiessään täältä Isänsä luokse.”

      Jos todisteeksi asiasta riittää se, että Raamatussa niin lukee, niin siinä tapauksessa Väinämöisen vierailu Tuonelassa hakemassa veneenrakennuksessa tarvittavia kolmea sanaa ja tiedonkeruureissut kuolleen Antero Vipusen vatsaan ovat myös todistettavasti totta, koska Kalevalassa niin lukee.

    • Ylösnoussut ilmestyi noin viidelle sadalle ihmiselle. He olivat todistajia, ei siis vain se, että Raamatussa niin sanotaan. Hauskinta tässä on se, että todistajien ketju yltää tähän päivään saakka. Kimmon vastaan änkyttämisestä huolimatta. JEESUS ELÄÄ!

    • RR: ”Ylösnoussut ilmestyi noin viidelle sadalle ihmiselle.”

      Mistäs olet kuullut?

      RR: ”Hauskinta tässä on se, että todistajien ketju yltää tähän päivään saakka.”

      Voi olla hauskinta, mutta merkittävintä on se, että ihmiset eivät yleensä elä sataa vuotta vanhemmiksi, joten todistajia ei taida juurikaan enää olla elävien kirjoissa.

      RR: ”Kimmon vastaan änkyttämisestä huolimatta.”

      Mistä ihmeen vastaan änkyttämisestä? En ole todistettavastii änkyttänyt tämän asian yhteydessä mistään vastaan.

      RR: ”JEESUS ELÄÄ!”

      Juu, ja lehmät lentää.

      ************

      OK, eiköhän tämä läyskytys jo riitä! Tästä lähtien, Kimmo, saat kiukutella ihan itseksesi, kyllä sinä sen osaat. Turhaksi koen sananvaihdon kanssasi. Olet jotenkin liian tasainen luonne: aina kiukkuinen kuin takapuoleen ammuttu karhu. Koeta joskus vaikkapa myönteisyyttä ja näkökulman muutosta. Ja mene kernaasti treenaamaan niitä toisten blogistien iloksi, jooko? Heippa!

    • Mitäs kiukkuisuutta minun kommenteissani muka on?

      Siksi toiseksi; Elviskin kuulemma elää mikäli tuhansiin todistajiin on uskominen. Ja miksei olisi.

    • On mielestäni varsin epäkohteliasta kutsua täysin rauhallisia ja asiallisia kommenttejani ”änkytykseksi” ja ”läyskytykseksi” vain siksi, että ne eroavat omasta mielipiteestäsi tai että omat, pelkkään uskoon ja ikivanhan opuksen tarinoihin perustuvat argumenttisi eivät ole minun mielestäni uskottavia.

      Siitä voidaan olla tasan kahta mieltä, kumpi tässä nyt kiukuttelee. Jos minulle on täysin mahdoton asia uskoa jonkin pari tuhatta vuotta sitten Telluksella vaikuttaneen hemmon hengissä olemiseen ja se tekee herra Ruttopuiston Rovastista kiukkuisen, niin syytön minä siihen olen.

      **********

      Minä haluan keskustella näissä kommenttiosiossa niistä teemoista, joista blogissani kirjoitan. Toivon todellista vuorovaikutusta, mahdollisuuksia uuden oivaltamiseen, iloista ja raikasta näkemysten vaihtoa, siltojen rakentamista. Sinun kanssasi, Kimmo, tämä ei tunnu onnistuvan. Ei keskusteluja voi mistään poterosta käsin päin käydä. Vaikka sinulla olisi siellä omassa poterossasi miten turvallista ja lystiä tahansa, niin minä ainakin mielin päästä eteenpäin. Jos sinulla on vielä jonkin verran ruutia jäljellä, niin älä sitä minuun tuhlaa. Heippa!

    • RR: ”Taivaaseen pruukataan mennä kuoleman portin kautta. Kristukseen uskoen, pelkkä haudatuksi tuleminen ei riitä. Ylösnoussut Vapahtaja oli kuitenkin todistettavasti elävien kirjoissa lähtiessään täältä Isänsä luokse. Oppilaat hämmästelivät tätä menoa, mutta heille vakuutettiin, että näin piti tapahtua. Näin ollen apostolien ei tarvinnut suruliputtaa.”

      Eihän tässä ole mistään muusta kysymys kuin siitä, että olen epäileväinen ylläolevien – tosiasioina esittämiesi – väitteitten suhteen ja pidin niitä pelkkään Raamatun ”totuuteen” perustuvina uskomuksina ja luuloina – mitä ne ovatkin.

      RR: ”Minä haluan keskustella näissä kommenttiosiossa niistä teemoista, joista blogissani kirjoitan.”

      Itsehän sinä otit puheeksi – vastoin blogisi aihetta – nuo ylösnousemiseen ja Jeesuksen elämiseen liittyvät jutut. Jos tykkäät ojan pohjaa siitä, että olen niistä eri mieltä kanssasi ja että Kalevala edustaa minulle ihan yhtä oikeaa todellisuutta kuin Raamattu, niin ihan vapaasti vaan, en minä sille mitään voi.

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121