Ari Vitikainen: Lukutaito on ihmisoikeus

Tänään 8.9. vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää. Lukutaitopäivänä UNESCO muistuttaa meitä siitä, että lukutaito on ihmisoikeus

Lukutaito liittyy läheisesti vuosituhattavoitteita jatkaviin Agenda 2030:n eli kestävän kehityksen tavoitteisiin.  

Niistä neljäs liittyy oikeuteen hyvään koulutukseen. Tavoitteena on ”kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet” vuoteen 2030 mennessä.  

Matkaa tavoitteeseen riittää, sillä UNESCOn raportista vuodelta 2017 käy ilmi, että yli puolet eli 617 miljoonaa maailman lapsista ja nuorista ei opi kunnolla lukemaan ja laskemaan. Erityisesti tilanne on huono Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa ilman lukemisen perustaitoja jää liki 90 % lapsista ja nuorista.   

Tämän vuoksi Suomen Pipliaseura työskentelee kuudessa Afrikan maassa. Pipliaseuran Lukutaitoa naisille Afrikassa -ohjelmassa jo 8 000 naista on päässyt kouluun opiskelemaan lukemista. Äidin lukutaito edesauttaa myös lasten koulutusta, sillä lukutaitoinen äiti opettaa myös jälkeläisensä lukemaan.

Äidinkielellä oppiminen valtava etu

Mikä sitten edesauttaisi lukemana oppimista, millainen koulutus olisi kaikkein tehokkainta?  

Lukemaan oppiminen on helpointa silloin, kun kirjoitusjärjestelmä on yksinkertainen ja lukemista voi opetella sillä kielellä, jota osataan hyvin. Vastaavasti jos lukemaan opetellaan kielellä, jota ei osata ja kirjoitusjärjestelmä on lisäksi monimutkainen, lukemaan oppiminen saattaa kestää vuosikausia.   

Tällä on luonnollisesti suuri vaikutus lasten ja nuorten koulumenestykseen, sillä lukutaidon kehittyminen luo pohjan tulevalle oppimiselle.  On merkille pantavaa, että Afrikassa matalan- ja keskitulon maissa yli 80 % lapsista ei käy koulua kielellä, jota he parhaiten puhuvat ja ymmärtävät.  

Malawin hallitus osoittanut kiinnostusta 

Se, että oppilaat saavat opiskella lukemaan äidinkielellään, omissa kylissään, tutun opettajan johdolla on herättänyt suurta kiinnostusta Pipliaseuran lukutaitoluokkia kohtaan Malawissa.  Jaon- ja lomwenkieliset kirjoitusjärjestelmät on vasta hiljattain kehitetty raamatunkäännöstyön yhteydessä, ja niinpä ne ovat erittäin säännönmukaisia. Tämä helpottaa lukemaan oppimista.  

Lukutaitoa naisille Afrikassa -ohjelma onkin Malawissa toistaiseksi ainoa lukutaito-ohjelma, joka kouluttaa lukemaan paikalliskielillä. Tulijoita on enemmän kuin luokille mahtuu, ja myös Malawin hallinto on osoittanut kiinnostusta tehokkaaseen äidinkieliseen koulutusmuotoon. 

Työ vähemmistökielten kehittämisessä ja aikuislukutaidossa edesauttaa ovien avautumista paikallisten kielten käytölle myös peruskouluopetuksessa. Se tekee kielen näkyväksi, ja tuo esiin laajemminkin kieltä käyttävien ihmisoikeudet. 

Lukutaitoa naisille Afrikassa -hankkeen maat 2021

Digivallankumous myös Afrikassa?

Tämän vuoden lukutaitopäivänä Unesco muistuttaa meitä myös digitalisaatioon liittyvästä eriarvoisuudesta.  Erityisesti korona on asettanut oppijoita erilaiseen asemaan: vauraissa maissa opiskelu on voinut jatkua digitaalisissa oppimisympäristöissä, kun taas kehittyvissä maissa opetus on saattanut olla täysin pysähdyksissä.  

Suomen Pipliaseuran hankkeisiin korona on kuitenkin tuonut paljon hyvää. Se on voimaannuttanut paikallisia ottamaan lukutaito-opetuksen koordinoinnista yhä enemmän vastuuta ja vastuun esimerkiksi digitaalisten yhteyksien toiminnasta. Uusien lukutaito-ohjaajien koulutus sujuikin viime keväänä ensi kertaa etänä. Paikallisen toimijuuden vahvistaminen on Pipliaseuralle ensiarvoisen tärkeää, eikä menneeseen ole paluuta.

Teksti: Ari Vitikainen, lukutaitotyön koordinaattori, Suomen Pipliaseura

Lue lisää 

Pipliaseuran lukutaitotyöstä:
Lukutaito on uuden elämän alku
(Piplia.fi)

Lähteet ja lisälukemistoa:  

More than One-Half of Children and Adolescents Are Not Learning Worldwide (UNESCO)
More than half of children and youth worldwide 'not learning' (UNESCO)
Loud and Clear: Effective Language of Instruction Policies for Learning (worldbank.org)
Lukutaito ei aina takaa oppimista (Maailma.net)

 

8 kommenttia

  • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

    Kiitos tästä infosta! Raamatunkäännöstyö on mielenkiintoinen ja tärkeä yhdistelmä toisaalta kristillistä lähetystyötä ja toisaalta kultturityötä. Raamattua käännetään uusille kielille. Kirjoitettu kieli kehittyy, mikä taas mahdollistaa lukemaan oppimisen omalla kielellä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Se on myös bisnestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pirjo Pyhäjärvi sanoo:

      Seppo Heinola arvelee, että raamatunkäännöstyö on bisnestä. Minä taas arvelen, että sitä tehdään pitkälti lahjoitusvaroin ja kirjat ovat joko ilmaisia tai kohtuuhintaisia. Kääntäjät ym tietysti saavat palkkansa, mutta tuskin kukaan pääsee rikastumaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tarkoitin laajemmin koko raamattubisnestä. Painotalot tienavat halvoistakin raamatuista mansikoita, kun/jos niitä painetaan vaikkapa Kiinan markkinoille miljoonia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Miten saatatkin puhua vailla asianmukaista tietämystä. Kamerunissa meillä oli jo 2007 mennessä Raamattu käännetty yli puolelle sadalla kielelle maan 281 stä kielestä.

      Työn laajenemisen suurin este oli käytössä olevien varojen puute. Jokaisen asiakkaalle 3000 Fcfa maksavan kirjan tuotanto kuljetus ja myyntihinnasta suurin osa oli Raamattulähetysten lahjoittajien varoista. Käännöstyön tekemisestä puhumattakaan. Käännöstyön rahoitus oli peräisin muualta tulleitten avustusten varassa. ( Ota huomioon että Nkotengissa asunut hiippakunnan varapresidentti eli siis varapiispa ja lääninrovasti sekä kolmen seurakunnan kirkkoherra sai käytännössä 5000 – 8000 Fcfaa kuukaudessa, ( noin 8-13 euroa / kk ) Järjestin hänelle SLEYn avustusta niin että perhe saattoi käyttää rahaa 54 euroa kuukaudessa eikä aivan kokonaan ollut vaimon puutarhan tuottojen varassa. )

      Kun kerran vedin yhden kurssin noin kymmenkunnan heimokielen kääntäjälle, niin kääntäjien kulut maksoi Kamerunin luterilainen kirkko ja minun kuluni maksoi SLEY.

      Kun kerran järjestin katekismuksen ja Augsburgin tunnustuksen käännöstyön, niin sen painokulut maksoi Lutheran Heritage foundation ja SLEY puoliksi. Kääntäjien nimimaalisen palkan varat saatiin yksityisenä lahjoituksena.

      Samaan aikaan Sambiassa koko kirkon budjetti oli pienempi kuin suomalaisen perheen auton vuosikulut. Ainoa palkkaa saanut henkilö oli piispa, papit tekivät työnsä palkatta.

      Joten puheesi suuresta bisneksestä ovat lähinnä asiaa tuntemattoman huitaisuja.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Blogikirjoitus käsitteli lukutaitotyötä kansainvälisenä lukutaitopäivänä. Edellä on kuitenkin herännyt kysymys Raamattujen hinnoittelusta mainiten mm. Kiina.

    Pipliaseurat avustavat paikallisia toimijoita eri puolilla maailmaa, jotta jokainen haluava saa Raamatun huokealla tai ilmaiseksi. Suomen Pipliaseuran hinnoittelun tavoitteena ei ole tuottaa voittoa vaan kattaa painamisesta aiheutuvat kustannukset. Pipliaseurojen yhteistyöjärjestö omistaa osuuden Nanjingissa Kiinassa sijaitsevasta raamattupainosta. Sitä vastaava tuotto-osuus käytetään Raamattujen jakeluun Kiinassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Puhuin painotalojen intresseistä.

    Ilmoita asiaton kommentti